Olen komea ja älykäs 32v mies, haluatko kysyä jotakin?

Vittu mitä paskaa...

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 08:41"]

No sanotaan että jos nainen olisi mielestäni ruma, niin tuskin ihastuisin ulkonäköön. Mutta olosuhteista ei koskaan tiedä, jos ne olisivat vain otolliset niin kaiketi sitä voisi ihastua muihin seikkoihin. Mutta onhan se niin että mikä itselleni on kaunis voi jollekin toiselle olla ruma. Mutta toisaalta epämiellyttävä käytös, itsekeskeisyys ja sellainen saa kyllä kauneimmankin naisen näyttämään rumalta miehen silmissä.

Urheilu on mukavaa, tykkään lenkkeillä ja liikkua, kuntosalista, jalkapallosta.

Mielenkiintoinen kirjoitus parisuhteiden dynamiikasta. Kirjoittaja 48 kirjoitti siitä että miehet kokevat parisuhteen päätäntävallan kuuluvan etupäässä miehille. Mutta näinhän se jossain määrin onkin. Oletteko koskaan kuulleet sanontaa kahdesta kokista ja sopasta, ei se vaan hyvää tee jos kuvitellaan että kaikki ovat ns. samalla viivalla. Mielestäni molempien oikeus ja velvollisuus on kunnioittaa toisiaan ja olla kunnioitettuja, luottaa ja olla rehellisiä ja ottaa toinen huomioon. Mutta kyseessä tosiaan on miehen ja naisen välinen suhde, siihen on syynsä että miehellä ja naisella on erilaisuutensa ja yhdessä he muodostavat IHANTEELLISESTI toimiessaan lyömättömän yhdistelmän. Ja se luonnollisimmin menee niin että mies käyttää organisointikykyään ja ylintä päätäntävaltaa ja saa puolisoltaan tuen ja kunnioituksen tälle ja puolestaan osoittaa suurta rakkautta ja huolenpitoa parhaan kykynsä mukaan naiselleen. Ja nainen taas saa vapauden ja onnen luottaa toiseen täysin epäilemättä ja kokea suuren rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen tunteen, vailla riitoja tai eripuraa ja puhdasta onnea. Valitettavasti, edelleen, moni on oppinut asettamaan muut asiat etusijalle elämässään vaikka se tarkoittaisi pienempää onnellisuutta niin henkilökohtaisesti, kumppanilleen ja yhteisestikin.

[/quote]

Ei ole enää ylläri miksi yksin olet ja varmasti pysytkin. 32v ei ole enää mikään kovin nuori, kyllä siinä iässä pitäisi jo tietää haluaako lapsia vai ei, ja jos haluaa niin tehdä jotain asian eteen. 

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 08:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 08:29"]

Hyi en, kyllä sen naisen pitää olla niin kaunis että kestää katsoa, olenhan itsekkin komeaksi kehuttu(perhe ym).

Mieluiten nainen voisi olla pitkä, urheilullinen, älykäs ja sivistynyt. Niin ja ei tietenkään itsekeskeinen, nainen joka on älykäs pitää myös itsestään huolta eikä anna itsensä rupsahtaa.

[/quote]

Miten se estetään? Ei mitenkään. Jokainen vanhenee luonnollisesti ja rupsahtaminen on väistämätöntä viimeistään yli viisikymppisenä. Rupsahtaneenakin voi olla vielä siisti ja tyylikäs, sekä hoikka ja itsestään huolta pitävä, mutta tosiasia on se että ilman massiivista kauneuskirurgiaa ei kukaan mies eikä nainen enää näytä rupsahtamattomalta 50+ vuotiaana.

Pidät itseäsi henkisenä ja ihannenaisesi on "pitkä, urheilullinen, älykäs ja sivistynyt". Nuo kaikki ovat tavalla tai toisella pinnallisia ominaisuuksia, kaksi ensimmäistä liittyy ulkonäköön ja kaksi jälkimmäistä uraan ja koulutukseen.

Mitkään noista ominaisuuksista eivät vielä kerro siitä kuinka hän kohtelee muita ihmisiä, tai millainen persoonallisuus hänellä on.

