Olen ihmetellyt ihmisten asenteita perintöasioissa

Toivottavasti mahdollisimman moni lukee tämän ketjun ja miettii omia hulluja ja vääristyneitä näkemyksiään.

Vierailija kirjoitti:

Viisainta olisi kun jokainen tuhlaisi rahansa ja varallisuutensa elinaikanaan.

Jos vanhemmilla ja lapsilla on hyvät suhteet, niin miksi sitä varallisuutta ei saisi kartuttaa sukupolvelta toiselle, jotta sen seuraavan sukupolven elämä olisi hiukan helpompaa. Niihän perheyrityksetkin toimivat.

Perinnönjaossa perillisten tulisi ajatella suuria linjoja kuten velatonta omistusasuntoa kaupungin keskustassa tai kesähuvilaa järven rannalla eikä kinastella jostain huonekaluista tai pöytähopeista. Perinnönjakoa voi myös helpottaa niin että vanhemmilla on keskinäinen testamentti, jossa leskeksi jäänyt vanhempi perii kaiken ja rintaperilliset suorittavat perinnönjaon vasta kuin molemmat vanhemmat ovat haudassa. Toki jos ja kun vanhemmilla ja heidän aikuisilla lapsilla on normaalit hyvät välit, he voivat auttaa toisiaan jo eläessäkin eikä  vasta testamentin luvun yhteydessä.

Minusta eläessä hoitanut ja tavannut ansaitsisi enemmän. Olisi suotavaa, että se vanha tekisi testamentin, jos joku hoitaa paljon asioita ja on lähellä, kun  toinen ei käy edes katsomassa.

Tiedän sitten toisesta ääripäästä tapauksen, jossa siskontyttö joutui päivittäin käymään vanhaa tätiään passaamassa. Soitti aina työpäivän aikana, että pitää jotain tehdä. Kaikki juhlapyhät passattiin jne. Teki tämän ihan hyvää hyvyyttään. Täti oli varakas ja tiesi, että periaatteessa hän ja veli perii puoliksi aikanaan. Veli asui muualla, ei nähnyt tätiään koskaan. Tämä vanha ilkiö päätti sitten pilata vielä lopuksi sisarusten välit. Testamenttaisi kaiken sille veljelle, koska "miehet tarvii enemmän rahaa" ja tämä kaiken tehnyt sisko ei saanut mitään. Veli vaan omahyväisenä naureskeli ja nosti miljoonan perinnön.

Vierailija kirjoitti:

Minusta eläessä hoitanut ja tavannut ansaitsisi enemmän. Olisi suotavaa, että se vanha tekisi testamentin, jos joku hoitaa paljon asioita ja on lähellä, kun  toinen ei käy edes katsomassa.

Tiedän sitten toisesta ääripäästä tapauksen, jossa siskontyttö joutui päivittäin käymään vanhaa tätiään passaamassa. Soitti aina työpäivän aikana, että pitää jotain tehdä. Kaikki juhlapyhät passattiin jne. Teki tämän ihan hyvää hyvyyttään. Täti oli varakas ja tiesi, että periaatteessa hän ja veli perii puoliksi aikanaan. Veli asui muualla, ei nähnyt tätiään koskaan. Tämä vanha ilkiö päätti sitten pilata vielä lopuksi sisarusten välit. Testamenttaisi kaiken sille veljelle, koska "miehet tarvii enemmän rahaa" ja tämä kaiken tehnyt sisko ei saanut mitään. Veli vaan omahyväisenä naureskeli ja nosti miljoonan perinnön.

Jos et tee passaamista hyvästä sydämmestä, niin älä passaa. Älä ainakaan kuvittele olevasi oikeutettu enempään. Et ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmantena ihmettelen niita perillisten puolisoita jotka haluavat tulla perunkirjoitustilaisuuteen. Kun eivat ole pesan osakkaita!

Perunkirjoitukseen kutsutaan vain ne henkilöt, joilla on perimisoikeus vainajan omaisuuteen.

Mutta kun jotkut puolisot haluavat tulla ja tulevat. Kuka poistaa heidat paikalta!

Perukirjan ilmoittaja poistaa ylimääräiset henkilöt paikalta. Ei siinä kysellä puolisoilta että haluatteko jäädä eikä paikalle olle pakko ottaa yhtäkään sellaista henkilöä, joka ei ole kuolinpesän osakas tai tämän edustaja.