Kuinka paljon teidän lukiolaiset tekee kouluhommia vapaa-ajalla? Meidän teini hukkuu läksyihin.
Tuntuu, että lukion ekaluokkalainen tyttäreni ei muuta teekään kuin opiskelee. Kun tulee kotiin treenien jälkeen kahdeksan maissa illalla, aloittaa heti tekemään läksyjä ja paahtaa niitä pahimmillaan vielä yhdeltätoista, kun käyn itse nukkumaan. Viikonloputkin menee opiskeluun, lukee kappaleita "että sitten ei ole niin pahaa lukupainetta juuri ennen koeviikkoa" ja tekee muistiinpanoja, valmistuu seuraavaan viikkoon sekä tekee kaikkia projekteja, esitelmiä ynnä muita asioita, joita ei ehdi arki-iltoina tekemään.
Tytär on aina ollut tavoitteellinen oppilas, peruskoulun päättötodistuksessa keskiarvo oli lähempänä kymmentä kuin yhdeksää ja haluaa selkeästi pitää saman tason nytkin (ensimmäisestä jaksosta pelkkiä kymppejä). Äitinä vaan huolettaa ihan hirveästi. En kyllä ihmettele yhtään, että nuoret uupuu, kun työmäärä on tällainen. Onko ihan normaalia, että kaikki vapaa-aikakin menee kouluun jo tässä iässä?
Kommentit (61)
Mulla ei ole lapsia, mutta itse en oikeastaan koskaan tehnyt lukiossa läksyjä (tai paljoa mitään muutakaan). Sain keskivertopaperit. Nykyisin yliopistossa teen aika vähän mitään (luonnontieteet), toki joskus on kiiren täyttämiä viikkoja. Keskiarvo noin 3,5. Varmaan pienellä panostuksella voisi pärjätä aika hyvinkin. En sitten tiedä kuinka paljon se näkyisi tulevaisuudessa palkkatasossa.
Ymmärrän täysin että pidetään kiinni siitä että on saanut ysejä ja kymppejä, mutta ei pitäisi olla oppilaalle kauhea pettymys jos välillä kokeista paukkuu kutosta ja seiskaa. Loppuun palamisen vaara on jos koko ajan vedetään jaksamisen äärirajoilla. Pitää muistaa jättää paukkuja myös lukion jälkeiseen opiskeluun, tätä olen omalle pojalleni korostanat. Kun hän oli huolissaan jostain seiskasta, sanoin että se on yksittäinen koe jolla ei niin paljon ole merkitystä jatkoa ajatellen. Jokainen Vanhempi tuntekoon lapsensa, mutta kyllä minusta vanhemman on hyvä puuttua jos näkee jatkuvaa uupumusta, paineiden kasaantumista liian varhain.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin että pidetään kiinni siitä että on saanut ysejä ja kymppejä, mutta ei pitäisi olla oppilaalle kauhea pettymys jos välillä kokeista paukkuu kutosta ja seiskaa. Loppuun palamisen vaara on jos koko ajan vedetään jaksamisen äärirajoilla. Pitää muistaa jättää paukkuja myös lukion jälkeiseen opiskeluun, tätä olen omalle pojalleni korostanat. Kun hän oli huolissaan jostain seiskasta, sanoin että se on yksittäinen koe jolla ei niin paljon ole merkitystä jatkoa ajatellen. Jokainen Vanhempi tuntekoon lapsensa, mutta kyllä minusta vanhemman on hyvä puuttua jos näkee jatkuvaa uupumusta, paineiden kasaantumista liian varhain.
Käsittääkseni lukiossa käydään kyllä läpi, mitkä numerot voi lukion lopuksi vaihtaa S-merkinnöiksi. Joten todellakaan kaikkiin aineisiin ei kannata laittaa 100%-panosta.
Ap:lle tsempit. Meillä tytöllä meni lukion osalta aika samoin. Läksyjä tehtiin joka päivä useampi tunti ja treenit veivät saman verran. Viikonloppuisin myös opiskeli, mutta silloin ehti hengähtää ja levätäkin.
