Kerrotko töissä, että mieli maassa, peräti masennusta, avioliitto-ongelmia tms?
Jos siis työkaveri(t) tai pomo kysyy?
Minä en, koen yksityiselämäni haasteet ja ongelmat liian intiimeiksi ja henk.koht asioiksi. Tosin jos sairauslomalle jäisi niin lääkärintodistushan asian pomolle paljastaisi, siis se diagnoosikoodi siinä.
Vaikeita asioita/tilanteita.
Kommentit (9)
Yhden kanssa puhumme melko syvällisiä, puolin ja toisin, mutta muiden kanssa en puhu/puhuisi. Pomolle voisin avautua jonkin verran, minulla on syyni alakuloisuuteeni, mitä en häpeä.
Riippuu vähän syystä. Koiran kuolemasta kerroin, mutta mistään parisuhdekriisistä en kertoisi. Senkin olen kyllä kokenut, ja hammasta purren selvisin töissä, vaikka välillä yksin ollessani en vain voinut pidättää muutamaa kyyneltä. Halusin uskoa, että puolisoni kanssa kykenisimme ongelman loppujen lopuksi selvittämään, joten en siksikään halunnut puhua asiasta mitään (ja onneksi sitten saimmekin).
No jos mainituista syistä lääkärille purkautuisi niin sairausloman koodihan (ja teksti) ei silloin mikään fyysinen juttu olisi.
En puhu töissä näistä asioista, jotenkin tuntuu että menettäisin siinä kasvoni tms ja haluan muutenkin pitää edes yhden osa-alueen vapaana yksityiselämäni mustuudesta.
Koko aihe tuli mieleeni, koska tänään en aivan onnistunut esittämään "kaikki ookoota", koska olen niin pohjattoman surullinen ja ahdistunut.
Puhun avoimesti. Eipähän sitten tarvitse kenenkään arvailla ja saan myös tukea työkavereilta ja pomolta. Mulla on hyvä työyhteisö ❤
Vierailija kirjoitti:
Puhun avoimesti. Eipähän sitten tarvitse kenenkään arvailla ja saan myös tukea työkavereilta ja pomolta. Mulla on hyvä työyhteisö ❤
Minusta ei ole reilua kuormittaa työkavereita omilla ongelmilla. Esimerkiksi itse olen opettaja ja työssä pitää kuulla ja kantaa satojen oppilaidenkin murheita. Se vielä puuttuisi, että joku avautuisi opehuoneessa erostaan tai sairauksistaan. Ja tätä mieltä olen, vaikka omassa elämässä on viimeiset kymmenen vuotta riittänyt surua kyllä enemmän kuin olisin jaksanut kantaa. En usko, että duunissa märiseminen olisi mitään auttanut. Esimies kyllä jotakin tietää, koska olen joutunut olemaan poissa.
Työyhteisössä ei ole vikaa, päinvastoin se on huippu, mutta siltikään en em syistä johtuen halua näitä asioita siellä purkaa. Ristiriitaista, koska se olisi varmastikin todella vapauttavaa ja auttaisi varmaan olossakin.
Surullista, tämäkin.
Ei siinä todistuksessa välttämättä lue masennus...