Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen pilannut suhteeni miniään ja poikaani :( Mitään tehtävissä?
29.03.2014 |
En uskonut, että joku päivä minusta tulee tämmöinen anoppi. Esikoiseni löysi tyttöystävän ja ajattelin, että toivottavasti hän on kiva pojalleni ja toivoin, että voisin myös tulla läheiseksi miniän kanssa, minulla ei ole ollut yhtään tytärtä. Jotenkin tämä tyttö ei ollut ollenkaan samanhenkinen kuin minä. Hyväksyin jo sen, että ei olla samalla aaltopituudella, mutta oikein mukava tyttö hän on ja ilmeisesti tekee poikani onnelliseksi. Hyvin nopeasti poikani kosi tyttösytäväänsä ja kolmen vuoden aikana taphtunut seuraavat asiat: ensi tapaaminen, yhteenmuutto, kihlat, häät ja nyt odottavat esikoistaan.
Jotenkin tää kaikki on tullut niin nopeasti minullekin, ei ole ollut kunnolla aikaa sopeutua kaikkii uutisiin. Tuntuu siltä, että joka kerta kun poikani ja miniä tulevat kylään niin aina on jokin suuri uutinen kerrottavana.
Olen oikeasti tosi onnellinen, että poikani on löytänyt puolison, jota rakastaa ja ylpeä, että hänestä tulee pian isä, mutta mun mielessäni mun poika on vielä hädintuskin aikuinen, jotenkin tuo kotoa poismuutto meni niin yllättävän nopeasti. Silloin ajattelin, että totta kai tämä suhde kaatuu ja pian poikani varmaankin tulee häntä koipien välissä takaisin. En edes viitsinyt suunnitella mitäán muutosta pojan huoneeseen, koska alitajuisesti ajattelin, ettei tämä ole lopullista.
Yli kuukausi sitten poikani tuli käymään kotona vaimonsa kanssa ja kertoivat innostuneena raskaudesta. En ymmärrä omaa káyttäytymistäni, mutta en tiedä miksi, mutta niin vain kävi että tulin tosi surulliseksi. Jotenkin vielä häidenkin aikaan ajattelin, että niin ne ihmiset menee naimisiin ja yli puolet eroaa, ei tämä vielä lopullista ole, mutta nyt kun kuulin, että pojastani tulee isä, se tuntui niin lopulliselta.
Käyttäydyin tosi tyhmästi, en onnitellut, olin todella kylmä. Siitä poikani sitten loukkaantui ja kysyi, että mikä mua vaivaa? En osannut yhtäán suoltaa ajatuksiani ja niin sanotusti päästin kaiken ulos. En edes muista kovin hyvin mitä sanoin mutta sanoin että en pidä siitä, että kaikki on tapahtunut niin nopeaan, pelkään heidän puolesta ja mulla on huono fiilis näistä heidän ilouutisistaan ja taisin sanoa, että en todellakaan haluaisi isoäidiksi ainakaan tuolle miniälle.
Poikani oli ihan raivoissaan, miniä itki ja lähtivät ulos...
En ymmärrä mikä muhun meni. Voi kun vaan voisin mennä ajassa taaksepäin ja pistää suun suppuun. Ihan totta en edes ajattele noin mitä sanoin ääneen. Ne olivat vaan sellaisia huonon mielen purskahteluja. Oma vanhentumiseni harmittaa minua, menopaussikin on alkanut, asumme pian kahdestaan miehen kanssa kotona. Mielessäni vaan mulla on kaksi pientä poikaa kotona, joilla ei ole vielä omia lapsia ja vakavia tyttóystäviä saatikka vaimoja.
Nyt olen yrittänyt soittaa pojalleni, mutta hän ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. Olen laittanut jopa työsähköpostiin viestiä, ei vastauksia. Sama homma miniän kanssa. Ainoo vastaus minkä sain oli, että ei suosittele tulemaan heille kylään.
