Onkohan täällä edes enää perheellisiä? Aina näin sunnuntaiaamuisin kiitän luojaani siitä, että saan olla YKSIN ja täysin omassa rauhassani, vaikka minulla on kaksi lasta
Ei ole todellakaan minkäänlaista kaipuuta sellaiseen elämään, jossa ensin pitäisi tehdä aamupalaa kellekään muulle ja toisekseen vastata esim. yhteenkään kysymykseen. Tai kuunnella minkäänsortin ininää, nahistelua, tottelemattomuuutta... Ahhh!
Lasten isä saa kärsiä tuosta kaikesta :)
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Onko, ap vaikuttaa kyllä kieltämättä jotenkin katkeralta, kamala tarve väheksyä muita.
T: se toinen yksinäisyydestä ja rauhallisuudesta nautiskeleva.
Ohoh, siis ok, pahoittelut, olen vielä hieman unenpöpperössä kun juuri heräsin pitkien ja nautinnollisten yöunien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Onko, ap vaikuttaa kyllä kieltämättä jotenkin katkeralta, kamala tarve väheksyä muita.
T: se toinen yksinäisyydestä ja rauhallisuudesta nautiskeleva.
En väheksynyt sitä hotellissa aamuaan viettänyttä yhtään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa, että ap nauttii olostaan. Minäkin nautin olostani kuten joka sunnuntai.
Lapset pyysivät pari vuotta sitten, että saavatko he laittaa sunnuntain aamiaisen/brunssin yhdessä ilman minua. Saivat tietenkin luvan. Pari vuotta on tämä perinne jatkunut. Tänään on viimeistään kymmeneltä tarjolla tuoreita sämpylöitä, pilkottuja vihanneksia (salaattia, kurkkua, paprikaa,) graavilohta (Tämän ovat graavanneet aiemmin.) hummusta, sienimunakasta, paistettuja tomaatteja, mustikkamuffineja ja marjasmootihieta.
Lapsistasi tulee hyvinohjelmoituja orjia ja robotteja jollekin miehelle. Ja marttyyripaskoja.
ApOrjia ja robotteja, kun tekevät omasta ideastaan, omasta halustaan ja pakottamatta?
Kannattaa varmasti ap:n tarkistaa, että mitä tarkoittaa sanat robotti ja orja.
Lisäksi kannattaa muistaa, että vaikka itse ei olisi kiinnostunut elämästä, eri asioiden tekemisistä, lapsistaan jne, niin monet ovat kiinnostuneita esimerkiksi ruoanlaitosta.
Niin, koska heillä ei ole varaa oppia nauttimaan elämästä. Pitää keksiä, että puurtaminen ja paska on se nautittava elämänosa.
ApUlkopuolinen kommentoi:
Jos nauttii puurtamisesta ja paskan vääntämisestä, niin silloinhan koko elämä on hauskaa. Vitsi, jos tuon oppisi.
Niin, tähänhän perustuukin köyhien ja vähä-älyisten helppo elämä.
ApEi vaan ihan kaikkien ihmisten. Nauttii siitä mitä tekee, on tasapainoinen ja välittää itsestään ja muista.
Miksi rikkaiden tarvitsisi nauttia puurtamisesta ja paskan vääntämisestä? Ei ole yhtään syytä. Köyhälle se on tavallaan pakollista. Jos ei halua valittaa.
Ap
Rahalla ei saa tasapainoa ja onnea.
Ihan kaikilla on kyse samoista asiousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Katsoin tv.tä reilun tunnin rauhassa, selasin somet, kävin pyykkituvalla. Lapsi heräsi, katsoo lastenohjelmia ja tein leivän ja maidon, ei paljoa vaadi. Saan istua tässä koneella ihan rauhassa :D
Rakastan elämääni.
