En olisi ikinä uskonut, mutta olen alkanut haaveilla Helsingistä
Koskaan ennen en ole erityisemmin halunnut asua Helsingissä. Olen tykännyt pikkukylistä ja sellaisessa aina asunutkin. Jostain käsittämättömästä syystä olen kuitenkin alkanut haaveilla, että olisikohan ihana asua Helsingissä. Etenkin kesäisin.
Mutta on täällä pohjoisen pikkukylällä niin helppo lasten kanssa elää, että tuskinpa täältä mihinkään lähdetään... Paljollako Helsingistä irtoais joku pieni yksiö tai kaksio? Jos vaikka kesäasunnoksi ;)
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 10:51"]
Mitä helppoa on pikkukylällä elämisessä? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
[/quote]
No mä sanoisin, että asiat hoituu monesti mutkattomammin ja joustavammin. Ei ole sellaista kiireen tuntua ja ruuhkaa, niin kuin kaupungissa monesti on. Tässä pari asiaa, jotka tekevät mielestäni pienellä paikkakunnalla asumisesta helppoa.
Makunsa kullakin. Minä jouduin muuttamaan 8 vuotta sitten Helsinkiin kun jouduin yt-neuvotteluissa ulos työpaikalta kotipaikkakunnallani, eikä siellä ole muita alan firmoja... Viihdyin kyllä paljon paremmin siellä melkein maalla ikiomassa mummonmökissäni kukin täällä lähiökaksiossani... Minulle kun ei kaupungin "iloista" ole paljon hyötyä, koska ei kiinnosta kulttuuririennot, ostoskeskukset, ravintolat tms. Keskustassa ei tule juuri koskaan edes käytyä, vuosia on kun olen käynyt. Ja 10 km työmatkaan menee lähes tunti ruuhkissa, jee...
Helsingissä on aivan oma tunnelmansa kaupungilla, siinä aivan hieman suurkaupungin tuntua, sen värikkyyttä, vapautuneisuutta sekä monipuolisuutta. Kävelyretket kaupungilla ovat aivan toista kuin mitä muissa Suomen kaupungeissa. On kaikenlaisia pikkuputiikkeja, erilaisia ihmisiä sekä puheista huolimatta ihmiset ovat vapautuneimpia sekä sosiaalisempia todellisesti kuin mitä maakunnan kaupunkikeskuksissa.
Ei ole hesan voittanutta.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 10:51"]
Mitä helppoa on pikkukylällä elämisessä? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
[/quote]
Ei paljon tarvi pelätä, kun ekaluokkalaisen laittaa koulumatkalle tai miettiä voisiko ulkoilla pienempi lapsi jo yksin jne. Kouluissa on todella lämmin ja joustava ilmapiiri, postissa ei tarvi jonottaa jne. jne. Pyörääkään ei tarvitse joka välissä olla laittamassa lukkoon.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:00"]
Helsingissä on aivan oma tunnelmansa kaupungilla, siinä aivan hieman suurkaupungin tuntua, sen värikkyyttä, vapautuneisuutta sekä monipuolisuutta. Kävelyretket kaupungilla ovat aivan toista kuin mitä muissa Suomen kaupungeissa. On kaikenlaisia pikkuputiikkeja, erilaisia ihmisiä sekä puheista huolimatta ihmiset ovat vapautuneimpia sekä sosiaalisempia todellisesti kuin mitä maakunnan kaupunkikeskuksissa.
Ei ole hesan voittanutta.
[/quote]
Harvalla vaan on varaa asua siellä kantakaupungissa, ja jos asuu jossain lähiössä 10 km päässä, ei tule kovin usein nautittua noista tunnelmista. Lähiöissä taas yleensä ei tunnelma ole mitenkään erityinen nähden pienempien kaupunkien lähiöihin. Itä-Helsinkiin muuttamalla niitä erilaisia ihmisiä kyllä saa nähdä tarpeeksi, maahanmuuttajia nimittäin.
150 000 e on kai sellainen keskimääräinen yksiönhinta Helsingissä?
Slummit ovat tietenkin erikseen, ei kukaan niissä kiertelemällä virkistäydy, vaan näkee vain ihmiskunnan alennustilan.
