Miksi introvertit ovat usein ylimielisiä?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse superintrovertti, mutta en voi sietää toisia introvertteja. Hyvin ylimielisiä ihmisiä, aina ajattelevat ensimmäisenä pahaa toisista. Vihaavat puheliaita ekstrovertteja ja kaikkien pitäisi olla samasta muotista tehtyjä.

Miten minusta tuntuu, että sinä olet se joka ajattelee pahaa toisista (tässä tapauksessa toisista introverteistä). Jotenkin ristiriitainen kommentti.

Huoleton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla. Teitä nyt vaan ärsyttää, kun välillä pitääkin elää kuten me halutaan.

Milloin ja missä pitää elää introverttien haluamalla tavalla?

Koko yhteiskunnassa. Ekstroverttiys on se sosiaalinen normi/standardi jonka mukaan mennään. Näkeehän sen näistä kommenteistakin täällä, että siitä poikkeaminen nähdään negatiivisena asiana.

Ylimielinen? Sanoisin pikemminkin että helpottunut kun ei ole pakko tavata ihmisiä kasvokkain. Ap vois tarkistaa sanakirjasta mitä kirjoittaa ennen kuin kirjoittaa läpiä päähänsä. Ylimieliseksi sanominen on ap:n omaa alemmuudentunteesta kumpuavaa projektiota. K'päisyys ja introverttius ovat kaksi eri asiaa. Jos ei ole samalla aaltopituudella, ei ole samalla aaltopituudella. Just move on.Mikä tässä on epäselvää?

Vierailija kirjoitti:

Kun luet palstalla miten itseään introverteiksi kuvittelevat puhuvat ekstroverteistä niin ei jää epäselväksi että sisäistä kauneutta siitä porukasta on turha etsiä.

Samaa mieltä. Introt ja persut ovat yhtä emeettistä jengiä. Onneksi en ole tekemisissä näiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka ei ymmärrä introvertteja kuvittelee, että introvertit luulee itsestään jotain. Esim. jos en vastaa tai kiinnostu keskustelemaan yhden tekevistä aiheista niin ajatellaan, että onpa töykeä, kun taas introvertti suojelee omaa energiaansa säästämällä sitä oikeasti kiinnostaviin keskusteluihin. Ihmiset myös kuvittelee, että kun en puhu mitään, olen jotenkin tyhmä tai sosiaalisesti lahjaton, mutta kas tässä teille vinkki; se tarkoittaa vain sitä että juuri sinun seurasi ei kiinnosta. 

N29

Siis tuohan on juuri sitä ylimielisyyttä. Et vastaa tai kiinnostu keskustelemaan toisen kanssa vaikka se olisi kohteliasta, kun sinua ei kiinnosta tarpeeksi.

Ei minuakaan kiinnosta juuri kenenkään jutut, mutta kyllä minä nyt sentään kohtelias osaan olla. Ja sosiaalisesti lahjaton olen myös, mutta sentään yritän pärjätä muiden kanssa. Sinä vain kuljet nokka pystyssä ja nimenomaan kuvittelet olevasi liian hyvä muille.

T. Introvertti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka ei ymmärrä introvertteja kuvittelee, että introvertit luulee itsestään jotain. Esim. jos en vastaa tai kiinnostu keskustelemaan yhden tekevistä aiheista niin ajatellaan, että onpa töykeä, kun taas introvertti suojelee omaa energiaansa säästämällä sitä oikeasti kiinnostaviin keskusteluihin. Ihmiset myös kuvittelee, että kun en puhu mitään, olen jotenkin tyhmä tai sosiaalisesti lahjaton, mutta kas tässä teille vinkki; se tarkoittaa vain sitä että juuri sinun seurasi ei kiinnosta. 

N29

Eli olet huononäytöksinen ja epäkohtelias mutta kuvittelet että jos kutsut itseäsi introvertiksi niin se on ok.

Selitä toki miksi hiljaisuus on epäkohteliasta ja huonoa käytöstä? Itse koen asian päinvastoin. Jos ei ole mitään kiinnostavaa keskusteltavaa niin voisi hyvin olla hiljaa. Ne kellä ei ole mitään asiaa huutaa aina suuna päänä. 

