Lapsen päiväkodissa olevan lapsen vanhempi on käsittämättön rasittava.

Miksi kolmivuotiaan pitää opetella aakkosia tai lukemaan? Siksikö, että vanhemmat voivat kertoa miten viisas lapsi on kun lukee jo?

Eikö tuonikäinen voisi olla lapsi eikä mikään pikkualakoululainen?

Mulle tulee mieleen persoonallisuushäiriö... Olen itse myös hoitotyössä, ja valilla vastaan tulee tällaisia asiakkaita. En keksi mitään muuta, kun että ovat pahasti henkisesti sairaita. Ei ole normaalia vaatia tuollaisia.

Lapsella täytyy olla päiväkodissa asianmukaiset varusteet. Voi ulkoilla säällä kun säällä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:49"]

Niin tuttua, niin tuttua myös vanhempien lasten kohdalla. Olen alakoulun opettaja. Minulta ovat vanhemmat kirkkain silmin pyytäneet, että voisin laittaa joka aamu tekstiviestin heille, että lapsi on päässyt kouluun. Tai että voisin joka tunnin jälkeen erikseen laittaa vanhemmille Wilma-viestin, miten tunti on sujunut ja oliko jotain erityistä. Olisi myös tosi kiva, että antaisin henkilökohtaisen kännykkänumeroni vanhemmille, että voisivat vaikka viikonloppuna soittaa lapsen tärkeistä asioista paremmalla ajalla. No en anna, 23 lapsen vanhempaa soittelisi illat ja lomat ja viikonloput aina kaikista "tosi tärkeistä " asioista, ei jäisi yhtään aikaa omalle perheelle ja työasiat olisivat jatkuvasti mielessä. Vanhempainvartit, Wilma-viestit riittävät ja tarvittaessa voivat soittaa opettajainhuoneeseen kiireellisissä asioissa. 

[/quote]

Tuttuni lapsen koulussa tulee Wilmaan arvostelu/kommentit kaikista tunneista. En ihan ymmärrä tätä koska vie mielestäni aikaa opettajien oikeista töistä. 

Tarha-aikana lapsi oli unohtanut lelunsa tarhaan ja opettaja tuli pyhäpäivänä (ei siis edes sunnuntai vaan juhlapyhä) antamaan lelun, koska lapsi oli ihan hysteerinen.

[/quote]Lapseni sai useesti hyvä merkintöjä ja ne jotka ei ole saaneet merkintöjä niin näette todistuksesta onko janiemma miten oppivainen

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 12:57"]

Ap:n esimerkit voi kertoa 21 lapsella/perheellä. Ja sitten jokainen voi realistisesti miettiä kuinka kohtuullisia nämä "toiveet" ovat. Kyse on kuitenkin päiväkotihoidosta joka on laitoshoitoa vaikka sen miten kääntäisi. Lapsia hoidetaan ja kasvatetaan ryhmässä. On selvää ettei tällöin nykyisillä henkilömitoituksilla voida hoitaa kovin montaa henkilökohtaista toivetta. Eikä pidä. Jos haluaa parempaa palkkaa kotiin hoitajan.

[/quote]

Aika merkillinen kannanotto ettei pidäkään ottaa huomioon yksilöllisiä tarpeita koska kyse on ryhmähoidosta. Koska laadukas päivähoito edellyttää taaperon kohdalla juuri läheistä ja yksilöä huomioivaa työtapaa niin on aika merkillistä (jos kirjoittaja hoitaja)  esittää tällainen kannanotto. Jos kyse vanhemmasta niin aika merkillistä on talloa oman lapsen ja omat tarpeet.

[/quote]

Mitä ihmettä sillä on tekemistä, onko tuo kommentti tullut nyt vanhemman vai hoitajan suusta? Ja huoh..."talloa oman lapsen ja omat tarpeet". Sinäkin taidat olla jo pullamössösukupolven kasvatti, jonka pyllyn äiti on pyyhkinyt vielä koululaisenakin Lambilla. Sinun lapsi ja sinun lapsen tarpeet, mutta mites ne 20 muuta lasta ja niiden tarpeet? Lapset on tosi sopeutuvaisia ja on ihan hyvä harjoitellakin ryhmässäolemista. Ei ole vaarallista jos juuri sinun Nico-Petterin lempikirjaa ei lueta joka päivä (ja eihän siellä päikkärissä ehdittäisi mitään muuta tehdäkään kuin lukea kaikkien lempikirjoja, jos kerran kaikkien yksilölliset tarpeet on huomioitava).