Helsinki on siten jo hieman suurkaupungin oloinen ettei se varsinkaan viikonloppuina nuku, vaan elämää on kaupungissa läpi yön. Eikä se ole vain humalaisten retuamista, vaan paljon sivistyneempää ihmisten käytöstä kuin mitä junttikaupungeissa. Ottaen huomion sen että ihmisiä todella paljon enemmän liikkeellä.
Se harhakuva hesasta että siellä ihminen on yksin kaikkien keskellä, kukaan ei halua puhua toisilleen ja ollaan niin ylpeitä, pelkkää harhakuvaa. Rento, iloinen ja vapautunut ihminen löytää siellä aina kaltaisiaan eikä tarvitse olla kymmenen vuoden tuttu voidakseen jutella ihmisten kanssa kuten monissa maakuntakeskusten näennäisessä tuttavallisuudessa. Se toimii vain kun kaikki ovat samanlaisia ja vanhoja tuttuja keskenään.
Sosiaalisesti epäkypsälle ihmiselle suurkaupungin vilinä on tietenkin henkinen helvetti. Silloin kannattaa pysyä korven kätköissä ja tanssia susien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:15"]
Sosiaalisesti epäkypsälle ihmiselle suurkaupungin vilinä on tietenkin henkinen helvetti. Silloin kannattaa pysyä korven kätköissä ja tanssia susien kanssa.
[/quote]
Epämiellyttävä nimitys tuo 'sosiaalisesti epäkypsä', jos sillä tarkoitetaan ihmistä joka kaipaa rauhaa ja tilaa. Ei esim. introverttiys ole mitään epäkypsyyttä vaan ihan neutraali luonteenpiirre, jolla on hyvätkin puolensa.
Syntyperäisenä helsinkiläisenä sanoisin ettei ihanampaa kesäkaupunkia ole! On ihanat torit ja merenrannat ja loputtomasti kulttuuria ja tapahtumia niitä janoaville, ripaus kansainvälisyyttä myös, paljon mukavoa ruokapaikkoja ja kesäkahviloita.
Voi olla hälinässä ja löytyy myös paikkoja istua hiljaa iitseksen.
Rakastan Helsinkiä, asumme läntisessä lähiössä omassa talossa, tämä on kuin pieni kylä, kaikki tuntevat toisensa ja tavarat saa olla rauhassa pihalla, tosin meillä siinä makailee koiravahditkin. Kesäpaikkana on vanha talo meren rannassa, sekin täällä. J á kesällä, varsinkin ennen oli mahtava nautinto kun kaupunki hiljeni kun maalaiset pakenivat paikkoihinsa! Juuret on täällä ei paremmaksi voisi muuttua muualla Suomessa! Toki maaseutu on myös mukavaa.
Tietysti jos asuisi jossain itäpuolella kerrostalossa sekalaisen naapuruston seassa jollain huonolla alueella missä liikaa väkeä, varastetaan ja rikotaan paljon, eikä voi paljon kulkea rauhassa juoppojen ja narkkien pelossa, se olisi täysin eri juttu!
12 jatkaa..ja aidot helsinkiläiset ovat suurpiirteistä, auttavaista, luotettavaa ja ystävällistä porukkaa, niistä meidät erottaa junantuomista jotka usein kulkevat nyrpeinä nokka pystyssä!
Höpöhöpö. Asun Itä-Helsingissä ja kyllä täällä kaikki päästää rohkeasti nuoremmatkin lapset ulos leikkimään, eikä mitään ole tapahtunut. Täälläkin on ihanat rannat, kuppiloita ja kahviloita, paljon metsää jne, ja vain vartti stadiin.
Rohkeesti vaan helsinkiin jos siltä tuntuu :)
Sekin outo harhaluulo, että ihminen tarvitsee jotain metsää jota tuijottaa rauhoittuakseen ja kokeakseen olevansa ehkä persoona.
Aivan samalla tavalla voi rentoutua istumalla ihmisten keskellä rantakahvilassa. Silloin vain on omissa ajatuksissaan, antaa ajatusten kulkea siinä niin hirveästi kiinnittämättä huomiota muiden olemiseen tai tekemiseen. Se myös sitä seesteisyyttä ja mielen tyyneyttä että pystyy rauhoittumaan muiden keskellä eikä ole aivan siinä rajoilla tuleek paniikkihäiriö vai ei kun näkee jonkin ihmisen.
