Millainen olit kouluaikana ja mitä teet nykyään?

nykyään akateeminen virkanainen asiantuntija-alalla. Sain esikoisen kypsällä iällä ja ainokaiseksi jää. Tähtäimessä vielä ennen eläkettä pari nousua hallinnon ja ministeriön portailla.

Muuten olin syrjään vetäytyvä ja kiusattu oppilas.



Kaikki muu oli koulussa kivaa paitsi oman luokan oppilaat peruskoulussa.



Nyt olen yhteiskuntatieteen maisteri ja esimiestehtävissä, suuren perheen äiti ja asun maalla.



Nimimerkki: Pois tieltä risut ja männynkävyt!

Nykyään olen kotiäitinä, ainakin vielä!

Meitä on nimittäin tosi monia, jotka emme erityisemmin päntänneet. Itselläni on ainakin hyvä kuulomuisti: riitti, että oli hereillä tunneilla. Yo-kirjoituksiin luin matikkaa ja hissaa, en muuta (ja 6 ällää silti sain).

Jos kuulostaa leuhkalta, niin voin paljastaa, että tuossa on kolikon kääntöpuolikin olemassa. Tuo " vihellellen opiskelu" kostautui sitten yliopistossa, jossa ei enää pärjääkään olemalla luennoilla hereillä, kun kerran iso osa opiskelusta ainakin meikäläisen opiskelualalla oli kirjatenttejä. Piti todella ottaa itseä niskasta kiinni, että oppi tunnollisemmaksi!

Ja minusta tuli opettaja :-)))

Yliopistossa riittää, kun lukee tenttikirjoista sisällysluettelot, näihin kirjatentteihin ja esseevastauksiin piisaavat asiasanahakemistot.



Että se yliopistossa pänttäämisestä. Höpön löpön.

Vierailija:

Yliopistossa riittää, kun lukee tenttikirjoista sisällysluettelot, näihin kirjatentteihin ja esseevastauksiin piisaavat asiasanahakemistot.

Että se yliopistossa pänttäämisestä. Höpön löpön.

Nykyisin olen erikoistumassa oleva lääkäri, tosin juuri nyt äitiyslomalla.



Ja nyt tämä ehkä tulee oikeaan ketjuunkin.

Opintonsa saa normaaliälyinen opiskelija loppuun, kun vain istumalihakset kestää. Vasta sen jälkeen on kyse lahjoista ja neroudesta sun muusta, jota tietysti kaikki ylisopistossa olevat haluavat kuvitella itsellään olevan.



Ja mää oon itte akateeminen ja siksi asia minua välillä huvittaakin.

Vierailija:

Olitko peruskoululaisena A) hikari eli koulumenestys oli hyvä ja satsasit opiskeluun halusit hyviä numeroita, viihdyit koulussa

B) keskitasoa, menit muiden mukana ja teit parhaasi, yritit pärjätä, viihdyit ihan hyvin, ei kummempaa kommentoitavaa

C)hiljainen hissukka, et juuri erottunut massasta, vetäydyit taka-alalle

D) pissis, muoti ja pojat oli tärkeitä, tupakkaa ja viinaakin tuli maisteltua, koulumenestys ei ollut niin tärkeää

vastaa mihin ryhmään itsesi luet, Tiedän että jaottelut on yleistyksiä ja piirteitä voi olla useastakin ryhmästä. kerro myös mitä teet nykyään eli voimmeko ennustaa kouluajoista tulevia kohtaloita!

Siis... hikari kyllä. Viimeinen todistus oli keskiarvoltaan 9,5. Mutta mun ei tarvinnut tehdä mitään koulumenestyksen eteen. Tai siis en paahtanut iltoja kirjojen parissa. Kävin paljon bileissä, diskoissa jne. Pojista olin erittäin kiinnostunut, mutta tietenkin juuri homosta eniten. :)

Erotuin joukosta ja olin vastarannan kiiski jo tuolloin. Yläaste oli ihan kivaa jo, ala-aste ei niinkään. En ollut varsinaisesti suosittu koulussa, mutta kiusaaminen onneksi loppui yläasteella. Oli minulla ystäviä onneksi ja tulin toimeen kaikkien kanssa.

Vierailija:

Opintonsa saa normaaliälyinen opiskelija loppuun, kun vain istumalihakset kestää. Vasta sen jälkeen on kyse lahjoista ja neroudesta sun muusta, jota tietysti kaikki ylisopistossa olevat haluavat kuvitella itsellään olevan.

Ja mää oon itte akateeminen ja siksi asia minua välillä huvittaakin.

a) kyse ei ole sinänsä suuremmasta neroudesta kuin siitä, että jossakin määrin yliopistossa pitää niitä tenttikirjoja raottaa, jos haluaa saada säällisen arvosanan tentissä. Pitkälle pääsee säveltämällä, muttei täysin. Eli puhe oli vain normaalista opiskelusta, ei erityisvaativuudesta, saati neroudesta.

b) miten ne istumalihakset liittyvät kirjatentteihin? Luennoilla ja harjoituskursseilla käymisessä ne auttavat, mutta kirjatentit ovat eri asia.

c) et voi mitenkään yleistää kaikkia oppiaineita samaan. On hirveän isoja eroja eri alojen välillä! Esim. itse sain suht helposti 3 ov parin-kolmen kirjan tentistä. Kemiaa opiskeleva ystävä sen sijaan kiroili, että koko lukuvuoden kestäneestä käytännönkurssista sai rupaiset 0,5 ov.

