Miten teidän koirat kommunikoi teidän ihmisten kanssa?
Olin vastikään tuttavalla käymässä, ja hänen koiransa osoitti lenkille pääsemisen tarpeen istumalla ulko-oven edessä, nälän istumalla ruokakupin edessä jne., ja aloin miettimään, miten eri tavoilla koirat kommunikoivatkaan! Meidän yksivuotiaalla teinikoiralla on tapana läimiä ihmisen jalkaa kevyesti tassuilla aina, kun on tarve jollekin. (Yleensä tätä nyrkkeilysessiota säestää myös hyvin kimeä pentuvinkuminen)
Mites teidän koirat juttelee teille?
Kommentit (38)
Kerran kun koirani (labradorinnoutaja) halusi lähteä risteyksestä tiettyyn suuntaan ja minä toiseen, se seistä jumitti paikoillaan kunes myönnyin. Kun se huomasi, että suostunkin lähtemään sen haluamaan suuntaan, se tönäisi kättäni lempeästi kuonollaan ja hymyili leveästi ja lähti touhottamaan eteenpäin. Se selvästi kiitti kun mentiin minne se halusi. Nyt tämä koira on jo koirien taivaassa, kiitos 12 vuodesta yhdessä.
Kyllä sen koiran mielialan ja toiveet pystyy lukemaan käytöksestä.
Ulos meneminen klassisena esimerkkinä, alkaa sen oven luona vouhotus. Tai sitten jos on itse mieli maassa, niin koira kyllä hakeutuu kaveriksi.
Tässä koronan aikana olen yrittänyt opettaa koiraani morsettamaan, koska kynsillä pystyy periaatteessa naputtamaan parkettia melko perkussiivisesti.
Voi olla, ettei tule kyllä onnistumaan, koska vaikka aakkoset saisikin opetettua, niin koira tuskin ymmärtää kielestä tarpeeksi muodostaakseen sanoja.
Silti, yrittänyttä ei laiteta.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun koirani (labradorinnoutaja) halusi lähteä risteyksestä tiettyyn suuntaan ja minä toiseen, se seistä jumitti paikoillaan kunes myönnyin. Kun se huomasi, että suostunkin lähtemään sen haluamaan suuntaan, se tönäisi kättäni lempeästi kuonollaan ja hymyili leveästi ja lähti touhottamaan eteenpäin. Se selvästi kiitti kun mentiin minne se halusi. Nyt tämä koira on jo koirien taivaassa, kiitos 12 vuodesta yhdessä.
Nyt tulee itku kun aloin ajattelemaan tuota koiraa ja aikaamme yhdessä :( Toivottavasti näen hänet vielä.
Koirilla on sisäinen kello. Oppivat ruoka-ajat, monelta omistaja tulee jotain ym.
Meidän koira ääntelee paljon, eli vinku/huokailee/murahtelee halutessaan jotain. On myös kova hakemaan katsekontaktia, leikkiin pyytää monesti tuomalla lelun ja esittämällä tempun (jos valittu ihminen ei heti tajua ottaa lelua heitettäväksi). Saattaa myös kääppiä tassulla, nousta seisomaan tai venyttelemään vasten tai pyrkiä nuolemaan kasvoja. Ulkoilusta puhuttaessa alkaa usein innostunut touhottaminen ja puskeminen jalkoja vasten. Puskemalla ilmaisee myös lenkin aikana olevansa mielissään (puskee usein kaikki lenkillä mukana olevat ihmiset ja "hymyilee" päälle ottaen katsekontaktin).
Koiramme on todella ihmiskeskeinen ja kuuntelee meitä hyvin tarkkaan, ihan sama mitä sille juttelee. Korvien asennosta voi helposti lukea sen tunnetilan.
Vierailija kirjoitti:
Koirilla on sisäinen kello. Oppivat ruoka-ajat, monelta omistaja tulee jotain ym.
Oppivat sen siitä, että kun omistajan haju tuntuu enää näin vähän, omistaja tulee kohta ovesta!
Juhuu!
Meillä ulisee ja ulvoo kun haluaa jotain. Jos kinuaa rapsutuksia niin ärisee/narisee ja menee makaamaan selälleen.