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:25"][quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:21"]

Minä koen nuo pelkkinä huomautuksina, toiveina ja ehdotuksina vaatimusten sijaan. Mielestä suuri osa ihan aiheellisia huomautuksia: herkkä iho, epäily lapsen yksin jättämisestä vai haluaako lapsi itse leikkiä yksin, miksi lapsi ei halua päiväkotiin (johtuuko päiväkodista vai muusta), leikki- ja kirjaehdotukset...

[/quote]Kuka hullu menee ehdottamaan jotain omia aakkoskirjoja päiväkodille? Eiköhän siellä kohta olisi kuusisataa kirjaa kaikkien repuissa, jotka "pitää" lukea?

[/quote]

Päiväkodissa luetaan joka tapauksessa. Ihan hyvin voi vaihtelun vuoksi viedä omia kirjoja mukaan. Meidän pk:ssa oikein toivovat näin.

Vähän tuntuu, että aloittaja on tahallaan "lukenut kuin piru raamattua" uuden päiväkotilaisen, vielä pk-arkeen totuttelevan äidin hössötystä ja vähintään värittyneesti niitä raportoi. Eikö tuollaisia tilanteita voisi ottaa ihan lämmöllä ja heittää itse jonkun pehmittävän kommentin jos toisella ampuu ihan yli?

Onko se jotenkin susta pois et toisella on omat kirjat mukana ? Tai että sen äiti huolehtii omasta lapsesta enemmän kuin sinä omastasi?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 11:23"]

Minä taas hyvin ymmärrän tuota tilannetta (enemmän ihmettelen sitä, että kuinka ihmeen pitkiä aikoja ap jää sinne päikkyyn tupeksimaan että ehtii kuunnella joka päivä valituksia. Minäkin vien lapsen samaan aikaan kuin useimmat muut, ja just silloinhan siinä on niin hirveä hässäkkä ja kiire, ettei siinä kukaan puhu muiden kanssa, kunhan sanotaan hei ja jätetään lapsi sinne.)

[/quote]

Kun minä vien oman lapseni päiväkotiin, olen siellä muutaman minuutin. Siinä ajassa odotan että 5v-lapseni riisuu vaatteet, käy käsipesulla, vaihdetaan hoitajan kanssa tärkeimmät kuulumiset ja annan halit ja pusut lapselle. Koskaan ei kumpikaan lapsistani ole jäänyt itkemään perääni kun minulla on aikaa rauhalliseen hetkeen. Joka kerta kerron myös lapselle kumpi tulee hakemaan iltapäivällä, minä vai isi. Päiväkodin puolelta on tullut kiitosta että meillä on aina niin leppoisat hetket aamulla (ilmeisesti toivovat että muissakin perheissä toimittaisiin samalla lailla eikä vaan pukattais kiireellä Nico-Petteriä ovesta reppuineen).

Iltapäivällä sama homma, jutellaan hoitajien kanssa päivästä eikä ole niin kiirettä.

Samalla aikaa ehtii kuunnella muiden vanhempien tupinoita.

En ole ap.

On naurettavaa verrata alle 1-vuotiaan ja 3-vuotiaan hoitoa. 3-vuotias ei ole taapero vaan leikki-ikäinen. Perhepäivähoidossa voidaan ottaa lapset yksilöllisemmin huomioon kuin päiväkodissa, koska 3-vuotiaita on yhtä hoitajaa kohden 7 kpl ja perhepäivähoidossa yleensä vain neljä. Nämä eivät siten ole vertailukelpoisia asioita.

Ap:n esimerkin vanhempi toimii itsekkäästi ja omanapaisesti siksi, että hän ei keskustele vaan vaatii ja syyttää. Hän ei tuo toivomuksiaan esille rakentavalla tavalla vaan olettaa, että hänen lapsensa hoitoon panostetaan enemmän kuin muiden. Jos yhdelle luetaan aakkoskirjoja, mitä ne kuusi muuta tekevät? Osallistuvat myös aakkoskirjojen lukemiseen, vaikka ehkä heidän vanhempansa toivoisivat eläinkirjoja tai prinsessakirjoja? Jos on aikaa lukea yksi kirja, on vain ymmärrettävä, että se kirja ei välttämättä ole juuri oman lapsen tarpeisiin räätälöity. Sitäpaitsi, lapsi saattaa itse haluta kuulla mieluummin eläinsadun kuin aakkosia. Kuka huomioisi sen lapsen mielipiteen? Jyrääkö vanhemman mielipide tässäkin?

