Avoliiton päättyminen, neuvoja
Tilanne on nyt sellainen, että parisuhde on tullut tiensä päähän. Koen olevani epäonnistunut yksilö, koska en halua enää jatkaa nykyistä suhdetta. Asuin aiemmin avoliitossa ja tuolloin erotessa päätin, että en enää ikinä lähde uuteen eroprosessiin. Tapasin erittäin hyvän miehen ja uskoin aidosti että hän on elämäni rakkaus. Vuoden päivät on jo ainakin mennyt huonosti, itken melkein päivittäin, enkä pysty luottamaan mieheen. Olen yrittänyt korjata suhdetta, mutta se ei onnistu koska mies ei ole motivoitunut. Mies sanoo etten voi erota hänestä, koska olen asuntovelallinen ja lainan lyhennys on laskettu niin että saan mieheltä vuokraosuuden kuukausittain. Opiskelen siis itse vielä joten en pysty hoitamaan lyhennystä ainakaan sen suuruisena mitä nyt.
Tilanne on eskaloitunut nyt sille tasolle että itken päivittäin ja olen jatkuvasti onneton. Arvostan ja pidän itsestäni sen verran että tiedän etten voi enää jatkaa näin tai nujerran itseni. Olen kuitenkin tietyllä tavalla täydellisyyteen pyrkivä, joten tekee todella kipeää myöntää että en ole onnistunut tässä suhteessa vaan olen epäonnistuja.
Miten ihmeessä pääsen eteenpäin? Minulla on edelleen tunteita miestä kohtaan, mutta olen erittäin varma ettei suhde tule enää toimimaan joten täytyisi alkaa irrottautua pikku hiljaa tutusta ja turvallisesta. Miten kerron miehelle että haluan erota? Miten saan itseni hyväksymään että en onnistunut tässäkään suhteessa? Miten pystyn lähtemään suhteesta ja kestämään sen kaiken tuskan (olen erittäin tunteellinen ihminen).
Kommentit (3)
Tsemppiä! En osaa antaa sen kummempia neuvoja, mutta toivon sulle paljon voimia! Yritä ajatella vain sitä, kuinka onneton olet suhteessa nyt, ja vaikka ero on tuskallista, niin loppujen lopuksi jonkin ajan kuluttua tulet olemaan paljon onnellisempi. Ansaitset jotain muuta kuin sitä, että itket päivittäin ja olet onneton. En myöskään ymmärrä, miten päättyvä suhde olisi epäonnistunut - suhde oli onnellinen niin kauan kuin sitä kesti, mutta kaikki ei vain ole tarkoitettu kestämään loputtomiin.
Käytännön neuvoja sen verran, että ennen kuin kerrot miehelle eropäätöksestä, hoida kaikki käytännön asiat kuntoon: Käy keskustelemassa pankin kanssa asuntolainasta, saisitko siihen lyhennysvapaata joksikin aikaa (siksi aikaa kun eroatte, mies muuttaa pois ja sen jälkeen voit miettiä myytkö asunnon ja vaihdat halvempaan tms.) ja muutenkin hoida kaikki taloudellisest asiat kuntoon. Sitten kun sinulla on omat asiat hyvin selvillä, kerro miehelle että haluat erota.
Käy kaikessa hiljaisuudessa pankissa ensin keskustelemassa lainastasi. Varmasti saat pienemmät maksuerät tai jopa kokonaan vapaata lyhennyksestä opintojen ajaksi. Maksaisit vaan korot. Käy tarvittaessa myös Kelalla laittamasi opintotukiasiasi siihen kuntoon, että sinun ei tarvitse eron jälkeen sitä pähkäillä. Ylipäätään siis hoida hiljaisuudessa käytännön asiasi kuntoon.
Sen jälkeen ukolle ovea ja soronoo. Mitä ihmiselämää se on jos joka päivä (tai edes joka viikko!) pitää itkeä. Sinulla on oikeus olla onnellinen.
Suomessa myöskään kenkään lapsettoman avoparin ero ei ole mikään ihme juttu. Päinvastoin, voit olla onnellinen ja ylpeä itsestäsi, että et ole mennyt naimisiin. Avoliitonhan voi perua.
Kaikkien ihmissuhteiden päättyminen on vaikeaa, ikävää ja surullista. Päättyypä suhde mistä syystä hyvästä, niin se on aina luopumista, johon liittyy monia tunteita. Ole itsellesi armollinen. Ihmissuhteista saa nauttia myös sen aikaa kun ne kestävät. Ei ole mitään pahaa siinä että ne eivät kestä ikuisesti. Eri asia jos olisit ihmissuhteessa yksin, jolloin ainoastaan sinä vaikuttaisit siihen mitä siinä tapahtuu. Silloin voisit tuntea epäonnistumista noin rankasti, mutta koska sinä et voi toisen osapuolen käytöksestä ja olemuksesta määrätä, niin mitään syytä tuntea epäonnistumista ei ole. Surua ja pettymystä toki, mutta ei epäonnistumista. Kun toinen ei ole tiimipelaaja niin ei ole. Sinä olet kaikkesi tehnyt.
Sano miehelle suoraan, että se on loppu nyt. Anna hänelle aikaa kuukausi pakata kamansa. Pysy päätöksessäsi äläkä anna hänen puhua sinua ympäri!
kommentteja?