Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen on ollut karmein naapurisi?
19.11.2020 |
Naapuriini muutti pari kuukautta sitten alkoholistipariskunta. Ovat varmaan siinä 50-60 v ja aivan pultsarin näköisiä. Hyvin harvoin kuitenkin heidät olen nähnyt, koska eivät liiku päivisin. Kuullut sen sijaan olen. En heidän ryyppäämisestään tietenkään vähääkään välittäisi, jos he tekisivät sen hiljaa omissa oloissaan. Sen sijaan he myökkäävät ja huutavat kaiken sanomansa. He pitävät musiikkia täydellä teholla, kutsuvat muita juoppokavereita kylään ja laulavat kuorossa öriseviä kännilauluja.
Viikonloppuna ja päivälläkin ärsyttäisi kuunnella juoppojen örinää, mutta he aloittavatkin jokaviikkoiset juhlansa keskiviikkona ja päättävät maanantain välisenä yönä. Tiistai on yleensä ollut taukoa. Huuto alkaa noin kello 10 aikaan illalla.
Naapurit käyvät aina välillä heille asiasta huomauttamasta. Käynnin jälkeen vaimo alkaa ulista kuin palosireeni "ViiiiiiTtuuuuUUUuuuuuuuuuuuUUUUUUUU ViiiiiiTtuuuuUUUuuuuuuuuuuuUUUUUUUU ViiiiiiTtuuuuUUUuuuuuuuuuuuUUUUUUUU"
Toissayönä heräsin tähän ulinakuoroon kolmelta aamuyöllä. Katsoin ikkunasta ja nainen seisoi alusvaatteisillaan pihalla kädet ojossa ja ulisi v'ttua taivaisiin kuin palosireeni. H-U-L-L-U-J-A. Nainen saa siis tällaisen kohtauksen, jos joku käskee heidän olla hiljaa.
Heistä on jo ehditty valittaa asunnon omistajalle useamman kerran. Asunnon omistaja vain on ilmeisesi naisen tytär.
Onneksi olen muuttamassa pois ensi viikolla muutenkin. Toivottavasti talon muut asukkaat saavat heidät häädettyä jotenkin. Mietin tässä, että minulla on ollut varsin hyvä tuuri naapureiden kanssa, sillä tätä ennen ei minulla ole ärsyttäviä naapureita ollut ollenkaan.
Olisi hauska lukea muiden kauhutarinoita naapureista. Minkälainen on siis ollut sinun hirvein naapurisi?
Kommentit (63)
Ei mulla kovin karmeita naapurikokemuksia taida olla, mutta yksi ikävä tulee mieleen. Parikymmentä vuotta sitten muutimme ihan uuteen kerrostaloon ja talo täyttyi nopeasti asukkaista. Muutaman kuukauden kuluttua minut pysäytti talon pihalla keski-ikäinen nainen, jonka olin joskus nähnyt rapussamme tai pihalla, mutta en tiennyt, missä asunnossa hän asui. Hän alkoi närkästyneenä valittaa minulle, miten meidän asunnossamme aletaan juosta ympäri asuntoa ja meluta aamukahdeksalta ja lopetetaan vasta illalla. Joka ainut päivä! Kysyin hämmästyneenä, että oliko hän aivan varma, mistä sellaisia ääniä kuului, koska meidän lapsi (joka oli vieläpä rauhallinen tapaus) oli päivät päiväkodissa, mies oli päivät töissä ja minä kirjoitin gradua joko kirjastossa tai kotona. Kukaan ei juossut eikä möykännyt edes viikonloppuisin. Kyllä, nainen oli aivan varma. Koetin olla sovitteleva, mutta erosimme hieman eripuraisissa tunnelmissa. Tapauksen jälkeen yritin kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei meiltä vain kuulunut mitään liian kovaäänistä. Kuulostelin myös, kuuluiko jatkuvaa askelten ääntä jostain muusta asunnosta, mutta en erottanut sellaista. No, eikös tämä nainen ollut parin viikon päästä taas kimpussani, kun satuttiin alaovelle yhtä aikaa. Nyt hän oli jo astetta vihaisempi: "Meillä astiat hyppii astiakaapissa ja meidän koira tulee hulluksi, kun teillä se juokseminen vaan jatkuu!" Olin vähällä sanoa, että hänen koiransa mahdollinen hulluus johtuu ihan muista tekijöistä kuin meistä, mutta jätin sanomatta ja totesin vain, että meillä ei edelleenkään juoksennella ja hän voisi etsiä oikean kohteen moitteilleen. Sen verran alkoi jo suututtaa, että mietin, alkaisinko selvittää, mikä naisen nimi oli eli asuiko hän tosiaan meidän alapuolella. Mutta toisaalta halusin olla hänen kanssaan tekemisissä niin vähän kuin mahdollista ja annoin olla. Lisää syytöshyökkäyksiä en muista tulleen. Ehkä en sattumalta vain enää osunut sopivasti hänen tielleen.
