Millainen on hyvä parisuhde sinun mielestäsi?
Meillä on mielestäni ihana suhde miehen kanssa, ja mietin todella lapsellisena täällä että miksei kaikilla ole samanlaista?
Meillä on mukavaa yhdessä, ja me kunnioitamme toisiamme. Molemmilla on omaa aikaa myös, ja yhdessä hoidetaan lapsia ja kotia: joitain asioita minä teen enemmän, joitain mies, mutta harvemmin tarvitsee riidellä näistä (joskus väsyneenä tulee sanottua jotain tyhmää vaikka roskapussista eteisessä). Seksi on ihanaa, ja usein saan nauraa miehen kanssa mahani kipeäksi. Monesti ajatellaan samoja asioita yhtä aikaa, tai täydennetään toistemme lauseita. Kumpikaan ei alista toista. Välillä on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan tai antaa sitä, mutta molemmat osaa pyytää anteeksi ja sopia.
Arki on sujuvaa siis. Kumpikaan meistä ei juo itseään humalaan, välillä juodaan lasit viiniä. Välillä käydään ilman lapsia elokuvissa ja teattereissa tai ravintolassa. Tai vaikka keikoilla. Yhdessä perheenäkin tehdään kaikenlaista. Rahan käytöstä olemme samaa mieltä ja olemme siinä järkeviä molemmat. Reissataan kerran vuodessa koko perhe jonnekin lämpimään ja kerran vuodessa kolutaan jotain Euroopan kaupunkia kaksin miehen kanssa.
Joskus kun täältä lukee juttuja tai kuuntelee niitä muualla, en voi käsittää millaisissa suhteissa te jotkut SUOSTUTTE elämään, miten annatte toisten kohdella itseänne. Se on surullista.
Kommentit (22)
En sanoisi että asiaa voi nähdä noin mustavalkoisena, ap.
Meillä on vasta neljäs aviovuosi menossa ja meillä on ollut näiden vuosien aikana todella monta raskaasti kuormittavaa tekijää elämässämme. Mies ei muistuta ollenkaan sitä onnellista ja ihanaa avioparia jonka valitsin.
Meno oli juuri tuollaista mitä ap kuvaa, ja helppohan se on olla onnellinen kun ei ole vastoinkäymisiä. Sitten seurasi kaksi erittäin huonostinukkuvaa lasta pienellä ikäeroilla, työttömyyttä, sairautta, rahapulaa, kamalia perheriitoja molempien suvuissa, muutto toiseen maahan jossa en puhunut kieltä enkä tuntenut ketään.
Täällä vielä ollaan ja yritämme parannella näitä tekijöitä jotka tekevät elämästämme onnettoman ja on todella vaikeaa erottaa mikä on elämäntilanteen ja mikä parisuhteen aiheuttamaa ...
Jos elämämme paranee ja parisuhde ei, sitten voisi miettiä avioeroa, mutta vielä pitää katsoa minne suuntaan ollaan menossa. Siis "suostun" elämään huonossa parisuhteessa kunnes selvitämme elämäntilanteemme.
Kiva kuulla ap, teillä on kaksi kypsää ihmistä suhteessa. Näin ei aina ole, vaan toisinaan sitä rakastuu ihmiseen, jossa voi ollakin ikävänä piirteenä todella keskenkasvuisuutta tietyissä asioissa. Kiltti ja aina ymmärtäväinen, tasa-arvoinen mies voikin olla aika aseksuaalinen sisimmiltään, ja sitten alkuhuuman jälkeen seksielämä tyssähtää miehen haluttomuuteen, tai miehen itsekkyys ottaa vallan jne. Tai kauniista, ihastuttavasta neitokaisesta kuoriutuu lapsien myötä hirviönainen, joka huutaa ja valittaa joka asiasta, on ikinegatiivinen, tai kaappijuoppo, kaappisyöppö, joka pajunvitsaisesta kauniista naisesta lihottaa itsensä virtahevon mittasuhteisiin, eikä enää meikkaa/laita tukkaansa.
Teille ei näin ole käynyt, vaan te molemmat olette kypsiä, tervehenkisiä aikuisia. Ja kun ihminen rakastuu, sitä ei yleensä tunne sitä ihmistä täysin, mihin sitä rakastuu, joten onnellakin on asiansa tässä suhteessa. Viisauttahan olisi katsella sitä kumppaniehdokasta pitkään, mutta jos sitä mennä pamauttaa rakastumaan, niin sitten niin käy! Ja moni ei halua lasten takia, ja puolison hyvien piirteiden takia jättää, esim. ihana, mutta seksitön mies/nainen parisuhteessa.
Ehkä Ap muotoilit jotenkin pontisi väärin? Tarkoituksesi oli siis ihmetellä, miksi ihmiset huolivat huonon kumppanin, tai pysyvät huonossa parisuhteessa?
Nyt ainakin sait vastauksia siihen, miksi ihmiset suostuvat ns. huonoon tai toisinaan huonoon parisuhteeseen (ja että asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin ulospäin näyttää).