Lue keskustelun säännöt.
Lapsen laihduttamiseen liittyvät ongelmat
22.11.2020 |
Aina sanotaan, että perheen vika ja aikuisen vastuu. Mutta mitä tekisin tällaiselle ongelmalle 12v.:n kanssa?
Saa sukulaisilta rahaa synttärinä, hommista ym. Ei halua säästää mihinkään, vaan käyttää kaikki rahat karkkiin, limuun jne. Viikkorahansa käyttää myös syötävään. Joskus jos itsellään ei ole rahaa, kaverit ostavat (tarjoavat) juissia tai limua kaupasta. En voi kai ottaa lapsen rahoja takavarikkoon, joten miten saisin hänelle iskostettua, että rahoilla ei kannata ostaa herkkua?
Ongelma numero kaksi: aina sukulaisten luona käydessä (en aina ole mukana) syö tarjolla olevia herkkuja ns kaksin käsin. Olen sanonut äidilleni, että ei jätä herkkuja kuten keksiä vapaasti ulottuville eikä osta lapselle sipsiä tai limua tai mitään. Muut sukulaiset eivät ole niin tuttuja, että niille voisi sanoa, mutta niillä ei toisaalta käydäkään niin usein. Kavereilla myös varmasti syö paljon herkkua, jos on tarjolla.
Ongelma 3: lapsi ei syö mitään terveellistä, jos ei erikseen patista. Itse syön hedelmiä, porkkanoita pelkästään, otan salaattia ym. lapselta ne jää ihan koskematta. Sen sijaan jos on esim Leipä tarvikkeet, lapsi syö ihan täyteen näistä. Jos on kotona aamupalavaihtoehtona vaikka puuropussi tai hedelmä, ei viitsi syödä mitään.
Jos on leipiä, voi syödä vaikka neljä. Mitään muroja meillä ei koskaan ole. Eli siis jos on jotain hänestä hyvää, syö liikaa, jos on jotain mikä ei kiinnosta, ei syö edes nälkään v.
Eli näihin jos saisi apua, olisi mukava.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi joku ravintoterapeutti, ammattilainen, jonka kanssa lapsi voisi jutella syömisasioista, saisi ihan tietoa ravinnosta, kaloreista ym?
Mielestäni lasta ei tarvitsisi kuormittaa tällaisilla asioilla. Syömisen pitäisi olla nälkäperusteista, jos lapsi syö liikaa niin se on merkki jostain muusta ongelmasta. Kaloritaulukot saattavat vain pahentaa asiaa ja laukaista syömishäiriön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin itse ns. lihava lapsi. Pari vuotta nuorempi sisarukseni oli ja on hoikka, minä edelleen pyöreämpi. Söimme samaa aamupalaa, kouluruokaa ja illallista, mutta minä kävin öisin salaa syömässä pakastimesta herkkuja, tein voileipiä yms. sellaista ylimääräistä. Ostin suklaapatukoita ja söin niitä salaa. Olisin tarvinnut jonkin liikuntaharrastuksen ja vanhempien kannustuksen sellaiseen. Olisi myös ollut hyvä, että vanhempani olisivat liikkuneet kanssani. Esimerkiksi koiran ulkoilutusvuoroista oli monesti riitaa, en ymmärrä miksi emme lähteneet yhdessä lenkille. Jokin muukin harrastus olisi auttanut, jokin missä olisin tuntenut itseni hyväksi. Lihavuus aiheutti myös huonoa itsetuntoa, mikä johti lohdun hakemiseen herkuista. Noidankehä oli siis valmis.
Ei sua olisi mikään liikunta auttanut, vaan oikea ravinto.
Kouluterkkarin ja -lääkärin luo puhutteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi joku ravintoterapeutti, ammattilainen, jonka kanssa lapsi voisi jutella syömisasioista, saisi ihan tietoa ravinnosta, kaloreista ym?
Mielestäni lasta ei tarvitsisi kuormittaa tällaisilla asioilla. Syömisen pitäisi olla nälkäperusteista, jos lapsi syö liikaa niin se on merkki jostain muusta ongelmasta. Kaloritaulukot saattavat vain pahentaa asiaa ja laukaista syömishäiriön.
