Ihmiset, jotka hylkäävät ystävänsä parisuhteen vuoksi
Mikä kumma siinä on, että toiset ihmiset parisuhteen alotettuaan hylkäävät kaikki kaverinsa ja ystävänsä? Jos suhde sitten kariutuu, alkaa taas tulla yhteydenottoja kiivaaseen tahtiin ja ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Esimerkki: Ystäväni (nainen) alkoi muutama vuosi sitten seurustella ja katosi kuin taivaan tuuliin. Sen kummemmin minä kuin muutkaan hänen ystävänsä eivät saaneet ko. naiseen ihmeemmin yhteyttä. Viesteihin tuli vastaus pitkällä viiveellä, jos ollenkaan. Tapaamiset eivät ikinä hänelle sopineet tai jos ensin sopivatkin, niin sitten hän perui ne viime tipassa. No, suhde kariutui noin vuoden kuluttua, ja tästä ystävästäni alkoikin taas kuulua tiuhaan tahtiin... Aika painokkaasti kysyin, miksei hän pitänyt minuun (tai muihinkaan ystävinsä) juuri mitään yhteyttä seurustelusuhteen aikana. Ystäväni oli kovasti pahoillaan ja pyyteli anteeksi käytöstään. No, viime kesänä hän aloitti uuden seurustelusuhteen ja taas sama kuvio toistuu.
Tämä kyseinen tapaus ei suinkaan ole ainoa laatuaan, vaan saman kaltaisia on ollut vaikka kuinka. Ymmärrän toki, että alkuhuumassa on ihanaa viettää aikaa miesystävän kanssa ja muu maailma tuntuu katoavan ympäriltä. Mutta ei kai ystäviä silti pitäisi unohtaa? Onko sitten kivaa, jos suhde menee kiville, eikä olekaan enää ystäviä jäljellä? Itse olen parisuhteessakin aina pitänyt huolta, että yhteydenpito ystäviin pysyy.
Onko joku muukin törmännyt tällaisiin ystäviin (vai pitäisikö sanoa "ystäviin"), jotka katoavat kuin tuhka tuuleen, kun mies ilmestyy kuvioihin?
Kommentit (45)
M42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aika luonnollista kun aletaan perustaa omaa perhettä ja ottamaan yhteistä lainaa, sehän on vähän kuin oma yhteinen yritys. et sä noita kavereiden kanssa saa, joten luonnollista keskittyä nyt siihen puolisoon. kavereiden aika tulee taas sitten kun lapset on lähteneet omilleen ja talokin on maksettu
Tuskin niitä kavereita on enää siinä vaiheessa jäljellä..
Tässä onkin iso ero miehillä ja naisilla. Miesten kaverisuhteet pysyvät, vaikka olis tossasia pitkiäkin taukoja välissä. Ei sitä suhdetta ole tarvinnut vaalia millään tavalla ja kaikki on sen ymmärtäneet. Naisille näköjään pitää olla jatkuva yhteydenpito.
Jonkinlainen yhteydenpito pitää ystävyyden yllä myös silloin kuin ei ole tilaisuutta tai resursseja muuhun. Kyllä naisillakin ystävyys kestää tauot, kun sille on aikoinaan luotu luja pohja.
kaveri ex-mies ei hyväksynyt naisellaam omia kavereita, olisi vaan pitänyt olla hänen kavereiden kanssa, tästä tuli aina riitaa, mies kiukutteli viel jälkikäteen kun vaimo jätti
Vierailija kirjoitti:
M42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aika luonnollista kun aletaan perustaa omaa perhettä ja ottamaan yhteistä lainaa, sehän on vähän kuin oma yhteinen yritys. et sä noita kavereiden kanssa saa, joten luonnollista keskittyä nyt siihen puolisoon. kavereiden aika tulee taas sitten kun lapset on lähteneet omilleen ja talokin on maksettu
Tuskin niitä kavereita on enää siinä vaiheessa jäljellä..
Tässä onkin iso ero miehillä ja naisilla. Miesten kaverisuhteet pysyvät, vaikka olis tossasia pitkiäkin taukoja välissä. Ei sitä suhdetta ole tarvinnut vaalia millään tavalla ja kaikki on sen ymmärtäneet. Naisille näköjään pitää olla jatkuva yhteydenpito.
Jonkinlainen yhteydenpito pitää ystävyyden yllä myös silloin kuin ei ole tilaisuutta tai resursseja muuhun. Kyllä naisillakin ystävyys kestää tauot, kun sille on aikoinaan luotu luja pohja.
Jälkimmäisestä lauseesta olen kanssasi samaa mieltä. Ja minusta juuri ne tauot kertovat ystävyyden laadun. Jos ystävyys kaatuu taukoon, ei se mitään todellista ystävyyttä koskaan ollutkaan. Elämäntilanteiden muutokset ovat niitä hetkiä, jolloin ystävyydessä jyvät erottuvat akanoista. Jos ystävä ei ymmärrä tai ei edes halua ymmärtää, mitä sellaisella "ystävällä" edes tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aika luonnollista kun aletaan perustaa omaa perhettä ja ottamaan yhteistä lainaa, sehän on vähän kuin oma yhteinen yritys. et sä noita kavereiden kanssa saa, joten luonnollista keskittyä nyt siihen puolisoon. kavereiden aika tulee taas sitten kun lapset on lähteneet omilleen ja talokin on maksettu
Tuskin niitä kavereita on enää siinä vaiheessa jäljellä..
Tässä onkin iso ero miehillä ja naisilla. Miesten kaverisuhteet pysyvät, vaikka olis tossasia pitkiäkin taukoja välissä. Ei sitä suhdetta ole tarvinnut vaalia millään tavalla ja kaikki on sen ymmärtäneet. Naisille näköjään pitää olla jatkuva yhteydenpito.
Jonkinlainen yhteydenpito pitää ystävyyden yllä myös silloin kuin ei ole tilaisuutta tai resursseja muuhun. Kyllä naisillakin ystävyys kestää tauot, kun sille on aikoinaan luotu luja pohja.
Jälkimmäisestä lauseesta olen kanssasi samaa mieltä. Ja minusta juuri ne tauot kertovat ystävyyden laadun. Jos ystävyys kaatuu taukoon, ei se mitään todellista ystävyyttä koskaan ollutkaan. Elämäntilanteiden muutokset ovat niitä hetkiä, jolloin ystävyydessä jyvät erottuvat akanoista. Jos ystävä ei ymmärrä tai ei edes halua ymmärtää, mitä sellaisella "ystävällä" edes tekee?
Minusta ystävyyttä viljellään ihan muilla tavoilla kuin bilettämällä ja shoppailemalla. Siihen nyt kelpaa kuka tahansa tuttu.