Muita jotka eivät sopeutuneet ulkomaille?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 14:20"]

Me palasimme takaisin Suomeen Ranskasta. Olemme kaikki suomalaisia, en siis muuttanut ranskalaisen miehen mukaan. 

Asuimme pienellä paikkakunnalla ja se hirveä maahanmuuttajakielteisyys oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ei tietenkään oltu totuttu vaaleina suomalaisina olemaan "outoja maahanmuuttajia" Suomessa, joten se hämmensi. Lapsi kiusattiin, ihan jo 7-vuotiaatkin tulivat sanomaan, että lähtekää pois, me tapetaan teidät. Menkää kotiinne. 

Tavallisissa ruokamarketeissakin nyrpisteltiin nenää, kun en osannut ääntää natiivin lailla. Eivät muka ymmärtäneet, jos kysyin, missä on leipää, maitoa tai muuta. 

Meitä alkoi ärsyttää ihan kaikki. Sietämätön kuumuus kesällä (koko ajan yli 40 astetta), vedettömyys (ei järviä, meri kaukana, ei jokia lähellä) - kaipasin vettä koko ajan. Ärsytti se, että päivälliskutsu klo 18 tarkoitti sitä, että rouva tulee vasta 18.15 suihkusta ja alkaa miettiä, mitä meille laittaisi. Tähän totuttiin nopeasti, mutta se vaan ärsytti.

Ranskalaiset tuntuivat ylimielisiltä ja nirppanokilta, ylistivät omaa erinomaisuutta ja haukkuivat kaikkia muita kansallisuuksia koko ajan. Sanoivat, etteivät viitsi opiskella muita kieliä, muut opetelkoot heidän hienon kielensä.

Me ei vaan jaksettu enää. Ei integroiduttu siihen yhteiskuntaan, vaikka hirveästi yritettiin. Voi olla, että jossain Pariisissa olisi ollut toisenlaiset kuviot.

[/quote]

Asiaa! Näinhän se on siellä niiin hienossa ja ihanassa ja upeassa Ranskassa!

[/quote] Tulitpa moisesta tarinasta helposti iloiseksi! Onhan se tuokin iloa ja näköjään oikein sydämen pohjasta. Suomessa.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 13:57"]

Naurattaa hieman nuo sopeutumisen perustat joissa yhtenä esimerkkinä annetaan aina virastoissa asiointi. Kun se asiointi virastoissa ei ole mitään arkipäivää vaan hyvin harvoin muuttoruljassin jälkeen tapahtuva juttu. Ulkomaalaiset Suomeen tullessa joutuvat ihan samanlasien byrokratian eteen.

Sen sijaan jos ei muutenkaan ole kovin sosiaalinen niin ulkomailla niitä kontakteja tulee entistä vähemmän solmittua ja se ulkkismies saattaa sitten ollakin paljon sosiaalisempi ja rakentaa sitä omaa sosiaalista kehäänsä. 

[/quote]

Joo virastossa asiointi on harvinaista monissa maissa, mutta se tehdään, kuten sanoit, ihan alussa yleensä ja silloin kielitaitosi ei ole parhaimmillaan.

[/quote] No ainakin asuinmaassani jouduin tekemisiin virastojen kanssa. Ja yhteiskunnan toimimattomuus tulee kyllä selväksi koko ajan. Esimerkkejä ihan jo laskujen maksamksesta, sitä kun ei tehdäkään verkkopankissa, vaan tietyt laskut pitää maksaa esim postissa, jossa jonotus on aina vähintään 30min. Ja yliopisto maksujen kanssa on ihme säätöä pari kertaa vuodessa, kun pitää hankkia todistus jossa käy ilmi ettei ole verotuloja Italiassa. lääkärissä käynti, ei ole sähköisiä lähetteitä vaan sinun pitää tilata aika lääkärill, joka kirjoittaa lähetteet, sitten menet labraan jonne maksat ja teet kokeet, 10pv myöhemmin voit hakea tulokset ja varata ajab lääkärille joka tulkitsee tulokset. Huh..

[/quote]

Suomessa tuskin lääkäriasiat toimii nopeammin :D!

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 15:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 13:57"]

Naurattaa hieman nuo sopeutumisen perustat joissa yhtenä esimerkkinä annetaan aina virastoissa asiointi. Kun se asiointi virastoissa ei ole mitään arkipäivää vaan hyvin harvoin muuttoruljassin jälkeen tapahtuva juttu. Ulkomaalaiset Suomeen tullessa joutuvat ihan samanlasien byrokratian eteen.

