Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tuntuu, että olen rakastumassa ihmiseen, jota en ole vielä nähnyt tosielämässä.

Vierailija
31.03.2014 |

Olen aina kuvitellut, ettei tällainen ole mahdollista. Mutta jo, kun näin miehen kuvan ensimmäisen kerran, tuli tunne, että tämä on tässä. Olen jopa välillä mustasukkainen hänestä. Mieskin tuntuu olevan kiinnostunut.

Muilla vastaavia kokemuksia?

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, minäkin tillotin tänään megatylsiä formuloita vain sen takia, että tuleva mieheni, Benedict Cumberbatch oli siellä hostina.

 

Vierailija
2/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rakkaus on syvää välittämistä ja toisen arvostusta.. Ei kulta Se vielä rakkautta ole, mutta varmasti jotain suurta ihastumista.

oli ihan pakko päteä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä rakastuin mieheeni alkuun unissa. Aloin nähdä unia minulle täysin vieraasta miehestä, ja niissä unissa meillä oli rakkaussuhde, seksiä jne. Näin niitä unia säännöllisesti noin vuoden ajan, sitten ne loppui. En ajatellut niistä sen enempää, paitsi että eräänä päivänä työpaikalleni tuli juuri sen unimiehen näköinen mies. Hänellä oli myös samanlainen matala ääni kuin unissa. Meinasin tippua tuoliltani kun pomo tuli esittelemään uuden työkaverini, olin niin järkyttynyt että siinä se unimies nyt on elävänä. Minulle tuli heti tunne, että meistä tulee pari. Ja niin tulikin. Hän ei ollut minusta unia nähnyt mutta sanoi myös heti ensinäkemältä tunteneeensa että tässä se nyt on, hänen vaimonsa.

Vierailija
4/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja voi, että mite kateellinen olenkaan 4:lle vaikka varmasti hiemnan liioiteltu kertomus ;D

Vierailija
5/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 00:54"]

Ja voi, että mite kateellinen olenkaan 4:lle vaikka varmasti hiemnan liioiteltu kertomus ;D

[/quote]

 

Minut tuo sai uskomaan johonkin aivan erityiseen sielunkumppanuuteen, joka on melkein yliluonnollisen rajoilla. En ollut koskaan ennen uskonut sellaiseen enkä varsinkaan haaveillut sellaisesta, kun en muutenkaan ollut mikään haaveilijaluonne vaan aika käytännöllinen myös rakkausasioissa ollut siihen asti. 

 

Meillä on myös aina ollut joku aivan kummallinen henkinen yhteys, siitä asti kun on tunnettu, että me tunnumme vaistoavan matkankin päästä jos toisella on joku hätä tai ahdistus, eikä meistä enää vaikuta kummalliselta saada vaikka työmatkalle tekstaria: "minulle tuli tosi paha olla eikä siihen ole mitään syytä, onko se sinulla se paha olo?" - kysymys joka olisi tosi kummallinen varmaan useimpien muiden mielestä, mutta me olemme niin monta kertaa vaistonneet toisen huolet tai ahdistuksen oikein ettemme enää torju sellaisia tuntemuksia pelkkinä kuvitelmina.

 

Vierailija
6/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 00:54"]

Ja voi, että mite kateellinen olenkaan 4:lle vaikka varmasti hiemnan liioiteltu kertomus ;D

[/quote]

 

Minut tuo sai uskomaan johonkin aivan erityiseen sielunkumppanuuteen, joka on melkein yliluonnollisen rajoilla. En ollut koskaan ennen uskonut sellaiseen enkä varsinkaan haaveillut sellaisesta, kun en muutenkaan ollut mikään haaveilijaluonne vaan aika käytännöllinen myös rakkausasioissa ollut siihen asti. 

