Lue keskustelun säännöt.
Juhlien järjestäminen nykypäivänä (sis.itsesäälivalitusta).
29.03.2014 |
Tunnistaako kukaan muu tällaista? Turhauttavaa, kun järjestät juhlia ja aina alkaa tämä sama kuvio. Ensinäkin moni ei vastaa kutsuun mitään vaikka siinä on vastauspyyntö. Toisekseen vaikka alkuun ollaan niin innoissaan, lopulta perutaan tulo jonkun vähäisen syyn takia, kuten "pitääkin mennä laittamaan mökkiä kesäkuntoon juuri tuolloin" tai "en taidakaan viitsiä tulla kun seuraavana viikonloppuna on koiranäyttely". Törkeimmät vastaavat kutsuun, että pitää katsoa lähempänä tuleeko muuta.
Jotenkin tuntuu, että ihmisiltä puuttuu kunnioitus tosia kohtaan, ollaan hirveän itsekkäitä. Mennään sillä ajatuksella, että katsellaan miltä MINUSTA juuri silloin sattuu tuntumaan. Vähät väliä miltä toisista tuntuu ja kuinka paljon vaivaa ja rahaa juhlanjärjestäjä on asian eteen nähnyt.
Taas kerran olen tässä tilanteessa, vaikka kerta toisensa jälkeen päätän, että nyt oli viimeinen kerta! Jotenkin se aika kultaa muistot.
p.s. ihan oikeasti ihmiset. Miten kuvittelette juhlanjärjestäjän voivan varata tarjoilut jos puolet vastaajista vastaa jotain "en tiiä vielä, pitää kattoo sillon lauantaina pääsenkö".
Kommentit (73)
Ei varmaan kaikkia kiinnostakaan lasten synttärit. Mutta miten ne lapset kasvatetaan yhteisöllisyyteen, täyspäisiksi ja uskomaan, että vallitseva yhteiskunta on ihan hieno juttu, kun edes läheistä perheystävää ei kiinnosta osallistua niihin juhliin kerran vuodessa..?
Minä kaipaan omasta lapsuudestani sitä, että esim. kutsuja arvostettiin, olivat ne sitten lapsen tai aikuisen kahvitteluita. Kyllä niihin tultiin lähes poikkeuksetta, pitkänkin matkan takaa. Nykyään korttelin päässä asuvat laiskat, itsekeskeiset aikuiset eivät viitsi liikahtaa sohvalta sen vertaa että tulisivat tervehtimään vaikkapa omaa kummilastaan sovittuna päivänä. Surkeeta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuosta kiinnostamisesta: tiedätkö 42, ei minuakaan aina absoluuttisesti KIINNOSTA jokainen asia, jonka näen tai koen. Mutta sukulaislapsen vuoksi kuuntelen sen oudon tarinan, katson pätkän häntä kiinnostavasta videosta tai jaksan ihailla pikkusiskonsa nukkea kolmatta kertaa minuutin sisään. Ei minua aina myöskään kiinnosta aikuisten juoruilut, pakasteelta maistuva kinkkupiirakka tai puolituntematon pöytäseura, mutta minä YRITÄN olla AIKUINEN ja tehdä kaikkien olon mukavaksi. Yleensä itselläni on hauskaa paikassa kuin paikassa, juuri asenteeni vuoksi: onnistun löytämään jotain hienoa tilanteesta kuin tilanteesta, ja jossei muuta, niin velvollisuudentuntoni pitää käytökseni asiallisena. Mahdoton tehtävä nykyaikuisille (ei katso ikää), vai mistä oikein on kyse?
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 08:08"]Älä kutsu tollasia ihmisiä. Kutsukaa ne hiljaiset ja yksinäiset paikalle.