[/quote]

Tähän väliin vaan kommenttina että tuo viesti "pitkästä ja urheilullisesta jne" naisesta ei ollut minun, aloittajan viesti vaan hämmästyin itsekin kun joku halusi esiintyä kuin olisi minä.

Mutta jos nyt samasta aiheesta vastaisin, niin toki haluaisin naisen olevan silmääni viehättävä, ja hyvänmallinen. Mutta ennenkaikkea toivoisin että olisi ns. lämminsydäminen henkilö, ei tuomitsisi heikompia, tykkäisi elämästä ja ei olisi liian pikkutarkka asioista vaan osaisi nauttia hyvistä asioista ja arvostaa sitä mitä on, ei sitä mikä puuttuu. Ja että oltaisiin samalla aaltopituudella voisi jutella ja ennenkaikkea huumorintajua! Että oltaisiin sellainen tiimi yhdessä ja rakkautta ois, ei vain kaksi erinomaista yksilöä jotka päättäneet olla yhdessä koska se toimii ja seksi sujuu hyvin jne..vaan sellaista aitoa heittäytymistä ja luottamusta toisilleen. Ehkä oon vähän romanttinen haaveilija mutta kuten sanotaan, että sen verran voi saada kuin uskaltaa toivoa. 

Missäpäin Suomea sä asut?

Kuten sanoin, niin lapsien saaminen tai saamatta jääminen ei ole asia joka vaivaisi mieltäni. En sen asian eteen siis tee mitään. Jos elämääni tulisi tilanne että olisi sellainen parisuhde joka tuntuu hyvältä ja turvalliselta ja suuresti rakkautta ja lapsia ilmaantuisi, hienoa. Jos ei, niin sitten ei. Ei kaikkea voi pieni ihminen tässä maailmassa kuvitella määräilevänsä. Tai jos kuvittelee, niin pitää varautua pettymyksiin.

Parisuhde on jatkuvaa neuvottelua ja yhteishengen ylläpitämistä, eikä mitään pelkän siirappisen "puhtaan onnen" kokemista vailla eripuraa. Eripura on kuuluu jokaiseen ihmissuhteeseen pitkällä aikavälillä ja on ratkaistavissa vain jos molemmat suhtautuvat toisiinsa tasa-arvoisina yksilöinä kunnioittaen. Tekstisi on kuin sovinismin oppikirjasta.

Parisuhteessa on kyse tosielämästä, ei mistään alistamisfantasiasta. Haluat suhteen, jossa voit kohdella naista kuin vajaavaltaista ihmistä, toimia hänen edunvalvojanaan, käyttää "ylintä päätäntävaltaa" hänen oman tahtonsa ohitse. Aikuinen ja kypsä parisuhde on ystävyyssuhteen ylläpitämistä, keskustelemista ja yhteishengen luomista vaikeissakin tilanteissa. Minulla on mieheni kanssa molemmilla korkeakoulutus, oma itsenäinen vaativa uransa ja kumpikaan ei käytä parisuhteessa toiseen mitään helvetin "ylintä päätäntävaltaa". Olemme olleet onnellisia yhdessä jo 18 vuotta.

Ap muuttuu koko ajan yksinkertaisemmaksi  ja muistuttaa nimimerkkiä -Mies 28v- :D Melko sekavaa, ensin kommentoi että miehen pitää hallita suhdetta ja pitää päätäntävalta itsellään, mutta kohta onkin sitä mieltä että osaa toimia tiiminä parisuhteessa.

Tyypillistä as-ristiriitaisuutta ajattelussa.

Ei siinä ole mitään ristiriitaa, tottumuksistasi johtuen vain näit sen niin. Pointti on siinä että mielestäni parisuhteessa olisi oleellista keskittyä molempien vahvuuksiin, hyvään fiilikseen ja onnellisuuteen ilman turhia sääntöjä "tasa-arvosta". Jos nyt vaikka sanotaan että on kaksi pariskuntaa, toinen "tavallinen" ja toinen jota minä kannatan. Molemmat lähtevät kauppareissulle.

