Miten kestätte masentunutta ja vihaista miestä?
Joka käyttäytyy huonosti ja ei suostu hoitoon?
On jatkuvasti vihainen ja täydellisen stressaantunut ja mikä tahansa pienikin normaali asia (esimerkiksi kun eilen rikoin vahingossa lasin) saa aikaan hirveän raivarin ja paskaryöpyn niskaani (kuinka en osaa edes lasia ottaa rikkomatta). Kun suutun ja sanon että noin ei saa sanoa ja kysyn millä oikeudella hän puhuu minulle noin hän rupeaa huutamaan ja hakkaamaan seinää ja uhkaamaan erolla. Sanon että siitä vaan. Siis tämän tyypistä mukavaa meininkiä meillä.
Ja tosi kivaa pienille lapsillemme jotka sanovat heti että äidille ei saa huutaa ja pyydä isi anteeksi. :(
Masennukseen syitä on monia: miehen firman konkurssi, siivojaksi joutuminen (mitä inhoaa), miehen äidin vakava sairaus. Olemme muuttamassa ulkomaille ensi vuonna oman työni perään (odotamme viisumeiden hyväksymistä) mutta siihen on vielä matkaa monta kuukautta. Ja tässä vaiheessa mietin pitäisikö tuota miestä ottaa mukaan ollenkaan. Tietenkin lasten puolesta olisi ikävää muuttaa todella kauas isästään joka on heille kuitenkin hyvä isä (kun ei raivoa).
Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja miten ihmeessä jaksoitte? Mies ei tietenkään ollut tällainen kun tapasimme, on muuttunut tällaiseksi masennuksen myötä.
Kommentit (26)
Ulkomaille lähtöönhän on vielä 9 (?) kuukautta. Kyllä siinä ajassa voi jo masennusta parantaa, jos mies vain suostuu. Tuo työasia on suuri juttu ja jos ne menevät pieleen varsinkin miehen helposti kokevat epäonnistuneensa todella tärkeässä asiassa. Jos hän itse sanoo että hanttihommista poisjättäytyminen auttaa niin anna hänen kokeilla. Max. 2kk sanoisin. Teette sopimuksen että jos asiat eivät parane siihen mennessä niin mies suostuu ainakin kokeilemaan lääkitystä tai keskustelemaan asiasta terveyskeskuksessa. Jos ei suostu, iin harkitsissin eroa. Luulen että siinä vaiheessa kun paiskaat eropaperit eteen niin rupeaa mieli muuttumaan.
Käske miehen tehdä edes masennustesti, jos jos se avaisi silmät. Löydät googlesta sanalla deps. Omani tajusi olevansa masentunut ja hakeutui hoitoon vasta saatuaan testistä korkeat pisteet...
9 jatkaa vielä. Meillä masennuksen syy oli myös työssä, eikä valitettavasti auttanut sieltä pois pääsy. Tilanne oli jatkunut niin pitkään, että ei se masennus noin vain sormia napsauttamalla kadonnut. Teillä voi olla toisin, mutta kannattaa varautua siihen, ettei mikään välttämättä muutu ilman ulkopuolista apua.
En kestänytkään. Sai ihan järkyttäviä raivareita ihan mitättömistä asioista. Purki sitä minuun. En halunnut lapsen kärsivän siitä skitsoilijasta arjessa, joten erosin. Sydän sykkyrällä sitten on pitänyt katsella ja kysellä lapsen olemista isän luona. Voi olla, että pitää ottaa lastensuojelu mukaan, koska ero ei ole parantanut ongelmaa. Mitään hoitoa mies ei mielestään tarvitse, vaan kaikki vain on paskaa.
kuin suoraan minun elämästäni. "ihanaa" kuulla etten ole ainut joka joutuu kestämään tällaista. joka aamu herätessäni pelkään tulevaa päivää, mitä teen tai sanon väärin. pelkään käydä kaupassa, jos ostan vääriä tuotteita/ jätän ostamatta. pelkään tehdä ruokaa jos se onkin mautonta tai liian suolaista. kamala räjähdys pienistäkin asioista, seuraa huutoa,ovien paukuttelua, henkistä loukkaamista. hetki sitten olin ihan loppu. lähdin muutamaksi yöksi mökille, koska meillä on 4kk ikäinen vauva. en ilmoittanut mihin menin vaan jätin mieheni nuolemaan näppejään. (ilman rahaa, kaapit tyhjänä. hän on niin masentunut ettei poistu kauppaan) muutaman yön kuluttua hän pyysi takaisin kotiin, pyysi ensimmäistä kertaa suhteemme aikana anteeksi käytöstään. sen jälkeen ei ole yhtäkään poikkisanaa sanonut ja on osallistunut normaaliin arkeen. toki masennus näkyy vieläkin (nukkuu jotkut päivät) mutta nyt uskallan olla kotonakin edes vähän suopeammin
En kestänytkään. Annoin uhkavaatimuksen: joko käy lääkärissä tai avioero.