Lue keskustelun säännöt.
Ei kiintymyssuhdetta kissaan
21.11.2020 |
Milloin tuo kissa antaa koskettaa itseään? Ei tee elettäkään että näyttäisi minulle että pitää minusta, ei pienintäkään... Vaikka lepertelen, leikitän ja ruokin. Tulee tosi surullinen oo :( kun kotiinkin tulen työpäivän jälkeen, ei tule vastaan. On piilossa tai katsoo vain jossain kaukaisuudessa.
Kaikki kissanomistajat mitä tiedän kertovat kuinka ihania heidän kissat ovat, pitävät hellyydestä, silityksistä, rapsutuksista. Mikä ilo tällaisesta lemmikistä on?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Onko kissa vasta pentu? Tai muuten olette tunteneet vasta vähän aikaa? Samalla tavalla kuin ihmiset, jotkut kissatkin ovat hitaastisyttyviä :)
Kissa on pentu. Voi olla tosiaan että on hitaastilämpiävä sorttia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissat on mystisiä. Mulla oli kissa joka pentuna nukkuikin mun vieressä ja halusi aina syliin. Aikuisena siitä tuli epäsosiaalinen erakko joka vältteli ihmisiä. Vaikka aina oltiin todella hyvänä pidetty.
Siinä voipi mennä monta kuukautta.
Yleensä pentukissat kyllä innostuvat, jos ihan yksinkertaisesti heiluttaa narunpätkää tai narua, johon on sidottu paperinpala. Oletko kokeillut? Osta myös kissanminttulelu ja katso, miten se reagoi siihen.
Mutta kissatkin ovat yksilöitä. Meidän perheen kissa kyllä leikki kanssamme pentuna ja haki mukaan ulos leikkiseuraksi tai katsomaan, kun kiipeili puissa. Mutta ei halunnut vapaaehtoisesti syliin kuin vasta 5-vuotiaasta alkaen. Vanhemmiten siitä tulikin oikea sylikissa.
Minua taas tulee kissa puskemaan jatkuvasti ja vaatimaan huomiota. Homma on vaan se että vaimo halusi kissan, minä en. Vaimo rakastaa kissoja, minä en. Ajattelin että alkaisin edes pitää kissasta kun totun sen olemassaoloon mutta ei. Ja jostain syystä se yrittää vaatia huomiota nimenomaan minulta joka en sitä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua taas tulee kissa puskemaan jatkuvasti ja vaatimaan huomiota. Homma on vaan se että vaimo halusi kissan, minä en. Vaimo rakastaa kissoja, minä en. Ajattelin että alkaisin edes pitää kissasta kun totun sen olemassaoloon mutta ei. Ja jostain syystä se yrittää vaatia huomiota nimenomaan minulta joka en sitä halua.
Oi... tuohan olisi minulle vain ihanne. Olen yrittänyt saada kisumme luottamuksen niin että annan myös herkkuja jne. Ei onneksi ole mitenkään arka muuten mutta jostain syystä ujostelee minun kanssani. Siis jotenkin haluaisi tulla lähelle muttei sitten kuitenkaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas tulee kissa puskemaan jatkuvasti ja vaatimaan huomiota. Homma on vaan se että vaimo halusi kissan, minä en. Vaimo rakastaa kissoja, minä en. Ajattelin että alkaisin edes pitää kissasta kun totun sen olemassaoloon mutta ei. Ja jostain syystä se yrittää vaatia huomiota nimenomaan minulta joka en sitä halua.
Oi... tuohan olisi minulle vain ihanne. Olen yrittänyt saada kisumme luottamuksen niin että annan myös herkkuja jne. Ei onneksi ole mitenkään arka muuten mutta jostain syystä ujostelee minun kanssani. Siis jotenkin haluaisi tulla lähelle muttei sitten kuitenkaan. Ap
Jos kissa käyttäytyy noin, se on ehkä arka luonteeltaan.
Kokeile puhua hyvin hiljaisella äänellä, liikkua rauhallisesti ja välttää äkkiliikkeitä. Luottamus tulee hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas tulee kissa puskemaan jatkuvasti ja vaatimaan huomiota. Homma on vaan se että vaimo halusi kissan, minä en. Vaimo rakastaa kissoja, minä en. Ajattelin että alkaisin edes pitää kissasta kun totun sen olemassaoloon mutta ei. Ja jostain syystä se yrittää vaatia huomiota nimenomaan minulta joka en sitä halua.
Oi... tuohan olisi minulle vain ihanne. Olen yrittänyt saada kisumme luottamuksen niin että annan myös herkkuja jne. Ei onneksi ole mitenkään arka muuten mutta jostain syystä ujostelee minun kanssani. Siis jotenkin haluaisi tulla lähelle muttei sitten kuitenkaan. Ap
Jos kissa käyttäytyy noin, se on ehkä arka luonteeltaan.
