Ärsyttääkö teitä alisuoriutuvat tuttunne?

Up

Eii työt tekemällä maaailmasta lopu koskaaan.

Olen itse alisuoriutuja ja ärsyttäähän niitä. Se satuttaa ja pelottaakin.

Ei voi mittää. Jokainen onneksi päättää omista paukuistaan. Mua puolestani ärsyttää sellaiset ihmiset jotka luulevat tietävänsä mikä on toiselle parasta. Tekisit niin tekisit näin ja sun pitäis sitä ja sun pitäis tätä. SE on ärsyttävää.

Jokainen taaplaa tyylillään.

Ei ärsytä kunhan eivät ruinaa apua johonkin josta ihan hyvin pystyisivät yksinkin suoriutumaan.

Mä niin toivon että olet mun läheinen ja ärsyynnyt minusta, pskaa loppuelämää hei kun noin paljon menee tunteisiin se, miten muut elää :D

Vääriä valintoja on tullut tehtyä ja tässä iässä niitä on hankalaa enää lähteä muuttamaan. Silti ei ole takuita paremmasta elämästä, joka tosin on nykyäänkin hyvää. Tosin aliarvostettua ja halveksittua.

Ei ärsytä niin kauan kuin ei märise mun saavutuksistani, jota eivät johdu lahjakkuudesta, vaan ahkeruudesta ja sinnikkyydestä.

Niin siis hän ei ole juuri sellainen kuin SINÄ haluat.🙄

Jokaisella on oma polkunsa, eikä kaikki halua suorittaa täysillä. Tai voi olla jotain minulle näkymättömiä esteitä, joita eivät halua kertoa. Annan muiden olla.

Olet siis luonut itsellesi ongelman tyhjästä.

Miehen sisko on ottanut tehtäväkseen kouluttaa mua muiden sukulaisten edessä, yritän vältellä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mittää. Jokainen onneksi päättää omista paukuistaan. Mua puolestani ärsyttää sellaiset ihmiset jotka luulevat tietävänsä mikä on toiselle parasta. Tekisit niin tekisit näin ja sun pitäis sitä ja sun pitäis tätä. SE on ärsyttävää.

Niiin aivan. Hyvin sanotttu. Ihhmisen oman päänsisällähän on kuitenkin  se ihmisen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mittää. Jokainen onneksi päättää omista paukuistaan. Mua puolestani ärsyttää sellaiset ihmiset jotka luulevat tietävänsä mikä on toiselle parasta. Tekisit niin tekisit näin ja sun pitäis sitä ja sun pitäis tätä. SE on ärsyttävää.

Niiin aivan. Hyvin sanotttu. Ihhmisen oman päänsisällähän on kuitenkin  se ihmisen elämä.

Esiiim moni psykopaaatti olisi varmaaan onnellisimpia maaailmassa jos kykenisi tuntemaan jotakin koska kykenevät aiina ns "järjestelemään "asiat parhaiin päin. Taaas liika heiko sortuvat elämääään muiden ehdoilla.

Lakukissa kirjoitti:

Niin siis hän ei ole juuri sellainen kuin SINÄ haluat.🙄

Miks sä kommentoit aina negatiivisesti ja alentavasti? Ihan sama onko aloitus sellainen, ei sinun tarvitse sitä samaa linjaa jatkaa. Kaikki näkemäni kommentit sinulta ovat nimittäin olleet todella nuivia.

Ärsyttää suorittajat. Vaativat itseltään ja muilta ihan turhan päiväistä nyhräämistä turhien asioiden parissa. Kunhan on vaikeaa ja ankeaa niin voi elää ja hengittää. Tyhmää.

Vain silloin ärsyttää, kun tuttavani valittaa töistään (ei mitään koulutusta) ja samaan syssyyn haukkuu kaikki ammatit, mitä ei koskaan haluaisi tehdä syystä x tai y. Ei asiakaspalvelua, hoitotyötä, johtamista, likaista työtä, myyntityötä, labratyötä, IT-hommia, ei kausityötä, vuorotyötä... Jotenkin se että kaikkea pitäisi olla tai saada automaattisesti ilman koulutusta joku ihannetyö, jollaista ei ole edes olemassa. Ja mitään ei halua tehdä sen työn saamisen eteen, ja että vielä päälle dissaa mun ammattia, ottaa päähän.

Mutta kunhan keskustelut pysyvät pois näiltä raiteilta, minua ei ärsytä yhtään ja tätä lukuun ottamatta kyseessä on mitä mukavin ihminen. Luulen, että hänellä saattaa olla vaikeaa tai ahdistaa eikä uskalla yrittää, joten hän kääntää sen niin päin, että mikään työ ei kelpaa hänelle. Tai jotain. Sillä pääsen ensireaktiostani ärsytyksestä ja pystyn olla tukena. En pidä häntä alisuoriutujanakaan, mutta kai koin tämän vähän sivuavan aihetta, että sain tätä pohtia.

Kannattaa keskittyä vaan siihen omaan erinomaisuuteensa ja suorittajan elämäänsä. Miten sä edes ehdit ajatella ketään muuta kaikelta siltä suorittamiselta? Onnee sulle jos teet kiireestä ja rehkimisestä itsellesi merkityksellisen elämän, mutta se ei ole sitä tavoiteltavaa elämää kaikille.

Ja kepillä muurahaispesää.

Minä alisuoriutujana toivoisin, että ystävät olisivat edes kerran tosissaan kysyneet, miksi väistelen enkä anna lahjojeni loistaa. Ehkä olisin uskaltanut pohtia kysymystä niin ajoissa. Mitä ystävyyttä sellainen on, ettei tavoitella toisen parasta ja jeesitä tätä sitä kohti jos hän sinne uskaltaisi pyrkiä.

Nykyinen silleenjättämisystävyys ei ole oikeaa hienotunteisuutta, vaan pelkuruutta ja hylkäämistä.