Jos lapsi syö liikaa, niin se on merkki huonosta tarjotusta ravinnosta. Siihen ei mitään kaloritaulukoita tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse ns. lihava lapsi. Pari vuotta nuorempi sisarukseni oli ja on hoikka, minä edelleen pyöreämpi. Söimme samaa aamupalaa, kouluruokaa ja illallista, mutta minä kävin öisin salaa syömässä pakastimesta herkkuja, tein voileipiä yms. sellaista ylimääräistä. Ostin suklaapatukoita ja söin niitä salaa. Olisin tarvinnut jonkin liikuntaharrastuksen ja vanhempien kannustuksen sellaiseen. Olisi myös ollut hyvä, että vanhempani olisivat liikkuneet kanssani. Esimerkiksi koiran ulkoilutusvuoroista oli monesti riitaa, en ymmärrä miksi emme lähteneet yhdessä lenkille. Jokin muukin harrastus olisi auttanut, jokin missä olisin tuntenut itseni hyväksi. Lihavuus aiheutti myös huonoa itsetuntoa, mikä johti lohdun hakemiseen herkuista. Noidankehä oli siis valmis.
Ei sua olisi mikään liikunta auttanut, vaan oikea ravinto.
Sain ihan oikeaa ravintoa, mutta ahmin ylimääräisiä herkkuja huonoon itsetuntoon. Hyvän harrastuksen myötä psyykkinen puoli olisi parantunut eikä olisi ollut enää tarvetta ahmia. Just oli Olet mitä syöt-ohjelmassa Sanna Kiiski, jonka syömishäiriö puhkesi uudelleen kun hän alkoi syödä ”oikeaa ravintoa”. Ruokavalio siis laitettiin kuntoon, mutta käsittelemättömät psyykkiset ongelmat pilasivat hyvän yrityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Meillä lapset eivät saa käydä ostamassa omilla rahoilla karkkia. Tämä koskee myös meidän 12v. Toimi samoin eli kiellä lapseltasi se. Aseta jokin grammamäärä esim 150g, minkä verran ostat kerran viikossa karkkia. Lapsi voi valita päivän.
2. Kun olet sukulaisillasi mukana, anna lapsen syödä yksi kappale/tarjottava. Karkit voit kieltää kokonaan. Kiellä sukulaisiasi antamasta lapselle karkkeja ja kohtuullistamaan herkkujen määrää. Kerro, että yritätte pudottaa hieman lapsen painoa terveyssyistä. Jos meno jatkuu samanlaisena, kerro, ettette voi päästää lasta enää yksin tulemaan.
3. Tee tavallista kotiruokaa. Jos lapsi tuntuu syövän kohtuuttomia määriä eli ottaa aina lisää, aseta vaatimus, että ensin yksi porkkana ja sitten voi ottaa lisää oikeaa ruokaa.
4. Kaakaot, majoneesit, limsat yms. satunnaisiksi herkuksi. Samoin ulkonäsyömiset vaikka joka toinen kuukausi.
5. Liikkukaa lapsen kanssa. Tehkää siitä hauskaa. Jalkapalloa, pyöräilyä, luistelua, seinäkiipeilyä, lenkkeilyä, metsäretkiä eväiden kanssa jne.
Vierailija kirjoitti:
1. Meillä lapset eivät saa käydä ostamassa omilla rahoilla karkkia. Tämä koskee myös meidän 12v. Toimi samoin eli kiellä lapseltasi se. Aseta jokin grammamäärä esim 150g, minkä verran ostat kerran viikossa karkkia. Lapsi voi valita päivän.
2. Kun olet sukulaisillasi mukana, anna lapsen syödä yksi kappale/tarjottava. Karkit voit kieltää kokonaan. Kiellä sukulaisiasi antamasta lapselle karkkeja ja kohtuullistamaan herkkujen määrää. Kerro, että yritätte pudottaa hieman lapsen painoa terveyssyistä. Jos meno jatkuu samanlaisena, kerro, ettette voi päästää lasta enää yksin tulemaan.
3. Tee tavallista kotiruokaa. Jos lapsi tuntuu syövän kohtuuttomia määriä eli ottaa aina lisää, aseta vaatimus, että ensin yksi porkkana ja sitten voi ottaa lisää oikeaa ruokaa.
4. Kaakaot, majoneesit, limsat yms. satunnaisiksi herkuksi. Samoin ulkonäsyömiset vaikka joka toinen kuukausi.
5. Liikkukaa lapsen kanssa. Tehkää siitä hauskaa. Jalkapalloa, pyöräilyä, luistelua, seinäkiipeilyä, lenkkeilyä, metsäretkiä eväiden kanssa jne.