Jos lapsesi on noin pieni, että katsoi lastenohjelmia, niin eikö sinunkin pitäisi olla menossa kaatosateeseen ja retkelle lapsen kanssa, miten voit saada hyvän mielen, kun olet koneella? Mitäs lapsi sitten saa? Yksinäisen kodin?
ApJa tässä näyte siitä, kuinka 15-vuotias provoaa vauvapalstalla.
Ai 15-vuotias on huolissaan sen kirjoittajan lapsen saamista virikkeistä, mutta sinusta aikuisena on ihan ok, että äiti on laitteella?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ap käytät sunnuntaiaamusi oksentamalla pahaa oloasi palstalle? Tee vaikka jotain hyvää aamupalaksi ja katso jakso lempisarjaasi, niin päivä lähtee paljon mukavammin liikkeelle.
Katsos, sillä on niin hyvä ja seesteinen olo. Täytyyhän sen antaa näkyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa, että ap nauttii olostaan. Minäkin nautin olostani kuten joka sunnuntai.
Lapset pyysivät pari vuotta sitten, että saavatko he laittaa sunnuntain aamiaisen/brunssin yhdessä ilman minua. Saivat tietenkin luvan. Pari vuotta on tämä perinne jatkunut. Tänään on viimeistään kymmeneltä tarjolla tuoreita sämpylöitä, pilkottuja vihanneksia (salaattia, kurkkua, paprikaa,) graavilohta (Tämän ovat graavanneet aiemmin.) hummusta, sienimunakasta, paistettuja tomaatteja, mustikkamuffineja ja marjasmootihieta.
Lapsistasi tulee hyvinohjelmoituja orjia ja robotteja jollekin miehelle. Ja marttyyripaskoja.
ApOrjia ja robotteja, kun tekevät omasta ideastaan, omasta halustaan ja pakottamatta?
Kannattaa varmasti ap:n tarkistaa, että mitä tarkoittaa sanat robotti ja orja.
Lisäksi kannattaa muistaa, että vaikka itse ei olisi kiinnostunut elämästä, eri asioiden tekemisistä, lapsistaan jne, niin monet ovat kiinnostuneita esimerkiksi ruoanlaitosta.
Niin, koska heillä ei ole varaa oppia nauttimaan elämästä. Pitää keksiä, että puurtaminen ja paska on se nautittava elämänosa.
ApUlkopuolinen kommentoi:
Jos nauttii puurtamisesta ja paskan vääntämisestä, niin silloinhan koko elämä on hauskaa. Vitsi, jos tuon oppisi.
Niin, tähänhän perustuukin köyhien ja vähä-älyisten helppo elämä.
ApEi vaan ihan kaikkien ihmisten. Nauttii siitä mitä tekee, on tasapainoinen ja välittää itsestään ja muista.
Miksi rikkaiden tarvitsisi nauttia puurtamisesta ja paskan vääntämisestä? Ei ole yhtään syytä. Köyhälle se on tavallaan pakollista. Jos ei halua valittaa.
ApRahalla ei saa tasapainoa ja onnea.
Ihan kaikilla on kyse samoista asiousta.
Ei kyllä ole, koska köyhän on paljon helpompi motivoitua iloitsemaan paskasta, kuin rikkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä ja minun ihana hedonistinen onneni! Tätähän se meillä nykyihmisillä on, mitään vähänkään rasittavampaa ei enää kestetä.
Mitä sitten? Minä ainakin myönnän, että olen hedonistisen onnellinen, ahh helppoa elämääni. Toki vuorotyö tuo omat rasitteensa, mutta vuorojen vaihtumisen rasitusta lukuunottamatta nautin työstänikin (siellä sitten olenkin ihmisten parissa tiivisti koko työpäivän).
Mistä lähtien onnellisuus on ollut syntiä? Ja mitä sitten, että me jotku nautitaan yksin olemisesta, onko se jotenkin sinulta pois? Miksi se häiritsee?
-ei ap.