Sen sijaan jos ei muutenkaan ole kovin sosiaalinen niin ulkomailla niitä kontakteja tulee entistä vähemmän solmittua ja se ulkkismies saattaa sitten ollakin paljon sosiaalisempi ja rakentaa sitä omaa sosiaalista kehäänsä. 

[/quote]

Joo virastossa asiointi on harvinaista monissa maissa, mutta se tehdään, kuten sanoit, ihan alussa yleensä ja silloin kielitaitosi ei ole parhaimmillaan.

[/quote] No ainakin asuinmaassani jouduin tekemisiin virastojen kanssa. Ja yhteiskunnan toimimattomuus tulee kyllä selväksi koko ajan. Esimerkkejä ihan jo laskujen maksamksesta, sitä kun ei tehdäkään verkkopankissa, vaan tietyt laskut pitää maksaa esim postissa, jossa jonotus on aina vähintään 30min. Ja yliopisto maksujen kanssa on ihme säätöä pari kertaa vuodessa, kun pitää hankkia todistus jossa käy ilmi ettei ole verotuloja Italiassa. lääkärissä käynti, ei ole sähköisiä lähetteitä vaan sinun pitää tilata aika lääkärill, joka kirjoittaa lähetteet, sitten menet labraan jonne maksat ja teet kokeet, 10pv myöhemmin voit hakea tulokset ja varata ajab lääkärille joka tulkitsee tulokset. Huh..

[/quote]

Suomessa tuskin lääkäriasiat toimii nopeammin :D!

[/quote] no kyllä toimii! Olen raskaana, vko 28 ja odotan vieläkin toista lääkärikäyntiäni.. Ei hajuakaan mitkä veriarvoni ovat, tai en ole esim kuullu vauvan sydänääniä. Tietenkin jos kuvittelisin, että jotain on vialla menisin yksityiselle tarkastamaan. suomessa ilmainen neuvola, avoin neuvola. Luoja kun toivon, että olisin raskausaikani Suomessa.

Kiitos kannustavista ja analysoivista viesteistänne. Kyllä näistä viesteistä on tullut melkeinpä kaikki ne asiat vastaan, mistä oma sopeutumiseni/mattomuuteni on ollut kiinni. Suurin tekijä on varmasti se työn puute, suomessa olin hyvässä opiskelujani vastaavassa paikassa. Täällä sellaiseen ei ole mahdollista päästä ollenkaan. Ja monta muutakin "kremppaa" joko paikassa, tilanteessa tai itsessäni. Ehkä tämä nyt vaan ei ollut se hetki ja tilanne. Toivotaan että perheemme löytää kaikille sopivan ratkaisun. Hienoa että jotkut ihmiset ovat niin sopeutuvaisia!

Asun tällä hetkellä Saksassa ja yritän tottua uuteen ympäristööni sekä opetella kieltä, jota en saapuessani muistanut kuin lauseen verran. Kielen oppiminen on ollut tosi vaikeaa, koska minulla ei ole kontaktia aitoon saksalaiseen vaan puhun enkkua ja elekieltä maahanmuuttajien kanssa kielikurssilla. Opetus on aivan erilaista kuin Suomessa, olenkin hiljaa kiittänyt mielessäni Suomen koulutusjärjestelmää, sillä olen pärjännyt Suomessa oppimallani saksalla todella pitkälle. Olen luokkani parhaimpia ja lausun saksaa muiden mielestä todella hyvin. Omasta mielestäni lausun sitä liian ruotsalaisittain :D

Kaupungilla minua luullaan jatkuvasti venäläiseksi, mikä on alkanut ärsyttämään suunnattomasti, koska saan silloin aivan toisenlaista kohtelua kuin esim. sen jälkeen, kun olen kertonut tulevani Suomesta. Emme asu suurkaupungissa.

Saksassa on paljon enemmän pieniä sääntöjä, jotka saavat Suomen byrokratian näyttämään selkeältä ja tehokkaalta. Asiakaspalvelu on Saksassa välillä tylyäkin ja ehkä hieman "seuraava"-meininkiä, lääkärilläkin on aikaa vain 10 minsaa per potilas. Tosin lääkäri oli erittäin ystävällinen. Asiakaspalvelusta on hyviä ja huonoja kokemuksia. Kielimuuri vaikuttaa kait eniten siihen minkälaiseksi palvelukokemus muuttuu.