Kieltojen kautta ei mikään onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun ihmiset kommentoi yhtään tietämättä mistä on kyse. Minkä ikäinen lapsi, minkä kokonen lapsi ja millainen kulutus lapsella on? Ja sukupuolellakin on väliä.
Onko karkkipäivää kokeiltu? Jotta siirtyminen karkkipäivään onnistuisi, niin muun ruuan tervellisyysvaatimuksista voisi joustaa. Aamupalaksi voi hyvin olla jugurttia tms. Ainakin meillä terveydenhoitaja sanoi koulussa, ettei aamulla ole niin väliä, mitä syö kunhan syö edes jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin lapsena ihan samanlainen, sillä
Erotuksella että en kuitenkaan lihonut. Ainoa mitä olisin halunnut syödä oli makeiset ja leipä murot ym. Ruokaa inhosin. Kärsin aina kauheista vatsa kivuista, ja huonosti olosta mutta silti äitini antoi mennä heseen kotiruuan sijasta ja vanukkaita ym. Oli todella usein tarjolla.
Ja kuinka ollakkaa, nyt aikuisena vihaan edelleen tavallista ruokaa ja voisin elää pelkillä makeisilla. aina nälkä mutta mitään ei tee mieli ja olo on vetämätön. Että sen minkä nuorena oppii niin vanhana taitaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse ns. lihava lapsi. Pari vuotta nuorempi sisarukseni oli ja on hoikka, minä edelleen pyöreämpi. Söimme samaa aamupalaa, kouluruokaa ja illallista, mutta minä kävin öisin salaa syömässä pakastimesta herkkuja, tein voileipiä yms. sellaista ylimääräistä. Ostin suklaapatukoita ja söin niitä salaa. Olisin tarvinnut jonkin liikuntaharrastuksen ja vanhempien kannustuksen sellaiseen. Olisi myös ollut hyvä, että vanhempani olisivat liikkuneet kanssani. Esimerkiksi koiran ulkoilutusvuoroista oli monesti riitaa, en ymmärrä miksi emme lähteneet yhdessä lenkille. Jokin muukin harrastus olisi auttanut, jokin missä olisin tuntenut itseni hyväksi. Lihavuus aiheutti myös huonoa itsetuntoa, mikä johti lohdun hakemiseen herkuista. Noidankehä oli siis valmis.
Ei sua olisi mikään liikunta auttanut, vaan oikea ravinto.
Sain ihan oikeaa ravintoa, mutta ahmin ylimääräisiä herkkuja huonoon itsetuntoon. Hyvän harrastuksen myötä psyykkinen puoli olisi parantunut eikä olisi ollut enää tarvetta ahmia. Just oli Olet mitä syöt-ohjelmassa Sanna Kiiski, jonka syömishäiriö puhkesi uudelleen kun hän alkoi syödä ”oikeaa ravintoa”. Ruokavalio siis laitettiin kuntoon, mutta käsittelemättömät psyykkiset ongelmat pilasivat hyvän yrityksen.
"Olet mitä syöt"-ohjelma ei välttämättä ohjeista oikeaan syömiseen kaikilta osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko karkkipäivää kokeiltu? Jotta siirtyminen karkkipäivään onnistuisi, niin muun ruuan tervellisyysvaatimuksista voisi joustaa. Aamupalaksi voi hyvin olla jugurttia tms. Ainakin meillä terveydenhoitaja sanoi koulussa, ettei aamulla ole niin väliä, mitä syö kunhan syö edes jotain.
Kyllä syömisellä on aina väliä. Järjetöntä ajatella, että ihan sama millä vatsansa täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse ns. lihava lapsi. Pari vuotta nuorempi sisarukseni oli ja on hoikka, minä edelleen pyöreämpi. Söimme samaa aamupalaa, kouluruokaa ja illallista, mutta minä kävin öisin salaa syömässä pakastimesta herkkuja, tein voileipiä yms. sellaista ylimääräistä. Ostin suklaapatukoita ja söin niitä salaa. Olisin tarvinnut jonkin liikuntaharrastuksen ja vanhempien kannustuksen sellaiseen. Olisi myös ollut hyvä, että vanhempani olisivat liikkuneet kanssani. Esimerkiksi koiran ulkoilutusvuoroista oli monesti riitaa, en ymmärrä miksi emme lähteneet yhdessä lenkille. Jokin muukin harrastus olisi auttanut, jokin missä olisin tuntenut itseni hyväksi. Lihavuus aiheutti myös huonoa itsetuntoa, mikä johti lohdun hakemiseen herkuista. Noidankehä oli siis valmis.
