Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäinen lapsiperhe
25.03.2014 |
Onko muita yksinäisiä vauva/lapsiperheitä? Miten olette tutustuneet uusiin ihmisiin? Onko yksinäisyys vaikuttanut lapseenne?
Me olemme n. 30 v pariskunta, meillä on yksi kohta vuoden täyttävä poika. Suren kovasti yksinäisyyttämme, pojan synttärit lähestyvät eikä ole ketään jota juhliin voisi kutsua mummin lisäksi. Minulla on kyllä ollut ystäviä mutta en kehtaa pitää yhteyttä kehenkään kun tunnen häpeää taloudellista tilanteestamme ja tästä yksinäisyydestä, se on kuin kierre. Raskausaikana tapasin muutaman ystäväni, mutta tämän vuoden aikana ei kukaan ole nähnyt lastani, en vain vastaa yhteydenottopyyntöihin. Tunnen olevani kaikella tapaa "huono" ja etten kelpaa kenenkään ystäväksi, en ole saavuttanut samoja asioita elämässäni kuin ystäväni ja siksi häpeän elämääni.
Olen työtön, ja raskaus oli "vahinko", ja monien ongelmien takia jouduin jättämään opintoni vauvan synnyttyä. Tiedän, että elämäni näyttää täydelliseltä epäonnistujan elämältä niille, joilla on asiat hyvin (töitä, ok taloudellinen tilanne). Asuntolainasta tms en voi edes haaveilla, ja asumme kaupungin vuokra-asunnossa. Sitäkin häpeän, sillä kaikki tuntemani lapsiperheet asuvat omistusasunnoissa, entiset ystäväni uusissa ok-taloissa. Meille ei kehtaisi edes ketään kutsua.
Lapsemme ei ole tavannut meidän vanhempien ja mumminsa lisäksi ketään muita aikuisia (paitsi neuvolassa tietenkin) ja on aika arka. Käyn kyllä vauvaharrastuksissa mutta en ole tutustunut uusiin ihmisiin, toisaalta en kyllä edes usko kenenkään haluavan tutustua minuun ja lapseeni. Muita sukulaisia mummin lisäksi ei ole kuin muutama eikä heitä kiinnosta pitää yhteyttä, siksi en syntymäpäivillekään viitsinyt pyytää.
Tämä yksinäisyys tuntuu välillä musertavalta, minulla ei ole työpaikkaa mihin palata hoitovapaalta ja pelkään syrjäytyväni täysin, nyt jo tullut olo etten edes kelpaisi mihinkään työhön. Pelkään myös että lapsesta kasvaa syrjäytynyt ja arka kun sosiaalinen verkosto puuttuu täysin :( Tiedän, että minulla on huono itsetunto, mutta se on ihan syystä sillä elämäni on sarja epäonnistumisia ja alisuorittamista. Haluaisin muuttua lapseni takia, etää hän pärjäisi paremmin elämässään, mutta en tiedä miten :(
Kommentit (26)
Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset. Lapsilla on kavereita päiväkodissa, mutta seuraa kaipaisin vapaa-ajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko ottaa kantaa tuohon tutkintoasiaan. Itselläni on yliopistotutkinto, samoin osalla ystävistäni. Osalla taas on toisen asteen tutkinto ja toisilla ei mitään tutkintoa.
Kukaan meistä ei arvostele toisia koulutusasteen pohjalta. Päinvastoin aika sivistymättömänä pidettäisiin ihmistä joka mollaisi ei-koulutettuja. Sivistynyt ihminen kulkee omia polkujaan, niinkuin hänen elämäänsä parhaiten sopii, muita tuomitsematta.
Että ei se tutkinnon puute kenenkään ihmisarvoa vähennä, rohkeasti vain ihmisten pariin.
Ap, koska kärsit tilanteestasi, sinun täytyy tehdä asialle jotain.
Muista, että yksinäisyyteen auttaa jo yksikin ihminen. Jos löydät vaikka mammakerhosta yhdenkin äidin, jonka kanssa jutella, olet jo rikkonut hiljaisuuden. Asiat tapahtuvat pikkuhiljaa, anna itsellesi aikaa, mutta älä jää enää sivuun.
Hymy on lyhin matka toisen luo.
Lapsen synttäreistä sen verran, että nyt vain suunnittelemaan kakkua ja koristeita. Vieraiksi rittävät erinomaisesti vaikka vain te vanhemmat. Lapselle te olette elämän tärkeimmät henkilöt. Ja valokuvista hän näkee sitten, että 1v juhlatkin järjestettiin. Vaikka olisi vaatimatontakin, niin tunnelma ratkaisee.
Itse olin aikoinaan ystäväni lapsen 1v juhlassa ainut vieras, mutta kyllä me ihana kakku tehtiin ja koristeltiin. Se oli sitä aikaa se ja kivat muistot jäi.
Ja sinusta; ole ylpeä itsestäsi, sinä olet saanut lapsen. Se on oikeasti naisen elämän tärkein ja upein asia. Kaikki muu on toisarvoista. Kaiken muun voi aina järjestää, mutta lasta ei kaikki saa vaikka tekisivät mitä.
Koeta hyväksyä elämäsi sellaisena kuin se on ja tee muutoksia pikkuhiljaa eteenpäin. Nauti elämästäsi ja perheestäsi. Lapselle tärkeintä on äidin läheisyys ja hoiva.
Luuletko, että yksinäisyydelläsi ja sillä, ettet vastaa ystäviesi yhteydenottoihin, on jotakin tekemistä keskenään?
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 09:41"]
Se on oikeasti naisen elämän tärkein ja upein asia. Kaikki muu on toisarvoista. Kaiken muun voi aina järjestää, mutta lasta ei kaikki saa vaikka tekisivät mitä.
[/quote]
Jotenkin surullista, että ehkäisyn laiminlyöminen voi olla jollekulle elämän suurin saavutus.
Alue: Aihe vapaa
Täällä myös yksinäinen äiti ja kaksi pientä poikaa.