Mielestäni Saksa ei oleta, että minä tuon jotain uutta kulttuuria heidän maahansa vaan minun pitää integroitua maan tavoille. Kansainvälisyys taitaa Saksassa olla vielä aivan lastenkengissä, voisi jopa hassusti sanoa, että Saksan mielestä kansainvälisyys on sitä, että se ulkkari puhuu saksaa. Suomi on mielestäni paljon avoimempi tässä mielessä.

Joo, onhan se ruoka täällä puolet halvempaa kuin Suomessa, mutta Suomessa ruoka on puhtaampaa ja kotimaista! Ja Suomessa ruokakaupan hevi-osasto voittaa 6-0 Saksan vastaavan. Juuri ihmettelin miksi suomalainen suklaarasia maksaa täällä kolme kertaa vähemmän kuin Suomessa, johon arveltiin syynä olevan se, että muuten se ei menisi ollenkana kaupaksi. Saksalaiset ovat hintatietoisia ja pihejäkin.

Kaipaan kovasti kavereitani, mutta samalla olen saanut uutta elämänkokemusta asumisesta ulkomailla, mikä on ollut yksi haaveistani elämässäni. Ajattelen myös joka päivä, että jo seuraavana kuukautena osaan hieman enemmän saksaa kuin tänään. Ja jos/kun palaamme takaisin Suomeen, aion kyllä jatkaa saksan kielen opiskelua.

Olen odottanut milloin minulle iskee kulttuurishokkia vai onko se jo iskenyt.

Parasta on ollut matkustelu ympäri Saksaa, nykyään jo ymmärrän junassa kuulutukset :)

Tsemppiä ap.lle ulkomailla asumiseen - sisulla mennään!

Ymmärrän hyvin. Itse olen kyllä sopeutunut ulkomaille lyhyillä komennuksilla oikein hyvin, mutta nyt asun Suomessa ja pohjoisamerikkalaisesta suurkaupungista kotoisin oleva miespä ei meinaa millään sopeutua tänne! Osaa kieltä jonkin verran, yksi tosi hyvä suomalainen ystävä on ja muutamia omia kavereita, oma Suomessa perustettu yritys pyörii hienosti ja tulee hyvin toimeen minun ystävieni ja perheeni kanssa. Mutta ei auta. Osa suomalaisen kulttuurin piirteistä haroo mieheni luonteen kanssa niin vastakarvaan, ettei lopullinen sopeutuminen tunnu mitenkään onnistuvan, ja Helsinkikin on kaupunkina kuitenkin auttamattoman jälkijunassa verrattuna siihen, mihin hän on tottunut.

Kuitenkin kuluneen neljän vuoden aikana koko ajan sopeutunut paremmin ja löytänyt asioita, joista olla onnellinen. Kun käymme hänen entisessä kotimaassaan tai -kaupungissaan vierailulla, toteaa, ettei haluaisi palata. Johonkin muualle kuitenkin jossain vaiheessa varmaan muutamme, vielä ei vaan ole sen aika.

Te olette perhe ja sinun vaikeutesi ovat koko perheen vaikeuksia, joihin myös miehesi tulisi reagoida. Kokemuksesta tiedän, että hänelle se voi olla hankalaa tai ärsyttävääkin, jos elämä muuten sujuu, että sinulle uusi maa tai kulttuuri eivät vaan sovi. Sinun on hyvä ymmärtää hänen tunteitaan, mutta hänen tulisi kyllä ehdottomasti myös koettaa ymmärtää sinun osasi. Mieheni kokemusten pohjalta olen lukenut myös muista, jotka eivät yksinkertaisesti ole sopeutuneet uuteen asuinpaikkaan, jotkut jopa saman maan sisällä. On hyvä miettiä, mitkä asiat todella hiertävät (ei ehkä kieli - vaan yksinäisyys, eivät ehkä toisten pöytätavat - vaan vaikeus solmia uusia ihmissuhteita) ja vielä kerran harkita, onko niihin helpotusta jotain kautta, jota ei ole vielä miettinyt. Ja jos ei, sitten on istuttava alas ja alkaa harkita vaihtoehtoja. Muutatteko kaikki muualle? Onko sinun mahdollista viettää osa ajasta jossain muualla? Voisiko koko perhe asua puolet vuodesta yhtäällä ja puolet toisaalla? Jne.

