Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

"Äiti on kuitenkin aina äiti" - ja paskat

Vierailija
31.03.2014 |

Noin sanovat vain epävarmat äitit jotka tahtovat asettaa lapsen mahdollisen äitipuolen alapuolelleen.

Minä voin rehellisesti väittää että olen kärsinyt äitini toilailuista ja miesseikkailuista ym. niin paljon että minulle sana äiti tuo enemmin mieleen äitipuoleni entä oman äitini.

Äitipuoli halasi, pussasi, kuunteli ja kannusti. Oma äitini käyttäytyi mielivaltaisesti, ei antanut omaa aikaansa. Meitä sisaruksia oli 4 kahdelle eri miehelle, joten eihän se sika riittänyt meihin "exän lapsiin" alkuunsakkaan. Myös isäpuoleni lähinnä ignoorasi meidät, elämä "kotonani" oli helvettiä.

Ollessani n. 4v äiti totesi ettei noin tyttöä jaksa äiti kantaa. Seuraavaksi ei tarvinnut lukea iltasatua, loppupeleissä olin lähinnä komenneltavana ja aina tiellä.

Ja äiti jaksoi aina hokea äitipuolelleni että mikä hän luulee olevansa, äiti on aina äiti ja sillä siisti.

Huh. Teini-iässä pääsin muuttamaan isän luokse isoveljeni kanssa, ja siitä asti olen yrittänyt tehdä pesäeroa "pullantuoksuisesta" äitistäni.

Kommentit (34)

Vierailija
1/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tästä eteenpäin käännät katseesi tulevaan ja lakkaat syyttämästä kyvytöntä äitiäsi kaikesta epäonnesta elämässäsi. Mieti mitä olet saanut äitipuoleltasi ja millainen äiti tahdot itse olla. Et ole ainoastaan menneisyytesi summa ja elämäsi käsikirjoitus sen tähden jo valmiina. Teet valinnat itse, kasvatat itse itsesi aikuisuuteen ja vanhemmuuteen.

 

Kaikki eivät kykene vanhemmuuteen kuten kuuluisi. Hyväksy se joskus ja nana anteeksi sitten kun kykenet. Keveimmän mielen saat sinä itse.

Vierailija
2/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki olen jo elämässäni edennyt eikä minulla ole mitään tarvetta syytellä äitiänu epäonnistumisistani. Minua vain suututtaa lukea tältä palstalta tätä ikuista "mutta äiti on aina äiti" -soopaa. Ei ole totta, se on vain heikkoitsetuntoisten mutsien lässytystä. Oman kokemukseni mukaan on oma äiti voi olla henkilö, joka pettää jatkuvasti luottamuksen. Henkilö, jolle sinä olet lapsi, hänen jatkeensa niin pitkään kuin hän haluaa. Kyllä minulle äitipuoli on se äitihahmo, oikea äiti on vain nainen joka minut synnytti. Ja samoin kokee isoveljeni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

3=ap

Vierailija
4/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap, eihän oma kokemuksesi sulje sitä pois etteikö suurimmalle osalle oma vanhempi ole melkein kaikkein tärkein henkilö elämässä. Jos itse et ole kokenut niin biologisen äitisi kohdalla, ei muiden kuitenkaan tarvitse vähätellä suhdetta omaan äitiinsä. Kyllä se on ainutlaatuinen läpi elämän hyvin monille.

 

Minun äitini on ihan ehdoton ykkönen, vaikka onkin tehnyt "virheitä" nuorena äitinä. Hän on toiminut sen hetkisen kykynsä, jaksamisensa ja tietonsa mukaan. Myöhemmällä iällä hänestä on tullut sydänystäväni, sanoin siskostani.

Vierailija
5/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minä sitä sanokaan etteikö lapsi-vanhempi suhde voisi olla ainutlaatuinen. Nämä "äiti on aina äiti" –lässyttäjät (kuten oma äitini) vain pitävät tätä absoluuttisena totuutena.

Oma äitini oli myös nuori äiti, teki lapset ensimmäiselle poikaystävälleen vasten tämän tahtoa ja yritti leikkiä perhettä. Sehän ei tietenkään onnistunut. Heidän eronsa jälkeen äiti lähinnä haukkui isää ja käyttäytyi vielä kolmikymppisenäkin kuin teini ("ette mene isälle koska MINÄ SANON NIIN").