Ei sua olisi mikään liikunta auttanut, vaan oikea ravinto.
Sain ihan oikeaa ravintoa, mutta ahmin ylimääräisiä herkkuja huonoon itsetuntoon. Hyvän harrastuksen myötä psyykkinen puoli olisi parantunut eikä olisi ollut enää tarvetta ahmia. Just oli Olet mitä syöt-ohjelmassa Sanna Kiiski, jonka syömishäiriö puhkesi uudelleen kun hän alkoi syödä ”oikeaa ravintoa”. Ruokavalio siis laitettiin kuntoon, mutta käsittelemättömät psyykkiset ongelmat pilasivat hyvän yrityksen.
"Olet mitä syöt"-ohjelma ei välttämättä ohjeista oikeaan syömiseen kaikilta osin.
Mitähän sekoilet? Niin no ei varmaan jos ”potilas” salaa syömishäiriötaustansa. Muuten ne ohjeet vaikuttaa ihan järkeviltä, ja kaikille osallistujille ovat tehonneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse ns. lihava lapsi. Pari vuotta nuorempi sisarukseni oli ja on hoikka, minä edelleen pyöreämpi. Söimme samaa aamupalaa, kouluruokaa ja illallista, mutta minä kävin öisin salaa syömässä pakastimesta herkkuja, tein voileipiä yms. sellaista ylimääräistä. Ostin suklaapatukoita ja söin niitä salaa. Olisin tarvinnut jonkin liikuntaharrastuksen ja vanhempien kannustuksen sellaiseen. Olisi myös ollut hyvä, että vanhempani olisivat liikkuneet kanssani. Esimerkiksi koiran ulkoilutusvuoroista oli monesti riitaa, en ymmärrä miksi emme lähteneet yhdessä lenkille. Jokin muukin harrastus olisi auttanut, jokin missä olisin tuntenut itseni hyväksi. Lihavuus aiheutti myös huonoa itsetuntoa, mikä johti lohdun hakemiseen herkuista. Noidankehä oli siis valmis.
Ei sua olisi mikään liikunta auttanut, vaan oikea ravinto.
Sain ihan oikeaa ravintoa, mutta ahmin ylimääräisiä herkkuja huonoon itsetuntoon. Hyvän harrastuksen myötä psyykkinen puoli olisi parantunut eikä olisi ollut enää tarvetta ahmia. Just oli Olet mitä syöt-ohjelmassa Sanna Kiiski, jonka syömishäiriö puhkesi uudelleen kun hän alkoi syödä ”oikeaa ravintoa”. Ruokavalio siis laitettiin kuntoon, mutta käsittelemättömät psyykkiset ongelmat pilasivat hyvän yrityksen.
"Olet mitä syöt"-ohjelma ei välttämättä ohjeista oikeaan syömiseen kaikilta osin.
Mitähän sekoilet? Niin no ei varmaan jos ”potilas” salaa syömishäiriötaustansa. Muuten ne ohjeet vaikuttaa ihan järkeviltä, ja kaikille osallistujille ovat tehonneet.
Varmaan sen kahdeksan viikkoa ovat noudattaneetkin ohjeita. Mutta mitä sen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse ns. lihava lapsi. Pari vuotta nuorempi sisarukseni oli ja on hoikka, minä edelleen pyöreämpi. Söimme samaa aamupalaa, kouluruokaa ja illallista, mutta minä kävin öisin salaa syömässä pakastimesta herkkuja, tein voileipiä yms. sellaista ylimääräistä. Ostin suklaapatukoita ja söin niitä salaa. Olisin tarvinnut jonkin liikuntaharrastuksen ja vanhempien kannustuksen sellaiseen. Olisi myös ollut hyvä, että vanhempani olisivat liikkuneet kanssani. Esimerkiksi koiran ulkoilutusvuoroista oli monesti riitaa, en ymmärrä miksi emme lähteneet yhdessä lenkille. Jokin muukin harrastus olisi auttanut, jokin missä olisin tuntenut itseni hyväksi. Lihavuus aiheutti myös huonoa itsetuntoa, mikä johti lohdun hakemiseen herkuista. Noidankehä oli siis valmis.
