Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on ollut huono lapsuus/ huonot vanhemmat
26.03.2014 |
Milloin olette päässeet irti kaikesta katkeruudesta? Mä olen kokenut vaikka ja mitä huonoa lapsuudessa javoin suoraan sanoa että todellakin toivon ettei mun vanhemmat olisi hankkineet yhtään lapsia, todella huonoja vanhempia, isään en ole ollut vuosikymmeneen yhteydessä ollenkaan, äitin kanssa ok väleissä mutta onhan hän edelleen oma itsensä, vain itseään ajatteleva typerys joka luulee materian olevan avain kaikkeen... Olen nyt 25, teini-iässä paljon terapiassa juoksennellut mutta edelleen tunnen toisinaan tätä valtavaa katkeruuden tunnetta kaikesta, miten siitä pääsee yli ja irti, enhän ole mikään lapsi enää ja elämäni olen saanut aloittaa jo yksin alusta. Pysyykö tämä tunne aina, onhan lapsuus jotain sellaista jota et voi kun kerran kokea ja se puuttuva palanen vaikuttaa ratkaisevastikin ihmisen kehitykseen jne..
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Katkeruudesta ei pääse eroon. Se tulee aaltomaisesti, välillä on kuukausien taukoja ja sitten joku ajatus tai muisto laukaisee sen esille. Joka kerta on vaan keksittävä jokin tapa käsitellä se poispäin. Sen voi työntää syrjään tai jotenkin perata siistimmäksi. Riippuu nykyhetken tapahtumista ja miten vaikea lapsuus on ollut. Itse meinaan hukkua niihin vaikeisiin tilanteisiin vaikka ikääkin jo on. Lapsena rukoilin päivät ja illat että auta Jumala jaksamaan. Vanhemmat ei olleet uskovaisia, en tiedä mistä oma uskoni sai alkunsa.
Jokin tunnelukko sisälläsi on. Lapsena niitä syntyy kun ei uskalla "nostaa kissaa pöydälle", siihen jos pystyy se vapauttaa ja karkottaa katkeruuden.
Katkeruutta kuten mitään muutakaan tunnetta ei saa tukahduttaa, siitä seuraa myös monia sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen väleissä pahantekijän kanssa, vaikka jotkut sitä ihmettelee.
Ymmärrän asian sitä kautta että äitini oli sairas psyykkisesti ja fyysisestikin.
Kun oli huonona fyysisesti, se vaikutti pahentavasti psyykkkisesti.
Oli pois tolaltaan.
Niinhän Max Ehrman neuvoo runossaan Desiderata
“Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskelle ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen. Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista, pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.
Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi ja kuuntele muita, myös tyhmiä ja tietämättömiä, heilläkin on tarinansa kerrottavana.
Vältä äänekkäitä ja hyökkääviä henkilöitä. He ovat piina sielulle. Jos vertailet itseäsi muihin, voit tulla turhamaiseksi ja katkeraksi, sillä aina on olemassa suurempia ja mitättömämpiä ihmisiä kuin sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi hain huomiota miehiltä. Olen laskenut että 60 miestä, en edes muista kaikkien nimiä. Se oksettaa minua. Olen likainen ja käytetty. Myös raiskattu.
Likainen ja käytetty olet vain omassa mielessäsi. Eivät ne miehet tai seksi ole sinua fyysisesti mihinkään muuttaneet. Mitään sellaista mittaria ei ole, jolla miesten määrää voisi jälkikäteen arvioida. "Ei järvi soutamalla kulu" pitää siltä osin paikkansa.
Sinun pitää vain opetella arvostamaan itseäsi ja kehoasi jatkoelämääsi varten. Mennyttä ei voi muuttaa – ei lapsuutta eikä nuoruutta – mutta tulevaisuuteesi sinä voit vaikuttaa. En minä väitä, että se olisi helppoa, mutta tulevaisuuttasi et ole menettänyt.
Vierailija kirjoitti:
valitettavan usein sen huonon lapsuuden kokenut jatkaa sitä ketjua omiin lapsiinsa olleen juuri samantapainen vanhempi kuin se oma huono vanhempi. Näin myös ne, jotka ovat selvinneet "hyvin", repsahtavat niihin huonoihin tapoihin kun saavat oman lapsen. Ei nyt varmaan yksi-yhteen, mutta se perussuhtautuminen siihen lapseen.
Kaikkien suhteen tuo ei todellakaan pidä paikkansa. Minä ainakin olen vanhempieni vastakohta. Olen pystynyt kasvattamaan lapseni aikuisiksi ilman fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, haukkumista ja vähättelyä. Olen huolehtinut siitä, että lapsilla ovat asianmukaiset varusteet kuhunkin vuodenaikaan nähden.
Olen huolehtinut siitä, että lapseni ovat hoitaneet koulunsa ja opintonsa kunnialla. Tietenkään opiskelijan opiskeluun ei pysty muuten puuttumaan kuin kannustamalla ja kuuntelemalla huolia sekä viemällä ruokakassin kun käy opiskelupaikkakunnalla.
En ymmärrä, miksi minun olisi edes pitänyt perustaa perhe jonkun rentun kanssa? Ihan tasapainoisiakin ihmisiä löytyy ja sellaisen ihmisen kanssa on hyvä elää ihmisarvoista elämää ilman perheväkivaltahelvettiä tai riippuvaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti masentuneen mieli velloo just vaan negatiivisissä asioissa. Olet kuin elämän vaihtopenkillä odottelemassa, kun nega ajatukset vievät kaiken aikasi ja huomiosi. Ulkoista ajatuksesi, mieti että ne tulee jostain mielen loputtomasta bitti avaruudesta.
Suomalaista kollektiivista melankoliaahan se on vain ja kanavoituu kauttasi. Itselläni monesti kivaa lukemista tai musiikin kuuntelua tuomassa virikettä mielelle. Myös turruttavat mielialalääkkeet voi olla apuna.
Juu, mulla on kakkostason trauma. En tunne kakeruutta, elämä vain on ajoittain tuskaa ja kärsimystä.
Olen väleissä pahantekijän kanssa, vaikka jotkut sitä ihmettelee.
Ymmärrän asian sitä kautta että äitini oli sairas psyykkisesti ja fyysisestikin.
Kun oli huonona fyysisesti, se vaikutti pahentavasti psyykkkisesti.
Oli pois tolaltaan.