Onko tämä elämän tarkoitus nyt sitten viihdyttää itseään?

Ehkä elämän tarkoitus on voida hyvin ja ylläpitää hyvinvoivaa ympäristöä. Psyykkisesti ja fyysisesti. Älä kelaa liikaa, hengittele ja tunne miten elämä virtaa sinussa, tunne yhteys maailmaan ja koe: sinä saat elää.

Järjestyksen mestarit kirjoitti:

Että kun ei ole järkeä, niin ihminen luo sen järjestyksen ja mielekkyyden elämään yhdessä.

Aika hyvin me ihmiset olemme siihen onnistuneetkin.

Sellainen ajattelu että ei ole mitään järkeä ja millään ei ole mitään väliä. Se on hyvä. Ja juuri sillä on väliä.

Kaaos mahdollistaa järjestyksen.

Juttusi menee vähän liian syvälliseksi omaan ajatteluun, mutta ainakin meidän lasten huone on usein kaaoksen alaisena ja siivouksen jälkeen tulee jotenkin hyvä olo.

Olisi hankalaa ajatella että mitä väliä siivota, kun menee se sotkuun kuitenkin.

Ihmiselle sopii järjestys kuin palikka legomiehen leukaan.

Monesti itselläkin nämä ajatukset. Minäkin tiedän etten koskaan tule saamaan lapsia ja hyvä niin sillä jos selviän edes itse jotenkin eteenpäin niin sekin on jo saavutus. Elämä on aika tyhjää ja vaikeaa ollut jo muutenkin todella nuoresta lähtien. Ei minulla ole suurta elämän halua. Yksinäinen olen itsekin, mutta se on seurausta monesta asiasta. Vähän aikaa sitten meinasin joutui onnettomuuteen niin pelottavan pieni reaktio sillä minuun oli ja liian usein tulee mietittyä, että minä olisin hyvä henkilö lähtemään täältä. Masennusta varmaan moni ehdottaa, mutta sitten olen ollut masentunut ja lapsesta saakka jollakin tapaa. Elämässä on hyviäkin hetkiä, mutta en tiedä selviänkö ja pärjäänkö täällä ja kaikki on aika raskasta sekä vaikeaa. Mietin monesti, kun katson jotain vanhaa ihmistä, että hän on sillä tapaa voittaja, että on selvinnyt sinne asti. Minä, kun en taas näe sitä niin, että olen täällä enää ainakaan järjissäni enää vuosikymmenten jälkeen.