Ap

Vierailija
6/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samoja kokemuksia kuin apllä. Meillä äitin puolelta sisaret olivat "oikeita" ja isän puolelta oleva sisarus oli puolikas. Äiti ei sallinut uuden miehensä lasten tutustua isän uuteen lapseen, tilanne oli todella hankala meille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja vielä yksi näkökulma asiaan; minulla on kaksi äitiä ja kaksi isää. Kaikki ovat tehneet omat virheensä vanhempina, kaikilla on omat vahvuutensa. Aina on ollut joku, jonka puoleen kääntyä, tilaanteesta riippunut keneen turvautuu. 

 

Ja tämä on minusta paras mahdollinen tilanne erolapselle, ketään ei menetä vaan saa uusia läheisiä aikuisia elämäänsä. Olen siis asunut molemmissa perheissä lapsena.

 

Kaikissa tapauksissa tämä ei toimi, mutta en niin oletakkaan. Joskus biologiset vanhemmat eivät ole niitä parhaita ja joskus puolikkaat eivät hyväksy "ex-lapsia" (aivan kuin lapset pitäisi unohtaa eron tullen). Äiditkin ovat ihmisiä, ei se lapsen synnyttäminen tee kenestäkään pyhimystä. Eikä se ettei ole lasta itse synnyttänyt, tarkoita sitä, ettei voisi lasta rakastaa kuin omaansa. 

 

Ja kyllä, minulla on biologisten lasten lisäksi mieheni mukana tulleita lapsia, enkä tee heidän välilleen eroa. Samalla tavalla kasvatan kaikkia, samalla tavalla rakastan kaikkia. 

 

 

Vierailija
8/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulle taas kävi niin että äitipuoli omalta osaltaan katkaisi lasten välit isäänsä. Isä rakastui vain vähän mua vanhempaan alle kaksikymppiseen nuoreen naiseen nelikymppisenä ja jätti sen vuoksi äitini. Nuori "äitipuoleni" ei halunnut olla meidän lasten kanssa missään tekemisissä ja isä suostui hänen toiveisiinsa. Minä ja veljeni menetimme yhteyden isään melkein vuosikymmenen ajaksi.

Tietenkin päävastuu oli isässä, mutta myös äitipuolella oli osuutensa perheemme hajoamiseen.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:16"]

Mulle taas kävi niin että äitipuoli omalta osaltaan katkaisi lasten välit isäänsä. Isä rakastui vain vähän mua vanhempaan alle kaksikymppiseen nuoreen naiseen nelikymppisenä ja jätti sen vuoksi äitini. Nuori "äitipuoleni" ei halunnut olla meidän lasten kanssa missään tekemisissä ja isä suostui hänen toiveisiinsa. Minä ja veljeni menetimme yhteyden isään melkein vuosikymmenen ajaksi.

Tietenkin päävastuu oli isässä, mutta myös äitipuolella oli osuutensa perheemme hajoamiseen.

 

[/quote]

 

meillä oli sama tilanne, mutta ihan tavallisen aikuisen naisen toimesta. Hän halusi perustaa isän kans perheen ilman että aiemman suhteen lapset oli sitä sotkemassa. Nainen vältteli meitä joka kerran kun vierailtiin heillä, ei puhunut meille ja murjotti vaan. 

Nähtiin isää parin vuosikymmenen aikana vain muutaman kerran. Ikinä en ole kokenut että heidän lapset ois meille mitään oikeita sisaruksia, vaikka sisko- ja velipuolista puhutaan. Myös he on syy siihen miksi isä hylkäsi meidät.

 

Vierailija
10/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aina on poikkeuksia vahvistamassa sääntöä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, mä olen hoitanut lapseni hyvin. Nyt heillä on myös ilmeisesti mukava äitipuoli. Mun mielestä on hienoa, että heillä on ympärillään muitakin välittäviä ihmisiä. Silti tulee joskus pieni mustasukkaisuuden puuska- jota en tietenkään lapsilleni näytä. ja tässä puuskassa ajattelen, että äiti on silti äiti, eikä kukaan voi paikkaani ottaa. Jos äiti on huono, on lapselle eduksi saada toisenlainen aikuinen elämäänsä. Ja silloin äidin osa kapenee. Jos äiti taas on hoitanut lapsensa hyvin, ei kukaan toinen äidin osaa ylitä. Rikastuttaa toki.