En edes tajua mistä käsitys ylimielisistä helsinkiläisistä tulee, varmaan pelkästään pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat ajattelevat niin. En oo törmännyt vielä yhtä auttavaisiin ja iloisempiin ihmisiin kuin helsingissä.
Helsinki on paska paikka nykyään. Aiemmin hienon kaupungin on vihervasemmisto vastuuttomilla päätöksillään pilannut.
Tiesitkö, että kaupungin kalleimmilla neliöillä on päihdeongelmaisten asuntoloita ja yömajoja (ei vaatimusta olla selvinpäin tms.), vastaanottokeskus jne.?
Tiesitkö, että helsinkiläiset veronmaksajat kustantavat paperittomien eli maassa laittomasti oleskelevien terveydenhuollon, koska valtuuston hipit niin päättivät?
Tiesitkö, että tänä vuonna Helsinkiin muuttavista yli 80% on mamuja- kaupungin oman ennusteen mukaan?
Tiesitkö, ettei metrossa ole enää vartijoita vaan asiakaspalvelijoita?
Mietihän vielä.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:26"]
Sekin outo harhaluulo, että ihminen tarvitsee jotain metsää jota tuijottaa rauhoittuakseen ja kokeakseen olevansa ehkä persoona.
[/quote]
Luonto helpottaa stressiä
Luontoa sisältävä ympäristö elvyttää ja auttaa palautumaan stressistä. Etenkin tarkkaavaisuutta vaativan tilanteen jälkeen elpyminen on tehokkaampaa metsän keskellä kuin kaupungissa.
Luonnossa syke ja verenpaine laskevat, lihasjännitys vähenee ja tarkkaavaisuus palautuu. Lisäksi muun muassa verenkiertoelinten ja ruoansulatuselimistön toimintoja säätelevän parasympaattisen hermoston toiminta lisääntyy.
Erityisesti omat mielipaikat, kuten järvenranta tai erityinen maisema, auttavat säätelemään kielteisiä tunteita.
Vihreän ympäristön vaikutukset ovat tunnettuja ympäri maailmaa. Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset kokivat itsensä sitä terveemmiksi, mitä enemmän heidän asuinympäristössään oli viheralueita.
Japanilaisen tutkimuksen mukaan yli 73-vuotiaat ihmiset, joilla oli asunnon lähellä kävelyyn sopivia puistoja ja puistokatuja, olivat muita todennäköisemmin elossa viiden vuoden seurantajakson lopussa.
"Arjessa lähiluonto on tärkeä, ja sitä löytyy lähes kaikkialta. On puistoja, lähimetsiä, koti- ja parvekepuutarhoja. Luonto alkaa oikeastaan heti, kun astuu kadulta sivuun", projektipäällikkö Kati Vähäsarja sanoo.
Ota luonto osaksi arkea
Jokainen luonnossa vietetty hetki on hyödyllinen. Pyri olemaan luonnossa mahdollisimman usein, ja tee siitä osa arkeasi.
Hyödynnä lähiympäristön puistot ja metsät. Selvitä, mitkä viheralueet ovat sinua lähimpänä.
Mieti päivittäisiä reittivalintojasi kaupungissa. Suosi puistoja ja puistokatuja. Hautausmaat ovat hyvin rauhallisia ja luontoa sisältäviä alueita.
Tuo luonto työpaikalle ja kotiin. Huonekasvit, luontokuvat ja ikkunanäkymä luontoon laskevat stressitasoa. Moni valitsee tietokoneensa näytönsäästäjäksi kuvan luonnosta.
Vie lapsi luontoon. Älä turhaan rajoita hänen liikkumistaan puistossa tai metsässä. Seikkailu ja kiipeily kehittävät lapsen motoriikkaa.
http://www.yhteishyva.fi/live/201404/tasta-elamasta/vihreyden-virkistava-voima/0218010-329184
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:26"]
Sekin outo harhaluulo, että ihminen tarvitsee jotain metsää jota tuijottaa rauhoittuakseen ja kokeakseen olevansa ehkä persoona.
[/quote]
Luonto helpottaa stressiä
Luontoa sisältävä ympäristö elvyttää ja auttaa palautumaan stressistä. Etenkin tarkkaavaisuutta vaativan tilanteen jälkeen elpyminen on tehokkaampaa metsän keskellä kuin kaupungissa.