Ap:n luettelemia asioita voi pohtia, jos oikeasti on huolehtivainen vanhempi. Olen itsekin murehtinut mitättömiäkin asioita mutta mieleenkään ei ole tullut mennä syyttelevään sävyyn asiaa motkottamaan aamukiireiseen päiväkotiin. Jos asia on todella huolestuttanut, olen ottanut asian esille rauhallisessa hetkessä keskustelun lomassa, mutta yleensä olen tarkkaillut asiaa, jäänyt vähän pidempään seurailemaan tilannetta tai todennut ohimennen, että x on kiinnostunut nyt aakkosista, joten laitoin mukaan pari sellaista kirjaa, jos on aikaa niitä lukea. On monenlaista sävyä ottaa asiat esille, mutta jos joka kerta on jotain hampaankolossa tai tarvetta esittää vaatimuksia, niin ollaan kaukana hyvästä yhteistyöstä.

Tällaisen vanhemman on hyvä tajuta, että seitsemää lasta vahtiessa voi jäädä huomioimatta pehmeämpi kohta päiväkodin pihalla, jolloin kuraa saattaa tulla lahkeisiin. Tai ehkäpä haalarin päälle laitettavat kurahousut hiostavat kuumalla pihalla (näin meillä esim. eilen, ei laitettu kurahousuja, kun piha oli pääasiassa aivan kuiva ja aurinko porotti kuumasti). Kaikki ulkovaatteet pitäisi olla sellaisia, ettei tule katastrofia, vaikka ne likaantuvatkin.

Päiväunien nukkuminen yksin  on jo niin naurettava vaatimus, etten usko, että missään paikassa tällaiseen ryhdytään, ellei kyse ole 1-vuotiaasta. Päiväkotimme 1-vuotiaat ovat nukkuneet omissa vaunuissaan pihalla tai eteistilassa, koska ovat nukkuneet eri aikaan ja useampia päiväunia kuin muut. Mutta nyt on kyse kuitenkin 3-vuotiaista. Jos 3-vuotias nukkuu yönsä huonosti, toivon, että hän nukkuu päiväunet hyvin mutta jos näin ei ole, niin sitten vain yöunille aiemmin. Ei päiväkodin tarvitse korjata kotona sattuneita virheitä. Olisihan sama päinvastoin kaikkea muuta kuin asiallista: hoitaja ilmoittaisikin vanhemmille, että koska x nukkuui huonosti päiväunet, niin huolehtikaapa, että nukkuu ensi yönä paremmin, jotta huomenna ei ole yhtä huono päivä täällä. Ei varmaan monikaan vanhempi hyvällä tällaista kuuntelisi, vaikka ihan samaa huolehtimista tässäkin on takana kuin vanhemman vaatimuksissa.

Tässä kaikessa on kyse kontrollin tarpeesta. Vanhemman on vaikea hyväksyä, että päiväkodissa tehdään asioita eri tavalla ja että lapsella on ihan oma elämä siellä päiväkodissa eikä vanhempi pääse sinne mukaan kuin satunnaisilla kurkistuksilla. Kyvyttömyys nähdä asiat vähän kauempaa lisää vaatimuslistaa. Ei vain pystytä hyväksymään, että asioita sattuu ja tapahtuu, kaikkea pitäisi kyetä ennustamaan.

Hyvä vanhempi toki on kiinnostunut lapsensa päivästä, mutta samalla tavalla hyvä vanhempi osaa tajuta, että lapsi on onnellinen ja tyytyväinen, vaikka häntä hoidettaisiinkin eri tavalla kuin vanhempi itse hoitaisi. Kukaan lapsi ei järkyty likaisista sukista tai kurasta haalarinlahkeissa. Useimmat lapset pitävät mistä tahansa sadusta eivätkä välttämättä juuri tietystä aapiskirjasta. Kenen tarpeita siis oikeasti näillä vaatimuksilla korostetaan?  

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 07:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 11:23"]

Minä taas hyvin ymmärrän tuota tilannetta (enemmän ihmettelen sitä, että kuinka ihmeen pitkiä aikoja ap jää sinne päikkyyn tupeksimaan että ehtii kuunnella joka päivä valituksia. Minäkin vien lapsen samaan aikaan kuin useimmat muut, ja just silloinhan siinä on niin hirveä hässäkkä ja kiire, ettei siinä kukaan puhu muiden kanssa, kunhan sanotaan hei ja jätetään lapsi sinne.)