Ei sua olisi mikään liikunta auttanut, vaan oikea ravinto.
Sain ihan oikeaa ravintoa, mutta ahmin ylimääräisiä herkkuja huonoon itsetuntoon. Hyvän harrastuksen myötä psyykkinen puoli olisi parantunut eikä olisi ollut enää tarvetta ahmia. Just oli Olet mitä syöt-ohjelmassa Sanna Kiiski, jonka syömishäiriö puhkesi uudelleen kun hän alkoi syödä ”oikeaa ravintoa”. Ruokavalio siis laitettiin kuntoon, mutta käsittelemättömät psyykkiset ongelmat pilasivat hyvän yrityksen.
"Olet mitä syöt"-ohjelma ei välttämättä ohjeista oikeaan syömiseen kaikilta osin.
Mitähän sekoilet? Niin no ei varmaan jos ”potilas” salaa syömishäiriötaustansa. Muuten ne ohjeet vaikuttaa ihan järkeviltä, ja kaikille osallistujille ovat tehonneet.
Varmaan sen kahdeksan viikkoa ovat noudattaneetkin ohjeita. Mutta mitä sen jälkeen?
No varmaankin Pipan olisi pitänyt jatkossa käydä heille kaupassa, syöttää ja pyyhkiä pylly. Onhan se vastuutonta laatia ihmiselle selkeät ohjeet ja jättää sitten oman onnensa nojaan.
Vierailija kirjoitti:
Kouluterkkarin ja -lääkärin luo puhutteluun.
Mitäs siellä puhuttelussa tapahtuu? 12v lapsi on kuitenkin lapsi ja laihduttaminen on takuuvarma keino saada vääristynyt suhde ruokaan ja ravintoon. Se laukaisee syömishäiriöitä (niin ahmimista kuin muita), aiheesta on tehty useita tutkimuksia mm. Minnesota study. Ei mitään hiton puhutteluita, vaan terveellistä ruokaa lapselle ja jotain muuta tekemistä kuin syöminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse ns. lihava lapsi. Pari vuotta nuorempi sisarukseni oli ja on hoikka, minä edelleen pyöreämpi. Söimme samaa aamupalaa, kouluruokaa ja illallista, mutta minä kävin öisin salaa syömässä pakastimesta herkkuja, tein voileipiä yms. sellaista ylimääräistä. Ostin suklaapatukoita ja söin niitä salaa. Olisin tarvinnut jonkin liikuntaharrastuksen ja vanhempien kannustuksen sellaiseen. Olisi myös ollut hyvä, että vanhempani olisivat liikkuneet kanssani. Esimerkiksi koiran ulkoilutusvuoroista oli monesti riitaa, en ymmärrä miksi emme lähteneet yhdessä lenkille. Jokin muukin harrastus olisi auttanut, jokin missä olisin tuntenut itseni hyväksi. Lihavuus aiheutti myös huonoa itsetuntoa, mikä johti lohdun hakemiseen herkuista. Noidankehä oli siis valmis.
Ei sua olisi mikään liikunta auttanut, vaan oikea ravinto.
Sain ihan oikeaa ravintoa, mutta ahmin ylimääräisiä herkkuja huonoon itsetuntoon. Hyvän harrastuksen myötä psyykkinen puoli olisi parantunut eikä olisi ollut enää tarvetta ahmia. Just oli Olet mitä syöt-ohjelmassa Sanna Kiiski, jonka syömishäiriö puhkesi uudelleen kun hän alkoi syödä ”oikeaa ravintoa”. Ruokavalio siis laitettiin kuntoon, mutta käsittelemättömät psyykkiset ongelmat pilasivat hyvän yrityksen.
Johtuu ihan puhtaasti siitä että jo koko konsepti on järjetön. Kaikenlaiset laihdutusjutut laukaisee syömishäiriöitä. Ruokaa tarpeen mukaan, huolehtii että ravinnosta tulee kaikki vitamiinit ja hivenaineet ja hommaa harrastuksia yms ajanvietettä että ruoka ei ole enää pääosassa elämää. Sohvan ääressä syöminen vaikka pois kokonaan. Paino putoaa ihan itsestään terveelliselle tasolle.
