Miksi olet köyhä?

Dokumenttiprojekti: Talouden madonluvut

Ahneus vai vikaa järjestelmässä?

Varallisuus jakaantuu edelleen epätasaisesti ja vain harvat hyötyvät
enemmistön tekemän työn hedelmistä. Onko syynä ahneus, vai onko
ongelma järjestelmässä?

Menee btw samaan kategoriaan nämä aloitukset wt-juttujen kanssa... Hohhoi :/

Putting others down won't make you feel any better.

http://www.vauva.fi/keskustelu/3932115/ketju/wt_aloitukset_putting_others_down_won_t_make_you_feel_any_better

Olen työkyvyttömyyselääkkeellä ja eläke pieni. Siitä köyhyys.

Itsetunto

Juhani Wiio kertoo itsetunnon merkityksestä omassa elämässään.
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunne_itsesi/itsetunto

Hyvä itsetunto tarkoittaa myönteistä realismia omista mahdollisuuksista ja rajoitteista. Se ei tarkoita itsensä näkemistä yltiöpositiivisessa valossa, tai itsensä korottamista muiden yläpuolelle. Se on myönteinen, mutta samalla totuudenmukainen arvio itsestä. Terve itsetunto kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa, myönteisten kasvukokemusten avulla. Myöhemminkin itsetuntoa voi vahvistaa, ja itsetunto on usein erilainen eri elämän vaiheissa.


Hyvä itsetunto tuottaa riittävän vahvan omakuvan, niin, että omien haasteiden ja puutteiden havaitseminen ei romuta itseluottamusta, eikä tuota voittamatonta ahdistusta. Omat hyvät ominaisuudet näyttäytyvät viime kädessä huonoja tärkeämpinä.  Haasteiden hyväksyminen tai myöntäminen ei kuitenkaan tarkoita oman huonon tai toisia haavoittavan käytöksen oikeuttamista. Se ei tarkoita selittelyä tyyliin: ”No, kun minä olen tällainen, enkä voi itselleni mitään”. Realistiseen omakuvaan ja hyvään itsearvostukseen liittyy pyrkimys kehittyä ja tehdä parhaansa.

Itsetunto on muuttuva ja kehittyvä ominaisuus

Itsetunnon ja oman toiminnan yhteydet ovat kahdensuuntaisia. Itsetunto - tai yhtä lailla sen puute - vaikuttaa toimintaan ja ratkaisuihin. Ihmisen oma toiminta ja sen seuraukset taas puolestaan vaikuttavat itsetuntoon. Näin ollen hyvä tai huono itsetunto johtavat usein itseään vahvistavaan kehään. Hyvä itsetunto lisää usein valmiuksia nähdä omat kyvyt sekä mahdollisuuksia ympärillä, huono itsetunto taas kaventaa mahdollisuuksia. Huono itsetunto voi johtaa myös pätemisen tarpeesta johtuvaan suorittamiseen ja koetun stressin lisääntymiseen. 


Itsetunto on persoonallisuuden yksi keskeinen ominaisuus. Kuitenkaan arvoamme tai onnistuneisuuttamme ei voi mitata sen mukaan. Itsetunto on vain yksi ominaisuus kaikkien muiden joukossa. Hyvä itsetunto helpottaa elämää, mutta heikko itsetunto ei tarkoita epäonnistumista elämässä. Heikonkin itsetunnon kanssa voi opetella tulemaan toimeen, ja sitä on mahdollista myös kohentaa.


Oiva: Ajatukset itsestäsi http://oivamieli.fi/test/ajatukset_itsestasi.php


Oiva-hyvinvointiohjelman harjoituksella voit opetella hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet.


Tämän tehtävän avulla voit lähteä vahvistamaan itsetuntoa: http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/kokeile_ja_testaa/arvosta_itseasi

Hyvän itsetunnon tunnusmerkkejä ovat:

   -tunne, että on hyvä monissa asioissa
   -luottamus itseen
   -itsensä arvostaminen
   -omien ominaisuuksiensa perustavaa arvostamista 
   -oman elämän kokemista ainutkertaisena ja tärkeänä
   -kyky arvostaa muita
   -sosiaalinen joustavuus ja sopeutuvuus
   -itsenäisyys oman elämän hallinnassa
   -riippumattomuus toisten mielipiteistä
   -kyky sietää epäonnistumisia ja pettymyksiä.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 21:24"]Kenenkään köyhyys ei ole oma syy, vaikka olisi sairautta tai työttömyyttä ym ym.

Syy köyhyyteen on toisten ahneus ja itsekkyys.

