Lapsiperhearki on yhtä helvetin myrskyä ja sotkua

Itsekkäät naiset niitä kersoja hankkii.

Sama se on tässä, kuin monessa muussakin asiassa: ne tyytymättömät ovat kovaäänisimpiä. Ja kyllä lapsiperhearki on rankempaa kuin lapsettoman elämä, selvähän se. Mutta toisaalta se myös antaa paljon ja ne omat lapset on ihania ja rakkaita. En itse osaisi kuvitella elämää ilman lapsiani. Itseasiassa luultavasti en olisi enää mieheni kanssa yhdessä, lasten takia on haluttu tehdä töitä suhteen eteen ja pitää perhe kasassa. Ja se on kannattanut, meillä menee nyt taas hyvin ja pikkulapsivuosien aiheuttamat haasteet ovat vaan lähentäneet meitä. Ilman lapsia olisi ehkä tehnyt mieli lähteä kokeilemaan onko ruoho vihreämpää muualla.

Arki on välillä yhtä sotkua ja kaaosta, tiskivuoria, pyykkikasoja, eteisessä sikinsokin lojuvia kenkiä ja kiukuttelua, mutta myös ihania rauhallisia hetkiä kun sisarukset leikkivät keskenään sovussa. Kiitos hyvän parisuhteen, molemmat vanhemmat saavat tarvittaessa omaa aikaa. Ja mikä voisi olla ihanampaa kuin se pieni vielä uninen lapsi, joka työntyy aamulla kainaloon ja sanoo haluavansa nukkua äitin kanssa. Tai viisivuotiaan riemu kun se oppii jotain uutta. Iloa ja naurua on niin paljon enemmän nykyään :)