Lue keskustelun säännöt.
Naapurit valittaa uhmiksen raivareista, mitä teen?
24.03.2014 |
Meillä kuopus on aivan omaa luokkaansa uhmiksena, ikää 2 v. ja omaa tahtoa enemmän kuin riittävästi. Olen varsin lempeä äiti, mutta en kuitenkaan halua, että kuopus määrää koko perhettä, mikä johtaa väistämättömään mielenpahoitukseen usein. Viime aikoina hän on myös tapellut isosisaruksen kanssa, jatkuvaa lelujen repimistä kädestä ja huutoa, ja kun otan kiistakapulan pois, molemmat kiljuvat täyttä kurkkua. Ja meidän lapsista kyllä ääntä lähtee.
Naapurissa asuu pariskunta, jota tämä harmittaa. Ymmärrän sen, minuakin ottaa päähän kuunnella rähinää. Mutta en voi lähteä siihen, että uhmis saa tahtonsa läpi, ettei häirittäisi naapureita. Toki katson joskus läpi sormien, jos asia ei ole niin tärkeä, että siitä kannattaa mielestäni tehdä hillitöntä draamaa.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Antaisitteko naapurien valittaa, vai antaisitteko uhmikselle enemmän periksi? Vai jotain muita ideoita?
Trollaajat älkää vaivautuko. Olen liian kokenut av:lainen, jotta jaksaisin provosoitua tai edes vastata teille.
Muille kiitos ideoista! Olen ihan lopussa näiden raivarien kanssa.
Kommentit (30)
Mä antaisin naapureiden valittaa. Tai tietenkin aluksi keskutelisin heidän kanssaan hyvässä hengessä tilanteestanne. Mulavat naapurit ymmärtävät ja koittavat sitten kestää. Jos taas eivät millään ymmärrä niinsitten kohteliaasti pyytäisin anteeksi heille koituvaa vaivaa, mutta pitäisin kiinni kasvatusmetodeistani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sympatioista ja tsemppiä myös teille! ap
Anna valittaa, tuo on normaaliin kehitykseen kuuluvaa ja ei missään nimessä täydy antaa enempää periksi, mulla on 2 uhmaikäistä, ja meillä kuuluu ääntä naapurit jos valittavat niin ei voi mitään. Ja todennäköisesti teillä kuuluu tuo lasten riitely/itku päiväs aikaan? :) Voit kertoa naapureillesi että tämä on ohi menevä vaihe, ehkö he ymmärtävät että kehityksen kannalta se on välttämätön, jos annat lapselle enemmän ja enemmän periksi, tajuat myöhemmin että se oli virhe. tietysti joissain asioissa on ehkä parempi katsoa läpisormien ;)
Niin ja 3, olen yrittänyt keskustella, mutta meidän naapurit tietävät asiat liian hyvin. Olen kuulemma huono äiti, ja rivien välistä olen myös lukenut, että he epäilevät huudon johtuvan siitä, että pahoinpitelen lapsia tms. Myönnettävästi se voi kuulostaa ulkopuoliselle pahalta, kun kaksi lasta kirkuu hysteerisenä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo päiväsaikaan tietysti yleensä, mutta joskus on ollut myös illalla nukkumaanmenoraivareita ja satunnaisesti myös yöraivareita, siis pienempi herää yöllä karjumaan eikä rauhoitu kuin ajan kanssa. Ymmärrän, että tämä on rasittavaa naapureille, mutta en tiedä, mitä tekisin. ap
Viet pihalle rauhoittumaan.
Itse tekisin ls-ilmon aivan varmasti jatkuvasta huudosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meidän taaperomme harjoittelee nyt kovasti oman tahdon ilmaisemista ja tavaroiden jakamista ja ylipäänsä sitä, missä raja kulkee. Se aiheuttaa välillä valitettavasti meteliä. Olemme pahoillamme teille aiheutuvasta haitasta. Tämä vaihe ei kuitenkaan kestä ikuisuuksia.Tulepas Paavo pyytämään naapurin tädiltä anteeksi, kun hän ei saanut nukuttua eilen sinun takiasi."
Avoin kirje rappuun (mikäli kerrostalo), jossa todetaan että on tällainen hankala vaihe ja pahoitellaan joidenkin kokemaa häiriötä. Voi sisältää myös selityksen, että meteli aiheutuu siitä kun asetetaan rajoja. Useinhan valittajat kuvittelevat etteivät vanhemmat muka yritä pitää lapsilleen rajoja ja jöötä vaikka kaikki konstit ovat käytössä. Asia avoimesti siis ilmoille. Valittajan on vaikea tuollasita vastaan hyökätä ja järkevät naapurit symppaavat + tajuavat että joku (kenties arvaavat kuka) valittaa mikäli eivät ole siitä tähän mennessä tietoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauemmin sitä meteliä kuuluisi jollet nyt jo asettaisi rajoja. Pidä kiinni metodeistasi ja anna naapureiden ihmetellä (tuskin lapsesi kuitenkaan yöllä kapinoi?) Tsemii.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 22:58"]
Kauemmin sitä meteliä kuuluisi jollet nyt jo asettaisi rajoja. Pidä kiinni metodeistasi ja anna naapureiden ihmetellä (tuskin lapsesi kuitenkaan yöllä kapinoi?) Tsemii.