Menin mokaaman kaiken. Nyt miniäni sisällä kasvaa lapsi, jota en ehkä koskaan saa edes tuntea.
Mikä avuksi? Onko kelläkään kokemusta? Olen oikeasti ihan neuvoton. Toivon kuulevani edes jotain pojastani, pahinta on, ettei hän reagoi mihinkään. Oikeasti jo kaipaan poikaani ja miniääni ja jos he jotenkin voisivat antaa anteeksi minulle en varmasti ikinä sanoisi tai tekisi mitään miká loukkaisi heitä. Tää koko tilanne vaikuttaa muhun niin etten saa edes kunnolla nukutuksi tai syödyksi.
Kommentit (441)
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 18:25"]
Pikaliitoita tulee yleensä ero alle 10 vuodessa
[/quote]
Missä linkki tilastoihin? Kyselee nimim. Seurustelua 5kk ennen naimisiinmenoa ja 21 vuotta on kestänyt jo liitto. Tunnen monia pareja, joiden avioliittoa on edeltänyt lyhyt tai lyhyehkö seurustelu (esim. vuosi, pari). Ihan muut jutut ratkaisevat liiton kestävyyden!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 18:25"]
Pikaliitoita tulee yleensä ero alle 10 vuodessa
[/quote]
Missä linkki tilastoihin? Kyselee nimim. Seurustelua 5kk ennen naimisiinmenoa ja 21 vuotta on kestänyt jo liitto. Tunnen monia pareja, joiden avioliittoa on edeltänyt lyhyt tai lyhyehkö seurustelu (esim. vuosi, pari). Ihan muut jutut ratkaisevat liiton kestävyyden!
Minä olen kyllä sitä mieltä, että on aika tavallista, että ensimmäiset suhteet ei onnistu joten nykymaailmassa voi olla oikeasti yllätys jos oma lapsi perustaakin heti perheen. Ennen asia oli toisin silloin mentiin naimisiin hyvin nuorena.
En aloittajaa tunne joten en voi sanoa onko tuo ihan normaalia vaiko neuroottista. Ei kukaan ole täydellinen ja minusta se, että osaa pyytää anteekis on jo paljon.
Hmmm.... Oletkohan minun anoppini? Kuulostaa tutulta. No, jos olet, niin tiedoksi että teen kaikkeni, ettet tapaa meidän perhettä enää ikinä.
Juu ei, ap vaikuttaa kielenkäytöltään kovin nuorelta. Vanhemmilla ihmisillä on erilaiset lauseet. Tää on kolmekymppinen, jonkin verran kouluja käynyt pellehermanni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOS tää ei ole provo, niin suosittelen anteeksipyyntöviestien lähettämistä ja sitten vain odottelemaan. Et voi varsinaisesti tehdä mitään muuta. Valitettavasti nuorena ihmiset ovat myös hyvin mustavalkoisia ja anteeksiantamattomia, mutta myöhemmin, kun ikää on tullut lisää ja ymmärrystä, niin poikasi ja miniäsi voivat haluta ottaa uudelleen yhteyttä sinuun.
No onneksi ap edes ymmärrät katua. Esikoisen odottaminen on pariskunnille jotain aivan ainutlaatuista ja ikimuistoista aikaa. Sun pojalle ja varsinkin miniälle se sitä nyt todellakin on....sun ansiostasi nimittäin. Minkähän luulet olevan ensimmäinen muisto, minkä miniä saa mieleensä kun muistelee ensimmäistä raskauttaan? Mitä konkreettista pahaa se miniä on sulle yleensäkin tehnyt, että ansaitsi tuollaisen ryöpyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni lateli yhtä rumaa tekstiä (tosin eri aiheesta) silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle miehelleni. Välit meni pitkäksi aikaa täysin poikki eikä koskaan palautunut ennalleen.