[/quote]mä en tunne hiljaisia ja yksinäisiä jotka haluaisivat tulla...
pitää kyllä kompata paria edellistä, että jos tekee kolmivuorotyötä ja vaikka takana viiden yövuoron putki, kaksi vapaapäivää edessä jonka jälkeen pitää olla skarppina aamuvuoroon klo 07 niin ne kaksi vapaapäivää todellakin tekee mieli levätä ilman että pitää juosta jonkun tuttavaperheen lapsen 4-vuotissynttäreillä. Mun sukulaismies perheineen kutsuvat milloin lastensa syntymäpäiville, milloin taas halloween tai rapujuhliin ym ym. Kun heille sanoo suoraan että en pääse olen silloin yövuorossa, ei he sitä ymmärrä koska tokihan yövuoroa tehdään vain yöaikaan ja silloin päivällä kyllä pääsisi hyvin juhliin. Olen viime vuosina todennut että on parempi joko valehdella jotain parempaa tai mutista jotain epämääräistä ja jättää sitten menemättä. En tarkoita että muilla samaisesta syystä peruutukset tulisivat, kerroin vain oman selitykseni sille miksi käyttäydyn noin.
Muissa tapauksissa yleensä sanon etukäteen ettei huvita tai on muuta.
Ehdotan, että Ap peruuttaa juhlansa ja käyttää rahansa itseensä.
Viikonloppu Lontoossa ta Pariisiissa tai vaikka koko viikko palmujen alla ruokien ja tarjoiluiden stressaamisen sijasta. Laittaa sitten facebookkiin kuvan itsestään Eiffelintornissa tms ja kertoo olevansa onnellinen kolmekymppinen tai tuore insinööri tai mikä juhla nyt olikin kyseessä ja kertoo, että menihän se juhlapäivä näinkin, kun ei sopinut kenellekään saapua kutsuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mitä siitäkin tulee, jos kaikki ajattelevat vain itseään? Minusta sellainen elämä on todella tyhjää ja surkeaa, jossa pitää koko ajan olla itsekäs eikä kehenkään pysty luottamaan tippaakaan. Ihminen on kuitenkin laumaeläin, tuoko jatkuva itsekkyys pysyvää onnea? (en ole ap)
Mä en nykyään jaksa patistella ihmisiä tulemaan. Kutsun noin 60 ihmistä ja odotan, että 10 tulee. Jopa ihan sydänystävät jättää väliin! Alkaa olla entisiä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen ihmetellyt että mikä minussa on vikana kun kukaan ei halua tulla kun meillä on synttäreitä tai muita juhlia. Mutta näyttääkin olevan ihan yleinen ilmiö.
Nykyäänhän tää menee näin:
Maanantaina A: Tuutko kahville torstaina?
Maanantaina B: Joo, tsekkaan mieheltä ettei sillä oo mitään.
....
Torstaina A: Monelta tuut?
Torstaina B: En pääsekään tänään. Miehellä on jotain sovittuna.
... Niin, milloinkas ajattelit ilmoittaa, että sulle ei sovikaan? Kun kutsuja yleensä pitää asiaa sovittuna, jos ei sanota ettei käy. Nyt siis torstaina A kahvittelee yksinään, vaikka olisi voinut suunnitella koko päiväksi muuta ohjelmaa jos olisi tiennyt ettei B ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kahvittelujuttu minullakin viime viikolta...
Kaveri: Hei mennäänkö kahville?
Minä: Joo, koska?
Ei vastausta loppuviikkona.
Toissapäivänä tuli taas viesti:
Kaveri: Niin sinne kahville?
Minä: Sopii, milloin sulle käy?
Kaveri: Mulle käy koska tahansa.
Minä: No vaikka ylihuomenna kello X?
Ei vastausta.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 19:34"]
Joo, on kyllä tyhmää. Minusta on aivan perseestä järjestää tylsän bileet, minkä takia kysyn ihmisiltä hyvissä ajoin, pääsisivätkö he tulemaan sinä ja sinä päivänä, ja sen jälkeen päätän, pidänkö juhlat. Aina kaikki ovat pääsevinään, mutta siitä huolimatta juhlapäivänä loppujen lopuksi on vain puolet porukasta paikalla tai puolilla kutsutuista näkymättömyysviitta päällä.