[/quote]
Kyllä moni uhmaikäinen järjestää kohtauksia öisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tehnyt jo sen, mikä pitääkin. Lasta ei saa uhmakohtauksen tullessa välttämättä hiljaiseksi. Jotkut lapset saa, mutta ei tosiaankaan kaikkia. Meidän esikoinen oli ennen uhmaikää tosienkeli, mutta annas olla sitä karjumista uhman aikaan. Saattoi jaksaa karjua puolikin tuntia kurkku suorana vaikka mitä olis tehnyt. Nyt uhmaiän mentyä taas oma rauhallinen itsensä. Ja kerrostalossa asutaan. Puhuimme neuvolassakin, että mikä neuvoksi. Ei kuulemma auttanut, kun kestää. Sekä meidän, että naapureiden.
Supernannyssä annettiin raivareista jäähypenkkiä. Näytti tehoavan siihenkin. En ole kokeillut, koska mun lapseni eivät ole saaneet uhmakohtauksia. Muuten ovat kyllä koetelleet hermoja, ei sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mielipide on, että valveillaoloaikaan saa kuuluakin melua silloin tällöin. Koirat haukahtelevat, ihmiset soittavat pianoa, lapset huutavat, nuoret ajelevat ohi mopoillaan... Ken ei sitä kestä, on vapaa muuttamaan pois syrjäkylille. Tietenkin, jos kyse on jatkuvasta, tuntikaupalla kestävästä mökästä (oli kyseessä mikä aiheuttaja tahansa), niin on toki ok huomauttaa asiasta, samoin ilmaista huolensa tapahtumien kulusta. Mutta elämä nyt vaan toisinaan tuppaa aiheuttamaan mekkalaa.
Huh huh! Onneksi meillä on elämää ymmärtäviä naapureita. Meilläkin on välillä järkyttäviä tappelu-huutokohtauksia, mutta onneksi 4-ja 6-vuotiaat eivät uhmaa enää niin usein, ja noita yöhuutamisia ei tule enää. Mutta nuorempi on huutanut aikaisemmin usein öisin, pukemistilanteissa kotoa lähtiessä puhumattakaan kun on sairaana. Olen opettanut lapsille juuri tuota naapureiden huomioon ottamista, kerrostalossa täytyy ajatella myös muita.
En todellakaan tiedä, miten kestäisin, jos vielä naapurit tulisivat valittamaan. Varmaan kävisin heti etsimään uutta asuntoa. Tsemppiä AP:lle!
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:08"]
En todellakaan tiedä, miten kestäisin, jos vielä naapurit tulisivat valittamaan. Varmaan kävisin heti etsimään uutta asuntoa.
[/quote]
Vau, tätä täytyykin kokeilla.
9, kysyisin ihan kiinnostuksesta, että mistä sinä tarkkaan ottaen tekisit sen ls-ilmon? Siitä, että äiti laittaa lapsilleen rajat? Eikö ls-ilmoituksen tekemiseen pidä olla vähän paremmat perusteet kuin uhmiksen kiljunta? Mitä arvelet lastensuojelun työntekijöiden tekevän, ottavatko he lapsen huostaan, koska hän kirkuu kun ei saa tahtoaan läpi?
Ihan uteliaisuudesta kyselen.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 23:21"]
Eikö ls-ilmoituksen tekemiseen pidä olla vähän paremmat perusteet kuin uhmiksen kiljunta? Mitä arvelet lastensuojelun työntekijöiden tekevän, ottavatko he lapsen huostaan, koska hän kirkuu kun ei saa tahtoaan läpi?
[/quote]
Huoli lapsen kasvuympäristöstä riittää ilmoituksen tekoon. Viranomaiset selvittävät sitten, mllaista apua tarvitaan. Ei ole minun asiani spekuloida jatkotoimilla, eivätkä ne minulle kuulukaan. -9
Naapurit eivät tuosta voi valittaa esim. isännöitsijälle, koska tuo kuuluu normaali elämän kirjoon. Tai voivat tehdä valituksen, mutta ei se johda mihinkään. Toki voivat tehdä ls-ilmoituksen jos oikein hankalia/huolissaan ovat. Mutta lastensuojelu ottaa teihin yhteyttä ja teillä on kaikki mahdollisuudet oikaista asia niin ettei sosiaalille jää mitään merkintöjä tapauksessa.
Uhma on hankala vaihe ja ei siihen oikein muuta ole kuin pysyä vanhempana jämeränä ja asettaa niitä rajoja. Kyllä se onneksi ohi menee.
T. 2v uhmiksen äiti
En osaa sanoa muuta kuin että samassa veneessä ollaan! *halaus*