Vierailija
12/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:41"]Aina on poikkeuksia vahvistamassa sääntöä.

[/quote]

Ei ole mitään sääntöä! Minulla ei ole edes ollut äitipuolta enkä siltikään koe äitiäni äitiksi. Itse olen itseni kasvattanut, äiti keskittyi työhön ja isään, isä taas kaljanjuontiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:43"]No, mä olen hoitanut lapseni hyvin. Nyt heillä on myös ilmeisesti mukava äitipuoli. Mun mielestä on hienoa, että heillä on ympärillään muitakin välittäviä ihmisiä. Silti tulee joskus pieni mustasukkaisuuden puuska- jota en tietenkään lapsilleni näytä. ja tässä puuskassa ajattelen, että äiti on silti äiti, eikä kukaan voi paikkaani ottaa. Jos äiti on huono, on lapselle eduksi saada toisenlainen aikuinen elämäänsä. Ja silloin äidin osa kapenee. Jos äiti taas on hoitanut lapsensa hyvin, ei kukaan toinen äidin osaa ylitä. Rikastuttaa toki.

[/quote]

Olet hoitanut lapset hyvin? Silti iskee mustasukkaisuuspuuska?

Ap kiteytti hyvin aloituksessaan sen että vain epävarmat äitit jaksavat tuollaista hokea nimenomaan itseään pönkittääkseen. Ehkä sinunkaan ei olisi kannattanut hommata lapsia ollenkaan??

Vierailija
14/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:43"]No, mä olen hoitanut lapseni hyvin. Nyt heillä on myös ilmeisesti mukava äitipuoli. Mun mielestä on hienoa, että heillä on ympärillään muitakin välittäviä ihmisiä. Silti tulee joskus pieni mustasukkaisuuden puuska- jota en tietenkään lapsilleni näytä. ja tässä puuskassa ajattelen, että äiti on silti äiti, eikä kukaan voi paikkaani ottaa. Jos äiti on huono, on lapselle eduksi saada toisenlainen aikuinen elämäänsä. Ja silloin äidin osa kapenee. Jos äiti taas on hoitanut lapsensa hyvin, ei kukaan toinen äidin osaa ylitä. Rikastuttaa toki.

[/quote]

 

Olet hoitanut lapset hyvin? Silti iskee mustasukkaisuuspuuska?

Ap kiteytti hyvin aloituksessaan sen että vain epävarmat äitit jaksavat tuollaista hokea nimenomaan itseään pönkittääkseen. Ehkä sinunkaan ei olisi kannattanut hommata lapsia ollenkaan??

[/quote]

 

:DD joo ei varmaan olis kannattanut. Itsekö et ole koskaan epävarma itsestäsi, arvostasi, siitä oletko toiminut oikein tms?   Etkö eron tullen, etkä edes äitipuolen tultua kuvioihin tuntenut mitään epävarmaa, kipeää, mustasukkaista, et vihaa, et surua? Olit koko ajan vaan ihan 100% varma kaikesta? Aika pelottavaa. Ehkä sulla ei oo tunteita ollenkaan? Tai ehkä ihan yksinkertaisesti et vaan tiedä mistä puhut....?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:43"]No, mä olen hoitanut lapseni hyvin. Nyt heillä on myös ilmeisesti mukava äitipuoli. Mun mielestä on hienoa, että heillä on ympärillään muitakin välittäviä ihmisiä. Silti tulee joskus pieni mustasukkaisuuden puuska- jota en tietenkään lapsilleni näytä. ja tässä puuskassa ajattelen, että äiti on silti äiti, eikä kukaan voi paikkaani ottaa. Jos äiti on huono, on lapselle eduksi saada toisenlainen aikuinen elämäänsä. Ja silloin äidin osa kapenee. Jos äiti taas on hoitanut lapsensa hyvin, ei kukaan toinen äidin osaa ylitä. Rikastuttaa toki.