[/quote]

Kun minä vien oman lapseni päiväkotiin, olen siellä muutaman minuutin. Siinä ajassa odotan että 5v-lapseni riisuu vaatteet, käy käsipesulla, vaihdetaan hoitajan kanssa tärkeimmät kuulumiset ja annan halit ja pusut lapselle. Koskaan ei kumpikaan lapsistani ole jäänyt itkemään perääni kun minulla on aikaa rauhalliseen hetkeen. Joka kerta kerron myös lapselle kumpi tulee hakemaan iltapäivällä, minä vai isi. Päiväkodin puolelta on tullut kiitosta että meillä on aina niin leppoisat hetket aamulla (ilmeisesti toivovat että muissakin perheissä toimittaisiin samalla lailla eikä vaan pukattais kiireellä Nico-Petteriä ovesta reppuineen).

Iltapäivällä sama homma, jutellaan hoitajien kanssa päivästä eikä ole niin kiirettä.

Samalla aikaa ehtii kuunnella muiden vanhempien tupinoita.

En ole ap.

[/quote]

No, eiköhän aika isolla osalla perheistä ole ihan just näin? Muutaman minuutin? En ole ikinä nähnyt lasta vain dumpattavan pk-aulaan. Meillä usein ei edesollut ovi auki ryhmiin, vaan tietenkin vanhempien odotettiin riisuvan ja rauhoittavan lapset ennen päivän alkua.

Kolme lasta ovat päiväkotirumban käyneet läpi ja kaikilla on siinä 3-4 v tullut se eroahdistus, että välillä on kirkuva lapsi ollut pakko jättää sinne päiväkotiin, koska ihan selvää on ollut, että se vanhemman viipyminen ei ainakaan sitä asiaa paranna. Sitäkin on kokeiltu. Ja lapset siis aloittaneet päivähoidon 3,5-, 2-  ja 2-vuotiaina. Vaikka pienillä alku oli se kaikkein helpoin, meillä tämä parhaaksi mainostettu 3-vuotiaana aloitus oli kaikista kamalin. Lapsi parkui joka päivä ensimmäisen kuukauden. Pienemmillä aloitus on ollut helppoa kuin heinänteko, mutta 3-4 vuotiaana on tullut se kriisi, jossa itketään perään. 

En silti kyseenalaista päiväkodin tehneen jotain kamalaa joka päivä, kun meidän Minna ei halua päiväkotiin. Sen sijaan arvostan kamalsti noita tekstiviestejä, joissa kerrotaan, että homma rauhoittui heti lähdettyäni ja kuulihan sen usein ihan itsekin jo sinne käytävään.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 07:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 11:23"]

Minä taas hyvin ymmärrän tuota tilannetta (enemmän ihmettelen sitä, että kuinka ihmeen pitkiä aikoja ap jää sinne päikkyyn tupeksimaan että ehtii kuunnella joka päivä valituksia. Minäkin vien lapsen samaan aikaan kuin useimmat muut, ja just silloinhan siinä on niin hirveä hässäkkä ja kiire, ettei siinä kukaan puhu muiden kanssa, kunhan sanotaan hei ja jätetään lapsi sinne.)

[/quote]

Kun minä vien oman lapseni päiväkotiin, olen siellä muutaman minuutin. Siinä ajassa odotan että 5v-lapseni riisuu vaatteet, käy käsipesulla, vaihdetaan hoitajan kanssa tärkeimmät kuulumiset ja annan halit ja pusut lapselle. Koskaan ei kumpikaan lapsistani ole jäänyt itkemään perääni kun minulla on aikaa rauhalliseen hetkeen. Joka kerta kerron myös lapselle kumpi tulee hakemaan iltapäivällä, minä vai isi. Päiväkodin puolelta on tullut kiitosta että meillä on aina niin leppoisat hetket aamulla (ilmeisesti toivovat että muissakin perheissä toimittaisiin samalla lailla eikä vaan pukattais kiireellä Nico-Petteriä ovesta reppuineen).

Iltapäivällä sama homma, jutellaan hoitajien kanssa päivästä eikä ole niin kiirettä.

Samalla aikaa ehtii kuunnella muiden vanhempien tupinoita.

En ole ap.

[/quote]

No, eiköhän aika isolla osalla perheistä ole ihan just näin? Muutaman minuutin? En ole ikinä nähnyt lasta vain dumpattavan pk-aulaan. Meillä usein ei edesollut ovi auki ryhmiin, vaan tietenkin vanhempien odotettiin riisuvan ja rauhoittavan lapset ennen päivän alkua.

