Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa jo valmiiksi äitini suhtautuminen laihtumiseeni
23.03.2014 |
Laihdutan tällä hetkellä BMI 26:sta (nyt 25) kohti BMI 20:ntä, joka on ihannepainoni. Siihen painoni aina hakeutuu, kun syön normaalisti ja liikun säännöllisesti, ja siinä painossa minulla on paras olo. En halua painoni olevan sen alle enkä päälle.
Ahdistaa vaan, mitä tapahtuu kun äitini jossain vaiheessa huomaa tapahtuneen muutoksen. Kotona asuessani terveellistä elämäntapaa ja liikuntaa pidettiin sairaana, ja juoksuharrastuksestani tuhahdeltiin paheksuvasti. Painoani paheksuttiin myös samalla lailla, kun painoindeksini oli silloinkin 20:n kieppeillä. Loppujen lopuksi pistivät minut yläasteikäisenä laitokseen, koska olin heidän mielestään "liian laiha" tuon painoisena. Söin siellä toki normaalisti ja pääsin pois muutaman päivän jälkeen.
Nyt olen asunut 5 vuotta omillani, mennyt tänä aikana naimisiin, hankkinut lapsen, opiskellut ja rakentanut elämää. Siinä sivussa sitten kerännyt nuo muutamat ylikilot, jotka nyt haluan karistaa. Olen varma, että kun painoni lähestyy tuota ihannepistettä, niin saan taas kuulla kuittailua, että olen muka anorektikko ja jotenkin sairas. Miten tuommoiseen pitäisi suhtautua niin ettei heittäisi vain bensaa liekkeihin?
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 09:41"]
Äitejä on monenlaisia... Omani on ollut koko elämänsä hoikka ja normaalipainon alarajoilla. Minä tyttärenä taas aikuisiässä normaalipainon ylärajoilla ja lievän ylipainon puolella. Äidilleni painoni on iso ongelma, josta hän on kantanut huolta ties kuinka pitkään. Äidin asenne on minulla toiminut jopa päinvastoin eli olen juuttunut ajatukseen, että omapa on asiani ja äidin takia en kilojani karista...
[/quote]
Vähän sama juttu täällä. Olin nuorena hoikka, mikään laiheliini en ole ollut koskaan, mutta bmi kuitenkin siellä 21-22 välillä. Äitini kuitenkin huomautteli painostani, sanoi että olen lihonut jne... joka aiheutti sen että ihan oikeasti itse kuvittelin silloin ja olen aina kuvitellut olevani vähän pullukka. Vaikka nyt kun katsoo kuvia teiniajoiltani, olin ihan hoikka ja normaali teini! Mutta sitten kun omilleen muutettuani aloin vähitellen vuosien saatossa lihoa niin että bmi olikin lopulta 30, en edes huomannut sitä koska mulla oli aina ollut se sama pullukan identiteetti. Nyt vain olin oikeasti pullukka! En tiedä, ehkä äitini jotenkin tarkoitti hyvää mutta teki aikamoisen karhunpalveluksen :( Nyt laihdutan koska itse haluan, mutta ärsyttää jo etukäteen äitini suhtautuminen laihtumiseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitä painoindeksiä pitää vahdata?
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 11:24"]
Miksi sitä painoindeksiä pitää vahdata?
[/quote]
Juuri niin. Tuossahan se ydinongelma onkin eli pakko saada mittarilukemaksi 20. Ehkä äiti on kuitenkin oikeassa?
Lyhyesti ap, äitisi vaikuttaa hyvin narsistiselta ihmiseltä mm. siksi, että hän puuttuu fyysisyyteesikin tuossa määrin tunkeillen ja sinulle ahdistusta tuottaen, vaikket sinä sitä häneltä pyydä, et siis pyydä hänen mielipidettään. Ja mm. siksi että sinä, hänen jos selkeästi aikuinen tyttärensä, et ole kyennyt irtautumaan hänen vallastaan vieläkään? Pistä nainen jäähylle elämästäsi, jos hän ei tajua että olet täysin erillinen ihminen etkä ole mitenkään hänen ohjailtavissaan, eikä sinun kuulukaan olla, etkä sinä ole velvollinen kysymään häneltä lupaa aikuisen ihmisen elämässäsi y h t ä ä n mihinkään. Saat painaakin juuri sen verran kuin haluat - siis vain yksi sadoista omista asioistasi tämä. On se äitiys vaan niin jalo asia... ihanaa... Näitä kamalia ahdistavia mammojahan tuntuu palstankin mukaan riittävän ja riittävän... Halutaan pitää aikuinenkin jälkikasvu naruissa hyppelemässä iän kaiken, ja pistetään painostamalla lapsi elämään kuten itse haluaisi tai olisi halunnut elää, kun ei oma henkinen kasvu koskaan yltänyt näkemään ihmisten erillisyyttä toisistaan ihan kaikissa ihmissuhteissa, ihan kaikissa.