[/quote]
Ehkä ihmiset eivät kehtaa heti kieltäytyä. Jos joku kysyy, että tuletko ensi viikonloppuna meidän Nico-Petterin 2v syntymäpäiville, siinä hämmentyy niin, ettei kyllä rehellisesti kehtaa vastata, että ei vois vittu vähempää kiinnostaa.
Sitä mutisee, että joo ja miettii, että minkä syyn keksii, ettei tarvi mennä. Ja kun on kyseessä kiusallinen asia, sen äkkiä unohtaa kokonaan. Vähän kuin panisi pään pensaaseen ja toivoo, että jos ei muista koko asiaa, se menee ohi mitään tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 20:58"]
Nykyäänhän tää menee näin:
Maanantaina A: Tuutko kahville torstaina?
Maanantaina B: Joo, tsekkaan mieheltä ettei sillä oo mitään.
....
Torstaina A: Monelta tuut?
Torstaina B: En pääsekään tänään. Miehellä on jotain sovittuna.
... Niin, milloinkas ajattelit ilmoittaa, että sulle ei sovikaan? Kun kutsuja yleensä pitää asiaa sovittuna, jos ei sanota ettei käy. Nyt siis torstaina A kahvittelee yksinään, vaikka olisi voinut suunnitella koko päiväksi muuta ohjelmaa jos olisi tiennyt ettei B ole tulossa.
[/quote]
Nämä on sellaisia "puhutaan, että pitäis tavata useammin ja kaikki tietää, että ei oikeasti kukaan sitä tee"
toinen ei välttämättä huomaa, että sinä olet tosissasi
Se vain on sellaista small talkia, että sanotaan, että voi voi, kun pitäis käydä kahvilla joskus. Toinen sanoo, että niin pitäis ja jutella joskus ihan kunnolla. Siihen kuuluu, ettei kumpikaan tee sen eteen mitään, kun ei sitä tarkoiteta kuin kohteliaisuudeks
Minkä takia ihmiset järjestää väkisin kutsuja, kun ne eivät ketään kiinnosta. Tätä joskus ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton ihmettelee nyt ehkä provosoivastikin: miksi kuvittelette, että KETÄÄN aikuista kiinnostaa osallistua lapsen syntymäpäiväjuhlille? Lastenkutsut ymmärrän hyvinmtai että isovanhemmat ja kummit kutsutaan kahville. Onko tämä joku uusi juttu, että vanhempien (=äidin) kavereiden pitäisi osallistua lapsen synttäreille?
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 21:28"]
Minkä takia ihmiset järjestää väkisin kutsuja, kun ne eivät ketään kiinnosta. Tätä joskus ihmettelen.
[/quote]
Mutta mistä tietää onko itse se joku jonka juhlat eivät ketään kiinnosta, kun se nyt ei kuitenkaan ole totta että ihmiset eivät enää nykyään laajemminkaan haluaisi mennä juhliin? Miten sen tietää ellei yritä järjetää juhlia?
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 21:32"]
Lapseton ihmettelee nyt ehkä provosoivastikin: miksi kuvittelette, että KETÄÄN aikuista kiinnostaa osallistua lapsen syntymäpäiväjuhlille? Lastenkutsut ymmärrän hyvinmtai että isovanhemmat ja kummit kutsutaan kahville. Onko tämä joku uusi juttu, että vanhempien (=äidin) kavereiden pitäisi osallistua lapsen synttäreille?
[/quote]
No mutta keitä niiden kummien oletat olevan? Nehän ovat nimenomaan vanhempien kavereita. Ei sitä lasten synttärikutsua nyt koko fb-kaverilistalle lähetetä.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 21:33"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 21:28"]
Minkä takia ihmiset järjestää väkisin kutsuja, kun ne eivät ketään kiinnosta. Tätä joskus ihmettelen.