Exäni koiralla oli tapana nukkua samassa huoneessa meidän kanssa. Sitten aina jossain vaiheessa yötä se halusikin mennä muualle nukkumaan ja jos huoneen ovi oli jostakin syystä kiinni, se tuli sängyn viereen tuijottamaan meitä nukkuvia ihmisiä. Jos tämä pelkkä tuijotus ei tehonnut, se alkoi ravistella päätään, jolloin sen lurppakorvista kuului läpsyttävää ääntä ja viimeistään tässä kohtaan jompi kumpi heräsi ja päästi sen ulos huoneesta. Kerran heräsin siihen kun se tuijotti 20 cm päästä naamastani ihan hiljaa. Kun huomasi, että avasin silmäni se käveli ovelle ja jäi odottamaan että avaisin oven sille.
Yleensä ei ole koiralla ollut tarvetta ilmaista tarvettaan päästä ulos, koska olen oppinut käyttämään sen ulkona oikeisiin aikoihin. Joskus ei ole malttanut sontia lenkillä, ja kohta kotiin tulon jälkeen alkaa ravata edes takaisin levottomasti, jolloin tiedän tällä olevan p*skahätä.
Ruokaa ei pyydä tai en vain ole välittänyt sen pyynnöistä, koska se saa ruokaa tiettyihin aikoihin eikä silloin kun haluaa. Miksi ihmeessä? Koska koirani on pohjaton kaivo, ja söisi 24/7 kunnes kuolisi ähkyyn. Olen ihan varma, että tuo koira kuolee aikanaan (huomenna, vuoden päästä, 10 vuoden päästä) siihen, että vetää ruokaa väärään kurkkuun ja tukehtuu. Joka kerta se imuroi ruokansa sellaisella vauhdilla, että kohta kakoo ja aivastelee ja aina saa miettiä, joko nyt. Ruoan levittäminen pitkin lattioita auttaa jonkin verran, kun on pakko syödä vähän kerrallaan.
Huvittaa kun lukee näitä tarinoita, joissa kerrotaan koiran ymmärtävän jos teillä on paha mieli ja tulee "lohduttamaan". Jos minä itken, niin koirani alkaa riehumaan ja haastaa leikkimään, mikä taas alkaa ärsyttämään minua. Aivan kuin se käsittäisi surun päinvastaisesti: onpas emäntä iloinen, nyt varmaan leikitään!
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kun lukee näitä tarinoita, joissa kerrotaan koiran ymmärtävän jos teillä on paha mieli ja tulee "lohduttamaan". Jos minä itken, niin koirani alkaa riehumaan ja haastaa leikkimään, mikä taas alkaa ärsyttämään minua. Aivan kuin se käsittäisi surun päinvastaisesti: onpas emäntä iloinen, nyt varmaan leikitään!
Jos se yrittää piristää sua, antaa muuta ajteltavaa.
Koirat voi opettaa puhumaan! Vaatii kyllä paljon työtä opettaa sanat. Tuossa esimerkki, paljon muita löytyy youtubesta, todella mielenkiintoista. Yhdessä esimerkissä koira yhdisti sanat "stranger" ja "paw" kun oli tikku kiinni tassussa.
Mutta näin käy jos opettaa kissan puhumaan :D
Heiluttelemalla pippeliiniä vastatuuleen
Ei uskoisi miten telepaattisen hyviä koirankuiskaajia täällä on kun katselee miten vesiarajamekkoiset korkokenkäiset kaupunkilaiset pikkunaiset raahautuvat vaakatasossa ylisuurien koiriensa perässä varoituskolmio vilkkuen kun jalat eivät edes koske maata
Meillä koira luulee että ymmärrämme kaiken mitä se "sanoo" Ei juurikaan osoita paikkoja kuten ovia vaan katsoo suoraan silmiin käyttäessään eri haukahduksia, ääniä tai liikkeitä puheena.
Koira kertoo viestien intensiteetillä miten tärkeä joku asia sille olisi. On mielestäni reilua toisinaan tehdä juuri sen pyytämä asia, mutta jos se ei käy on reilua kertoa se heti.
Kommunikaatiota on kyllä paljon, nyt kun ajattelee, melkein kaikissa tilanteissa.
Se yrittää kääntää sun ajatukset muualle ja hauskuuttaa leikillään...
Meillä ei ole koiraa perheenjäsenenä, mutta olen seurannut ystäväni kommunikointia koira-ystävänsä kanssa. Heillä on sanaton yhteinen ymmärrys toisensa tarpeista ja tunteista. Ei tarvitse vääntää rautalangasta ymmärtämättömälle isännälle tai emännälle: näetkö, nyt on nälkä kun istun tässä ruokakupin edessä. Koira tulkitsee tarkoin ystäväni tunteita ja esimerkiksi lohduttaa tarvittaessa. Iloitsevat ja leikkivät paljon yhdessä.