Kolme lasta ovat päiväkotirumban käyneet läpi ja kaikilla on siinä 3-4 v tullut se eroahdistus, että välillä on kirkuva lapsi ollut pakko jättää sinne päiväkotiin, koska ihan selvää on ollut, että se vanhemman viipyminen ei ainakaan sitä asiaa paranna. Sitäkin on kokeiltu. Ja lapset siis aloittaneet päivähoidon 3,5-, 2-  ja 2-vuotiaina. Vaikka pienillä alku oli se kaikkein helpoin, meillä tämä parhaaksi mainostettu 3-vuotiaana aloitus oli kaikista kamalin. Lapsi parkui joka päivä ensimmäisen kuukauden. Pienemmillä aloitus on ollut helppoa kuin heinänteko, mutta 3-4 vuotiaana on tullut se kriisi, jossa itketään perään. 

En silti kyseenalaista päiväkodin tehneen jotain kamalaa joka päivä, kun meidän Minna ei halua päiväkotiin. Sen sijaan arvostan kamalsti noita tekstiviestejä, joissa kerrotaan, että homma rauhoittui heti lähdettyäni ja kuulihan sen usein ihan itsekin jo sinne käytävään.

[/quote]

Suurimalla osalla varmasti on, vastasinkin tuolle ihmettelijälle joka äimisteli kuka kuppaa päikyssä niin pitkään että ehtii kuulla muiden napinat. Vastasin vain että ei siinä tarvi olla kuin pari minuuttia kun kuulee jonkun ammattivalittajan äkinät. Ja kyllä niitäkin on perheitä meidän päikyssä on jotka sananmukaisesti työntää lapsen ovesta sisään ja huutelee heipat samantien.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:49"]

Niin tuttua, niin tuttua myös vanhempien lasten kohdalla. Olen alakoulun opettaja. Minulta ovat vanhemmat kirkkain silmin pyytäneet, että voisin laittaa joka aamu tekstiviestin heille, että lapsi on päässyt kouluun. Tai että voisin joka tunnin jälkeen erikseen laittaa vanhemmille Wilma-viestin, miten tunti on sujunut ja oliko jotain erityistä. Olisi myös tosi kiva, että antaisin henkilökohtaisen kännykkänumeroni vanhemmille, että voisivat vaikka viikonloppuna soittaa lapsen tärkeistä asioista paremmalla ajalla. No en anna, 23 lapsen vanhempaa soittelisi illat ja lomat ja viikonloput aina kaikista "tosi tärkeistä " asioista, ei jäisi yhtään aikaa omalle perheelle ja työasiat olisivat jatkuvasti mielessä. Vanhempainvartit, Wilma-viestit riittävät ja tarvittaessa voivat soittaa opettajainhuoneeseen kiireellisissä asioissa. 

[/quote]

Huh, niin tuttua! Vanhemmat muuttuvat vuosi vuodelta itsekkäimmiksi ja luulevat, että heidän kullannuppunsa on ainoa oppilas koko koulussa. 

Tuntuu, että vanhemmat luulevat, että koulu on joku "palvelulaitos", jossa voi valita ne asiat mitä itse haluaa. Mitään ei saisi vaatia, lapislla ei saisi olla haasteita, jotta eivät ahdistuisi tai joutuisi missään ponnistelemaan. Ja opettajan pitäisi hyppiä täysin vanhempien pillin mukaan. 

Rakastan työtäni, mutta ainot negatiivinen asia on vanhemmat, joilta näyttää puuttuva todellisuudetaju!!

Onneksi ihania ja arvostaviakin vanhempia löytyy!!

Näin se vaan on että kun pieni ja avuton silloin tarvitaan aikuista melkein kaikkeen. Niin sitä oppii itsenäiseksi päin vastoin kuin mitä kirjoittaja, ja valitettavasti muni muu äiti ja kasvattaja uskoo. Lapset jotka eivät pienenä saa riittävästi tukea ja huomiota heistä juuri kasvaa avuttomia aina tarvitsevia nuoria ja aikuisia. Kaikella on aikansa. Alle kolmevuotiaat todella kärsivät ilman ikätasoa vastaavaa tukea. Vanhemmat jotka eivät ole läsnä riittävästi usein itsekn juuttuvat kiinni lapsen varhaisempiin tarpeisiin. Oikean tuen saanut taapero menee kovaa vauhtia eteenpäin kehityksessään kun taapero taas joka jätetty yksin hamuamaan isossa ryhmässä pyrkii jatkuvasti saamaan sitä apua jota on jäänyt vaille. Näin se on ihmisen kehityksessä ja valitettavasti näitä "taaperoita" lisääntyvässä määrin jopa eskareissa ja myöhemmin kouluissa.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 09:53"]