[/quote]

Epävarma äiti..;)

Vierailija
16/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:43"]No, mä olen hoitanut lapseni hyvin. Nyt heillä on myös ilmeisesti mukava äitipuoli. Mun mielestä on hienoa, että heillä on ympärillään muitakin välittäviä ihmisiä. Silti tulee joskus pieni mustasukkaisuuden puuska- jota en tietenkään lapsilleni näytä. ja tässä puuskassa ajattelen, että äiti on silti äiti, eikä kukaan voi paikkaani ottaa. Jos äiti on huono, on lapselle eduksi saada toisenlainen aikuinen elämäänsä. Ja silloin äidin osa kapenee. Jos äiti taas on hoitanut lapsensa hyvin, ei kukaan toinen äidin osaa ylitä. Rikastuttaa toki.

[/quote]

 

Olet hoitanut lapset hyvin? Silti iskee mustasukkaisuuspuuska?

Ap kiteytti hyvin aloituksessaan sen että vain epävarmat äitit jaksavat tuollaista hokea nimenomaan itseään pönkittääkseen. Ehkä sinunkaan ei olisi kannattanut hommata lapsia ollenkaan??

[/quote]

 

Voiko joku oikeesti olla näin yksinkertainen :/

 

Vierailija
17/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:43"]No, mä olen hoitanut lapseni hyvin. Nyt heillä on myös ilmeisesti mukava äitipuoli. Mun mielestä on hienoa, että heillä on ympärillään muitakin välittäviä ihmisiä. Silti tulee joskus pieni mustasukkaisuuden puuska- jota en tietenkään lapsilleni näytä. ja tässä puuskassa ajattelen, että äiti on silti äiti, eikä kukaan voi paikkaani ottaa. Jos äiti on huono, on lapselle eduksi saada toisenlainen aikuinen elämäänsä. Ja silloin äidin osa kapenee. Jos äiti taas on hoitanut lapsensa hyvin, ei kukaan toinen äidin osaa ylitä. Rikastuttaa toki.

[/quote]

 

Olet hoitanut lapset hyvin? Silti iskee mustasukkaisuuspuuska?

Ap kiteytti hyvin aloituksessaan sen että vain epävarmat äitit jaksavat tuollaista hokea nimenomaan itseään pönkittääkseen. Ehkä sinunkaan ei olisi kannattanut hommata lapsia ollenkaan??

[/quote]

 

Voiko joku oikeesti olla näin yksinkertainen :/

 

[/quote]

 

Samaa mietin.

Vierailija
18/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:43"]No, mä olen hoitanut lapseni hyvin. Nyt heillä on myös ilmeisesti mukava äitipuoli. Mun mielestä on hienoa, että heillä on ympärillään muitakin välittäviä ihmisiä. Silti tulee joskus pieni mustasukkaisuuden puuska- jota en tietenkään lapsilleni näytä. ja tässä puuskassa ajattelen, että äiti on silti äiti, eikä kukaan voi paikkaani ottaa. Jos äiti on huono, on lapselle eduksi saada toisenlainen aikuinen elämäänsä. Ja silloin äidin osa kapenee. Jos äiti taas on hoitanut lapsensa hyvin, ei kukaan toinen äidin osaa ylitä. Rikastuttaa toki.

[/quote]

 

Olet hoitanut lapset hyvin? Silti iskee mustasukkaisuuspuuska?

Ap kiteytti hyvin aloituksessaan sen että vain epävarmat äitit jaksavat tuollaista hokea nimenomaan itseään pönkittääkseen. Ehkä sinunkaan ei olisi kannattanut hommata lapsia ollenkaan??

[/quote]

 

:DD joo ei varmaan olis kannattanut. Itsekö et ole koskaan epävarma itsestäsi, arvostasi, siitä oletko toiminut oikein tms?   Etkö eron tullen, etkä edes äitipuolen tultua kuvioihin tuntenut mitään epävarmaa, kipeää, mustasukkaista, et vihaa, et surua? Olit koko ajan vaan ihan 100% varma kaikesta? Aika pelottavaa. Ehkä sulla ei oo tunteita ollenkaan? Tai ehkä ihan yksinkertaisesti et vaan tiedä mistä puhut....?

