Mitä tehdä, kun ei oikeasti enää jaksa miehen lasta?

Itse elin 2,5 vuotta suhteessa, jossa miehellä oli 2 lasta edellisestä avioliitostaan. En saanut luotua yhteyttä lapsiin lähinnä kielisäännön vuoksi. Kun lapset olivat ex-mieheni luona, he saivat puhua ainoastaan isänsä äidinkieltä, jota minä puhuin huonosti. Suomea ei saanut puhua, joten väkisinkin minun oli vaikea kommunikoida lasten kanssa kun heidän isänsä oli paikalla. Ihania lapsia, mutta isänsä vuoksi jäivät minulle etäisiksi. Lopulta päätin lähteä - paras päätös ikinä, vaikka kipeää se teki ja toipuminen erosta vei pitkän ajan.

AP, ymmärrän sinua. Tietämättä syitä, joiden vuoksi et voi vielä erota, suosittelen silti, että harkitset vakavasti lähtemistä oman, miehesi ja hänen lapsensa hyvinvoinnin vuoksi. Tilanne ei kuulosta olevan helppo kenellekään. Koita nyt kärsivällisesti kestää siihen saakka, että lähteminen on mahdollista. Et voi vaatia miestäsi muuttamaan hänen ja lapsen tapaamiskäytäntöjä. He ovat perhe, johon sinäkin voisit halutessasi kuulua. Jos et pysty tekemään kompromisseja, sinun täytyy ennemmin tai myöhemmin astua taka-alalle. Voimia ja viisautta!

Jos kyse on arkiaamuista niin mun mielestä kuulostaa kyllä ihan normaalilta, että aikuiset ihmiset ja teini suorittavat aamutoimet ja lähtevät töihin ja kouluun omia aikojaan, omien aikataulujensa mukaan. Ettäkö isän pitäisi mennä myöhemmin töihin, että voisi teini-ikäiselle lapselle syöttää aamupalan ja viedä kouluun? Näinkö ydinperheissä toimittaisiin?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:27"]Uusperheet ovat useimmiten helvetistä, johtuen nykypäivänä siitä, että lapset viettävät entistä enemmän aikaa isiensä luona. Ennenhän näin ei ollut, vaan normaalia oli joka toinen viikonloppu-tapaamiskuvio. Itse äitinä en laittaisi lastani tilanteeseen, jossa lapseni olisi isänsä + uuden puolison luona usein. Se ei ole tervettä, sillä naisten on useimmiten hyvin vaikeaa ottaa kotiinsa toisten jälkeläisiä. Luonnollinen juttu. Kyllä se isäsuhde säilyy joka toinen viikonloppu-tapaamisillakin, jopa paremmin, koska silloin kenenkään ei tarvitse kiristellä eikä tuntea oloansa ulkopuoliseksi. Voi kun ihmiset tajuaisivat ajatella asioita tältä kantilta. Taitaa nykyään naiset, sinkkuäidit, kaivata vaan niin paljon omaa aikaa että lapsista viis, millaisessa uusperhehelvetissä joutuvat elämään..

[/quote]

Miksi alapeukkuja? Selittäkää.

[/quote]

Olemmeko luolaihmisiä? Elämmekö keskiajalla? Jos vastaus on emme, on se yksinkertainen syy alapeukkuihin. Emme ole elukoita, tai jos naiset ovat muka niin vaistojensa varassa poikkoilevia eläimiä, joilla ei järki ja tunteet pelaa, niin sitten meidän pitäisi olla varmaan kuten vanhaan hyvään aikaan - kotona nyrkin ja hellan välissä miehen komennuksen alla.

En tiedä sinusta, mutta minä olen ainakin älykäs ihminen (ja myös nainen), enkä selitä huonoa käytöstäni millään alkukantaisilla vaistoilla, tai muulla paskalla. Otan vastuun omasta käytöksestäni ja toimin kussakin tilanteessa niinkuin oikein on. Jos teen väärin, pyydän anteeksi ja opin käytöksestäni. Oksettaa tuollaiset naiset, jotka selittelevät silmät kirkkaina jotain alkukantaisista vaistoista ja perinteistä...painu sinne hellan väliin sitten! Ja muista, seurakunnassa akka on hiljaa, miehen sana on laki.