Varsinkin lukion alku oli raskasta, kun muutos yläasteen tahtiin näkyi. Meillä myös tyttö oli tunnollinen ja rima korkealla. Tosin jo yläasteella pyrin käymään hänen kanssaan keskusteluja, ettei vaadi itseltään liikaa. Pelkäsin että hän voi olla niitä myöhemmin opinnoissaan loppuun palavia kilttejä tyttöjä. Ja minusta pikkuhiljaa vähän oppikin laskemaan tasoa, mutta kyllä se peruskoulun päättötodistus oli se lähemmäs 10 silti.
Lukiossa tytön arvosanat olivat 8-10 välillä ja keskiarvo lähestyi enemmän 9 kuin 10. Lisäksi joissain aineissa hänelle itselleen näytti riittävän se 8. Ja keskittyi hieman enemmän itselleen tärkeisiin aineisiin. Töitä teki tasaisesti ja kokeisiin luku oli sitten helpompaa. Hyvin siis näytti tietävän itselleen toimivan tavan opiskella, vaikka vanhempana se näytti tosiaan aikaa vievältä. Aikaa hänellä meni tehtävien tekemiseen, ei ehkä niinkään itse lukemiseen. Ja useampi reaaliaine oli hänelle ne mistä ei tykännyt.
Harrastus vei tytöltä tuon kouluun panostamisen lisäksi sen varsinaisen vapaa-ajan. Useamman kerran yritin jutella haluaisiko lopettaa, mutta siihen ei ollut valmis. Rakasti lajiaan ja oli kasvanut siihen kiinni. Harrastus oli kilpapuolella ja tavoitteellista, eikä kertojen harventaminen olisi ollut mahdollista. Harrastuspuolella ei olisi ollut mitään annettavaa ja olisi turhautunut täysin. Tyttö siis omasta halustaan jatkoi koko lukion vaativaa harrastustaan siinä ohessa.
Lukio on nyt tytöltämme takana, kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi. Arvosanat olivat kaikki minusta todella hyviä, vaikka eivät olleet huippuja. Sen verran hyvin riittivät siihen, että pääsi arvosanoilla suoraan yliopistoon juuri sinne mihin halusikin. Ei tarvinnut stressata pääsykokeista tai miettiä vaihtoehtoja. Lähti siis tyytyväisenä opiskelemaan ja jatkaa samaa opiskelutekniikkaa, eli tasaista puurtamista. Sillä näyttää pärjäävän opiskeluissa hyvin ja mikään homma ei kasaannu, eikä siten stressaa älyttömiä. Alku on taas tietenkin ollut vaikeampaa kun moni asia on uutta ja korona on tuonut ongelmia lähiopiskeluun.
Oman lajinsa tyttö suostui lopettamaan vasta, kun aloitti opiskelut ja imeytyi sinne opiskelijamaailmaan. Toisaalta myös korona sotki heillä pakkaa ja tauon vuoksi joukkueen taso laski, eikä vastannut enää tytön tavoitteita. Samaan aikaan kilpailevat joukkueet menivät ohi taidoiltaan ja tytön turhautuminen näkyi. Päätti lopettaa, koska jatkaminen ei olisi antanut hänelle enää mitään ja koki ettei voi kehittyä enää. Tyttö teki surutyönsä ja siirtyi sitten elämässään eteenpäin ja keskittyy opiskeluihin.
Pojan päättötodistuksen ka oli lukuaineista tasan 10, kaikista 9,8, ja saa lakin nyt parin viikon päästä. Opiskeluun meni 1.vuonna eniten aikaa, koska päivien pituudet oli kurssimäärien vuoksi 8-16+matkat, mutta ei ajan kanssa ollut ongelmia, koska ei silloin ollut muissa riennoissa tuntikaupalla päivässä ja ymmärsi myös unen määrän tärkeyden. Tärkeätä myös priorisoida töitään ja olla armollinen itselle, kaikesta ei todellakaan pidä saada loistoarvosanaa eikä kaikkeen panostaa niin "kybällä", vinkkinä ja neuvona pojaltani omallesi ap, ei vaikka olisi ns huippulukiossa kuten omani.
Sitten lukion 2.vuotena hieman helpotti, mutta toki oli vielä useampi päivä viikossa tuota 8-16 päivää ja tietty kirjoituksiakin jo ja joku päivä sitten lyhyempi. Ja 3.lk olikin sitten aivan erilaista, ihan tynkäpäiviä ja viikottain 1-2 vapaapäivää.