Onnellisuus ei ole synti, mutta. a) et vaikuta oikeasti onnelliselta ja tasapainoiselta b) ihmiset luulee, että hetkellinen onnen tunne on elämän tarkoitus, ja saattavat esim. toimia väärin saavuttaakseen sen.
Nautin minäkin yksinolosta, tavattomasti. Mutta ei se sitä tarkoita, että se olisi elämäni tarkoitus :) Sinun filikset ei ole minulta pois, mutta onhan se oireellista, että tulet oikein tekemään siitä avauksen. Ja ilakoit, että miehesi pitää kärsiä lapsistanne nyt. Ei ole ihan normaalia kyllä, sori.
Taidat kuitenkin vähän olla seuraa vailla, kun täällä hyökkäilet ihmisten kimppuun kommenteillasi?
Jos oikeasti nauttisit yksinäisyydestä, tekisit jotain muuta kuin vääntäisit täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä ja minun ihana hedonistinen onneni! Tätähän se meillä nykyihmisillä on, mitään vähänkään rasittavampaa ei enää kestetä.
Mitä sitten? Minä ainakin myönnän, että olen hedonistisen onnellinen, ahh helppoa elämääni. Toki vuorotyö tuo omat rasitteensa, mutta vuorojen vaihtumisen rasitusta lukuunottamatta nautin työstänikin (siellä sitten olenkin ihmisten parissa tiivisti koko työpäivän).
Mistä lähtien onnellisuus on ollut syntiä? Ja mitä sitten, että me jotku nautitaan yksin olemisesta, onko se jotenkin sinulta pois? Miksi se häiritsee?
-ei ap.
Onnellisuus ei ole synti, mutta. a) et vaikuta oikeasti onnelliselta ja tasapainoiselta b) ihmiset luulee, että hetkellinen onnen tunne on elämän tarkoitus, ja saattavat esim. toimia väärin saavuttaakseen sen.
Nautin minäkin yksinolosta, tavattomasti. Mutta ei se sitä tarkoita, että se olisi elämäni tarkoitus :) Sinun filikset ei ole minulta pois, mutta onhan se oireellista, että tulet oikein tekemään siitä avauksen. Ja ilakoit, että miehesi pitää kärsiä lapsistanne nyt. Ei ole ihan normaalia kyllä, sori.
Eihän se, jolle vastasit, ollut ap.
Ap kommentoi, että jos minun pitäisi asua lasten kanssa, niin se pilaisi myös nämä sunnuntaiaamut. Niin kai on parempi niiden hetkellinenkin onnentunne, kuin väkertämällä, että tämä paska on elämäni tarkoitus ja pilata vielä sunnuntaitkin (aamut) häiritsevillä vänisijöillä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Taidat kuitenkin vähän olla seuraa vailla, kun täällä hyökkäilet ihmisten kimppuun kommenteillasi?
Jos oikeasti nauttisit yksinäisyydestä, tekisit jotain muuta kuin vääntäisit täällä.
Tavallaan totta, mutta nautin omasta rauhastani kyllä. Ja hyvää, antoisaa seuraa on haastavaa löytää, niin että aika moni ihminen on mieluummin yksin, kuin kiukkua nostattavien henkilöiden seurassa.
Ap
Ja siis miehen osasta ilakoin siksi, että en vain tajua, miten jonkun mielestä paska lasten kanssa on normaalia olotilaa ja elämää parempaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko, ap vaikuttaa kyllä kieltämättä jotenkin katkeralta, kamala tarve väheksyä muita.
T: se toinen yksinäisyydestä ja rauhallisuudesta nautiskeleva.
En väheksynyt sitä hotellissa aamuaan viettänyttä yhtään.
Ap
En ole ede lukenut kyseistä kommenttia, väheksyt koko ajan muita.
-Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, miten pahoinvoivia kommentteja toisten hyvänolon aamuihin. Vaikka et itse nauti lasten tekemästä aamupalasta tai omien lasten passaamisesta, ei se tarkoita, etteikö joku muu nauti. Jollekulle toiselle yksinäinen aamiaisesi olisi kauhistus, mutta ei hän silti tule tähän ketjuun sinua vähättelemään ja oksentamaan pahan olonsa sinulle. Piristy ihminen!
Oma aamuni on ollut hyvin tavallinen ja ap:n mittapuulla orjamainen. Nousin ylös, keitin kahvit miehelle ja tein koko perheelle aamupalan (paistettua kananmunaa, salaattia, kurkkua ja paprikaa reissumiehen välissä). Olivat ilahtuneita, nuo meidän teinit osaa tehdä itsekin aamupalan, tänään vain ei tarvinnut. Sen jälkeen menin parvekkeelle laittamaan jouluvalot (tai talvivalot), laiton jo eilen kynttelikön ikkunaan, kun on niin perhananmoisen pimeää. Nyt nautin valoista ja kohta lähden kauppaan ostamaan viikon ostoksia. En ole onneton vaan enemmänkin iloinen. Masennus alkaa väistyä ja jaksan taas puuhata!
Mies vie lapset harrastukseen ja sen ajan teen varmaan töitä.
Ei yhtään hullumpi sunnuntai.
Millä oikeudella hän tulisikaan? Tehkööt siitä oman aloituksensa ja ketjunsa, jos omaa laisinkaan hienotunteisuutta. Miksi ihmeessä haluaisin ilahtua joidenkin pässinpäiden perheaamuista, kun itse voisin niistä pahoin? Mitä sellaista kirjoittelevien päässä oikein liikkuu?
Ap
Ensimmäisessä lauseessasi kysyit, että onko täällä edes perheellisiä? Perheelliset ovat vastanneet tähän kysymykseen ja kertoneet, että on, ja että hekin nauttivat omista aamuistaan.
Sinökö et siis halunnut, että perheelliset vastaavat, että on heitä täällä? Tee siis uusi aloitus, jonka aloitukseen kerrot, että jos niitä perheellisiä on täällä, niin älkää ihmeessä tulko tähän ketjuun.
Eihän se mikään keskusteluketju silloin olisi. Voitkin laittaa siihen otsikoksi: Pahan olon oksennusketju. Älkää vastatko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä ja minun ihana hedonistinen onneni! Tätähän se meillä nykyihmisillä on, mitään vähänkään rasittavampaa ei enää kestetä.
Ja v i t u t!
Aikoinaan pyhitin koko elämäni lapsilleni ja yleensäkin perheelleni.
Nyt vaan on minun vuoroni elää omanlaistani elämää ja toivoa, että pysyy terveenä.En kuitenkaan unohda lasteni perheitä vaan olen aina apuna, jos sellaista tarvitaan. Pysyttelen taustalla ja soittavat, kun pitää mennä hätiin.
Siinäpähän alapeukuttajat paheksutte.
Kiilloitan kuitenkin kruunuani 👑
Hoidin esikoislapsenlastani hänen lähes kaksi ensimmäistä vuottaan täysipäiväisesti. Tuulessa ja tuiskussa ajoin aamuisin talvellakin polkupyörällä.
Niistä vuosista jäi mukavat muistot ja leikkipuiston perhepäivähoitajista. Olin myös aika ylpeä, kun lapsi hiihti ikäiselleen aika pitkän lenkin. Pysähtyi puolessa välissä vilkuttamaan mummolle 💚
Vierailija kirjoitti:
Taidat kuitenkin vähän olla seuraa vailla, kun täällä hyökkäilet ihmisten kimppuun kommenteillasi?
Jos oikeasti nauttisit yksinäisyydestä, tekisit jotain muuta kuin vääntäisit täällä.