Kiellot on huono ideaa, mutta rajoittaa on varmaan pakko. Leipää vain keittoruoille ja muutenkin vain leipää max kaksi palaa kerrallaan ja max 4 palaa päivässä. Jos käy kaupassa niin voitteko sopia, että vain kahtena päivänä viikossa eikä yhtään enempää.
Itse olen aina sanonut lapsille, että kylässä on sopivaa ottaa vain yksi pala jokaista syötävää. Mitään ei oteta lisää. Äidiltäni kielsin tuputtamisen ehdottomasti. Äidillä kun oli ihme ajatus, että syödä pitää hulluna. Minuakin pakko syötti lapsena ja tuloksena ahmimista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse ns. lihava lapsi. Pari vuotta nuorempi sisarukseni oli ja on hoikka, minä edelleen pyöreämpi. Söimme samaa aamupalaa, kouluruokaa ja illallista, mutta minä kävin öisin salaa syömässä pakastimesta herkkuja, tein voileipiä yms. sellaista ylimääräistä. Ostin suklaapatukoita ja söin niitä salaa. Olisin tarvinnut jonkin liikuntaharrastuksen ja vanhempien kannustuksen sellaiseen. Olisi myös ollut hyvä, että vanhempani olisivat liikkuneet kanssani. Esimerkiksi koiran ulkoilutusvuoroista oli monesti riitaa, en ymmärrä miksi emme lähteneet yhdessä lenkille. Jokin muukin harrastus olisi auttanut, jokin missä olisin tuntenut itseni hyväksi. Lihavuus aiheutti myös huonoa itsetuntoa, mikä johti lohdun hakemiseen herkuista. Noidankehä oli siis valmis.
Ei sua olisi mikään liikunta auttanut, vaan oikea ravinto.
Sain ihan oikeaa ravintoa, mutta ahmin ylimääräisiä herkkuja huonoon itsetuntoon. Hyvän harrastuksen myötä psyykkinen puoli olisi parantunut eikä olisi ollut enää tarvetta ahmia. Just oli Olet mitä syöt-ohjelmassa Sanna Kiiski, jonka syömishäiriö puhkesi uudelleen kun hän alkoi syödä ”oikeaa ravintoa”. Ruokavalio siis laitettiin kuntoon, mutta käsittelemättömät psyykkiset ongelmat pilasivat hyvän yrityksen.
"Olet mitä syöt"-ohjelma ei välttämättä ohjeista oikeaan syömiseen kaikilta osin.
Mitähän sekoilet? Niin no ei varmaan jos ”potilas” salaa syömishäiriötaustansa. Muuten ne ohjeet vaikuttaa ihan järkeviltä, ja kaikille osallistujille ovat tehonneet.
Varmaan sen kahdeksan viikkoa ovat noudattaneetkin ohjeita. Mutta mitä sen jälkeen?
No varmaankin Pipan olisi pitänyt jatkossa käydä heille kaupassa, syöttää ja pyyhkiä pylly. Onhan se vastuutonta laatia ihmiselle selkeät ohjeet ja jättää sitten oman onnensa nojaan.
Ehkä olisikin. Niillä ohjeilla ei pärjää omin avuin. Jatkuva nälkä ja makeanhimo mukana.
Olin itse ns. lihava lapsi. Pari vuotta nuorempi sisarukseni oli ja on hoikka, minä edelleen pyöreämpi. Söimme samaa aamupalaa, kouluruokaa ja illallista, mutta minä kävin öisin salaa syömässä pakastimesta herkkuja, tein voileipiä yms. sellaista ylimääräistä. Ostin suklaapatukoita ja söin niitä salaa. Olisin tarvinnut jonkin liikuntaharrastuksen ja vanhempien kannustuksen sellaiseen. Olisi myös ollut hyvä, että vanhempani olisivat liikkuneet kanssani. Esimerkiksi koiran ulkoilutusvuoroista oli monesti riitaa, en ymmärrä miksi emme lähteneet yhdessä lenkille. Jokin muukin harrastus olisi auttanut, jokin missä olisin tuntenut itseni hyväksi. Lihavuus aiheutti myös huonoa itsetuntoa, mikä johti lohdun hakemiseen herkuista. Noidankehä oli siis valmis.