Kokeile puhua hyvin hiljaisella äänellä, liikkua rauhallisesti ja välttää äkkiliikkeitä. Luottamus tulee hitaasti.
Nyt kun otit puheeksi äkkiliikkeet... Olen kyllä äkkiliikkeinen. Se voi pelottaa kisua ja siksi pitää minua vähän uhkana... yritän liikkua rauhallisemmin. Ap
Osta feromonihaihdutin ja laita pistokkeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä pentukissat kyllä innostuvat, jos ihan yksinkertaisesti heiluttaa narunpätkää tai narua, johon on sidottu paperinpala. Oletko kokeillut? Osta myös kissanminttulelu ja katso, miten se reagoi siihen.
Mutta kissatkin ovat yksilöitä. Meidän perheen kissa kyllä leikki kanssamme pentuna ja haki mukaan ulos leikkiseuraksi tai katsomaan, kun kiipeili puissa. Mutta ei halunnut vapaaehtoisesti syliin kuin vasta 5-vuotiaasta alkaen. Vanhemmiten siitä tulikin oikea sylikissa.
Juuri näin. Vaikka kaikissa kissoissa on samoja piirteitä, monen kissan kokemuksella en tunnista tätä "kaikkien kissojen halikarvapallomaisuutta", minkä ap. kertoo kuulleensa. Joku on sylikissa, toinen ei lainkaan, kolmannesta tulee sellainen ehkä iän myötä. Joku kissa on lähes koiramainen kaikkien ventovieraidenkin kaveri, toinen on koko ikänsä vieraille ihmisille se kaksi silmää sohvan alla.
Kissat ovat jopa enemmän yksilöitä ja nimenomaan individualisteja kuin koirat. Aika harvassa on mm. kissa joka tulee omistajaa ovelle vastaan. Yleensä kissa kyllä kiintyy omistajaansa hyvinkin suuresti; mutta ne kiintymyksen osoitukset saattavat ilmetä eri tavoin kuin odottaisi. Eli joku ohimennen puskeminen vain silloin tällöin, ja yön aikana tyynyt viereen tuodut lahjat versus vakiona halihalisylisyli.
Kissan ja omistajan suhde myös muuttuu ja jalostuu vuosien saatossa. Pentukissa on aivan eri tyyppi kuin vuoden ikäinen. Yhdeksänvuotias kissa on erilainen, kuten myös 15-vuotias.
AP.lle toivotan kärsivällisyyttä! Suosittelen lukemaan myös kissa-aiheista kirjallisuutta. Hieno on teidän yhteisestä matkastanne tulossa joka tapauksessa <3
Vierailija kirjoitti:
Minua taas tulee kissa puskemaan jatkuvasti ja vaatimaan huomiota. Homma on vaan se että vaimo halusi kissan, minä en. Vaimo rakastaa kissoja, minä en. Ajattelin että alkaisin edes pitää kissasta kun totun sen olemassaoloon mutta ei. Ja jostain syystä se yrittää vaatia huomiota nimenomaan minulta joka en sitä halua.
Tässä saattaa olla taustalla ihan sama, kuin miksi pienet lapset mielellään hakeutuvat sen vähiten lapsista innoissaan olevan tädin seuraan. Kokevat sen ei lässyttävän, rauhallisen henkilön huomattavaksi turvallisemmaksi ja mukavammaksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas tulee kissa puskemaan jatkuvasti ja vaatimaan huomiota. Homma on vaan se että vaimo halusi kissan, minä en. Vaimo rakastaa kissoja, minä en. Ajattelin että alkaisin edes pitää kissasta kun totun sen olemassaoloon mutta ei. Ja jostain syystä se yrittää vaatia huomiota nimenomaan minulta joka en sitä halua.
Oi... tuohan olisi minulle vain ihanne. Olen yrittänyt saada kisumme luottamuksen niin että annan myös herkkuja jne. Ei onneksi ole mitenkään arka muuten mutta jostain syystä ujostelee minun kanssani. Siis jotenkin haluaisi tulla lähelle muttei sitten kuitenkaan. Ap
Paras on koittaa edetä kissan ehdoilla. Olet itse vain paikallaan, ja annat kissan tulla luoksesi sitten kun kissaa sattuu se luoksetulo houkuttamaan. Kaikki herkkujen tarjoamiset, maanittelut, liikkeet jne. voivat vain hermostuttaa.