Se talo oli hieman rauhattomalla paikalla kaiken kaikkiaan ja lopulta muutimme n. vuoden kuluttua muualle - kerrostaloon jälleen, ja vaikka alapuolellamme asui porukkaa, kukaan ei tullut valittamaan melusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku narkkisjätkä. Musat soi niin että koko kortteli tärisi, järkky huuto ja kiljuminen koko ajan. Ties mitä sakkia ramppas jatkuvasti ja poliisit useampana yönä. Joskus oli lentänyt sohvakin parvekkeen ikkunasta pihalle. Talossa oli vastauusittu hissi spreijattu täyteen tägejä, lattialaattoja revitty irti, saunasta kiuas kaadettu ja häkkikomeroihin murtauduttu. Ihana tyyppi! Ilmeisesti kaupunki oli kustantanut kämpän hänelle ihmisten ilmoilta. Ihan liian kauan kesti ennen kun se saatiin sieltä kannettua lopullisesti ulos.
Tämä on kuin minun naapurini, paitsi musiikkia sieltä ei kuulunut. Vahingontekojen yksityiskohdat myös vaihtelevat, mutta ihan samaa tyyliä.
Möykkäävät haisijat. Se kamakatku tulee ilmastoinnin mukana omaan kotiin.
Sitten ne muut ilkeilijät.
Jos sanot asiasta, olet HULLU.
Kovin ihmettelen mitä isännöitsijän rooli irl merkkaa...
Vierailija kirjoitti:
äityli-ihminen joka ei vienyt sairasta lastaan hoitoon, lapsella oli siis koliikki tai joku muu tauti jonka takia huusi täyttä kurkkua joka aamu (ja yö) 6-8kk ajan. Antoi huutaa vaan. Sitten kävi muille naapureille valittamassa keksittyjä asioita kuten että ovikoriste hakkaa ovea niin kovaa että kuuluu hänen kotiinsa asti, naurettavaa. Hommasi myös ahkerasti aiheettomia parkkisakkoja naapureilleen, vaikka hänen miehensä piti autoaan aina vieraspaikalla. Naisen mies asui kait osittain muiden naisten kodeissa ja lähti aina yöllä ulos. Pois muuttaessa nainen yritti hommata vielä parkkisakon muuttoautollekin.
Koliikkivauva huutaa, vaikka mitä tekisi. Eli äiti on voinut ihan hyvin lohduttaa lasta ja yrittää helpottaa vauvan oloa, mutta pikkuisen maha vaan on ollut kipeä. Ensimmäisellä lapsellani oli paha koliikki, jola oli kuvailemasi kaltainen. Kannoin lasta taukoamatta sylissä, työnsin rattaissa, annoin vauvahierontaa, käytin lääkärissä jne. Vastaus oli, että koliikki loppuu aikanaan, kunhan vauvan suolisto kehittyy. Oli varmasti raskasta aikaa myös naapureille. Itse olin kuolemanväsynyt.
Ei kai nyt niinkään karmein mutta omituisin on nykyinen seinänaapurini. Suurinpiirtein samanikäinen kanssani, vaikutti aluksi ihan normaalilta tyypiltä. Moikataan rapussa ja joskus jääty jutustelemaan.