Näin se vaan on että kun pieni ja avuton silloin tarvitaan aikuista melkein kaikkeen. Niin sitä oppii itsenäiseksi päin vastoin kuin mitä kirjoittaja, ja valitettavasti muni muu äiti ja kasvattaja uskoo. Lapset jotka eivät pienenä saa riittävästi tukea ja huomiota heistä juuri kasvaa avuttomia aina tarvitsevia nuoria ja aikuisia. Kaikella on aikansa. Alle kolmevuotiaat todella kärsivät ilman ikätasoa vastaavaa tukea. Vanhemmat jotka eivät ole läsnä riittävästi usein itsekn juuttuvat kiinni lapsen varhaisempiin tarpeisiin. Oikean tuen saanut taapero menee kovaa vauhtia eteenpäin kehityksessään kun taapero taas joka jätetty yksin hamuamaan isossa ryhmässä pyrkii jatkuvasti saamaan sitä apua jota on jäänyt vaille. Näin se on ihmisen kehityksessä ja valitettavasti näitä "taaperoita" lisääntyvässä määrin jopa eskareissa ja myöhemmin kouluissa.

[/quote]

Tämä oli vastaus 77lle

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 09:17"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 07:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 11:23"]

Minä taas hyvin ymmärrän tuota tilannetta (enemmän ihmettelen sitä, että kuinka ihmeen pitkiä aikoja ap jää sinne päikkyyn tupeksimaan että ehtii kuunnella joka päivä valituksia. Minäkin vien lapsen samaan aikaan kuin useimmat muut, ja just silloinhan siinä on niin hirveä hässäkkä ja kiire, ettei siinä kukaan puhu muiden kanssa, kunhan sanotaan hei ja jätetään lapsi sinne.)

[/quote]

Kun minä vien oman lapseni päiväkotiin, olen siellä muutaman minuutin. Siinä ajassa odotan että 5v-lapseni riisuu vaatteet, käy käsipesulla, vaihdetaan hoitajan kanssa tärkeimmät kuulumiset ja annan halit ja pusut lapselle. Koskaan ei kumpikaan lapsistani ole jäänyt itkemään perääni kun minulla on aikaa rauhalliseen hetkeen. Joka kerta kerron myös lapselle kumpi tulee hakemaan iltapäivällä, minä vai isi. Päiväkodin puolelta on tullut kiitosta että meillä on aina niin leppoisat hetket aamulla (ilmeisesti toivovat että muissakin perheissä toimittaisiin samalla lailla eikä vaan pukattais kiireellä Nico-Petteriä ovesta reppuineen).

Iltapäivällä sama homma, jutellaan hoitajien kanssa päivästä eikä ole niin kiirettä.

Samalla aikaa ehtii kuunnella muiden vanhempien tupinoita.

En ole ap.

[/quote]

No, eiköhän aika isolla osalla perheistä ole ihan just näin? Muutaman minuutin? En ole ikinä nähnyt lasta vain dumpattavan pk-aulaan. Meillä usein ei edesollut ovi auki ryhmiin, vaan tietenkin vanhempien odotettiin riisuvan ja rauhoittavan lapset ennen päivän alkua.

Kolme lasta ovat päiväkotirumban käyneet läpi ja kaikilla on siinä 3-4 v tullut se eroahdistus, että välillä on kirkuva lapsi ollut pakko jättää sinne päiväkotiin, koska ihan selvää on ollut, että se vanhemman viipyminen ei ainakaan sitä asiaa paranna. Sitäkin on kokeiltu. Ja lapset siis aloittaneet päivähoidon 3,5-, 2-  ja 2-vuotiaina. Vaikka pienillä alku oli se kaikkein helpoin, meillä tämä parhaaksi mainostettu 3-vuotiaana aloitus oli kaikista kamalin. Lapsi parkui joka päivä ensimmäisen kuukauden. Pienemmillä aloitus on ollut helppoa kuin heinänteko, mutta 3-4 vuotiaana on tullut se kriisi, jossa itketään perään. 

En silti kyseenalaista päiväkodin tehneen jotain kamalaa joka päivä, kun meidän Minna ei halua päiväkotiin. Sen sijaan arvostan kamalsti noita tekstiviestejä, joissa kerrotaan, että homma rauhoittui heti lähdettyäni ja kuulihan sen usein ihan itsekin jo sinne käytävään.