Kokemuksesta voin sanoa, että älä pyydä ketään välittämään anteeksipyyntöä, siit ei ole mitään hyötyä. Kehoittaisin kirjoittamaan kirjeen, jossa kerrot rehellisesti miksi reagoit niin kuin reagoit ja pyydät saada tulla pyytämään anteeksi kasvotusten. Voi olla, ettei lupaa heru ihan äkkiä, muttet muutakaan voi kuin odottaa.. o
Oma tyrkkyanoppini on sisustanut mieheni veljen asunnon täysin (aikamiespoika, muutti kotoa vasta kolmekymppisenä). Käy siellä siivoamassa ja tekee ruuat jääkaappiin. Haluaa olla jokaisen elämän keskipiste (olisi halunnut oman toisen nimensä meidän lapsemme nimeksi) ja nyt kun meillä on vaikeaa, hän odottaa kieli pitkällä eroa. Voi olla että mamma pääsee kohta lohduttamaan... Toivottavasti olet edes vähän vähemmän hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mun anopilta, lukuunottamatta sitä, että mun anoppi ei edes kykene anteeksipyyntöön. Uskon, että vilpittömästi anteeksi pyytämällä voit saada välinne jonkinlaiseen tilaan. Hyviksi ne eivät missään nimessä palaudu mielettömän paskamaisen käytöksesi vuoksi, etkä sitä ansaitsekaan. Tyytyväinen saat olla, jos jonkinmoinen keskusteluyhteys vielä löytyy ja jos saat joskus tavata lastenlastasi. Omalta anopiltani nämä oikeudet on jouduttu viemään jatkuvan sinunkaltaisesi käytöksen ja anteeksipyytämättömyyden vuoksi.
Samaa itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä ovat noi ap:n lähettämät viestit ja meilit, jopa työsähköpostiin. Kuulostaa tämä jatkokin todella mielenvikaiselta. Jätä ne ihmiset, mies ja hänen puolisonsa, nyt rauhaan viimein, sulla ei enää ole poikaa eikä miniää. Hyvälltä tsägällä saat lähestymiskiellon, jos jatkat vainoamista, kun SINUA häiritsee tämä tilanne ja SINÄ haluaisit sopia. Vieläkään ei yhdestäkään tekstistäsi löydy mitään ymmärrystä sille, mitä olet heille tehnyt ja miltä HEISTÄ tuntuu. Eikä tosiaan mitään vilpitöntä anteeksipyyntöä, vaan haluat vain itsesi takia sopia ja riivata heitä. Minäminäminäminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 20:51"]
lipsahdus ei ollut sattumaa, ap. Pidit poikaasi elämänkumppanina, siksi olet niin rikki.
[/quote]
Niinpä. Etenkin kun selittelyssä vielä tuli kuvattua että "sanat meni sekaisin, kun poikani on mies miniälleen". Tiedostamattasi ap olet pitänyt poikaasi miehenäsi, hän on jakanut kaikki naisseikkailutkin kanssasi, olet itsekin kuvannut, että olette olleet "tiimi". Mielestäsi sinulla ja pojalla on yhteinen miniä ja sinun tulisi olla edelleen pojallesi ykkönen.
Poikasi on ollut sinulle hyvin tärkeä, ja välinne ovat erityisen tiiviit siksi, että olette olleet jossain vaiheessa pitkään kahden. Mutta nyt jos poikasi todella on sinulle tärkeä ja toivot hänelle kaikkea hyvää, asetut kunnioittamaan hänen itsenäisyyttään ja opettelet uuden roolin tulevana isoäitinä, jonka aikuinen lapsi elää omaa elämäänsä.