Toki olen vihainen myös puolisolleni siitä, että hän ei kuuntele minua tarpeeksi. En myöskään itse asettaisi puolisoani tilanteeseen, jossa hän viettäisi pääsääntöisesti suuremman osan ajasta lapseni kanssa, kuin minä itse. Itseasiassa on hyvinkin mahdollista, että minä olen tuon teinin kanssa samaan aikaan kotona eniten. Eli enemmän kuin äitinsä ja isänsä. Minusta tilanteessa täytyy tuolloin olla jotain pahasti vialla. Ei tähän tilanteeseen nyt riitä argumenttina se, että tämä on teinin koti. Teinillä on myös toinen koti sekä omat, biologiset vanhemmat, jotka ovat yhdessä hänet tähän maailmaan saattaneet. Ap

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:43"][quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:19"]

En voi erota juuri nyt. En avaa tarkemmin syitä, mutta ehkä vuoden-parin päästä se olisi mahdollista. Niin se vaan menee, että en voi olla kotonani vapaasti ja kaikki tuon lapsen, taikka teinihän se jo on, tekemät asiat ärsyttää. Oikeastaan koko sen olemus ärsyttää tällä hetkellä. Tietysti yksi vaihtoehto on, että mies etsii itselleen uuden työpaikan, jolloin hän lähtisi myöhemmin töihin enkä joudu viettämään aikaa kahdestaan tuon kanssa. Onko se sitten niin, että pelkästä olemisen ilosta teini on meillä, vaikka isänsä ei ole. Minuako se tulee tapaamaan. T.Ap

[/quote]No jaa, ihan omat itse synnytetyt teinitkin saavat aikaan välillä tuollaisia tunteita. Totu siihen.

[/quote]

Et voi verrata tuntemuksia, joita oma lapsi aiheuttaa tai mitä toisten lapsi aiheuttaa. Et hyvässä etkä pahassa.

Minä olen kuullut IRL keskusteluissa tuntemieni äitipuolten kertovan, että jos miehen lapsi yhtäkkiä poistuisi elämästä, ei häntä kaipaisi tippaakaan. Ja otantani ei perustu ihan muutamaan äitipuoleen, vaan lähemmäs kymmeneen eri ikäiseen ja eri perhetilanteessa elävään naiseen.

[/quote]

Aika hurjaa. Jos minä eläisin ja jakaisin elämäni jonkun ihmisen kanssa (osittain tahtomattakin), niin kyllä se poistuminen elämästä tuntuisi joltain. Ovatko tuntemasi äidit ihan terveitä päästään? Esim. miehen veli on läheinen mieheni kanssa ja väkisinkin tiivis osa elämäämme. Pidän ihmisestä kerta kerralta enemmän ja jos hän nyt poistuisi, kyllä se tuntuisi ikävältä.

Mikä teitä mammoja oikein vaivaa? Krooninen tunnevammaisuus?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:25"][quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:43"][quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:19"]

En voi erota juuri nyt. En avaa tarkemmin syitä, mutta ehkä vuoden-parin päästä se olisi mahdollista. Niin se vaan menee, että en voi olla kotonani vapaasti ja kaikki tuon lapsen, taikka teinihän se jo on, tekemät asiat ärsyttää. Oikeastaan koko sen olemus ärsyttää tällä hetkellä. Tietysti yksi vaihtoehto on, että mies etsii itselleen uuden työpaikan, jolloin hän lähtisi myöhemmin töihin enkä joudu viettämään aikaa kahdestaan tuon kanssa. Onko se sitten niin, että pelkästä olemisen ilosta teini on meillä, vaikka isänsä ei ole. Minuako se tulee tapaamaan. T.Ap

[/quote]No jaa, ihan omat itse synnytetyt teinitkin saavat aikaan välillä tuollaisia tunteita. Totu siihen.

[/quote]

Et voi verrata tuntemuksia, joita oma lapsi aiheuttaa tai mitä toisten lapsi aiheuttaa. Et hyvässä etkä pahassa.

Minä olen kuullut IRL keskusteluissa tuntemieni äitipuolten kertovan, että jos miehen lapsi yhtäkkiä poistuisi elämästä, ei häntä kaipaisi tippaakaan. Ja otantani ei perustu ihan muutamaan äitipuoleen, vaan lähemmäs kymmeneen eri ikäiseen ja eri perhetilanteessa elävään naiseen.