[/quote]

Suurimalla osalla varmasti on, vastasinkin tuolle ihmettelijälle joka äimisteli kuka kuppaa päikyssä niin pitkään että ehtii kuulla muiden napinat. Vastasin vain että ei siinä tarvi olla kuin pari minuuttia kun kuulee jonkun ammattivalittajan äkinät. Ja kyllä niitäkin on perheitä meidän päikyssä on jotka sananmukaisesti työntää lapsen ovesta sisään ja huutelee heipat samantien.

[/quote]

Minä olen se, joka ihmetteli päikyssä kuppaamista. Siis totta kai minäkin autan lapsia vaatteiden kanssa (mutta eteisessä), huolehdin että pesevät kätensä (mutta vessassa) ja hoitajathan eivät ole näissä tiloissa. Kun lapseni menevät muiden lasten luo, heillä on jo kova kiire leikkimään. Ehdin antaa pikaiset halit ja pusut ja toivottaa mukavaa päivää ennen kuin lapset kirjaimellisesti juoksevat leikkimään. Hoitohenkilökunnalle mulla ei ole useimmiten mitään ihmeellistä sanottavaa. Jos heillä ei ole kiirettä, vaihdetaan pari kohteliasta sanaa säästä, mut useimmiten heillä on kädet täynnä työtä kun lapset tulevat melko lailla kerralla, joten huikkaan vain heipat kaikille.

Joten ihmettelen sitä, kuka jää siihen hoitoryhmään minuuttitolkulla pyörimään, jos omalla lapsella ei ole vaikeuksia jäädä siihen ryhmään. Aika omituiselta tuntuisi jäädä siihen seistä töröttämään ja kuuntelemaan jonkun toisen äidin käymää keskustelua henkilökunnan kanssa, kun oma lapsi jo leikkii kavereidensa kanssa, ja henkilökunnan pitäisi päästä tekemään ihan sitä työtään. Sama silloin, kun haen lasta; käydään läpi mitä päivän aikana on tapahtunut, siihen menee ehkä se minuutti, sitten lähdetään kotiin. 

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 09:53"]

Näin se vaan on että kun pieni ja avuton silloin tarvitaan aikuista melkein kaikkeen. Niin sitä oppii itsenäiseksi päin vastoin kuin mitä kirjoittaja, ja valitettavasti muni muu äiti ja kasvattaja uskoo. Lapset jotka eivät pienenä saa riittävästi tukea ja huomiota heistä juuri kasvaa avuttomia aina tarvitsevia nuoria ja aikuisia. Kaikella on aikansa. Alle kolmevuotiaat todella kärsivät ilman ikätasoa vastaavaa tukea. Vanhemmat jotka eivät ole läsnä riittävästi usein itsekn juuttuvat kiinni lapsen varhaisempiin tarpeisiin. Oikean tuen saanut taapero menee kovaa vauhtia eteenpäin kehityksessään kun taapero taas joka jätetty yksin hamuamaan isossa ryhmässä pyrkii jatkuvasti saamaan sitä apua jota on jäänyt vaille. Näin se on ihmisen kehityksessä ja valitettavasti näitä "taaperoita" lisääntyvässä määrin jopa eskareissa ja myöhemmin kouluissa.

[/quote]

Ja missä kirjoitin että taaperoita (3-vuotias on kylläkin jo leikki-ikäinen) ei auteta siellä päiväkodissa yhtään ja jätetään isossa ryhmässä ihan yksin oman onnensa nojaan??? Puhuin siitä, että isossa päiväkotiryhmässä ei voida jokaisen Nico-Petterin ja äidin mielihaluja huomioda. Kun yhdelle pitää lukea aapista, toinen haluaa merirosvokirjan ja kolmas eläinkirjan jne. Päiväkoti ei myöskään ole mikään viidentähden hotelli, jossa on omat makuuhuoneet joka pennulle, jotta nämä eivät vain häiriintyisi toisten läsnäolosta. Ihan absurdeja vaatimuksia tälläiset kun kyse on tosiaan päiväkodista, ei mistään yksityisestä lastenhoitajasta.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 09:53"]