[/quote]

Mun lapsilla on äitipuoli, eikä oo ikinä tarvinnu tuntea mustasukkaisuutta häntä kohtaan. Lainassahan ne lapset on mullakin. Äitipuoli on tosi rakas ja läheinen mun lapsille, ja minusta on kiva kun lapsi lukee myös äitipuolensa rakkaitensa joukkoon. Tiedän oman paikkani lasteni elämässä, ja äitipuolella on oma paikkansa. Nyt vanhimmaisen tultua teini-ikään olen huomannut että hänen on paljon helpompi puhua ongelmistaan äitipuolelle koska hän on nuorempi ja "coolimpi" kuin minä. Äitipuoli on hoitanut kaikki menkka-asiat, seksijutut ym. ja olen ylpeä että lapsi voi hänelle puhua näistä asioista. Lapsi myös puhuttelee äitipuoltaan äitinä, eikä se ole minulta pois jos hän kpkee omaavansa kaksi äitiä.

Joten ei, en tuntenut mitään noista tunteista koska TIESIN ETTEN OMISTA LASTANI!

Vierailija
19/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä täällä kyllä haukutaan ja mitätöidään ne äitipuolet. Sadut ilkeistä äitipuolista elävät sitkeästi eikä muunlaista kuvaa haluta uskoa nykymaailmassa olevan olemassakaan.

On hienoa, jos lapset ja jopa lasten äiti on hyväksynyt isän uuden kumppanin eron jälkeen ja näin ollen ns. äitipuoli on voinut luoda hyvän suhteen miehensä lapsiin.

Se hyvä suhde todellakin edellyttää sitä, että puolin ja toisin hyväksytään uudet ja vanhat ihmissuhteet.

Se, että aikuinen tai siis pelkästään äitipuoli hyväksyy, ei auta, jos lapsi itse torjuu ja jos vielä taustalla biologinen äiti on vaikuttamassa ja mitätöimässä.

 

Minun kohdalleni sattui mies, jonka exä ei minua hyväksynyt lastensa elämään ja teki tämän erittäinkin selväksi lapsilleen. Tässä tapauksessa edes aika ei tilannetta muuttanut muuta kuin huonompaan; miehen lapsen muutto meille - isän luo ei myöskään muuttanut tilannetta muuta kuin huonompaan. Siis huonompaan minun ja meidän yhteisten lasten kannalta. Miehen ex-liiton lapsi ei koskaan hyväksynyt minua, mutta koska uhma ei ollut avointa ja sekin tapahtui silloin, kun isä ja isän puolen sukulaiset eivät olleet näkemässä, olin aika voimaton todistamaan mitään.

Vaikka ongelmia oli, en olisi uskonut että ne vain syvenevät. Jos olisin nähnyt eteenpäin, en todellakaan olisi tehnyt lapsia tämän miehen kanssa.

 

Mies valitsi lapsensa. Korjaan: Ensimmäisen liiton lapsensa.

Me siis erosimme.

Hänellä olisi ollut mahdollisuus toimia toisinkin, menettämättä silti tätä ensimmäisen liiton lasta, mutta hän oli tehnyt valintansa jo paljon aikaisemmin ja meni sen mukaisesti. Toisessa vaakakupissa oli minä ja meidän yhteiset lapset. Toisessa ensimmäisen liiton lapsi. Tämän olisi saanut balanssiin, mutta se olisi vaatinut muutamaa keskustelua, työstämistä, yhteisiä pelisääntöjä, paria järjestelyasiaa,  ja perheen "aikuisvetoisuutta". Tähän mies ei ollut valmis, halukas tai kyvykäs, hän valitsi lapsensa.

Tapaa kyllä näitä nuorempia, noin kahtena-kolmena iltana kuukaudessa,  joskus ottaa yöksikin. Enempään ei pysty, kun ei kuulemma saa omaa arkeaan aikuisen tyttärensä ja työnsä kanssa yhteensovitettua siten, että siinä olisi näille lapsille tilaa.

 

Kun tämä mies uuden naisystävän löytää, ei minun tarvitse epävarmuuttani peitelläkseni sanoa "äiti on aina äiti", vaan se on tosiasia. Lapsillani ei ole muuta äitiä kuin minä, ja isäkin vähän heikosti.