Nyt jos pääset vielä väleihin, varo tuppautumasta lapsen kasvatukseen ja jakelemasta omia neuvojasi. Lapsi on nimittäin miniäsi (ja poikasi) lapsi, ei sinun ja poikasi lapsi, joka on vain kasvanut miniän sisällä. Lapsi ei kuulu sinulle, mutta voit vain tarjoutua olemaan apuna heidän ehdoillaan.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 18:17"]
Ihmettelen välillä näitä miniöiden juttuja täällä palstalla. Ei minunkaan anoppini sydänystäväni ole ja hänkin on sanonut suustaan yhtä sun toista mistä olen loukkaantunut. Toisaalta en tiedä vaikka olisin itsekin loukannut anoppiani huomaamattani. Näissä jutuissa kun on yleinsä kaksi puolta.
MUTTA hän on silti kasvattanut mahtavan miehen, johon olen rakastunut. En voi muuta kuin olla kiitollinen anopilleni siitä, että on tehnyt ja kasvattanut noin upean pojan, josta tuli minulle hyvä mies ja lapsillemme mahtava isä. Ehkä tämä kannattaisi kuitenkin aina muistaa ja se, että ehkä joskus tulevaisuudessa jokainen meistä saattaa olla anoppi miniälle.
[/quote]
Miten tämä kommentti liittyi tähän ketjuun? Tässähän on anoppi mennyt ja pahasti yli.. Meillä on ollut samanhenkistä juttua omien appivanhempien kanssa. Heidän on erittäin vaikea luopua lapsistaan ja omasta roolistaan. Ihmisillä voi olla vaikka minkälaisia juttuja, turha jeesustella että sinäkin käyt kahvilla anoppisi kanssa.
[/quote]
Tämä liittyi tähän siten, että täällä ollaan sankoin joukoin lynkkaamassa ap:tä Täällä palstalla yleinsäkin aina haukutaan anoppeja miniöiden toimesta. Tämä koko aloitus on oikein nannaa näille miniöille jotka täällä vaahtoavat aina.
Pointti oli siis se, että kyllä, ap toimi väärin, mutta katuu ja pyytä anteeksi. Kyllä minä uskon, että ap on ihan hyvä ihminen. En ymmärrä miksi täällä pitää haukkua häntä hulluksi ja sekopääksi ja ties miksikä. Kuinka moni teistä täydellisistä miniöistä ei ole joskus huutanut hiukuissaan esim sille rakkaalle aviomiehelleen solvauksia? Entä jos hänkään ei antaisi koskaan anteeksi ja kaikki saisivat haukkua sinut sen jälkeen hulluksi ja sekopääksi????
Kannattaa aina katsoa peiliin ennen kun arvostelee muita kauhean agressiivisesti...Sitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:20"]Hmmm.... Oletkohan minun anoppini? Kuulostaa tutulta. No, jos olet, niin tiedoksi että teen kaikkeni, ettet tapaa meidän perhettä enää ikinä.
[/quote]
Todella kypsymätöntä ja itsekästä. Anoppi pyytelee anteeksi ja yrittää korjata tunneryöppyään, mutta sinä kaikesta huolimatta olet päättänyt hamaan tulevaisuuteen asti evätä sekä mieheltäsi että lapseltanne äidin ja mummin.
Toisekseen, noin nuorilta, mitä AP:n lapsi on, nuo kaikki tapahtumat kolmessa vuodessa on todella nopeatahtista.
sinun pitää kehittä oma identiteetti
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 20:51"]
lipsahdus ei ollut sattumaa, ap. Pidit poikaasi elämänkumppanina, siksi olet niin rikki.
[/quote]
Niinpä. Etenkin kun selittelyssä vielä tuli kuvattua että "sanat meni sekaisin, kun poikani on mies miniälleen". Tiedostamattasi ap olet pitänyt poikaasi miehenäsi, hän on jakanut kaikki naisseikkailutkin kanssasi, olet itsekin kuvannut, että olette olleet "tiimi". Mielestäsi sinulla ja pojalla on yhteinen miniä ja sinun tulisi olla edelleen pojallesi ykkönen.