 

Meillä on myös aina ollut joku aivan kummallinen henkinen yhteys, siitä asti kun on tunnettu, että me tunnumme vaistoavan matkankin päästä jos toisella on joku hätä tai ahdistus, eikä meistä enää vaikuta kummalliselta saada vaikka työmatkalle tekstaria: "minulle tuli tosi paha olla eikä siihen ole mitään syytä, onko se sinulla se paha olo?" - kysymys joka olisi tosi kummallinen varmaan useimpien muiden mielestä, mutta me olemme niin monta kertaa vaistonneet toisen huolet tai ahdistuksen oikein ettemme enää torju sellaisia tuntemuksia pelkkinä kuvitelmina.

 

[/quote]

 

Heh, te olette varmaan kaksoset, ainakin sisarukset tai sit mies on kaappihomo.  

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 00:54"]

Ja voi, että mite kateellinen olenkaan 4:lle vaikka varmasti hiemnan liioiteltu kertomus ;D

[/quote]

 

Minut tuo sai uskomaan johonkin aivan erityiseen sielunkumppanuuteen, joka on melkein yliluonnollisen rajoilla. En ollut koskaan ennen uskonut sellaiseen enkä varsinkaan haaveillut sellaisesta, kun en muutenkaan ollut mikään haaveilijaluonne vaan aika käytännöllinen myös rakkausasioissa ollut siihen asti. 

 

Meillä on myös aina ollut joku aivan kummallinen henkinen yhteys, siitä asti kun on tunnettu, että me tunnumme vaistoavan matkankin päästä jos toisella on joku hätä tai ahdistus, eikä meistä enää vaikuta kummalliselta saada vaikka työmatkalle tekstaria: "minulle tuli tosi paha olla eikä siihen ole mitään syytä, onko se sinulla se paha olo?" - kysymys joka olisi tosi kummallinen varmaan useimpien muiden mielestä, mutta me olemme niin monta kertaa vaistonneet toisen huolet tai ahdistuksen oikein ettemme enää torju sellaisia tuntemuksia pelkkinä kuvitelmina.

 

[/quote]

 

Heh, te olette varmaan kaksoset, ainakin sisarukset tai sit mies on kaappihomo.  

 

[/quote]

mekin ollaan homokaverimiehen kanssa kuin paita ja peppu.

Vierailija
8/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap se on  ihastumassa, ei rakastumasssa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen ihastunut moneenkin nettituttavuuteen. Olen tavannut näistä vain yhden oikeasti, ja ainakaan hänestä en ollut enää yhtään niin kiinnostunut tapaamisen jälkeen. Ei liittynyt edes vain ulkonäköön, vaan tyyppi tuntui kaikin puolin niin erilaiselta kuin olin kuvitellut.

Vierailija
10/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 01:06"][quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 00:54"]

Ja voi, että mite kateellinen olenkaan 4:lle vaikka varmasti hiemnan liioiteltu kertomus ;D

[/quote]

 

Minut tuo sai uskomaan johonkin aivan erityiseen sielunkumppanuuteen, joka on melkein yliluonnollisen rajoilla. En ollut koskaan ennen uskonut sellaiseen enkä varsinkaan haaveillut sellaisesta, kun en muutenkaan ollut mikään haaveilijaluonne vaan aika käytännöllinen myös rakkausasioissa ollut siihen asti. 

 

Meillä on myös aina ollut joku aivan kummallinen henkinen yhteys, siitä asti kun on tunnettu, että me tunnumme vaistoavan matkankin päästä jos toisella on joku hätä tai ahdistus, eikä meistä enää vaikuta kummalliselta saada vaikka työmatkalle tekstaria: "minulle tuli tosi paha olla eikä siihen ole mitään syytä, onko se sinulla se paha olo?" - kysymys joka olisi tosi kummallinen varmaan useimpien muiden mielestä, mutta me olemme niin monta kertaa vaistonneet toisen huolet tai ahdistuksen oikein ettemme enää torju sellaisia tuntemuksia pelkkinä kuvitelmina.

 

[/quote]

 

Heh, te olette varmaan kaksoset, ainakin sisarukset tai sit mies on kaappihomo.  