Tätä lausetta hoki lapsilleen miehen ensimmäinen exä, ja hyvin meni perille sen suhteen, että minut omassa kodissani, oman perheeni aikuisena, pystyttiin ylikävelemään ja sivuuttamaan ja sallittiin kotini temmellyskentäksi, yhteiset lapset kiusaamisen kohteeksi.

Vierailija
20/34 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:48"]

 

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:43"]No, mä olen hoitanut lapseni hyvin. Nyt heillä on myös ilmeisesti mukava äitipuoli. Mun mielestä on hienoa, että heillä on ympärillään muitakin välittäviä ihmisiä. Silti tulee joskus pieni mustasukkaisuuden puuska- jota en tietenkään lapsilleni näytä. ja tässä puuskassa ajattelen, että äiti on silti äiti, eikä kukaan voi paikkaani ottaa. Jos äiti on huono, on lapselle eduksi saada toisenlainen aikuinen elämäänsä. Ja silloin äidin osa kapenee. Jos äiti taas on hoitanut lapsensa hyvin, ei kukaan toinen äidin osaa ylitä. Rikastuttaa toki.

 

[/quote]

 

 

 

Olet hoitanut lapset hyvin? Silti iskee mustasukkaisuuspuuska?

 

Ap kiteytti hyvin aloituksessaan sen että vain epävarmat äitit jaksavat tuollaista hokea nimenomaan itseään pönkittääkseen. Ehkä sinunkaan ei olisi kannattanut hommata lapsia ollenkaan??

 

[/quote]

 

 

 

:DD joo ei varmaan olis kannattanut. Itsekö et ole koskaan epävarma itsestäsi, arvostasi, siitä oletko toiminut oikein tms?   Etkö eron tullen, etkä edes äitipuolen tultua kuvioihin tuntenut mitään epävarmaa, kipeää, mustasukkaista, et vihaa, et surua? Olit koko ajan vaan ihan 100% varma kaikesta? Aika pelottavaa. Ehkä sulla ei oo tunteita ollenkaan? Tai ehkä ihan yksinkertaisesti et vaan tiedä mistä puhut....?

[/quote]

 

Mun lapsilla on äitipuoli, eikä oo ikinä tarvinnu tuntea mustasukkaisuutta häntä kohtaan. Lainassahan ne lapset on mullakin. Äitipuoli on tosi rakas ja läheinen mun lapsille, ja minusta on kiva kun lapsi lukee myös äitipuolensa rakkaitensa joukkoon. Tiedän oman paikkani lasteni elämässä, ja äitipuolella on oma paikkansa. Nyt vanhimmaisen tultua teini-ikään olen huomannut että hänen on paljon helpompi puhua ongelmistaan äitipuolelle koska hän on nuorempi ja "coolimpi" kuin minä. Äitipuoli on hoitanut kaikki menkka-asiat, seksijutut ym. ja olen ylpeä että lapsi voi hänelle puhua näistä asioista. Lapsi myös puhuttelee äitipuoltaan äitinä, eikä se ole minulta pois jos hän kpkee omaavansa kaksi äitiä.

Joten ei, en tuntenut mitään noista tunteista koska TIESIN ETTEN OMISTA LASTANI!

[/quote]

 

Viisas ajatus tuo, että lapset ovat vain lainassa. Se pitäisi muistaa joka päivä itse kunkin. Se että ihminen tuntee epvarmuutta, mustasukkaisuutta tai mitä hyvänsä, ei kuitenkaan tee hänestä yhtään huonompaa kuin sinä. Mewitä on niin monenlaisia ja kaikenlaiset tunteet kuuluvat ihmisen elämään. Ja vielä; epävarmuudessa tunteena ei ole mitään pahaa tai huonoa, päinvastoin. Epävarmuus ja kaikenlainen heikkous tulee sallia myös lapsille, äiti joa kieltää moiset heikkoudet itsessään kieltää ne myös lapsiltaan. Lisäksi täytyy sanoa että sekä ihmisten taustat että erot ovat hyvin erilaisia ja herättävät erilaisia tunteita. Lapset ovat lainaa vain ja silti olen sitä mieltä, että onnellinen se lapsi joka voi äitiään rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa ainutlaatuisena äitinä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme neljä