Mutta nyt urakka ohi ja kohta painaa lakin päähänsä, kirjoitti yhden M:n ja loput E-L eli syytä olla tyytyväinen 😊
PS, kannattaa valita pitkä matematiikka, jos vain päätä riittää, nyt kun noita pisterajoja ym katsoo niin pojan hienosti mennyt pitkä matematiikka auttaa todistuksella hakemisessa kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä laiska lukiolainen, joka ei ilmeisesti tee mitään muuta kuin ihan pakolliset tehtävät. Suurimman osan vapaa-ajasta viettää kavereiden kanssa, välillä on iltoja ettei tee mitään koulujuttuja. Kokeisiin sitten lukee kyllä. Menestys keskinkertaista.
Meillä vähän saman tyylistä. Pelaa mieluummin kavereiden kanssa ja hoitelee läksyt ja kokeet siinä sivussa. Aikoo kuulemma tsempata sitten kirjoituksiin. Ei ole onneksi stressiä siitä vielä. Onneksi on kuirenkin älykäs ja perushyvä. Seiskaa ollut kurssiarvosanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä laiska lukiolainen, joka ei ilmeisesti tee mitään muuta kuin ihan pakolliset tehtävät. Suurimman osan vapaa-ajasta viettää kavereiden kanssa, välillä on iltoja ettei tee mitään koulujuttuja. Kokeisiin sitten lukee kyllä. Menestys keskinkertaista.
Meillä vähän saman tyylistä. Pelaa mieluummin kavereiden kanssa ja hoitelee läksyt ja kokeet siinä sivussa. Aikoo kuulemma tsempata sitten kirjoituksiin. Ei ole onneksi stressiä siitä vielä. Onneksi on kuirenkin älykäs ja perushyvä. Seiskaa ollut kurssiarvosanat.
Hyvin tyypillinen tapaus. Seiskaa kursseista ja ajatellaan että kyllä mä sitten kirjoituksissa osaan. Kyllä ne kurssiarvosanat aika hyvin antaa osviittaa. Tällainen tyypillinen tapaus pääsee toki ylppärit läpi, yleensä rivi on tasoa ABBA. Kaupan kassalle sillä pääsee ainakin.
Tuosta on jo kymmenisen vuotta aikaa, mutta itselläni meni korkeintaan tunti tai kaksi koulun jälkeen läksyjen teossa. Koe viikoilla päntätessä ehkä hieman enemmän. Ihan ok arvosanoja kuitenkin tuli, keskiarvo vajaa 9.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaa läksyt kahdeksan jälkeen illalla ja kokee että _kaikki_ vapaa-aika menee läksyihin? Mitä tapahtuu klo 15/16 - 20?
Pääsee koulusta neljältä, menee siitä suoraan bussilla treeneihin (matka puoli tuntia), pääsee treeneistä seitsemän jälkeen ja taas puoli tuntia kotiin.
On kyllä miettinyt treenien lopettamista. Ei vaan ole muuten kovin aktiivinen liikkuja, ja ihan oman terveytensä takia olisi myös hyvä, että joku liikuntaharrastus olisi... Sääli, jos koulu torpedoi tällä tavalla myös nuorten fyysisen kunnon.
- AP
Älkää nyt hulluja puhuko! Jos nuorella on sentään henkireikänä harrastus, niin älkää nyt herran tähden ottako vielä sitäkin pois, että sen jälkeen olisi vain koulu ja pänttääminen.
Harrastus ja liikunta nimenomaan antaa voimaa niin kauan, kuin nuori tekee sitä vapaaehtoisesti.
Olkaa vain tarkkana, että ette vaadi liikaa. Nuori päättää.
Vierailija kirjoitti:
Muistelen, että itse aikoinani tein jakson aikana tehtävät pois alta mahdollisimman nopeasti, mutta kyllä siihenkin saattoi kulua silti parikin tuntia illasta. Varsinaisen lukemisen kokeita varten taisin aloittaa viikkoa tai paria ennen koetta, ja viikonloppuisin saatoin jotakin tehtäviä tehdä tai lukea seuraavan viikon sanakoneisiin jos niitä oli tulossa. Keskiarvo taisi olla hieman yli 9 lukiosta päästyä.