J-P

[/quote]

Uskomatonta paskaa. Miten nykypäivänä joka toinen tuntuu ajattelevat, että valtion pitäisi pitää kansalaisistaan huolta taloudellisesti. Aina, kokoajan ja ikuisesti. Mihin olette hukanneet oman vastuunne omasta elämästänne? Jos ei ole rahaa ja sitä hannkia tarpeeksi= et hanki niitä kakaroita muiden elätettäväksi.

Sairaat ja vanhukset tottakai kuuluu hoitaa, muut työkykyiset ottakoon vastuun itsestään , perheestään ja omista valinnoistaan jotka vaikuttavat nykyiseen toimeentuloon.

[/quote]

Vastuu toisesta ihmisestä on hukassa, sanotaanko niin.

J-P

[/quote]

Vastuu itsestä on hukassa! Ei vielä kaikilta, onneksi, ja siksi yhteiskunta vielä nilkuttaen pyörii.

Menetin työkykyni pahoinpitelystä aiheutuneen vaikean loukkaantumisen vuoksi. En ole saanut mitään vahingonkorvauksia, joten tulotasoni romahti. Pärjään silti joten kuten, mutta melkoista suunnittelua se vaatii.

Koska opiskelen ja on kaks lasta, eikä pysty tehdä töitä opiskelujen lisäksi, koska haluaa olla lasten kanssa enemmän. Mutta valmistuttuani en ajatellut enää olla köyhä ;)

Ihan seku vaan

Valtion pitää turvata minimi toimeentulo normaalille työikäiselle ja työkykyiselle. Jos tämä ei riitä, sitten pitää ihmisen tehdä jotain valintoja ja panostaa asiaan, jos kokee varallisuuden tärkeäksi. Se, että on köyhä valtion takia, on täyttä paskaa.

Valtion pitää turvata minimi toimeentulo normaalille työikäiselle ja työkykyiselle. Jos tämä ei riitä, sitten pitää ihmisen tehdä jotain valintoja ja panostaa asiaan, jos kokee varallisuuden tärkeäksi. Se, että on köyhä valtion takia, on täyttä paskaa.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 21:19"]

Koska sain lapsen nuorena, opiskelin vain perustutkinnon, ja olen sitten työskennellyt pienipalkkaisessa työssä, eli säästöjä ei ole kertynyt. Poikaystävä kuoli jo lapsen ollessa ihan pieni.

[/quote]

Niinpä niin miinuspeukuttajat, näin kävi, enkä miinuspeukustainne huolimatta kadu yhtään. Nyt kohta lapseni on täysi-ikäinen ja sitten voin opiskella lisää ja ehkä tienata vähän enemmän. Eikä lapsenkaan harrastukseen enää mene kolmatta sataa kuukaudessa.

Mies on työtön ja itse haluan tehdä vapaaehtoisesti osa-aikatyötä.

Masennustaustan takia en jaksanut/pystynyt opiskelemaan kovapalkkaiseen työhön.

Kaksi lasta vievät oman osansa menoista.

En ole vielä perinyt suurehkoa perintöä.

Leskeys.

Koska opiskelen eli olen itse valinnut köyhyyden.

Olen itse rikkaasta uravanhempien kodista ainoa lapsi, lapsena jo ahdisti iso, tyhjä talo ja se krääsän määrä + kesämökki, volvo ja kultainen noutaja, suorituskeskeinen menestyjien elämä (Oli juppikausi).

Pyöräilin joka päivä siltä hyvältä alueelta "slummiin" kavereiden luo, oli ihanaa kun siellä oli äitit leipomassa pullaa, paljon kakaroita, elämää ympärillä. Viimeisiä senttejä siellä laskettiin maitopurkkia varten, lopuilla sai ostaa penninalleja lapset. Olin aina tervetullut (Toisin kuin kaverit omaan kotiini, ne kuulemma sotki liikaa).

Olen tehnyt kaikkeni että joutuisi tekemään mahd. vähän oikeita töitä, olen keskittynyt lapsiini (5kpl). Työttömyystuki riittää ihan hyvin kun teen itse ruoat ja käyn kirppiksellä. Tämä on täysin omavalinta, ei kenenkään vika. En ikinä haluaisi omistaa asuntoa, yritystä, kesämökkiä, yhtään mitään!

Sinä päivänä kun perin vanhempani, kysyn ensin lapsilta tarviiko joku jotain, jos ei niin sitten lahjoitan potin kaikessa hiljaisuudessa erinäisiin hyväntekeväisyyskohteisiin (keskoshoito, lastensairaala tmv.) täällä kotimaassa.