Hmmm.. eikös se Saksassa myytävä ruokakin ole kotimaista siellä? :) Siis Saksassa valmistettu.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 16:56"]

Asun tällä hetkellä Saksassa ja yritän tottua uuteen ympäristööni sekä opetella kieltä, jota en saapuessani muistanut kuin lauseen verran. Kielen oppiminen on ollut tosi vaikeaa, koska minulla ei ole kontaktia aitoon saksalaiseen vaan puhun enkkua ja elekieltä maahanmuuttajien kanssa kielikurssilla. Opetus on aivan erilaista kuin Suomessa, olenkin hiljaa kiittänyt mielessäni Suomen koulutusjärjestelmää, sillä olen pärjännyt Suomessa oppimallani saksalla todella pitkälle. Olen luokkani parhaimpia ja lausun saksaa muiden mielestä todella hyvin. Omasta mielestäni lausun sitä liian ruotsalaisittain :D

Kaupungilla minua luullaan jatkuvasti venäläiseksi, mikä on alkanut ärsyttämään suunnattomasti, koska saan silloin aivan toisenlaista kohtelua kuin esim. sen jälkeen, kun olen kertonut tulevani Suomesta. Emme asu suurkaupungissa.

Saksassa on paljon enemmän pieniä sääntöjä, jotka saavat Suomen byrokratian näyttämään selkeältä ja tehokkaalta. Asiakaspalvelu on Saksassa välillä tylyäkin ja ehkä hieman "seuraava"-meininkiä, lääkärilläkin on aikaa vain 10 minsaa per potilas. Tosin lääkäri oli erittäin ystävällinen. Asiakaspalvelusta on hyviä ja huonoja kokemuksia. Kielimuuri vaikuttaa kait eniten siihen minkälaiseksi palvelukokemus muuttuu.

Mielestäni Saksa ei oleta, että minä tuon jotain uutta kulttuuria heidän maahansa vaan minun pitää integroitua maan tavoille. Kansainvälisyys taitaa Saksassa olla vielä aivan lastenkengissä, voisi jopa hassusti sanoa, että Saksan mielestä kansainvälisyys on sitä, että se ulkkari puhuu saksaa. Suomi on mielestäni paljon avoimempi tässä mielessä.

Joo, onhan se ruoka täällä puolet halvempaa kuin Suomessa, mutta Suomessa ruoka on puhtaampaa ja kotimaista! Ja Suomessa ruokakaupan hevi-osasto voittaa 6-0 Saksan vastaavan. Juuri ihmettelin miksi suomalainen suklaarasia maksaa täällä kolme kertaa vähemmän kuin Suomessa, johon arveltiin syynä olevan se, että muuten se ei menisi ollenkana kaupaksi. Saksalaiset ovat hintatietoisia ja pihejäkin.

Kaipaan kovasti kavereitani, mutta samalla olen saanut uutta elämänkokemusta asumisesta ulkomailla, mikä on ollut yksi haaveistani elämässäni. Ajattelen myös joka päivä, että jo seuraavana kuukautena osaan hieman enemmän saksaa kuin tänään. Ja jos/kun palaamme takaisin Suomeen, aion kyllä jatkaa saksan kielen opiskelua.

Olen odottanut milloin minulle iskee kulttuurishokkia vai onko se jo iskenyt.

Parasta on ollut matkustelu ympäri Saksaa, nykyään jo ymmärrän junassa kuulutukset :)

Tsemppiä ap.lle ulkomailla asumiseen - sisulla mennään!

[/quote]

Ihan samoin se kansainvälisyys on lastenkengissä vielä Suomessakin. Maa on täynnä samanlaisia juntteja kuten saksanmaallakin. Jos Suomessa soittaa pk-seudulla asuntoja vuokraavaan yritykseen niin kerrotaan negatiiviseen sävyyn, että naapurissa voi asua ulkomaalaisia. Olen täysin suomalainen, mutta minua monesti Suomessa pk-seudulla nimitellään venäläiseksi ja puhutaan selän takana minusta kun ne ihmiset luulevat että en puhu suomea.