Näin se vaan on että kun pieni ja avuton silloin tarvitaan aikuista melkein kaikkeen. Niin sitä oppii itsenäiseksi päin vastoin kuin mitä kirjoittaja, ja valitettavasti muni muu äiti ja kasvattaja uskoo. Lapset jotka eivät pienenä saa riittävästi tukea ja huomiota heistä juuri kasvaa avuttomia aina tarvitsevia nuoria ja aikuisia. Kaikella on aikansa. Alle kolmevuotiaat todella kärsivät ilman ikätasoa vastaavaa tukea. Vanhemmat jotka eivät ole läsnä riittävästi usein itsekn juuttuvat kiinni lapsen varhaisempiin tarpeisiin. Oikean tuen saanut taapero menee kovaa vauhtia eteenpäin kehityksessään kun taapero taas joka jätetty yksin hamuamaan isossa ryhmässä pyrkii jatkuvasti saamaan sitä apua jota on jäänyt vaille. Näin se on ihmisen kehityksessä ja valitettavasti näitä "taaperoita" lisääntyvässä määrin jopa eskareissa ja myöhemmin kouluissa.

[/quote]

Ja missä kirjoitin että taaperoita (3-vuotias on kylläkin jo leikki-ikäinen) ei auteta siellä päiväkodissa yhtään ja jätetään isossa ryhmässä ihan yksin oman onnensa nojaan??? Puhuin siitä, että isossa päiväkotiryhmässä ei voida jokaisen Nico-Petterin ja äidin mielihaluja huomioda. Kun yhdelle pitää lukea aapista, toinen haluaa merirosvokirjan ja kolmas eläinkirjan jne. Päiväkoti ei myöskään ole mikään viidentähden hotelli, jossa on omat makuuhuoneet joka pennulle, jotta nämä eivät vain häiriintyisi toisten läsnäolosta. Ihan absurdeja vaatimuksia tälläiset kun kyse on tosiaan päiväkodista, ei mistään yksityisestä lastenhoitajasta.

[/quote]

Itse asiassa nuo vaatimukset eivä ole absurdeja. Kun joka päivä luetaan kuitenkin,  siinä voidaan lukea myös sitä kirjaa mistä lapsi kovasti tykkää. On ihan ok että yksi haluaa merirosvokirjan ja yksi eläinkirjan. Jokainen vuorollaan. Päiväkodit ovat erilaisia, henkilökuntaa on erilaista.

Vastaus 81lle.

Lopussa todella sanoit totuuden, eli vanhemman on vaikea sopeutua päiväkodin erilaisiin tapoihin. Kotona tehtiin aivan toisin. Eikö kuitenkin ole tämä äidin hätä ja reaktio aivan ymmärrettävä ja asia joka kaikille aloittaville äideille on vaikea?Eikö juuri tässä asiassa tarvittaisi päiväkodin apua ja ymmärrystä, auttaa äitiä näkemään miksi asiat on tehtävä kuten päiväkodissa tehdään ja miksi ei voida tehdä asioita kuten kotona. Äiti tarvitsee ystävän vierelleen kiperässä pakassa ei puolustusasemissa taistelevaa hoitajaa, silloin kyllä ollaan pitkään napit vastakkain ja lapsi on se joka eniten kärsii.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 10:18"]

Itse asiassa nuo vaatimukset eivä ole absurdeja. Kun joka päivä luetaan kuitenkin,  siinä voidaan lukea myös sitä kirjaa mistä lapsi kovasti tykkää. On ihan ok että yksi haluaa merirosvokirjan ja yksi eläinkirjan. Jokainen vuorollaan. Päiväkodit ovat erilaisia, henkilökuntaa on erilaista.

[/quote]

Ja nytkö sitten käänsit kelkkasi? Tuo vuorottelu on sitä mistä puhuin ja mitä päiväkodeissa harrastetaan jo nykyäänkin, se on kultaseni juuri sitä ryhmässä toimista, että välillä yksi saa valita lukukirjan, seuraavana päivänä toinen. Äskenhän vielä väitit että miten pitäisi olla niin yksilöllistä, niin yksilöllistä ja lapsen mielihalut huomioivaa toimintaa.

Kova tuntuu olevan kamppailu paikasta auringossa! Jokainen äiti varmaan sisimmissään haluaa että juuri hänen lapsensa saisi erityishuomiota. Todellisuus on kuitenkin usein melko karu ja siihen on vain sopeuduttava ja alistuttava, usein itku kurkussa. Sitten on tosi raivostuttavaa kun joku äiti tuo esille turhautumisensa (millä oikeudella, kun itse ollaan pinnistelty yksin oman turhautumisen kanssa!!) ja vielä kehtaa esittää vaatimuksia!