N29

Totta kai on huonoa käytöstä että et edes vaivaudu vastaamaan vaikka sinua puhutellaan. Etkä sinä ole mikään maailmankaikkeuden ylivaltias joka määrittelee mikä on kiinnostavaa ja mikä ei. Jos jonkun mielestä meikeistä puhuminen on kiinnostavaa, kunnioita sitä äläkä arvostele. -eri

Vierailija kirjoitti:

Huoleton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla. Teitä nyt vaan ärsyttää, kun välillä pitääkin elää kuten me halutaan.

Milloin ja missä pitää elää introverttien haluamalla tavalla?

Esim meillä töissä. Vain luvan kanssa saa mennä työpaikalle ja silloinkin vain yksi kerrallaan. Ekstroverteille harmillista, kun joutuu istumaan kahvihuoneessa ihan yksin. 

Mutta onko tämä introverttiyden syytä vai ihan koronan syytä? 

Ei meilläkään saa mennä toimistolle kuin tietyt ihmiset ja muiden on pakko tehdä etätöitä, mutta ei sillä ole mitään tekemistä introverttien kanssa. Vai tarkoitatko jotain ihan muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka ei ymmärrä introvertteja kuvittelee, että introvertit luulee itsestään jotain. Esim. jos en vastaa tai kiinnostu keskustelemaan yhden tekevistä aiheista niin ajatellaan, että onpa töykeä, kun taas introvertti suojelee omaa energiaansa säästämällä sitä oikeasti kiinnostaviin keskusteluihin. Ihmiset myös kuvittelee, että kun en puhu mitään, olen jotenkin tyhmä tai sosiaalisesti lahjaton, mutta kas tässä teille vinkki; se tarkoittaa vain sitä että juuri sinun seurasi ei kiinnosta. 

N29

Eli olet huononäytöksinen ja epäkohtelias mutta kuvittelet että jos kutsut itseäsi introvertiksi niin se on ok.

Olen introvertti ja olen samaa mieltä. Jos olen jossain tilaisuudessa, niin kyllä yritän keskustella ihan siitä kohteliaisuudesta vaikka se voi olla uuvuttavaa. Toisekseen yritän välttää näitä tilanteita, mutta kyllä niihin joskus joutuu. 

Tottakai on kohteliasta vastata kun kysytään ja yrittää pari kommenttia heittää. Mutta jos ei kiinnosta jaaritella tyhjänpäiväisyyksiä niin se on ihan ok. Kenenkään ei ole pakko yrittää olla joku sosiaalinen perhonen.

Moni introvertti on ujo ja epävarma itsestään. Ei tokikaan kaikki, mutta väitän, että suurin osa. Toisten seuran väistäminen on sitä epävarmuutta. Tämä voi näyttää ylimielisyydeltä, vaikka oikeammin on kyse ujoudesta.

Kerron pari esimerkkiä omasta elämästäni. Olen ambivalentti, eli osaan kyllä tarvittaessa keskustella ja innostua toisten seurasta, erityisesti töissä tätä kykyä tarvitaan. Töiden jälkeen vetäydyn kuitenkin mieluiten kotiin, enkä esim. harrasta mitään, missä pitäisi olla toisten seurassa. Vähän etäisempien tuttujen tervehtiminen jää minulla usein välistä, koska "ei se muista/hoksaa/tunnista mua". En koskaan soita kenellekään (mies, äiti ja lapset poislukien), koska "ei se ehdi mun kans jutella kuitenkaan". En ehdota tapaamisiakaan oikeastaan koskaan, samasta syystä.

Syynä ei ole ylimielisyys vaan epävarmuus.

Koska he ovat epäsosiaalisia.

Ehkä he normisto kokevat suurta alemmuutta, mutta nyt hetkellisesti voivat sitten kokea, että maailma on heidän.

Sellainen se ihmisluonto on, heti kun pystyy, pitää yrittää ottaa paikka niskan päällä.

Ei me olla. Se vain kaltaisistasi tuntuu siltä kun emme ole kaahottamassa koko ajan joka paikassa itsestämme. Emme voi kaltaistesi kateudelle mitään,

Vähän raskas tämä keskustelu extro tai introverttien paremmuudesta tai huonommuudesta. Luultavasti eroja on enemmän yksilötasolla kuin extrojen ja introjen välillä

En usko, että introverttius on ylimielisisyyttä.