[/quote]

Aika hurjaa. Jos minä eläisin ja jakaisin elämäni jonkun ihmisen kanssa (osittain tahtomattakin), niin kyllä se poistuminen elämästä tuntuisi joltain. Ovatko tuntemasi äidit ihan terveitä päästään? Esim. miehen veli on läheinen mieheni kanssa ja väkisinkin tiivis osa elämäämme. Pidän ihmisestä kerta kerralta enemmän ja jos hän nyt poistuisi, kyllä se tuntuisi ikävältä.

Mikä teitä mammoja oikein vaivaa? Krooninen tunnevammaisuus?

[/quote]

Enpä usko, että vaivaa mikään. Se on tabu, josta ei saa puhua, että niihin toisten lapsiin kun ei välttämättä kiinny millään lailla ja he aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia. Kiintymystä kun ei voi pakottaa.

Ajattele tilanne omalle kohdallesi: Pystyisitkö rakastamaan aidosti miestä, joka ei pitäisi SINUN omasta lapsestasi?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:25"]

Toki olen vihainen myös puolisolleni siitä, että hän ei kuuntele minua tarpeeksi. En myöskään itse asettaisi puolisoani tilanteeseen, jossa hän viettäisi pääsääntöisesti suuremman osan ajasta lapseni kanssa, kuin minä itse. Itseasiassa on hyvinkin mahdollista, että minä olen tuon teinin kanssa samaan aikaan kotona eniten. Eli enemmän kuin äitinsä ja isänsä. Minusta tilanteessa täytyy tuolloin olla jotain pahasti vialla. Ei tähän tilanteeseen nyt riitä argumenttina se, että tämä on teinin koti. Teinillä on myös toinen koti sekä omat, biologiset vanhemmat, jotka ovat yhdessä hänet tähän maailmaan saattaneet. Ap

[/quote]

Miksi olet ap kotona? Etkö opiskele tai käy töissä? En minäkään nyhvää kotonani 24/7, jos lusmuilet kotona miehen rahoilla, niin hanki vaikka harrastus. Kerro että hänen palkkansa ei riitä siihen, että olisit seksinuken lisäksi vielä kodinhoitaja ja lastenhoitaja, näitä varten pitää palkata oma nainen ;).

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:25"][quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:43"][quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:19"]

En voi erota juuri nyt. En avaa tarkemmin syitä, mutta ehkä vuoden-parin päästä se olisi mahdollista. Niin se vaan menee, että en voi olla kotonani vapaasti ja kaikki tuon lapsen, taikka teinihän se jo on, tekemät asiat ärsyttää. Oikeastaan koko sen olemus ärsyttää tällä hetkellä. Tietysti yksi vaihtoehto on, että mies etsii itselleen uuden työpaikan, jolloin hän lähtisi myöhemmin töihin enkä joudu viettämään aikaa kahdestaan tuon kanssa. Onko se sitten niin, että pelkästä olemisen ilosta teini on meillä, vaikka isänsä ei ole. Minuako se tulee tapaamaan. T.Ap

[/quote]No jaa, ihan omat itse synnytetyt teinitkin saavat aikaan välillä tuollaisia tunteita. Totu siihen.

[/quote]

Et voi verrata tuntemuksia, joita oma lapsi aiheuttaa tai mitä toisten lapsi aiheuttaa. Et hyvässä etkä pahassa.

Minä olen kuullut IRL keskusteluissa tuntemieni äitipuolten kertovan, että jos miehen lapsi yhtäkkiä poistuisi elämästä, ei häntä kaipaisi tippaakaan. Ja otantani ei perustu ihan muutamaan äitipuoleen, vaan lähemmäs kymmeneen eri ikäiseen ja eri perhetilanteessa elävään naiseen.

[/quote]

Aika hurjaa. Jos minä eläisin ja jakaisin elämäni jonkun ihmisen kanssa (osittain tahtomattakin), niin kyllä se poistuminen elämästä tuntuisi joltain. Ovatko tuntemasi äidit ihan terveitä päästään? Esim. miehen veli on läheinen mieheni kanssa ja väkisinkin tiivis osa elämäämme. Pidän ihmisestä kerta kerralta enemmän ja jos hän nyt poistuisi, kyllä se tuntuisi ikävältä.

Mikä teitä mammoja oikein vaivaa? Krooninen tunnevammaisuus?

[/quote]

Enpä usko, että vaivaa mikään. Se on tabu, josta ei saa puhua, että niihin toisten lapsiin kun ei välttämättä kiinny millään lailla ja he aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia. Kiintymystä kun ei voi pakottaa.