Tästä on toki aikaa jo vuosia ja voin kuvitella, että jos nykyinen korkeakouluhakusysteemi olisi ollut silloin, en varmasti olisi muuta tmitä ehnytkään kuin opiskellut kaiken mahdollisen ajan ja palanut loppuun jo paljon ennen kirjoituksia.
lukion ka yhtä tyhjän kanssa, miten kirjoittaa ja mitä ja tietää suurpiirtein mitä haluaa eli sen mukaan valinnat.
Tyttö kunnianhimoisempana hukkuu ylimääräisiin kursseihinsa, poika on ottanut minimimäärän ja ehtii hyvin pelailemaan kavereidensa kanssa. Aika stereotyyppinen pari.
Mun esikoinen kävi lukion 2018-2021 ja kuopus aloitti 2021 kun tuli uusi lops. Jälkimmäisellä on noin kuusi kertaa enemmän hommaa ihan samoista kursseista.
1-3 h läksyihin on normaalia. Jokapäiväiset treenit taas eivät ole.
Älä opeta sitä kympin tyttö syndroomaan vaan opeta että ei aina tarvi olla täydellinen ja paras. Nais opettajat tukee paljon enemmän tyttöjä kuin poikia niin ei tyttöjen tarvi panostaa niin paljoa kuin poikien kun saa jo sukupuolensa vuoksi paremmat arvioinnit
Ota siltä puhelin ja some pois niin ei mene läksyihin enää tuntia kauempaa kun tekee oikeesti läksyjä eikä someta. Tämä auttoi meillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaa läksyt kahdeksan jälkeen illalla ja kokee että _kaikki_ vapaa-aika menee läksyihin? Mitä tapahtuu klo 15/16 - 20?
Pääsee koulusta neljältä, menee siitä suoraan bussilla treeneihin (matka puoli tuntia), pääsee treeneistä seitsemän jälkeen ja taas puoli tuntia kotiin.
On kyllä miettinyt treenien lopettamista. Ei vaan ole muuten kovin aktiivinen liikkuja, ja ihan oman terveytensä takia olisi myös hyvä, että joku liikuntaharrastus olisi... Sääli, jos koulu torpedoi tällä tavalla myös nuorten fyysisen kunnon.
- AP
Kyllähän hän sitten tekee muutakin kuin opiskelee vaikka aloituksessa muuta väitit. Lukio-opiskelut vie aikaa, se on sellaista.
Hui! Kuulostaa kamalalta. Miksi ajaa itsensä piippuun jo noin nuorena? Treenit pois ja koulun vastapainoksi vapaata oleilua ilman suorittamista iltaisin.
Oma poika teki kaikki tehtävät hyppytunneilla. Ei juurikaan kotona. Hyvät paperit sai ja pääsi mihin halusi.
Toinen poikani luki ja teki tehtäviä kaiket illat ja viikonloput ja oli stressaantunut. Sai kehnot yo paperit ja jatkopaikkaa oli monen yrityksen takana.
Kolmas poika oli huithapeli. Ei panostanut lukioon pätkääkääkään, tehtävät teki viime tingassa, läksyjä en nähnyt tekevän koskaan. Keskinkertaiset paperit sai. Opiskeli Tiimiakatemiassa tradenomiksi ja nyt pärjää ja ja tienaa hyvin projektien vetäjänä.
Ei tämä vanhempana yllättänyt, ihan pienestä pitäen näki kaikessa, että heidän omaksumiskykynsä, älynsä ja persoonallisuutensa olivat eri tasoa.
Vanhempina kannustamme tätä huonommin menestyvää lasta eniten.
Jos haluaa jatkaa harrastamista niin sitten pidennetään lukion käyntiä 4 vuoteen. Saa enemmän vapaa-aikaa kun on vähemmän kursseja. Jos haluaa käydä 3 vuodessa niin harrastuksia vähemmälle.
Tai voi toki jatkaa nykyisellä tahdilla ja toivoa, ettei se burnout tule juuri ennen viimeisiä kirjoituksia vaan vasta sen jälkeen niin voi levätä välivuoden ajan.
Riippuu alasta. Yhtä ohjetta tuohon ei normivuonna ole.
Joillekin aloille on tärkeintä, että on ylioppilas, sitten sisäänpääsy ratkotaan valintakokeessa.