Muita jotka eivät sopeutuneet ulkomaille?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 14:20"]

Me palasimme takaisin Suomeen Ranskasta. Olemme kaikki suomalaisia, en siis muuttanut ranskalaisen miehen mukaan. 

Asuimme pienellä paikkakunnalla ja se hirveä maahanmuuttajakielteisyys oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ei tietenkään oltu totuttu vaaleina suomalaisina olemaan "outoja maahanmuuttajia" Suomessa, joten se hämmensi. Lapsi kiusattiin, ihan jo 7-vuotiaatkin tulivat sanomaan, että lähtekää pois, me tapetaan teidät. Menkää kotiinne. 

Tavallisissa ruokamarketeissakin nyrpisteltiin nenää, kun en osannut ääntää natiivin lailla. Eivät muka ymmärtäneet, jos kysyin, missä on leipää, maitoa tai muuta. 

Meitä alkoi ärsyttää ihan kaikki. Sietämätön kuumuus kesällä (koko ajan yli 40 astetta), vedettömyys (ei järviä, meri kaukana, ei jokia lähellä) - kaipasin vettä koko ajan. Ärsytti se, että päivälliskutsu klo 18 tarkoitti sitä, että rouva tulee vasta 18.15 suihkusta ja alkaa miettiä, mitä meille laittaisi. Tähän totuttiin nopeasti, mutta se vaan ärsytti.

Ranskalaiset tuntuivat ylimielisiltä ja nirppanokilta, ylistivät omaa erinomaisuutta ja haukkuivat kaikkia muita kansallisuuksia koko ajan. Sanoivat, etteivät viitsi opiskella muita kieliä, muut opetelkoot heidän hienon kielensä.

Me ei vaan jaksettu enää. Ei integroiduttu siihen yhteiskuntaan, vaikka hirveästi yritettiin. Voi olla, että jossain Pariisissa olisi ollut toisenlaiset kuviot.

[/quote]

Asiaa! Näinhän se on siellä niiin hienossa ja ihanassa ja upeassa Ranskassa!

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 13:57"]

Naurattaa hieman nuo sopeutumisen perustat joissa yhtenä esimerkkinä annetaan aina virastoissa asiointi. Kun se asiointi virastoissa ei ole mitään arkipäivää vaan hyvin harvoin muuttoruljassin jälkeen tapahtuva juttu. Ulkomaalaiset Suomeen tullessa joutuvat ihan samanlasien byrokratian eteen.

Sen sijaan jos ei muutenkaan ole kovin sosiaalinen niin ulkomailla niitä kontakteja tulee entistä vähemmän solmittua ja se ulkkismies saattaa sitten ollakin paljon sosiaalisempi ja rakentaa sitä omaa sosiaalista kehäänsä. 

[/quote]

Joo virastossa asiointi on harvinaista monissa maissa, mutta se tehdään, kuten sanoit, ihan alussa yleensä ja silloin kielitaitosi ei ole parhaimmillaan.

[/quote] No ainakin asuinmaassani jouduin tekemisiin virastojen kanssa. Ja yhteiskunnan toimimattomuus tulee kyllä selväksi koko ajan. Esimerkkejä ihan jo laskujen maksamksesta, sitä kun ei tehdäkään verkkopankissa, vaan tietyt laskut pitää maksaa esim postissa, jossa jonotus on aina vähintään 30min. Ja yliopisto maksujen kanssa on ihme säätöä pari kertaa vuodessa, kun pitää hankkia todistus jossa käy ilmi ettei ole verotuloja Italiassa. lääkärissä käynti, ei ole sähköisiä lähetteitä vaan sinun pitää tilata aika lääkärill, joka kirjoittaa lähetteet, sitten menet labraan jonne maksat ja teet kokeet, 10pv myöhemmin voit hakea tulokset ja varata ajab lääkärille joka tulkitsee tulokset. Huh..

