Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua, en jaksa enää työssäni :'(
21.03.2014 |
Itken uupumustani ja vittumaisia kollegoita jotka kiusaa ja haukkuu. En todellakaan haluaisi olla työtön sillä se käy ylpeyden päälle, mutta en tahdo enää jaksaa. Olen masentunut ja haudon itsemurhaa. Joutuisin karenssille ja vaikka poikaystäväni on luvannut auttaa minua kunnes saan uuden työn (olen etsinyt koko ajan) niin en haluaisi olla kenenkään elätti.
Auttakaa minua, en enää jaksa kauaa.
Kommentit (36)
Ei työpaikan takia kannata masentua...ei se ole sen arvoista, mikään työ siis! Jos todella tuntuu niin uuvuttavalta ettei millään jaksa, niin sitten jätät vaan sen työn. Ja alat etsimään uutta työtä. Terveys ja mielenterveys on tärkeämpiä kuin mikään työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustavista palautteista. Ehkä minun tosiaan pitäisi irtisanoutua.
ap
Puhu asiasta työterveyslääkärille. Sitten kun irtisanoudut niin voit sanoa työkkärissä että irtisanouduit työpaikkakiusaamisen ja masennuksen vuoksi. Se EHKÄ vaikuttaa siihen, että et saa täyttä karenssia.
Jotenkin työttömänä on helpompi hakea töitä. Ja aina niitä töitä on löytynyt, sitten lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo olen kyllä samaa mieltä mitä nämä aikaisemmat, mielenterveys on tärkeämpää kuin työ. Raha-asiat järjestyy aina jotenkin ja voit etsiä uutta työtä kuitenkin. Itse olen vielä työttömänä äitiyslomaan saakka, olisin ollut töissä vaikka paska paikka olikin mutta työnantaja päätti ettei tarvitse palveluksiani enää. Ei tosin haittaa, tuskin olisin sinne enää äippäloman jälkeen mennytkään. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Aion opiskella itselleni uuden ammatin kun loma loppuu.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 16:49"]
Puhu ongelmistasi psygiatrille.
[/quote]Anteeks mille?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteistanne! Olen puhunut lääkäreille ja pomoille ja kaikille mutta he ovat vain vähätelleet ongelmaani. Täytyy yrittää siellä työkkärissä, etten saisi koko karenssia. Pelottaa vaan heittäytyä tukien armoille.
ap
Kuuluu samaan sarjaan kuin vaikka pedakokit ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko muuten puhunut työterveyslääkärille tästä?
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 16:31"]
Olen masentunut ja haudon itsemurhaa.
Auttakaa minua, en enää jaksa kauaa.
[/quote]
Hei. Kuulostaa tosi vakavalta sun tuntemukset ja tilanne! Pyydät apua joten toivon, että nämä linkittämäni tahot voivat auttaa: ota ihmeessä yhteyttä, itsesi ja elämäsi takia! Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää ja olet ajatuksissani :)
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/C871691F974613C2C2257480003C5857?OpenDocument&lang=FI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on joskus auttanut asiaa, kun olen yrittänyt ajatella pitemmällä tähtäimellä. Jos nyt irtisanoudut, epäiletkö että olet loppuikäsi työtön? Todennäköisesti ehkä kuitenkin löydät uuden työpaikan. Jos irtisanoudut, niin uudet tuulet alkavat puhaltaa, joku muu ovi aukeaa. Työnhaussa kannattaa kyllä olla todella aktiivinen. Yksi vaihtoehto on myös sairasloma tai loma, palkaton vapaa. Ehtisit ajatella, suunnitella ja hakea uutta työtä ja kerätä voimia. Toivotan voimia ja rohkeutta! Pidä itsestäsi hyvää huolta.
Voimia ja rohkeutta toivotan minäkin!
Mulla on kokemusta kamalasta työilmapiiristä, olen asiasta kirjoitellut joskus täälläkin. Vasta alle vuosi kokemusta tästä kamaluudesta kyllä mutta viime syksynä olin aivan kauhuissani ja maassa. Kuulin pöydänalta että entinen kollega kyseisestö työpaikasta oli päätynyt itsemurhaan muutamia vuosia sitten. Asia kauhistutti mutta samalla ikäänkuin etäännytti (se että sain tietää asiasta) siitä kakkakasasta niin että oli helpompaa tehdä jämerä päätös että minulle ei käy niin, tämä työpaikka ei vie minulta minua! Työmatkasyistä (ts perhesyistä) olen edelleen kyseisessä paikassa ja yritän sinnitellä muutaman vuoden, mutta jollain tavoin olen vahvempi nyt, en enää niin "lyötävissä". Koita sinäkin löytää kipinä, jos sinulla ei ole pieniä lapsia irtisanoudu rohkeasti, kyllä elämä kantaa ja saat uutta työtä. Hae ainakin uutta työtä aktiivisesti koko ajan, pidä silmät auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten sua kiusataan? Tarkalleen?
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 16:49"]
Puhu ongelmistasi psygiatrille.
[/quote]Anteeks mille?!
[/quote]
Luulempa, että sille psygiatrille puhuminen ei nyt auta ap:ta mitenkään radikaalisti. Ainoa keino taitaa olla se, ettei ole töissä tämänhetkisessä paikassa. Ne itsemurha-ajatuksetkin voivat hyvinkin siirtyä syrjään irtisanoutumisen myötä.
Olen ollut samassa tilanteessa. Irtisanouduin. Toki olen säästänyt rahaa, joten se puoli ei ollut ongelma.
Työ, johon reagoit tuolla tavalla on terveydellesi vaarallinen, ja sinun on pakko lopettaa se. Jos haet uutta työpaikkaa heti perään, on riski, että sama alkaa toistua sielläkin. Anna itsellesi aikaa toipua ja ole lempeä itsellesi. Unohda kaikki ajatukset työttömyyden häpeästä ja elättinä olemisesta, ja käännä se ajatukseksi, että otat itse vastuun omasta hyvinvoinnistasi, ja samalla myös suojelet omaa työkykyäsi, jotta pystyt vielä tulevaisuudessakin työskentelemään.
Itse mietin päivittäin irtisanoutumista. Mulla oli tässä niin hyvä juttu menossa mutta nyt firman 80-luvulle jämähtänyt johto pakottaa kaikki toimistolle :(
Tiedän miltä tuo tuntuu! En itsemurhaa haudo mutta varsinkin työitsetunto on täysin nollissa, tämä on todella raskasta ja heijastuu vapaa-aikaminään myös, kaiken mollaamisen ja piikittelyn jälkeen olo todella arvoton ja tuntuu ettei minusta ole oikeasti mihinkään, turha ihminen täällä. En minäkään haluaisi irtisanoutua, työ itsessään on mukavaa. Vuoron ilmapiiri läpimätä, siis minun mielestäni.
Halaus täältä Ap!!❤️
Mä irtisanouduin työstäni 15 vuoden jälkeen. Olin niin uupunut. Sain sen vuoksi useamman aivoperäisen kohtauksen. Tiesin, etten voi jatkaa työssä kyseisessä työssä. Ajattelin vain, että kyllä elämä järjestyy jotenkin. Opiskelin rennosti hieman alaani lisää ja palasin takaisin hoitotyöhön, eri työpaikkaan. Kohtauksia ei ole tullut enää ja elämäni on hyvää.
Millä alalla te muut olette ja kamppailette?
Olet varmasti työttömänä onnellisempi kuin siellä töissä jossa haukutaan yms. Joten sinuna ensimmäinen askel olisi loparit. Kannattaako terveytensä tai jopa elämänsä uhrata paskan työpaikan takia?