 

[/quote]

Eikö se oo ahdistavaa tollanen symbioosi? Mä en ainakaan halua tollasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä rakastuin mieheen keskustelufoorumilla, eli hänen persoonaansa. En koskaan ajatellut muuta, vaikka juu, pikkuisen vihlaisi kun hän kertoili uusista tuttavuuksista (naisista) joihin törmäili. Mutta joka kerta kun ne meni pieleen, tunsin myötätuntoa, en vahingoniloa. Yllätys oli melkoinen kun kerran yksityisviestilaatikossa oli viesti, että hän on minua ajatellut jo kauan, mutta ei ole uskaltanut lähestyä kun kuitenkin on kyse vaan ihmisestä nettiavaruudessa ja sen verran kaukanakin asun. No, sovimme sitten treffit kuitenkin erään kaupungin rautatieasemalle. Ei kuvia ennakkoon, oltiin että tunnetaan toisemme kyllä ja jos ei tunnisteta niin soitetaan. No tunnistettiin. Välittömästi ja jalat meni alta molemmilta. Tässä ollaan edelleen vuosien jälkeen.

Vierailija
12/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ollut meillä nettiä, ihan vain vanhanaikaisia kirjeitä. 26 vuotta myöhemmin edelleen yhdessä ollaan. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se on mahdollista. Minä rakastuin netissä (ei deittinetissä) tapaamaani mieheen, ja meni pari vuotta ennen kuin tapasimme livenä, koska asumme eri puolilla maailmaa. Hän oli ihan samanlainen ja enemmänkin kuin internetissä, ja suunnittelemme nyt yhteistä tulevaisuutta. 

Vierailija
14/14 |
31.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 07:49"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 01:06"][quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 00:59"]

 

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 00:54"]

 

Ja voi, että mite kateellinen olenkaan 4:lle vaikka varmasti hiemnan liioiteltu kertomus ;D

 

[/quote]

 

 

 

Minut tuo sai uskomaan johonkin aivan erityiseen sielunkumppanuuteen, joka on melkein yliluonnollisen rajoilla. En ollut koskaan ennen uskonut sellaiseen enkä varsinkaan haaveillut sellaisesta, kun en muutenkaan ollut mikään haaveilijaluonne vaan aika käytännöllinen myös rakkausasioissa ollut siihen asti. 

 

 

 

Meillä on myös aina ollut joku aivan kummallinen henkinen yhteys, siitä asti kun on tunnettu, että me tunnumme vaistoavan matkankin päästä jos toisella on joku hätä tai ahdistus, eikä meistä enää vaikuta kummalliselta saada vaikka työmatkalle tekstaria: "minulle tuli tosi paha olla eikä siihen ole mitään syytä, onko se sinulla se paha olo?" - kysymys joka olisi tosi kummallinen varmaan useimpien muiden mielestä, mutta me olemme niin monta kertaa vaistonneet toisen huolet tai ahdistuksen oikein ettemme enää torju sellaisia tuntemuksia pelkkinä kuvitelmina.

 

 

 

[/quote]

 

 

 

Heh, te olette varmaan kaksoset, ainakin sisarukset tai sit mies on kaappihomo.  

 

 

[/quote]

 

Eikö se oo ahdistavaa tollanen symbioosi? Mä en ainakaan halua tollasta.

[/quote]

 

Emme me koe sitä ahdistavana, päinvastoin, aivan ihanana ja sellaisena mitä kumpikaan ei uskonut tulevansa koskaan kokemaan. Se on todella kuin olisi yhtä toisen kanssa, osa toista. Ymmärrän kyllä että se voi ajatuksena olla ahdistava, ja siihen voi liittyä pelkoa oman itsen rajojen menettämisestä, mutta koettuna se tuntuu enemmän siltä kuin olisi vasta löytänyt itsensä kun on löytänyt sen "toisen puoliskon".  (Silti uskon, että jos meille tulisi ero, molemmat pärjättäisiin yksin ihan hyvin, niin kuin molemmat oli pitkälti yli 30-vuotiaaksi pärjännyt ennen tapaamistammekin)

 

t.4 

 

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan kolme