Olen tavallista pidempi ja aika hoikka ruumiinrakenteeltani. Muualla normaalisti luullaan ranskalaiseksi.

Ei sitä rasismia vaan Suomessa itse huomaa välttämättä jos ei joudu sen uhriksi, mutta ihan samoin varsinkin tietyt juntit kohtelevat Suomessa maahanmuuttajia huonosti vaikka maahanmuuttaja ei olisi heille mitään tehnyt. 

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 15:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 13:57"]

Naurattaa hieman nuo sopeutumisen perustat joissa yhtenä esimerkkinä annetaan aina virastoissa asiointi. Kun se asiointi virastoissa ei ole mitään arkipäivää vaan hyvin harvoin muuttoruljassin jälkeen tapahtuva juttu. Ulkomaalaiset Suomeen tullessa joutuvat ihan samanlasien byrokratian eteen.

Sen sijaan jos ei muutenkaan ole kovin sosiaalinen niin ulkomailla niitä kontakteja tulee entistä vähemmän solmittua ja se ulkkismies saattaa sitten ollakin paljon sosiaalisempi ja rakentaa sitä omaa sosiaalista kehäänsä. 

[/quote]

Joo virastossa asiointi on harvinaista monissa maissa, mutta se tehdään, kuten sanoit, ihan alussa yleensä ja silloin kielitaitosi ei ole parhaimmillaan.

[/quote] No ainakin asuinmaassani jouduin tekemisiin virastojen kanssa. Ja yhteiskunnan toimimattomuus tulee kyllä selväksi koko ajan. Esimerkkejä ihan jo laskujen maksamksesta, sitä kun ei tehdäkään verkkopankissa, vaan tietyt laskut pitää maksaa esim postissa, jossa jonotus on aina vähintään 30min. Ja yliopisto maksujen kanssa on ihme säätöä pari kertaa vuodessa, kun pitää hankkia todistus jossa käy ilmi ettei ole verotuloja Italiassa. lääkärissä käynti, ei ole sähköisiä lähetteitä vaan sinun pitää tilata aika lääkärill, joka kirjoittaa lähetteet, sitten menet labraan jonne maksat ja teet kokeet, 10pv myöhemmin voit hakea tulokset ja varata ajab lääkärille joka tulkitsee tulokset. Huh..

[/quote]

Suomessa tuskin lääkäriasiat toimii nopeammin :D!

[/quote] no kyllä toimii! Olen raskaana, vko 28 ja odotan vieläkin toista lääkärikäyntiäni.. Ei hajuakaan mitkä veriarvoni ovat, tai en ole esim kuullu vauvan sydänääniä. Tietenkin jos kuvittelisin, että jotain on vialla menisin yksityiselle tarkastamaan. suomessa ilmainen neuvola, avoin neuvola. Luoja kun toivon, että olisin raskausaikani Suomessa.

[/quote]

Minä myös raskaana viikolla 28 ja odotan edelleen toista lääkärikäyntiäni joka on vasta viikolla 36, ja ihan täällä Suomessa. Eikä tämä edes ole ollut ihan normaali raskaus, vaan on ollut useampaa poikkeavaa arvoa verikokeissa (esim. aloitettu kilpirauhaslääkitys vajaatoimintaan raskauden aikana, ja todettu trombosytopenia), jotka on työkkärissä tulleet ilmi ja neuvolassa "jatkettu hoitoa", muttei oikeastaan olla edes seurattu ollenkaan. Päätin nyt itse mennä (itse maksamiini) verikokeisiin tarkistamaan kilpirauhas- ja muut poikkeavat arvot ja otan neuvolaan niistä yhteyttä, jos on jotain huolestuttavaa ja pitäisi saada lääkärin mielipide. Että enpä nyt tiedä toimiiko täälläkään sen paremmin. Sydänääniä ja painonnousua seurataan kyllä aina silloin tällöin.

Tuskin se nyt sen kummempaa auvoa kenellekään on. Elämä on mitä on ja perusasiat on samat, on sitten Suomessa tai muualla. Sii on hyvät ja huonot puolensa. Ja sillä, joka luopuu omastaan ollakseen vain toisen matkassa, on aina huono olo. Jos onnistuu elämään lasten kautta tai jos voi siirtää oman työnsä/opintonsa/edes tärkeän pitkäntähtäimen harrastuksensa (ja mikään maratonta oite ei tässä riitä) jotenkin mukanaan, homma sujuu paremmin. 

