Lue keskustelun säännöt.
Rakastuuko mies samalla lailla kuin nainen?
26.03.2014 |
Siis näin stereotyyppisesti. nainen muodostaa miehestä ihannekuvan, ja pitää miestä maailman ihanampana. Sitten kun rakastuminen hälvenee, niin todellisuus paljastuu, ja sitten tulee rakataminen, jos tulee.
onko tämä ihmisyyteen liittyvää, vai persoonallisuuteen liittyvää, vai onko mahdollista, että mies olisi realistisempi?
minulla on toinen vakava suhde menossa. Ensimmäinen kesti toista kymmentä vuotta, tämä toinen on Vuoden mittainen. Molemmissa suhteissa mies on vakiintunut kamalan nopeasti. he ovat tienneet samantien, että haluavat minut, eiväkä ole edes suostuneet myöntämään olleensa "rakastuneita", vaan sanoneet aika nopeasti "rakastavansa" Minä itse olen aina varovaisempi. Onko tämä miesmäinen ominaisuus?
Kommentit (10)
Yllättävän vähän av-analyysiä tähän ketjuun.... Miesten vastauksia olisi kiva kuulla enem,änkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha mennä sanomaan, kun olen nainen, ja kokemusta näin ollen vain naisena rakastamisesta. Luulisin kuitenkin, että suuremmalti vaikuttaa ihmisen yksilö kokemat asiat sieltä varhaislapsuudesta saakka.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 12:06"]
En varmaan voi puhua koko miessukupuolen puolesta, mutta kyllä ainakin minulla on ollut alusta asti tapana huomata naisessa myös tämän viat tai sellaiset piirteet, joita en itse niin arvosta. Vaikka ei siinä alkuvaiheessa asioita pysty niin kauheasti analysoimaankaan. Ihastuminen ja rakastuminen ovat bensiiniä, jolla moottori saadaan käyntiin, ja sitä on vaan onnellinen siitä, että päässyt liikkeelle johonkin suuntaan. Jos sitten myöhemmin alkaa matkanteko kangerrella, niin siinä vaiheessa pohtii ehkä enemmän sitä, että mikä on vialla.
[/quote]
Täällä nainen tunnisti itsensä tekstistäsi. En usko minäkään että tämä on sukupuoleen liittyvä asia. Itse välttelen tyyppejä jotka menee jotenkin "sekaisin" alussa ja laulaa ylistyslauluja. Rakastun voimakkaasti itse, mutta en maalaa ihmiseen mitään ylimääräisiä hyvyyksiä tai photoshoppaa pois vikoja.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 12:06"]
En varmaan voi puhua koko miessukupuolen puolesta, mutta kyllä ainakin minulla on ollut alusta asti tapana huomata naisessa myös tämän viat tai sellaiset piirteet, joita en itse niin arvosta.[/quote]
Minä olen miehenä samaa mieltä. Usein ihastuneet mieskaverit puhuvat hyvinkin kriittisesti ihastuksistaan, mutta miehillä on yleensä enemmän sellaista realismia, että vikoja siedetään ja yritetään suhdetta niistä huolimatta. Toisinaan sivusta katsottuna älyttömänkin epätoivoisilla tavoilla, jos kyseessä on vähän heikompaa suosiota naisten keskuudessa nauttiva herrasmies.
Naisten pitää paljon useammin huijata itsensä siihen uskoon, että mies on täydellinen ja ihmeellinen. Pienikin havaitta vika johtaa usein kiinnostuksen katoamiseen. Varsinkin nuoremmilla naisilla, jotka elättelevät vielä toiveita täydellisestä miehestä.
Sanoisin että ei liity sukupuoleen vaan persoonallisuuteen. Minulle taas on sattunut niitä miesystäviä, jotka rakastuvat valtavasti, muodostavat minusta epärealistisen ihannekuvan, ja sitten kun on ehkä vuosi-pari oltu yhdessä, näkevätkin minut yhtäkkiä taas epärealistisen huonossa valossa, kun haavekuvat alkaa rapista ja vain tavallinen naisihminen paljastua alta...
Itse taas olen sellainen realisti, en ole koskaan mitenkään ihmeemmin rakastunut, tunnen alusta asti lämpöä ja kiintymystä tai sitten en. ENkä kaipaa mitään suuria tunteita suhteeseen, vaan riittää että toisen kanssa on hyvä olla ja elämäntavat on riittävän samankaltaiset. Aviomieheni kanssa muutettiin käytännössä samantien yhteen kun oltiin ekaa kertaa yö yhdessä, se vaan jäi meille, ja molemmat tiedettiin alusta asti että tässä on minun loppuelämän kumppani. Mieheni onkin ensimmäinen mies joka minulle on sattunut, jotka ei ole niitä ihastujatyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ainakin kokenut että miehet ovat realistisempia. Eivät välttämättä aivan samanlaisella tunnelatauksella rakastu kuin naiset. Toisaalta kaikki ovat yksilöitä eikä tätäkään voi yleistää koskemaan kaikkia miehiä.
Ei mies/nainen -jaottelu toimi rakastumisessa noin selvästi. Se on enemmän kiinni omasta luonteesta. Ehkä miehillä on keskimäärin useammin tapana aloittaa suhde kokeilumielellä, kun taas naiset haluavat kokea suuremman varmuuden (joka on siinä vaiheessa aina valheellista, mutta tunteen täytyy olla olemassa) ennen suhteen aloittamista. Miehet ehkä kärsivät vähemmän tilanteista, joissa suhde kariutuu nopeasti. Sekin on vain keskimääräistä, mutta se vanha perussääntö, että miehet yrittävät, kunhan nainen on siedettävän kaunis ja vaikuttaa mukavalta, ja naiset valikoivat ei ole kovin kaukana totuudesta edelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun exäni halusi kihloihin jo viiden kuukauden jälkeen. Ja nyxä alkoi puhua yhteisestä tulevaisuudesta samoihin aikoihin, tosin oli rengastamassa minua vasta vuoden päästä seurustelun aloittamisesta. Minä tässä toppuuttelen, ei hän.
ap
En varmaan voi puhua koko miessukupuolen puolesta, mutta kyllä ainakin minulla on ollut alusta asti tapana huomata naisessa myös tämän viat tai sellaiset piirteet, joita en itse niin arvosta. Vaikka ei siinä alkuvaiheessa asioita pysty niin kauheasti analysoimaankaan. Ihastuminen ja rakastuminen ovat bensiiniä, jolla moottori saadaan käyntiin, ja sitä on vaan onnellinen siitä, että päässyt liikkeelle johonkin suuntaan. Jos sitten myöhemmin alkaa matkanteko kangerrella, niin siinä vaiheessa pohtii ehkä enemmän sitä, että mikä on vialla.