Poikasi on ollut sinulle hyvin tärkeä, ja välinne ovat erityisen tiiviit siksi, että olette olleet jossain vaiheessa pitkään kahden. Mutta nyt jos poikasi todella on sinulle tärkeä ja toivot hänelle kaikkea hyvää, asetut kunnioittamaan hänen itsenäisyyttään ja opettelet uuden roolin tulevana isoäitinä, jonka aikuinen lapsi elää omaa elämäänsä.
Nyt jos pääset vielä väleihin, varo tuppautumasta lapsen kasvatukseen ja jakelemasta omia neuvojasi. Lapsi on nimittäin miniäsi (ja poikasi) lapsi, ei sinun ja poikasi lapsi, joka on vain kasvanut miniän sisällä. Lapsi ei kuulu sinulle, mutta voit vain tarjoutua olemaan apuna heidän ehdoillaan.
[/quote]
Miksi lapsi on miniän ja (pojan suluissa?) Eikös lapsi ole yhtä paljon miniän ja pojan?
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:20"]Hmmm.... Oletkohan minun anoppini? Kuulostaa tutulta. No, jos olet, niin tiedoksi että teen kaikkeni, ettet tapaa meidän perhettä enää ikinä.
[/quote]
Todella kypsymätöntä ja itsekästä. Anoppi pyytelee anteeksi ja yrittää korjata tunneryöppyään, mutta sinä kaikesta huolimatta olet päättänyt hamaan tulevaisuuteen asti evätä sekä mieheltäsi että lapseltanne äidin ja mummin.
Toisekseen, noin nuorilta, mitä AP:n lapsi on, nuo kaikki tapahtumat kolmessa vuodessa on todella nopeatahtista.
[/quote]
Jos joku täällä ketjussa on hullu, niin se ei ole ap vaan tuo miniä joka kirjoittaa tekevänsä kaikkensa, että saa pidettyä miehensä ja lapsensa erossa anopistaan.
Sinulle toivon vain yhtä asiaa: Toivottavasti tuleva miniäsi/vävysi tekee sinulle saman tempun!
Onhan ap hullu. Keksii tarinan ja vastailee itselleen ilman ääkkösiä. Kyllä ap:n "tekeneeni" ja nro 18:n " tekeneesi" pitäisi avata kaikkien silmät.
Ehkä ap on oikeasti traumatisoitunut jostain miniä/anoppi -jutusta, mutta hänen tänne suoltamansa jutut eivät häntä auta.
Hae itselles apua ap.
Tämä liittyi tähän siten, että täällä ollaan sankoin joukoin lynkkaamassa ap:tä Täällä palstalla yleinsäkin aina haukutaan anoppeja miniöiden toimesta. Tämä koko aloitus on oikein nannaa näille miniöille jotka täällä vaahtoavat aina.
Pointti oli siis se, että kyllä, ap toimi väärin, mutta katuu ja pyytä anteeksi. Kyllä minä uskon, että ap on ihan hyvä ihminen. En ymmärrä miksi täällä pitää haukkua häntä hulluksi ja sekopääksi ja ties miksikä. Kuinka moni teistä täydellisistä miniöistä ei ole joskus huutanut hiukuissaan esim sille rakkaalle aviomiehelleen solvauksia? Entä jos hänkään ei antaisi koskaan anteeksi ja kaikki saisivat haukkua sinut sen jälkeen hulluksi ja sekopääksi????
Kannattaa aina katsoa peiliin ennen kun arvostelee muita kauhean agressiivisesti...Sitä vain.
[/quote]
Olen ihan samaa mieltä kuin tämä kirjoittaja! Kyllä minä ainakin itse myönnän (monestikin) miehelleni sanoneen loukkauksia, niitä sen enempää tarkoittamatta. Mutta kun on sellainen ihminen, joka tosiaan välillä hermostuu ja päästää kaiken ajattelematta ulos, niin noin voi tapahtua. Mitä jos mies tästä loukkaantuisi niin, ettei koskaan haluaisi tavata minua?? Tai estäisi minua tapaamasta lapsiani? Ja tosiaan lisäksi minut leimattaisiin hulluksi?
