Miksi kukaan ei halua olla mun ystävä?

Jään aina muun porukan ulkopuolelle.

Ap

Huono itsetunto? Tykkäätkö itsestäsi? Kannattaa kehittää itsetuntoa netistä löytyvillä vinkeillä :) Toinen vaihtoehto on, ettei yhteensopivia ihmisiä ole vaan sattunut kohdalle, itsekään en tunne sellaista kemiaa kovin monen kanssa.

”Ihan kiva”. Päättelen tästä että olet mahdollisesti tylsä. Tuskin jäät tahallaan porukoista ulos, sua ei vaan ehkä kukaan muista ottaa mukaan?

Oletko varma että sinut jätetään ulkopuolelle, ettet itse jättäydy? Joskus pitää olla aktiivinen eikä esim jäädä odottamaan että jokainen erikseen kutsutaan vaikka saunailtaan tms. Jos siitä porukassa kaikkien kuullen puhutaan niin voi olettaa että kutsu koskee kaikkia tai siitä voi suoraan kysyä.

Jos lohduttaa niin täällä toinen porukan ulkopuolelle jäävä.

Pyritkö ajattelemaan hyvää muista ihmisistä? Muut voivat aistia, jos et itse pidä heistä.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto? Tykkäätkö itsestäsi? Kannattaa kehittää itsetuntoa netistä löytyvillä vinkeillä :) Toinen vaihtoehto on, ettei yhteensopivia ihmisiä ole vaan sattunut kohdalle, itsekään en tunne sellaista kemiaa kovin monen kanssa.

Eräs minut hyvin tunteva ihminen sanoo usein, että minulla on hyvä itsetunto, koska ajattelen näin asiasta X tai teen asiaa X.

En oikein itse tiedä, onko minulla hyvä itsetunto. Onko käsite hyvä itsetunto edes niin yksiselitteinen? Hyvää itsetuntoa toki pidetään tavoiteltavana, mutta kuka sitä lopulta pystyy yksioikoisesti määrittelemään, että jollakulla on hyvä itsetunto ja toisella ei? Mitä jos ihmisillä on itse kullakin tietyissä asioissa hyvä itsetunto, kun taas jokin pieni ihmisen itsensä tiedostama vika itsessään tekeekin pienen särön muuten hyvään itsetuntoon? Mitätöikö se pieni särö kaiken muun? Minusta ei. Turha tavoitella täydellisyyttä, koska sellaiseksi kukaan ei tule. Itsensä kehittäminen on kuitenkin aina kannattavaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse johtaa mihinkään "täydellisen" hyvään itsetuntoon. Ihmiset puhuvat minun mielestäni ihan liikaa itsetunnosta. Jos vaan oltaisiin omia itsejämme emmekä miettisi ihan liikaa onko meillä tai naapurin Markulla hyvä vai huono itsetunto.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto? Tykkäätkö itsestäsi? Kannattaa kehittää itsetuntoa netistä löytyvillä vinkeillä :) Toinen vaihtoehto on, ettei yhteensopivia ihmisiä ole vaan sattunut kohdalle, itsekään en tunne sellaista kemiaa kovin monen kanssa.

Eräs minut hyvin tunteva ihminen sanoo usein, että minulla on hyvä itsetunto, koska ajattelen näin asiasta X tai teen asiaa X.

En oikein itse tiedä, onko minulla hyvä itsetunto. Onko käsite hyvä itsetunto edes niin yksiselitteinen? Hyvää itsetuntoa toki pidetään tavoiteltavana, mutta kuka sitä lopulta pystyy yksioikoisesti määrittelemään, että jollakulla on hyvä itsetunto ja toisella ei? Mitä jos ihmisillä on itse kullakin tietyissä asioissa hyvä itsetunto, kun taas jokin pieni ihmisen itsensä tiedostama vika itsessään tekeekin pienen särön muuten hyvään itsetuntoon? Mitätöikö se pieni särö kaiken muun? Minusta ei. Turha tavoitella täydellisyyttä, koska sellaiseksi kukaan ei tule. Itsensä kehittäminen on kuitenkin aina kannattavaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse johtaa mihinkään "täydellisen" hyvään itsetuntoon. Ihmiset puhuvat minun mielestäni ihan liikaa itsetunnosta. Jos vaan oltaisiin omia itsejämme emmekä miettisi ihan liikaa onko meillä tai naapurin Markulla hyvä vai huono itsetunto.

Ap

Voi olla, että sosiaalisissa tilanteissa itsetuntosi on huono. Sinulla voi olla uskomus, ettei sinua hyväksytä ja että jäät yksin. Vaikka jossain muussa tilanteessa olisikin hyvä itsetunto.