Nyt on kuitenkin alkanut hyvin omituiseksi, pari päivää sitten kun rapussa tavattiin kysyi että olenko koskaan juurikaan kotona vai miksi on ihan hiljainen asunto, hän ei kuule koskaan mitään ääntä vaikka pitäisi korvaansa seinässä kiinni, ei kuulu edes jos laittaa juomalasin seinään ja siihen sitten korvan.
Eilen lähetti tekstiviestin että pääseekö käymään luonani vessassa koska avaimet jäi kotiin ja hänellä on pissahätä. En ole antanut hänelle numeroani, kai kaivanut sen numerotiedustelusta tms.
En tiedä olisinko päästänyt jos olisin ollut kotona, olin kaupassa kun viesti tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalokyttääjä.Valitti aina kaikesta.Soitti aina isännöitisijälle ja teki valituksia.Mikään ei ollut hyvin.
Laittoi lappuja postiluukusta.Laittoi lappuja myös auton tuulilasiin.Huusi lapsille pihalla.
Sitten eräänä päivänä sai sydänkohtauksen ja kuoli siihen.
Mummo piti aina omaa ovea auki ja ku menin ulos niin aukasi ja kyttäs vaan.. olin just eronnut 3lapsen yh ja otin vain ensimmäisen asunnon minkä sain..aivan järkkyä..vuokra isäntä tuli mun työpaikalle ja anto häätö määräyksen kun haluu itse talon takas,tämä on asia mitä vieläkin mietin, että tekikö oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen, joka kateuttaan perheineen puhuu pahaa. On myös narsistinen ja saa helposti ”hovia” puolelleen.
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan räksyttävät rakit ja tuntikausia kiljuvat ja poraavat kakarat tramboliinilla. Tämä on ollut ongelma taajama-alueilla kun pienet tontit ja ollaan ihan toisissaan kiinni. Koirarotuja jotka räksyttävät kaikki ohi kulkijat ja naapurin pihassa töitä tekevät niin ei pitäisi ottaa muuta kuin maaseudulle. En itsekkään jaksaisi sellaista räykytystä kuunnella koko ajan. Enkä jaksa sitä korvia vihlovaa kiljuntaakaan. Minä en ole mitään melu saastetta tuottanut tai hankkinut naapureille. Sitten en eivät tajua kuinka ne äänet kuuluvat ja häiritsevät. Työ koneiden äänet pitää sietää ja se on ihan pakollista tehdä piha huoltotöitä tai jos pitää metsänä pihansa. Mökeillä se mahdollista.
Trampoliinimekastajat kamalia. Normaali hyppiminen ja puheääni ei tietenkään haittaa, mutta kirkuminen ja huuto kuuluu sisälle, vaikka ikkunatkin olisi kiinni. Siinä ei paljon keskitytä töihin tai opiskeluun. En tiedä eivätkö vanhemmat ymmärrä tai välitä. Lapsille voi ja pitää opettaa muiden huomiointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtön ketjupolttaja, joka kirjaimellisesti savusti rapun, kun veti röökiä sisällä kämpässään ikkunat aina kiinni. Väkivaltauhkailut tuli tietysti päälle, jos tästä yritti mainita.
Minä en asu suurhelsinginaluella, taivaalle kiitos, naapureista ei ole ollut haittaa, koska täällä ei tolloja asu. Tollot ovat muuttaneet yllätys yllätys sinne etelään.
🙏🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavia naapureita on yleensä onneksi ollut. Ikävin oli ehkä se, kun seinänaapuri poltti asuntonsa ja kuoli. Ja toinen naapuri oli viinaan menevä mummo, joka vippasi rahaa kaljaan ruoan verukkeella.