Olen itse karjalaisen tyyppinen puhelias, mutta kuitenkin introvertti. Liittyy ehkä enemmänkin luovuuteen ja keskittymiseen omiin kiinnostuksen kohteisiin, luulen, että mahdollisesti jopa veriryhmän. Rh- negatiiviset kaukaasialaiset poikkeavat paljon enemmän positiivisista kuin vain yhden antigeenin osalta. Jostain syystä tätä ei ole tuotu esille medioissa. Eri geenit ja eri proteiinit monissa elimissä kuten aivoissa etc.

Ei varmasti olla.

Tutkiskele ap mikä sinua oikeasti ärsyttää.

Onko olemassa viisaita ekstrovertteja?

Vierailija kirjoitti:

Moni introvertti on ujo ja epävarma itsestään. Ei tokikaan kaikki, mutta väitän, että suurin osa. Toisten seuran väistäminen on sitä epävarmuutta. Tämä voi näyttää ylimielisyydeltä, vaikka oikeammin on kyse ujoudesta.

Kerron pari esimerkkiä omasta elämästäni. Olen ambivalentti, eli osaan kyllä tarvittaessa keskustella ja innostua toisten seurasta, erityisesti töissä tätä kykyä tarvitaan. Töiden jälkeen vetäydyn kuitenkin mieluiten kotiin, enkä esim. harrasta mitään, missä pitäisi olla toisten seurassa. Vähän etäisempien tuttujen tervehtiminen jää minulla usein välistä, koska "ei se muista/hoksaa/tunnista mua". En koskaan soita kenellekään (mies, äiti ja lapset poislukien), koska "ei se ehdi mun kans jutella kuitenkaan". En ehdota tapaamisiakaan oikeastaan koskaan, samasta syystä.

Syynä ei ole ylimielisyys vaan epävarmuus.

Saako epävarmuus ja ujous sinut ylpeilemään sillä että pärjäät ilman muiden seuraa, kun joku ekstrovertti valittaa korona-ahdistusta?

Vai jätitkö aloituksen lukemisen pelkkään otsikkoon?

Nyt saa laittaa alanuolia kuten palstan tapa on, kun joku huomauttaa että keskustelija ei vaivaudu lukemaan muuta kuin otsikon.

Kansainvälisesti tarkasteltuna varmaan n. 90% suomalaisista on introvertteja. Ollaanko me siis erityisen ylimielinen kansa?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on kohteliasta vastata kun kysytään ja yrittää pari kommenttia heittää. Mutta jos ei kiinnosta jaaritella tyhjänpäiväisyyksiä niin se on ihan ok. Kenenkään ei ole pakko yrittää olla joku sosiaalinen perhonen.

No ei ole ok.

Mitäs teet vaikka mummon synttäreillä? Mummo puhuu ja jaarittelee ja sinä pyörität silmiäsi kun ei kiinnosta tyhjänpäiväisyydet eikä ole pakko olla sosiaalinen perhonen. Entäs häissä, kun olet samassa pöydässä tylsien serkkujen kanssa? Taas pyörität silmiäsi, selaat kännykkää ja vastaat jos kysytään. Ja työpaikan virkistyspäivä, puolison kaverit jne jne.

Kyllä niitä tyhjänpäiväisyyksiä nyt vain joutuu jaarittelemaan ihan jokainen ja aika useinkin.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että introverttius on ylimielisisyyttä.

Olen itse karjalaisen tyyppinen puhelias, mutta kuitenkin introvertti. Liittyy ehkä enemmänkin luovuuteen ja keskittymiseen omiin kiinnostuksen kohteisiin, luulen, että mahdollisesti jopa veriryhmän. Rh- negatiiviset kaukaasialaiset poikkeavat paljon enemmän positiivisista kuin vain yhden antigeenin osalta. Jostain syystä tätä ei ole tuotu esille medioissa. Eri geenit ja eri proteiinit monissa elimissä kuten aivoissa etc.

Jatkan, että rh-positiivisilla on rhesusgeenit ja - proteiinit, näin ollen laumaeläimen käyttäytymismuoto. Kaikkea peilataan lauman reaktioilla, ei haluta tai uskalleta poiketa konsensuksesta.

Negoja on 15-20% euripideista. Etniset ovat pelkästään positiivisia ja siten laumaeläimiä. Tämä näkyy koronatartunnoissakin. Ei vaan osata tai uskalleta olla yksin.