[/quote]

Normaali ihminen kiintyy edes jollain tavalla niihin ihmisiin, joiden kanssa arkeaan jakaa. 

Mikä ihme teini teillä siellä on? Kokemukseni teineistä on, että silloin kun ovat edes kotona, ovat lähinnä omassa huoneessaan tekemässä omia juttujaan, eivätkä roiku vanhempien saati äitipuolen perässä. Ymmärtäisin ap:n ongelman, jos lapsi olisi pieni, mutta eihän teini vaadi eikä kaipaa mitään laatuaikaa kummankaan vanhemman kanssa joka ikinen päivä. Ne yhteiset ateriatkin ovat lähinnä välttämätön paha, josta poistutaan niin nopeasti kuin mahdollista. 

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:32"]

Mikä ihme teini teillä siellä on? Kokemukseni teineistä on, että silloin kun ovat edes kotona, ovat lähinnä omassa huoneessaan tekemässä omia juttujaan, eivätkä roiku vanhempien saati äitipuolen perässä. Ymmärtäisin ap:n ongelman, jos lapsi olisi pieni, mutta eihän teini vaadi eikä kaipaa mitään laatuaikaa kummankaan vanhemman kanssa joka ikinen päivä. Ne yhteiset ateriatkin ovat lähinnä välttämätön paha, josta poistutaan niin nopeasti kuin mahdollista. 

[/quote]

Joo tätä ihmettelen myös: oma teinini on ainakin ollut äitinsä (minun) ja isäpuolensa kanssa niin vähän kuin mahdollista (mikä meitä molempia suretti), pelasi mieluummin omassa huoneessaan ja oli kavereidensa kanssa. Miehelläsi on erikoinen teini-ikäinen, jos läsnäolollaan pääsee ärsyttämään.

Tjaa, samassa perheessä olen itse elänyt 15v miehen lapsen kanssa ja kyllä mä pidän häntä kuin omana lapsenani vaikka jotkut jutut välillä jurppiikin. Ja ne omatkin lapset ottaa välillä pattiin ja rankasti ;) Ihmettelen kyllä aikuista joka ei 8 vuoden aikana pysty kuin ahdistumaan, kannattaa oikeasti hakea itselleen apua. Ja miksi edes lähteä uusperheeseen jos se ei tunnu hyvältä?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:25"]

Toki olen vihainen myös puolisolleni siitä, että hän ei kuuntele minua tarpeeksi. En myöskään itse asettaisi puolisoani tilanteeseen, jossa hän viettäisi pääsääntöisesti suuremman osan ajasta lapseni kanssa, kuin minä itse. Itseasiassa on hyvinkin mahdollista, että minä olen tuon teinin kanssa samaan aikaan kotona eniten. Eli enemmän kuin äitinsä ja isänsä. Minusta tilanteessa täytyy tuolloin olla jotain pahasti vialla. Ei tähän tilanteeseen nyt riitä argumenttina se, että tämä on teinin koti. Teinillä on myös toinen koti sekä omat, biologiset vanhemmat, jotka ovat yhdessä hänet tähän maailmaan saattaneet. Ap

[/quote]

No mitäs jos äidin uusi mies olisi nyt tuota mieltä, että onhan teinillä toinenkin koti, menkööt sinne? Se teidän koti on sen teinin koti ja hän asuu teillä nyt sen viikon ja voi voi jos sinä et siitä tykkää. Itse olet ehkä ymmärtänyt roolisi nyt väärin. Vaikka oletkin siellä kotona yhtäaikaa teinin kanssa, niin ei kai sinun nyt tarvitse sille mikään seuraneiti olla? Yleensähän teinit luuhaa sitä paitsi omassa huoneessaan aika paljon koneen ääressä jne. ei niitä edes huomaa vaikka kotona olisivatkin. Ei ydinperheissäkään vietätä "laatuaikaa" koko kotonaoloajan vaan kukin puuhailee paljon myös ihan omia juttuja.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:43"][quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 09:19"]

En voi erota juuri nyt. En avaa tarkemmin syitä, mutta ehkä vuoden-parin päästä se olisi mahdollista. Niin se vaan menee, että en voi olla kotonani vapaasti ja kaikki tuon lapsen, taikka teinihän se jo on, tekemät asiat ärsyttää. Oikeastaan koko sen olemus ärsyttää tällä hetkellä. Tietysti yksi vaihtoehto on, että mies etsii itselleen uuden työpaikan, jolloin hän lähtisi myöhemmin töihin enkä joudu viettämään aikaa kahdestaan tuon kanssa. Onko se sitten niin, että pelkästä olemisen ilosta teini on meillä, vaikka isänsä ei ole. Minuako se tulee tapaamaan. T.Ap

[/quote]No jaa, ihan omat itse synnytetyt teinitkin saavat aikaan välillä tuollaisia tunteita. Totu siihen.