Alakerrassa oli naapuri, joka oli päivät hiljaa ja aloitti bileet illalla juuri silloin kun hiljaisuus alkoi, usein siinä 23-23.30 välillä ja jatkoi sitten vähintään kolmeen. Aina arkena, keskiviikosta torstaihin. Viikonloput oli enimmäkseen hiljaa. Ekan kerran kävin ovella soittamassa ovikelloa, ei avannut ovea ennen kuin hakkasin sitä ja pyysin olemaan hiljaa. Lupasi olla, mutta toistui niin, että sovittiin, että hakkaan luutulla lattiaa, jos metelöi liikaa. No, sehän toimi muutaman minuutin, kunnes meteli taas jatkui... Vajosin niin alas, että haistattelin ikkunasta ja uhkailin poliiseilla. Isännöitsijälle valitin kolmesti, mutta tokaisi vaan, että ovat vuokranantajan kanssa sopineet, ettei enää metelöi. Eipä auttanut tämäkään sopimus.
Kavereiden kanssa vissiin ryypätessään pelasivat, sillä yläkertaan kuului "VITTTTUUUUU" ja muuta ihanaa, joskus sai ihan selvää, mitä puhuivat. Tämä parikymppinen jäbä soitti kitaraa öisin ja lauloi puoli kuudelta aamulla (koko yön valvottuaan) suihkussa Maamme-laulua ja sehän tietenkin kaikui putkiston kautta naapureihin. Harrasti myös sitä kuuluisaa kantapääkävelyä, eli kuuli aina milloin on kotona/hereillä.
Jäbän kaverit jättivät lukossa olevan alaoven auki jättämällä väliin harjan varren ja tupakoivat sitten oven edessä niin, että rappukäytävä haisi tupakalle. Ravasivat tunnin välein muutenkin rappukäytävässä sinne tupakalle ja kailottivat matkallaan niin, että mekkala kuului kaikkiin naapureihin. Kun oven edustalla tupakoiminen kiellettiin, siirtyivät sen verran sivummalle, että olivat suoraan meidän ikkunan alla (asuttiin 2. kerroksessa), jolloin tupakansavut tuli meille sisään, eli ei voinut kesäiltana tuulettaa, että saisi kämpän viileämmäksi. Muutenkin huusivat siinä ikkunan alla kuin viimeistä päivää.
Viimeinen tikki oli, kun naapuri rimputti sitä kitaraansa ilmeisesti neljällä yöllä ja huusi kavereidensa kanssa niin, että kaikki muutkin naapurit tekivät isännöitsijälle valituksen ja tämä oman elämämsä sankari muutti sitten viimein pois. Ymmärtääkseni ei edes häädetty (käden isännöitsijä ei halunnut antaa varoituksia) vaan tajusi ihan itse lähteä siitä, ellei sitten vuokranantaja irtisanonut.
Kun sitten aikanaan muutettiin pois, keskustelin tämän sankarin entisen seinänaapurin kanssa, joka toivoi kädet ristissä, ettei meidän tilalle muuttaisi samanlaista hullua :D Oli kuulemma jakanut makuuhuoneen seinän tämän kahelin kanssa ja kuullut vielä vähän minuakin paremmin kaiken sen mekkalan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skitsoidi (huusi kuulemilleen äänille) huumeita vetävä (jolloin sunnilleen hyppi seinille ja pompotti koripalloa maanisesti) juoppo (riiteli vieraidensa kanssa joita oli paljon) lääkkeitä välttelevä (sen sisko kävi siivoamassa kerran viikossa, otti siis lääkkeensäkin yleensä kerran viikossa) yläkerran naapuri.
En nukkunut öisin noin kuuteen kuukauteen enempää kuin pari tuntia per yö, kutsuin poliisit vähintään kerran viikossa, kävin valittamassa melusta päin naamaa (kun on tarpeeksi väsynyt, ei edes pelota tuollaiset tyypit) vähintään kerran vuorokaudessa. Tyyppi mm. sytytti tulipalon parvekkeelleen (oli "hauska" huomata liekit roskienvientimatkalla ja sitten palella tunnin verran pihamaalla kun odotin palokuntaa paikalle), rikkoi yleisten tilojen vessan (siis potki vessanpöntön palasiksi), varasti vaatteita yms. ihmisten varastokopeista kellarissa ja möi niitä Tori.fi:ssä, välitti huumeita, ihmiset maksoivat hänelle voidakseen vetää huumeita hänen luonaan (ja melu oli sen mukainen), jne., jne.