Mä en sopeutunut. Minulla oli italaialainen mies, jonka kanssa muutin Italiaan. Haaveilinkin siitä muutosta, mutta käytännössä sitten tuli oman luonteeni realiteetit vastaan. Olen kotimaassakin aina ollut ujo, mutta kun jouduin paikkaan missä puhuttiin vierasta kieltä jota en osannut, ja jossa ihmiset oli jotenkin "pelottavan päällekäyviä", menin ihan lukkoon. Minusta tuli suorastaan sosiaalisten tilanteiden kammoinen. Yritin opetella kieltä, mutta aloin saada paniikkikohtauksia jos yritin puhua sitä. Vetäydyin itseeni yhä enemmän aj enemmän, enkä pystynyt esim. hakemaan töitä. 3 vuoden päästä palasin Suomeen, mies jäi sinne. Ei ollut onneksi lapsia joten ei ollut eroamisessa sen suhteen vaikeuksia. 

Välillä vieläkin haaveilen muutosta johonkin lämpimämpään maahan, mutta kokemuksesta tiedän, että jos mulla ei ole takana lottovoittoa jolla elellä oloneuvoksena, niin en tule pärjäämään.

Tottahan tuo on että luopuu liikaa omastaan, niin ei hyvää seuraa. Kyllähän sen tiedostan, ja yritin omia täällä kehitellä, mutta ei nyt sitten vaan toiminut. Ja nyt on sitten aika luovuttaa yrittämisestä, luulen niin.

Ap

Tottahan tuo on että luopuu liikaa omastaan, niin ei hyvää seuraa. Kyllähän sen tiedostan, ja yritin omia täällä kehitellä, mutta ei nyt sitten vaan toiminut. Ja nyt on sitten aika luovuttaa yrittämisestä, luulen niin.

Ap

Tottahan tuo on että luopuu liikaa omastaan, niin ei hyvää seuraa. Kyllähän sen tiedostan, ja yritin omia täällä kehitellä, mutta ei nyt sitten vaan toiminut. Ja nyt on sitten aika luovuttaa yrittämisestä, luulen niin.

Ap

Tottahan tuo on että luopuu liikaa omastaan, niin ei hyvää seuraa. Kyllähän sen tiedostan, ja yritin omia täällä kehitellä, mutta ei nyt sitten vaan toiminut. Ja nyt on sitten aika luovuttaa yrittämisestä, luulen niin.

Ap

Sorry. Netti temppuili, niin tuli vastaus monta kertaa. Ap

en ymmärrä, miten jotkut ei opi kieliä

Mun ystäväni perheellä kävi niin että vaimo ei sopeutunut koskaan vaan käytti sitten lapsia kiristyksenä että muuttavat takaisin Suomeen. Ettei muka lapset selvinneet ja viihtyneet - puhuivat kieltä sujuvasti, kävivät koulua ihan ok jne. Mutta rouvalle ei sopinutkaan se elämä joten miehen piti luopua hyvästä pestistään ja palata Suomeen. No, huonosti heillä menee muutenkin joten tämä vain yksi ongelma...

Onhan se vaikeeta. Minulle vaikeinta on se, että olen tottunut Suomessa siihen, että valtio auttaa. Suomessa ollaan myös niin nettikansaa , että kaikki löytyy aina netistä ja se on upeaa. Nykyisessä maassani työnhaku on esim vaikeaa, sillä ei ole luotettavaa nettisivustoa jolta voi hakea työpaikkoja. Ja byrokratia... Luoja! Olen silti jäämässä tänne asumaan ainakin vielä hetkeksi, sillä aina palatessani Suomeen, katsom ympärilleni ja tajuan ettei se ole paikka jossa haluan asua.

Olen nuorempana oppinut maan kielen vuodessa, kun on ollut vain kielen ympäröimänä, mutta nyt perheeltä ei ole aikaa, kotona puhutaan suomea, tuttavien kanssa muuta kuin paikallista kieltä. En vain ole jaksanut väsymyksen keskellä (vauvavuosiakin), ja vaikka olenkin yrittänyt, en ole niin hyvin oppinut. Toki ihan hurjasti alkutilanteeseen nähden, mutta se ei oikein riitä sujuvaan kanssakäymiseen, valitettavasti.