[/quote]

Et voi verrata tuntemuksia, joita oma lapsi aiheuttaa tai mitä toisten lapsi aiheuttaa. Et hyvässä etkä pahassa.

Minä olen kuullut IRL keskusteluissa tuntemieni äitipuolten kertovan, että jos miehen lapsi yhtäkkiä poistuisi elämästä, ei häntä kaipaisi tippaakaan. Ja otantani ei perustu ihan muutamaan äitipuoleen, vaan lähemmäs kymmeneen eri ikäiseen ja eri perhetilanteessa elävään naiseen.

[/quote]

Jotta voisi jotain johtopäätöksiä tehdä pitäisi olla satunnaisotanta - tässä nyt on vain laskettu kuinka monta samaa mieltä olevia on jollakin palstalla. Kaikki naiset eivät ylipäänsä pidä lapsista, edes omistaan, mutta meitä on paljon myös sellaisia joille ei hoivaajina merkitse mitään se kuka on kenetkin siittänyt tai synnyttänyt. Lapset eivät ole vanhempiensa jatkeita vaan ihan ihmisiä itsessään.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:25"]

Toki olen vihainen myös puolisolleni siitä, että hän ei kuuntele minua tarpeeksi. En myöskään itse asettaisi puolisoani tilanteeseen, jossa hän viettäisi pääsääntöisesti suuremman osan ajasta lapseni kanssa, kuin minä itse. Itseasiassa on hyvinkin mahdollista, että minä olen tuon teinin kanssa samaan aikaan kotona eniten. Eli enemmän kuin äitinsä ja isänsä. Minusta tilanteessa täytyy tuolloin olla jotain pahasti vialla. Ei tähän tilanteeseen nyt riitä argumenttina se, että tämä on teinin koti. Teinillä on myös toinen koti sekä omat, biologiset vanhemmat, jotka ovat yhdessä hänet tähän maailmaan saattaneet. Ap

[/quote]

Sinulla ei aikuisena ihmisenä ole oikeutta pilata kenenkään lapsen elämää (lue YK:n lasten oikeuksien julistus). Muuta siis äkkiä pois että teini saa tarvitsemansa kasvurauhan. Hänellä on siihen oikeutensa.

Jos tämä on provo niin olet kyllä sittenkin aika v-mainen ihminen.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 10:25"]

Toki olen vihainen myös puolisolleni siitä, että hän ei kuuntele minua tarpeeksi. En myöskään itse asettaisi puolisoani tilanteeseen, jossa hän viettäisi pääsääntöisesti suuremman osan ajasta lapseni kanssa, kuin minä itse. Itseasiassa on hyvinkin mahdollista, että minä olen tuon teinin kanssa samaan aikaan kotona eniten. Eli enemmän kuin äitinsä ja isänsä. Minusta tilanteessa täytyy tuolloin olla jotain pahasti vialla. Ei tähän tilanteeseen nyt riitä argumenttina se, että tämä on teinin koti. Teinillä on myös toinen koti sekä omat, biologiset vanhemmat, jotka ovat yhdessä hänet tähän maailmaan saattaneet. Ap

[/quote]

Itse olen puolisoni lapsen kanssa enemmän kuin isänsä ,isä reissutyöissä ja poika asuu meillä.Itse en kuitenkaan näe mitään syytä valittaa.Poika kuuluu perheeseeni,samanlailla kuin muutkin.En laskeskele kuinka paljon poikaa "hoidan".

Ihmettelen tuollaista asennetta: kun minä hoidan ym valitusta mitä näkee paljon.Jos kerran on ottanut puolisokseen ihmisen jolla on lapsia aiemmasta liitosta niin se nyt vaan on sellainen asia ettei siinä laskeskella kuinka paljon lapsi on isällää/äidillään ja kuka häntä hoitaa,perheeseen kun kuuluu.Eihän ihmiset laskeskele paljon puoliso hoitaa yhteisiä lapsia tai muutenkaan pidä kirjaa..Miksi sitten tätä tehdään kun kyseessä ei olekaan oma lapsi.