[/quote]
Mutta mistä tietää onko itse se joku jonka juhlat eivät ketään kiinnosta, kun se nyt ei kuitenkaan ole totta että ihmiset eivät enää nykyään laajemminkaan haluaisi mennä juhliin? Miten sen tietää ellei yritä järjetää juhlia?
[/quote]
Ehkä se menee niin, että tärkeät juhlat kiinnostaa, Mutta nykyään on ihan liian paljon noita lasten synttäreitä ja nyt on tullut näitä 30v juhlia ja 40v juhlia. On polttareita häiden lisäksi ja babyshowereita.
Kieltämättä ennen oli helpompaa, kun ei ollut kuin häät (ei polttareita). Vauvaa käytiin katsomassa rotinoiden kanssa (ei mitään lapsellisia juhlia ennen sitä). Vietettiin viiskymppiset ja ylppärit ja rippijuhlat. Lasten synttärit oli isovanhemmille ja kummeille ja kavereille. Ei kaikille mahdollisille kavereille kanssa.
Kesällä jos menisi "piipahtamaan tunniksi kävelymatkan päähän juhliin", ei olisi yhtään omaa aikaa vapaina viikonloppuina, saati sitten lomalla.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 21:32"]
Lapseton ihmettelee nyt ehkä provosoivastikin: miksi kuvittelette, että KETÄÄN aikuista kiinnostaa osallistua lapsen syntymäpäiväjuhlille? Lastenkutsut ymmärrän hyvinmtai että isovanhemmat ja kummit kutsutaan kahville. Onko tämä joku uusi juttu, että vanhempien (=äidin) kavereiden pitäisi osallistua lapsen synttäreille?
[/quote]
No mutta keitä niiden kummien oletat olevan? Nehän ovat nimenomaan vanhempien kavereita. Ei sitä lasten synttärikutsua nyt koko fb-kaverilistalle lähetetä.
[/quote]
Kyllä minulle on tullut silloin lasten synttäreille kutsuja, kun itsellä ei ollut lapsia ja kavereilla oli vauvabuumi meneillään. Oliko se lie sitä, että haluttiin lapselle lahjoja, vai mitä. Mutta muistan eräänkin sunnuntaiaamun, että ei olisi haluttanut lähteä kahvittelemaan ja konttaamaan lattioille ja leikkimään, kun oli joku ihana jannu vieressä nukkumassa.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 21:32"]
Lapseton ihmettelee nyt ehkä provosoivastikin: miksi kuvittelette, että KETÄÄN aikuista kiinnostaa osallistua lapsen syntymäpäiväjuhlille? Lastenkutsut ymmärrän hyvinmtai että isovanhemmat ja kummit kutsutaan kahville. Onko tämä joku uusi juttu, että vanhempien (=äidin) kavereiden pitäisi osallistua lapsen synttäreille?
[/quote]
No mutta keitä niiden kummien oletat olevan? Nehän ovat nimenomaan vanhempien kavereita. Ei sitä lasten synttärikutsua nyt koko fb-kaverilistalle lähetetä.
[/quote]
Kyllä mun kummit on isän puolen sukulaisia. Yhtään kaveria ei joukossa ole. Ja pirukos niitä kummejakaan pitää olla 15kpl yhdellä lapsella ja kaikki vanhempien kavereita? Ei kuulosta kovinkaan kristillisestä.
Niin, tiedättehän te mikä kummin rooli on? Ei ainakaan se materian antaminen.
Mielestäni tällainen ärsyttävyys johtuu siitä kun nykyään on totuttu siihen, että kaikki ovat kännykän, tekstarin, facen, spostin päässä ja jokaisen tavoittaa hetkessä ilmoittaakseen olevansa myöhässä, sorry en tulekaan jne. Tästä jää harhakuva, että asiat ja ilmoitukset voi jättää viime hetkeen! Ei osata enää suunnitella tulemisia ja menemisiä.