Kun tyyppi lopulta sai häädön, kärsin PTSD-oireilusta pari kuukautta ihan normaalien kerrostaloasumiseen kuuluvien äänien vuoksi jos ne kuulostivat tulevan yläpuolelta. Asunto on ollut onneksi tyhjillään tyypin häädöstä lähtien niin olen saanut toipua kohtuullisen rauhassa.
Liian monta listattaviksi, pahimpien kanssa on melkein päätynyt tekoihin, joista pääsee istumaan. Kerrostaloasuminen on just parhautta.
En osaa päättää, kumpi on karmeampi, nykyinen naapuri vai edellisen asunnon naapuri.
Edellisessä talossa asui nuorehko mies, joka huudatti musiikkia päivisin ja öisin niin, että koko rappu raikui.
Nykyisessä vähän yli kolmekymppinen mies, joka kolistelee ja kailottaa kovaan ääneen. Öisinkin kuuluu usein karjahduksia, esim. "S-tanan homo!" Joskus huudattaa musiikkia, mutta ei kovin usein. Onneksi on välillä pitkiä aikoja jossain muualla, niin ettei tarvitse ihan aina kuunnella.
Molemmista olen valittanut isännnöitsijälle, mutta ilman tuloksia.
ValoPallo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äityli-ihminen joka ei vienyt sairasta lastaan hoitoon, lapsella oli siis koliikki tai joku muu tauti jonka takia huusi täyttä kurkkua joka aamu (ja yö) 6-8kk ajan. Antoi huutaa vaan. Sitten kävi muille naapureille valittamassa keksittyjä asioita kuten että ovikoriste hakkaa ovea niin kovaa että kuuluu hänen kotiinsa asti, naurettavaa. Hommasi myös ahkerasti aiheettomia parkkisakkoja naapureilleen, vaikka hänen miehensä piti autoaan aina vieraspaikalla. Naisen mies asui kait osittain muiden naisten kodeissa ja lähti aina yöllä ulos. Pois muuttaessa nainen yritti hommata vielä parkkisakon muuttoautollekin.
Koliikkivauva huutaa, vaikka mitä tekisi. Eli äiti on voinut ihan hyvin lohduttaa lasta ja yrittää helpottaa vauvan oloa, mutta pikkuisen maha vaan on ollut kipeä. Ensimmäisellä lapsellani oli paha koliikki, jola oli kuvailemasi kaltainen. Kannoin lasta taukoamatta sylissä, työnsin rattaissa, annoin vauvahierontaa, käytin lääkärissä jne. Vastaus oli, että koliikki loppuu aikanaan, kunhan vauvan suolisto kehittyy. Oli varmasti raskasta aikaa myös naapureille. Itse olin kuolemanväsynyt.
Eikö sitä voisi ajatella ennen kuin hankkiutuu raskaaksi? Naapurit ovat syyttömiä lapsen syntymiseen eikä heitä pitäisi rankaista siitä. Unettomuus voi aiheuttaa jopa dementoitumista, rattiin nukahtamista ja muita vakavia seurauksia.
Maalla naapurin ukko joka aamuisin käveli kilometrin verran meille mieheni lähdettyä töihin. Halusi katsomaan että pärjään eikä uskonut etten halua hänen käyskentelevän pihallamme ja muka tekevän jotain. Vaimonsa alkoi puhua pahaa minusta. Otin pari viikkoa „keskusteluamme“ nauhalle, ja sitten eräänä aamuna seurassani oli naapurin nainen ja oma mieheni, kun tämä kyttäily taas alkoi. Ukko sai kyytiä molemmilta eikä ole sen kummin pihassa näkynyt. Kääntyy poispäin tavatessamme, ja vaimo myös. Oletan että se on häpeää.
Toinen seinänaapuri oli narkki, jonka kämpästä tuli kaikkien tietämä huumeluola ja toisella seinällä oli kaksi nuorta neitoa, jotka tulivat töistä noin klo 5 aamuisin ja herättivät, kun mökä alkoi jo hissistä poistuessa ja jatkui, kunnes menivät nukkumaan noin klo 7/8.