Pointtina siis: KAIKKI tekevät virheitä, niitä pitää katua ja pyytää anteeksi. Mutta ei tuommoinen yksittäinen purkaus voi olla maailmanloppu, vaikka se sillä hetkellä todella kamalalta tuntuukin.
Itsekin olen anopilta saanut vaikka mitä niskaani, mutta voipi olla etten itsekään ole aina kaikista ystävällisin hänelle ollut. Mutta en koskaan riistäisi mieheltäni äitiä ja lapsiltamme mummia. Sellaiseen minulla ei ole oikeutta.
Toivon AP, että saat ajatuksesi ja ennen kaikkea välit poikasi perheeseen kuntoon. Ihan jo sen pienen vauvan vuoksi, hän ansaitsee mummin itselleen.
ps. Ei varmasti ap ole ainoa, jolla on vaikeuksia päästää irti läheisestä pojastaan. Itselläni pojat vasta 1- ja 2- vuotiaat, joten omasta kokemuksesta en puhu. Mutta kyllä se voi ja monesti varmaan onkin tietynlainen kriisi kun ne rakkaat lapset kasvavat, eivätkä enää tarvitsekaan äitiä kuten ennen.
Alue: Aihe vapaa
Sun käytös oli kyllä huipputörkeää.
Sun täytyisi nyt ensinnäkin ymmärtää, että sulla on OMA elämänkriisi menossa, ja ottaa KOKO vastuu purskahduksestasi, joka oli äärimmäisen lapsellinen.
En ole vielä anoppi- tai isoäiti-iässä pitkään aikaan, mutta ymmärrän, että oman pojan aikuistuminen herättää hyvin monenlaisia surullisiakin tuntemuksia. Olet "menettämässä" poikaasi toiselle naiselle etkä ole enää pojalle ykkönen, ja niin pitääkin olla.
Nämä kaikki sinun tuntemuksesi sinun pitäisi päästä kertomaan NÖYRÄSTI tälle pariskunnalle ja PYYTÄÄ ANTEEKSI ja myöntää, että kysymys on ainoastaan ja vain sinun elämänkriisistäsi eikä yhtään heistä saati siitä, että miniä olisi huono mitenkään.
Pyydä, että he voisivat antaa anteeksi ja haluaisit mieluummin alkaa ajatella, että et ole menettänyt poikaa vaan saanut tyttären, toivon mukaan, ja lisäksi vielä lapsenlapsen. Kerro, että toivot saavasi olla mukana lapsenlapsen elämässä, ja lupaa, että et enää koskaan purskauta mitään niin typreää ulos suustasi. Kerro, että pojan lähtö on vain ollut sinulle kova paikka, tyhjä pesä tuntuu tyhjältä, ja tämä kaikki pääsi purkautumaan näin typerällä tavalla tunneherkällä hetkellä.
Mutta siis, mokasit pahasti, menetit arvostuksen aikuisena ihmisenä - tokihan he ottavat sanasi tosissaan. Poikasi ehkä yrittää selitellä vaimolleen, mutta ei voi sitä juurikaan tehdä, koska aviomiehen tehtävä on kriisitilanteessa asettua puolustamaan VAIMOAAN, ei törkeällä tavalla loukannutta äitiään. Poikasi on siis mies. Ja olet oikeasti sanonut hänen rakkaimmalleen ehkä törkeimmän mahdollisen loukkauksen. Pahempaa olisi ehkä, jos olisit haukkunut hänet huoraksi päin naamaa.
Ei sinun nyt auta muuta kuin ottaa täysi vastuu ja mennä itseesi ja etsiä sieltä ne todelliset syyt käytökseen, joka on alta kaiken riman. Ja kärsiä rangaistus, kuinka pitkä vihoittelu se sitten onkaan, nöyrästi.
Kirje voi olla hyvä vaihtoehto, jos puheluita tai sähköposteja ei oteta vastaan.