Mulla on kyllä palava halu sisälläni siihen, että saisin ihmisiä ympärilleni. Jotenkin nykyään pystyn käsittelemään asioita niin paljon paremmin. Joskus parikymppisenä oli vaikeuksia olla luontevasti muiden kanssa, kun olin niin sekaisin itseni kanssa. Nyt olen ikävien kokemusten myötä kasvanut ikään kuin takaisin sellaiseksi millainen olin vielä yläasteella, eli itsevarmemmaksi, luontevammaksi ja rohkeammaksi. On minulla toki vieläkin tiettyjä kammoja, mutta en enää jännitä ihmisille juttelua niin kuin joskus 23-28-vuotiaana. Noina vuosina olin todella kömpelö sosiaalisesti. Nyt tuntuu että olen jotenkin niin täynnä rakkautta ja lämpöä. Olen muuttunut paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto? Tykkäätkö itsestäsi? Kannattaa kehittää itsetuntoa netistä löytyvillä vinkeillä :) Toinen vaihtoehto on, ettei yhteensopivia ihmisiä ole vaan sattunut kohdalle, itsekään en tunne sellaista kemiaa kovin monen kanssa.

Eräs minut hyvin tunteva ihminen sanoo usein, että minulla on hyvä itsetunto, koska ajattelen näin asiasta X tai teen asiaa X.

En oikein itse tiedä, onko minulla hyvä itsetunto. Onko käsite hyvä itsetunto edes niin yksiselitteinen? Hyvää itsetuntoa toki pidetään tavoiteltavana, mutta kuka sitä lopulta pystyy yksioikoisesti määrittelemään, että jollakulla on hyvä itsetunto ja toisella ei? Mitä jos ihmisillä on itse kullakin tietyissä asioissa hyvä itsetunto, kun taas jokin pieni ihmisen itsensä tiedostama vika itsessään tekeekin pienen särön muuten hyvään itsetuntoon? Mitätöikö se pieni särö kaiken muun? Minusta ei. Turha tavoitella täydellisyyttä, koska sellaiseksi kukaan ei tule. Itsensä kehittäminen on kuitenkin aina kannattavaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse johtaa mihinkään "täydellisen" hyvään itsetuntoon. Ihmiset puhuvat minun mielestäni ihan liikaa itsetunnosta. Jos vaan oltaisiin omia itsejämme emmekä miettisi ihan liikaa onko meillä tai naapurin Markulla hyvä vai huono itsetunto.

Ap

Voi olla, että sosiaalisissa tilanteissa itsetuntosi on huono. Sinulla voi olla uskomus, ettei sinua hyväksytä ja että jäät yksin. Vaikka jossain muussa tilanteessa olisikin hyvä itsetunto.

Itse asiassa en ole sosiaalisissa tilanteissa huono. Ne ovat jopa vahvuuteni. Aiemmin asian kanssa oli hieman vaikeuksia, koska en pitänyt itsestäni, saati tuntenut kuka oikeasti olen.

Ap

Minkä verran haluat ap kertoa muille itsestäsi ja oletko kiinnostunut muista? Ja minkä vaikutelman annat itsestäsi muille?

Yksi aikaisempi työkaverini tuntui aina jäävän porukoista, oli persoonaltaan eristäytyvä ainakin suhteessa työkavereihin. Hän ei halunnut kertoa mitään itsestään tai henkilökohtaisesta elämästään. Jos joku erehtyi kysymään häneltä jotain, hän ei selvästikään halunnut vastata. Hänestä tuli sellainen vaikutelma, että hän ei halua olla tekemisissä työkavereiden kanssa, ynseä ja etäinen. Työasioissa hyvä, mutta joku torjunta hänellä oli päällä. Hänkin voisi ehkä ihmetellä täällä sitä, että miksei pääse porukoihin, vaikka on ihan kiva omasta mielestään.

Luultavasti et ole vain tavannut samanhenkisiä kavereita. Muita tavallisia syitä;

- puhut liikaa ( pahinta jos vain itsestäsi) tai liian vähän ( tai tylsistä aiheista)

- et ole ystävällinen, töksäyttelet, uhoat tai tuot mielipiteitäsi aggressiivisesti esiin.

Itse työskentelen aikuisten harrastusohjaajana ja kyllä ne minäminä tittelinkipeät tyypit on vältetyimpiä tai sitten ne jotka uuvuttavat muut puhetulvallaan marjasaaliistaan tai muust arkiaskareestaan.

Kerrot, että olit aiemmin sekaisin, eli ilmeisesti sinulla on ollut ongelmia. Vaikka nyt koet, että olet muuttunut paljon, niin muiden silmissä saatat silti olla vielä valovuoden päässä tavanomaisesta sosiaalisuudesta, joka tuottaa myös iloa muille.