Minä olen päässyt silittämään lähes joka ainutta itselleni vierasta, arkaakin kissaa. Näin sen teen: Olen paikallani, kumarrun vähän ja ojennan käteni. (Kissojen silmissä ihmiset ovat isoja omituisen mallisia kissoja). En puhu mitään, vain odotan. Ja ennemmin tai myöhemmin toinen tulee luo. Annan rauhassa haistella kättäni, ja sitten vasta kun tulee se ensimmäinen pusku, eli lupa silittää, yhä nopeita liikkeitä välttäen silitän kevyesti selkää. Sen jälkeen pääsee usein rapsuttamaan hieman korvan takaakin.
Siitä huolimatta, ja tämä ei nyt välttämättä lohduta, mutta minulla on nykyään oma kissa, joka ei ole koskaan oppinut sietämään syliin ottamista, nostamista jne. Alkaa huutaa heti kuin syötävä ja rimpuilee. Kokemusta löytyy kissoista 30 vuotta, mitään syytä tälle käytökselle ei ole, muuta kuin kissan oma preferenssi. Ikää on nyt 8, joten tuskin tämä vaihe myöskään ohi tulee menemään.
Sylissähän tuo kissa silti usein on. Mutta vain ja ainostaan, kun saa itse valita sekä päättää syliintulohetkensä.
Olen tehnyt juuri niin, olen paikoillani ja odottanut että kisu tulee luokse ja yleensä tuleekin ja annan nuuhkia sormea. Mutta siihen se sitten jääkin ja voi jopa kylmästi vain mennä ohitse tai kääntää selkänsä. Eli ei puske juuri ikinä kättä eikä jalkaani vasten. Eli ei anna sitä merkkiä että on valmis rapsutettavaksi. Mietin vain että tuleeko sitä hetkeä ikinä :( yritän olla kärsivällinen ja yritän ymmärtää ettei hellyyttä ota vastaan vielä.
Syliin ei tule omaehtoisesti kertaakaan kuin ehkä vahingossa kun haluaa mennä sohvan yli toiselle puolelle. Siinäkin tuntuu jotenkin hirveän rauhattomalta ja jännittyneeltä. Ihankuin stressaisi kokoajan. Olen miettinyt jos hankkisi sen Feliway-haihduttuminen jos rauhoittuisi siitä vähän. Meillä on leluja jossa on kissanminttua mutta ei näytä reagoivan siihen mitenkään. Tykkää kyllä leikittämisestä ja sen kautta yritän saada yhteyden kissaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kissa tavallaan "masturboi". Katsoo silmiin ja naukuu ja hinkkaa itseään pöydän- ja tuolinjalkoihin, ovenkarmeihin, oikeastaan mihin tahansa paitsi jalkoihin tai ojennettuun käteen. Eikä koskaan tule syliin.
Kissani menee vapaaehtoisesti mieheni syliin, minun syliini ei koskaan.. Jos otan sen syliin, vääntää itseään pois ja rimpuilee
Eläinlääkärissä istuu hoitajan käsivarrella ym... Täysin mystistä...
Vierailija kirjoitti:
Kissani menee vapaaehtoisesti mieheni syliin, minun syliini ei koskaan.. Jos otan sen syliin, vääntää itseään pois ja rimpuilee
Eläinlääkärissä istuu hoitajan käsivarrella ym... Täysin mystistä...
Onko kiva vääntää provoa tällaisesta asiasta? Ap
Meillä kesti pari viikkoa jasen jälkeen muuttui. Kiintyi niin pahasti, että nukkui mun vieressä aina nasman puolella. Kun käänsin kylkeä, niin kissakin vaihtoi puolta. Nyt 12 vuoden jälkeen kisaa nukkuu edelleen mun vieressä, mutta enää ei vaihda puolta.
Pienempi kissa taas kiintyi mieheeni heti ekana päivänä ja nukkui hänen selän takanaan. Jouduin joka yö siirtämään pennun miehen tyynyt viereen, ettei jää alle, jos mies kääntyy selälleen.
Harmittaa vähän kun entinen kissani (joo tiedän, ei saisi verrata) tuli aina luokse siirrettäväksi pennusta asti eikä mitään ongelmia ollut siis meidän suhteen. Ei tullut koskaan sellaista tunnetta että mikä tämä kissa on ja mitä sen päässä liikkuu. Tämä kisu taas on erilainen, etäinen, omanarvontuntoinen, hillitty ja arvaamaton. Pitkin päivää tulee kuitenkin energiaspurtteja että juoksee paikasta toiseen kuin salama. Tulee nukkumaan myös viereen mutta koskea ei saa. Ap
Onko kissa vasta pentu? Tai muuten olette tunteneet vasta vähän aikaa? Samalla tavalla kuin ihmiset, jotkut kissatkin ovat hitaastisyttyviä :)