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 14:20"]

Me palasimme takaisin Suomeen Ranskasta. Olemme kaikki suomalaisia, en siis muuttanut ranskalaisen miehen mukaan. 

Asuimme pienellä paikkakunnalla ja se hirveä maahanmuuttajakielteisyys oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ei tietenkään oltu totuttu vaaleina suomalaisina olemaan "outoja maahanmuuttajia" Suomessa, joten se hämmensi. Lapsi kiusattiin, ihan jo 7-vuotiaatkin tulivat sanomaan, että lähtekää pois, me tapetaan teidät. Menkää kotiinne. 

Tavallisissa ruokamarketeissakin nyrpisteltiin nenää, kun en osannut ääntää natiivin lailla. Eivät muka ymmärtäneet, jos kysyin, missä on leipää, maitoa tai muuta. 

Meitä alkoi ärsyttää ihan kaikki. Sietämätön kuumuus kesällä (koko ajan yli 40 astetta), vedettömyys (ei järviä, meri kaukana, ei jokia lähellä) - kaipasin vettä koko ajan. Ärsytti se, että päivälliskutsu klo 18 tarkoitti sitä, että rouva tulee vasta 18.15 suihkusta ja alkaa miettiä, mitä meille laittaisi. Tähän totuttiin nopeasti, mutta se vaan ärsytti.

Ranskalaiset tuntuivat ylimielisiltä ja nirppanokilta, ylistivät omaa erinomaisuutta ja haukkuivat kaikkia muita kansallisuuksia koko ajan. Sanoivat, etteivät viitsi opiskella muita kieliä, muut opetelkoot heidän hienon kielensä.

Me ei vaan jaksettu enää. Ei integroiduttu siihen yhteiskuntaan, vaikka hirveästi yritettiin. Voi olla, että jossain Pariisissa olisi ollut toisenlaiset kuviot.

[/quote]

Asiaa! Näinhän se on siellä niiin hienossa ja ihanassa ja upeassa Ranskassa!

[/quote] Luulin etta tama on keksitty "opettavainen tarina" siita millaista mamun elama on Suomessa. Kaikki nama vaikeudethan on ulkomaalaisen kestettava Suomessa ja viela vahan enemman.

Englannin oppiminen englanninkielisessä maassa on mielestäni hieman eri asia, kuin jonkun toisen viraan kielen oppiminen. Ensinnäkin Englanti on yksi helpoimmista kieleistä oppia. Jo varsin vähäiselläkin kielitaidolla tulee ymmärretyksi. Eglannissa ollaan lisäksi totuttu ulkomaalaisten varsin heikkoonkin kielitaitoon, eikä heiltä odoteta täydellisyyttä. Toisekseen, Englannissa ei oikein voi muuta puhua kuin Englantia, ellei sitten vietä aikaa vain muiden Suomalaisten expattien kanssa. 

Sitten on kieliä, joiden oppiminen on huomattavasti vaikeampaa. Suomi esimerkiksi. Yksinkertaisenkin lauseen tuottaminen oikein vaatii syvällisempää kieliopin hallintaa, jotta esimerkiksi sijamuodot tulevat oikein. Vieraan kielen oppiminen ympäristössä, jossa kotikieli on Suomi ja mahdollinen työkieli Englanti saattaa olla erittäin vaikeaa. Usein vielä sosiaaliset kontaktit painottuvat muihin ulkomaalaisiin, jolloin kommunikointi hoituu yleensä Englanniksi. 

Vieraan kielen oppimiseen saattaa kulua vuosia ja se vaatii kielen jatkuvaa käyttöä jokapäiväisissä tilanteissa ja keskustelussa. Siihen vaikuttaa paljon motivaatio ja se, ollaanko kohdemaahan tultu jäädäkseen, vai ollaanko vain käymässä. Se vaatii myös rahaa, sillä toisin kuin Suomessa, monessakaan maassa ei tarjota ilmaisia kielikursseja ja ulkomaalaisilta mielellään laskutetaan niin paljon, kuin vain kehdataan.