Jotkut aineet ovat silkkaa eksaktia nippelitietoa (esim. lääketieteellinen, oikeustieteellinen), toisissa pärjää suhteellisen hyvin säveltämällä omasta päästään.

E) Vihasit koulua, vaikka olitkin ihan akateemisesti hyvä. Et pitänyt muodista etkä pissiksistä ja poikien perässä juoksentelevat naurattivat. Et pitänyt hissukoista ja hiljaisista nössyköistä, jotka ärsyttivät sinua. Kuvittelit olevasi kovinkin intellektuelli ja riitelit akateemisista aiheista opettajien kanssa. Lintsasit voidaksesi istua lukemassa jossakin rähjäisessä kahvilassa. Podit teiniangstia ja maailmantuskaa.

Mutta jos on ihan pakko itsensä johonkin kategoriaan pistää, niin kyllä tuo pissis kuvaa mua sitten parhaiten. Mutta olin ja olen sen verran fiksu, ettei mun tarvinnut päntätä koulussa menestyäkseni, joten se ei ollut tärkeäkään.



Nykyään opiskelen yliopistossa, mies on myös korkeasti koulutettu, lapset tehdään nuorina, yksi jo tehty, ja toinen suunnitelmissa ennen kolmeakymppiä vielä.

Näitä tyyppejä näkee kaikkialla.



Ja mitä minuun tulee nykyään: olen akateemisesti koulutettu, mutta omaan alaani tylsistynyt wannabe-kirjailija, joka ei kuitenkaan saa juuri mitään julkaisukelpoista aikaiseksi.

Sain hyviä numeroita ilman sen kummampaa vaivannäköä. Olin myös semmoinen " erilainen nuori" (siis todellakin erilainen, en mikään heimoerilainen) niin pukeutumiseltani kuin ajatusmaailmaltani. Oli minulla muutama kaverikin, mutta kaikki muut kiusasivat. Turhautti jo silloin ihmisten tyhmyys, en todellakaan viihtynyt koulussa, mutta tajusin kuitenkin, että on omaksi parhaakseni mennä sinne kiltisti.



Nykyään lusmuilen, lukion kävin kunnialla loppuun, mutta sen jälkeen olen jättänyt kolme koulua kesken. Pidän tässä nyt vauvanhoitovuoden ja yritän keksiä, mikä ala olisi tarpeeksi kiinnostava, että jaksaisi ihan tutkinnon repiä kasaan.

vastauksessani erottelua siihen, miten lukiossa vielä pärjää olemalla läsnä tunneilla (=perslihakset), mutta yliopistossa se ei käy, koska iso osa opiskelusta on kirjatenttejä. Menikö jakeluun?

Ööööh. En tiedä. :D Bisnesnaista minusta alkavat koulussa leipoa. ;)



Olen yh-äiti, jolla on onnekas elämä. Koulumenestys auttoi minut parhaimpaan lukioon, johon saatoin mennä ottaen huomioon, että vanhempani kielsivät minua muuttamasta kotoa pois. Ressuun halusin alunperin. Kävin naapurikaupungissa ilmaisutaitopainoitteisen lukion englanniksi.



En vieläkään tiedä miksi haluan aikuisena. :D Ja ikää on 26 vuotta. Toivottavasti tämä liiketalous sopii minulle. Jos ei, niin tuleehan aina uusi kevät.

En myöskään osaa keskittyä lukusalissa.

Koulu ei kiinnostanut pätkääkään vaan eläimet ja niiden hoito. lintsasin paljon, joitakin kavereita oli ja ne eivät missään nimessä saaneet olla niitä jotka menivät massan mukana. Viinaa join ja tupakkaa poltin, kaupoista varastelin, Suomi rokkipoppi oli in! Mustat vaatteet piti olla ja hiukset värjättynä punaisiksi. Kaikkea piti kapinoida ja snobilikkoja uhata vetää turpaan. En tiedä olenko muuttunut sen kummemmaksi tämän 20 vuoden aikana. tyhmyyksissä tehnyt vaikka mitä, linnalta tuurilla vältytty.

olin punkkari, ja esillä aina. pidin jokseenkin jatkuvaa yhdennaisen showta. koulu tuli lutvittua kesitaossena, mutta eipä se olisi tuolloin edes kauhesti kiinostanut olisiko tullut pätöstorkkaa vaiko eikö.Inhosin kouluaikaan suunattomasti näitä lacoste, adidas. fila. purkkarikenkäisiä peroksidi ihmisiä eli siis niitäpissiksiä. uuh. Itseasiassa minusta snobit on edelleen ällöjä...

Viina ei maistunut silloin eikä nytkään, tupakkia poltin mutta senkinolen jo lopettanut.

Lapsiakaan ei pitänyt tehdä ainuttkaaan ja kissoja piti olla 2.



Nyt olen tavallinen ponihäntäpäinen kotiäiti kera usemmankin lapsen siis olen suurperheen äiti, Naureskelen omille teinivuosieni kuville ja meikeille hiuksetkin oli aika huiput. heh.

Edelleen olen kyllä ulospäivsuuntautuva.