Ja siis en olekaan saanut elämässäni oikeudenmukaista määrää rakkautta ja välittämistä. En ole siinä toki yksin ja ainoa ihminen. Eli minua on kotona aikoinaan kiusattu ja henkisesti pahoinpidelty oman äitini taholta, se vaikuttaa tietenkin elämääni yhä edelleen kurjalla tavalla.
Äitini henkinen pahoinpitelevä suhtautuminen jatkuu edelleen, mutta enää se ei satuta minua, koska hän on satuttanut minua jo kaikilla tekemillään tavoilla lapsuudessa. Nyt ainoastaan voin tarkastella hänen käyttämiään keinoja, koska lapsena minulla ei ollut aseita olla turvassa niiltä väitteiltä, joita hän sairaana minua kohtaan ja minusta suolsi.
Ap
Ai mutta nyt tajusin, ap:han onkin äitihullu, ähh taas tuli vastailtua tälle.
Ap on kyllä kunnon esimerkki sivistymättömästä ja mt-ongelmaisesta uusrikkaasta, joka ei ole rahojensa eteen tehnyt yhtään mitään. Kova haukkumaan köyhiä samalla kun pitää vihaamat lapsensa köyhyysrajan alapuolella. Ketä yllättää että äitihullun lapsetkin oireilevat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, miten pahoinvoivia kommentteja toisten hyvänolon aamuihin. Vaikka et itse nauti lasten tekemästä aamupalasta tai omien lasten passaamisesta, ei se tarkoita, etteikö joku muu nauti. Jollekulle toiselle yksinäinen aamiaisesi olisi kauhistus, mutta ei hän silti tule tähän ketjuun sinua vähättelemään ja oksentamaan pahan olonsa sinulle. Piristy ihminen!
Oma aamuni on ollut hyvin tavallinen ja ap:n mittapuulla orjamainen. Nousin ylös, keitin kahvit miehelle ja tein koko perheelle aamupalan (paistettua kananmunaa, salaattia, kurkkua ja paprikaa reissumiehen välissä). Olivat ilahtuneita, nuo meidän teinit osaa tehdä itsekin aamupalan, tänään vain ei tarvinnut. Sen jälkeen menin parvekkeelle laittamaan jouluvalot (tai talvivalot), laiton jo eilen kynttelikön ikkunaan, kun on niin perhananmoisen pimeää. Nyt nautin valoista ja kohta lähden kauppaan ostamaan viikon ostoksia. En ole onneton vaan enemmänkin iloinen. Masennus alkaa väistyä ja jaksan taas puuhata!
Mies vie lapset harrastukseen ja sen ajan teen varmaan töitä.
Ei yhtään hullumpi sunnuntai.
Millä oikeudella hän tulisikaan? Tehkööt siitä oman aloituksensa ja ketjunsa, jos omaa laisinkaan hienotunteisuutta. Miksi ihmeessä haluaisin ilahtua joidenkin pässinpäiden perheaamuista, kun itse voisin niistä pahoin? Mitä sellaista kirjoittelevien päässä oikein liikkuu?
ApEnsimmäisessä lauseessasi kysyit, että onko täällä edes perheellisiä? Perheelliset ovat vastanneet tähän kysymykseen ja kertoneet, että on, ja että hekin nauttivat omista aamuistaan.
Sinökö et siis halunnut, että perheelliset vastaavat, että on heitä täällä? Tee siis uusi aloitus, jonka aloitukseen kerrot, että jos niitä perheellisiä on täällä, niin älkää ihmeessä tulko tähän ketjuun.
Eihän se mikään keskusteluketju silloin olisi. Voitkin laittaa siihen otsikoksi: Pahan olon oksennusketju. Älkää vastatko.
Mietin vaan, että eihän se ole mitään, jos vela pystyy onnittelemaan minua asiasta. Mutta kykeneekö yksikään perheellinen siihen? Iloitsemaan kanssani?
Ap
Ja tässä näyte siitä, kuinka 15-vuotias provoaa vauvapalstalla.