Lue keskustelun säännöt.
Jokainen parisuhteeni on päättynyt puheenaiheiden loppumiseen
22.03.2014 |
Olen ollut kolmessa vakavassa suhteessa, ja niistä jokainen on päättynyt samasta syystä: kaikki puhuttava on lopulta loppunut. Nämä suhteet kestivät 2, 4 ja 3 vuotta, ja kaikissa tapauksissa yritin korjata asiaa parhaani mukaan mutta mikään ei toiminut.
Jokaisessa tapauksessa kävi niin, että ajan viettäminen yhdessä väheni pikkuhiljaa minimiin, koska kavereiden kanssa oli hauskempaa. Yhteiset ravintolaillalliset, lenkit luonnossa, ulkomaanmatkat ym. epäonnistuivat kaikki, koska mitään molempia kiinnostavaa puheenaihetta ei vain ollut jäljellä. On hirveän masentavaa istua ravintolapöydässä hiljaa rakastamansa ihmisen kanssa, kun mitään puhuttavaa ei yksinkertaisesti enää keksi.
Olen usein miettinyt, että ehkä minä olen vain tylsä ja mielenkiinnoton ihminen. Kuitenkaan tätä ongelmaa ei ole ystävien, kollegojen ja perheenjäsenten kanssa: puhuttavaa riittää aina ihan eri lailla kuin näiden miesten kanssa.
Olenko ollut väärien miesten kanssa, vai sellaistako parisuhde lopulta on, hiljaisuutta? Itse unelmoin suhteesta, jossa puheenaiheiden eteen ei tarvitsisi jatkuvasti kamppailla, vaan jutustelu tuntuisi luonnolliselta.
Olen n. 30-vuotias, jos jotakuta kiinnostaa.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="22.03.2014 klo 14:19"]
19 on oikeassa. Suhde syvenee, kun asiatasolta siirrytään puhumaan tunnetasolle. Jos tätä siirtymää ei tapahdu, niin suhde jää pinnalliseksi. Eli avoimuus ja turvallisuus lisääntyy sitä mukaa, mitä syvemmälle mennään, puhutaan tunteista, pettymyksistä, haavoista ja haaveista.
[/quote]
Mulla tää ei ainakaan ole toiminut. Edellisenkin miehen kanssa puhuttiin jo tosi alkusuhteesta tyyliin kaikki lapsuudentraumatkin läpi (meillä on molemmilla ollut samanlaisia ikäviä kokemuksia sekä kotioloissa että koulussa, joten sitä kautta löytyi henkinen yhteys). Mutta jossain vaiheessa ei niissäkään ole enää puhumista, tai haluaisi puhua muutakin kuin "terapiajuttuja" - ja valitettavasti oikein mitään muita yhteisiä puheenaiheita ei tuntunut löytyvänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pian 20 vuotta ollut mieheni kanssa ja yhä onnellinen että saan herätä aamuisin hänen vierestään!
Minulla on muutamia ystäviä, joihin tutustuin lapsena. Joskus voi mennä pidempäänkin ettei tavata tai soiteta, Facea ei aina olla päivittämässä mutta välit säilyy ja välissä on välinpito.
Tunne on minusta tärkeintä ihmissuhteissa. En pidä parisuhdetta juurikaan erilaisena mitä ystävyyssuhteet on. Juttua pitää tulla mutta jos kaverin kanssa olosi on hyvä vaikket puhu ja sitten miehen kanssa jonka kanssa jaat vuoteesi sama hiljaisuus ei toimi niin sehän on vaan henkilökemiaa mikä klikkaa tai hankaa vastaan. Nimenomaan parisuhteessa hiljaisien hetkien ja muun kuuluu entistä syvemmälle vaan onnistua. Minulle tuli tuntemus kun luin juttuasi että ehkä sinä vaan pinnotat ja koitat olla jotain jos miehien kanssa se tekemättömyys ja jalkojen heittäminen kohti kattoa ei toimi.
Ei ne miehet sitten ole olleet edes kuuntelijoita? Mun mies on hiljainen, mutta kuuntelee. Ei se edes ihan kaikkea taida kuulla, esim. pitkillä automatkoilla, mutta esittää niin osuvasti, ettei haittaa, kunhan välillä osaa sanoa oikeissa kohdissa kiinnostuneen murahduksen ;D
Tietysti välillä jutellaan ihan tiiviisti niin että toinen kuuntelee, mutta minusta on kivaa pälistä vaikkei toinen nyt ihan jokaista sanaani "kuulisikaan" mutta antaa mun jutella.
19 on oikeassa. Suhde syvenee, kun asiatasolta siirrytään puhumaan tunnetasolle. Jos tätä siirtymää ei tapahdu, niin suhde jää pinnalliseksi. Eli avoimuus ja turvallisuus lisääntyy sitä mukaa, mitä syvemmälle mennään, puhutaan tunteista, pettymyksistä, haavoista ja haaveista.