Luonnossa syke ja verenpaine laskevat, lihasjännitys vähenee ja tarkkaavaisuus palautuu. Lisäksi muun muassa verenkiertoelinten ja ruoansulatuselimistön toimintoja säätelevän parasympaattisen hermoston toiminta lisääntyy.
Erityisesti omat mielipaikat, kuten järvenranta tai erityinen maisema, auttavat säätelemään kielteisiä tunteita.
Vihreän ympäristön vaikutukset ovat tunnettuja ympäri maailmaa. Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset kokivat itsensä sitä terveemmiksi, mitä enemmän heidän asuinympäristössään oli viheralueita.
Japanilaisen tutkimuksen mukaan yli 73-vuotiaat ihmiset, joilla oli asunnon lähellä kävelyyn sopivia puistoja ja puistokatuja, olivat muita todennäköisemmin elossa viiden vuoden seurantajakson lopussa.
"Arjessa lähiluonto on tärkeä, ja sitä löytyy lähes kaikkialta. On puistoja, lähimetsiä, koti- ja parvekepuutarhoja. Luonto alkaa oikeastaan heti, kun astuu kadulta sivuun", projektipäällikkö Kati Vähäsarja sanoo.
Ota luonto osaksi arkea
Jokainen luonnossa vietetty hetki on hyödyllinen. Pyri olemaan luonnossa mahdollisimman usein, ja tee siitä osa arkeasi.
Hyödynnä lähiympäristön puistot ja metsät. Selvitä, mitkä viheralueet ovat sinua lähimpänä.
Mieti päivittäisiä reittivalintojasi kaupungissa. Suosi puistoja ja puistokatuja. Hautausmaat ovat hyvin rauhallisia ja luontoa sisältäviä alueita.
Tuo luonto työpaikalle ja kotiin. Huonekasvit, luontokuvat ja ikkunanäkymä luontoon laskevat stressitasoa. Moni valitsee tietokoneensa näytönsäästäjäksi kuvan luonnosta.
Vie lapsi luontoon. Älä turhaan rajoita hänen liikkumistaan puistossa tai metsässä. Seikkailu ja kiipeily kehittävät lapsen motoriikkaa.
http://www.yhteishyva.fi/live/201404/tasta-elamasta/vihreyden-virkistava-voima/0218010-329184
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:15"]
Se harhakuva hesasta että siellä ihminen on yksin kaikkien keskellä, kukaan ei halua puhua toisilleen ja ollaan niin ylpeitä, pelkkää harhakuvaa. Rento, iloinen ja vapautunut ihminen löytää siellä aina kaltaisiaan eikä tarvitse olla kymmenen vuoden tuttu voidakseen jutella ihmisten kanssa kuten monissa maakuntakeskusten näennäisessä tuttavallisuudessa. Se toimii vain kun kaikki ovat samanlaisia ja vanhoja tuttuja keskenään.
Sosiaalisesti epäkypsälle ihmiselle suurkaupungin vilinä on tietenkin henkinen helvetti.
[/quote]
Niin, mutta entäpä jos ei ole rento, iloinen ja sosiaalinen? Pikkupaikkakunnalla täytyy olla todella vahva, jos ei halua ottaa osaa paikkakunnan sosiaaliseen elämään. Siellä eristäytyvä on kummajainen, josta puheet alkavat liikkua hyvin nopeasti. Isossa kaupungissa saa olla kummajainen ihan rauhassa, eikä kukaan sinua siellä sen kummemmin huomaa. Suuressa joukossa saa olla ihan eritavalla rauhassa kuin pienessä. Mitä isompi kaupunki, sitä eristäytyneemmin voi elää niin halutessaan.
Ei eristäytyvä ihminen silti nauti suurkaupungista. Jokainen hetki on hänelle siellä kärsimys. Hän pelkää koko ajan että joutuu jonkin kanssa tekemisiin, joku tulee kysymään jotain, bussikuski vahingossa tervehtii tai joku olevinaan tuttu. Se vain paikka johon hänen helppo piiloutua ja niitä ihmisiä tietenkin kaupungeissa on, mutta eivät ne luo kaupungin ilmapiiriä. On myös suurkaupungin etuoikeus saada olla tarvitessaan rauhassa. Vaikka olisi joku pikkujulkkis.
Mitä helppoa on pikkukylällä elämisessä? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.