tavallinen pari on kotona aamusta. Mies kertoo että lähdetään ostoksille, kävellään ensin tuttavan luokse ja lainataan auto ja käydään sitten ostoksilla ja palautetaan auto. Nainen alkaa hangata vastaan, "eii, ei mitään autoa, siin menee paljon enemmän aikaa kun pitäis mennä moneen paikkaan! mennään bussilla!" Mies on jo oppinut että parasta tehdä sitten miten nainen sanoo jos ei halua draamaa, hoituuhan se niinkin. Kun ostokset on tehty ja tavaraa on kassikaupalla ja pitäisi raahata tavaraa kilometrin päähän pysäkille, alkaa nainen valittaa, "ai että kun nää painaa, onko tässä mitään järkeä! Mä en kestä tätä, onpa kurja päivä!" Mies kantaa tietysti valtaosan ja puree hammasta ja miettii mielessään että tätähän sinä itse halusit. Molempia harmittaa ja ovat äkäisiä toisilleen.

vaihtoehto b, pariskunta joka oppinut tukemaan ja kunnioittamaan toisiaan. Mies sanoo, Rakkaani, lähdetään ostoksille. Käydään kävelyllä ja haetaan tuttavalta auto ensin. "okei kulta, ihanaa päästään kävelemään käsi kädessä". Pari hakee auton, käy leppoisasti ostoksilla ja tuo ison kuorman ruokaa ja muita kodintarvikkeita palatessaan näppärästi autolla, ja pusuttelevat toisiaan ennenkuin käyvät palauttamassa auton ja saavat taas kävellä onnellisena käsi kädessä kotiin nauttimaan ostoksistaan.

Kummassa tapauksessa oltiin onnellisempia? siinä jossa nainen oli tottunut kyseenalaistamaan miehensä, vai siinä jossa hän oli ymmärtänyt että vaikka joskus mies tekee hölmöjä, mutta valtaosan ajasta hän hoitaa asiat ihan hyvin, muutenhan hän tuskin olisi ikinä hänen kanssaan alkanut olemaankaan ja onnellisimmillaan he ovat kun tunnelma on läheinen.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 09:22"]

Ei siinä ole mitään ristiriitaa, tottumuksistasi johtuen vain näit sen niin. Pointti on siinä että mielestäni parisuhteessa olisi oleellista keskittyä molempien vahvuuksiin, hyvään fiilikseen ja onnellisuuteen ilman turhia sääntöjä "tasa-arvosta". Jos nyt vaikka sanotaan että on kaksi pariskuntaa, toinen "tavallinen" ja toinen jota minä kannatan. Molemmat lähtevät kauppareissulle.

tavallinen pari on kotona aamusta. Mies kertoo että lähdetään ostoksille, kävellään ensin tuttavan luokse ja lainataan auto ja käydään sitten ostoksilla ja palautetaan auto. Nainen alkaa hangata vastaan, "eii, ei mitään autoa, siin menee paljon enemmän aikaa kun pitäis mennä moneen paikkaan! mennään bussilla!" Mies on jo oppinut että parasta tehdä sitten miten nainen sanoo jos ei halua draamaa, hoituuhan se niinkin. Kun ostokset on tehty ja tavaraa on kassikaupalla ja pitäisi raahata tavaraa kilometrin päähän pysäkille, alkaa nainen valittaa, "ai että kun nää painaa, onko tässä mitään järkeä! Mä en kestä tätä, onpa kurja päivä!" Mies kantaa tietysti valtaosan ja puree hammasta ja miettii mielessään että tätähän sinä itse halusit. Molempia harmittaa ja ovat äkäisiä toisilleen.

vaihtoehto b, pariskunta joka oppinut tukemaan ja kunnioittamaan toisiaan. Mies sanoo, Rakkaani, lähdetään ostoksille. Käydään kävelyllä ja haetaan tuttavalta auto ensin. "okei kulta, ihanaa päästään kävelemään käsi kädessä". Pari hakee auton, käy leppoisasti ostoksilla ja tuo ison kuorman ruokaa ja muita kodintarvikkeita palatessaan näppärästi autolla, ja pusuttelevat toisiaan ennenkuin käyvät palauttamassa auton ja saavat taas kävellä onnellisena käsi kädessä kotiin nauttimaan ostoksistaan.

Kummassa tapauksessa oltiin onnellisempia? siinä jossa nainen oli tottunut kyseenalaistamaan miehensä, vai siinä jossa hän oli ymmärtänyt että vaikka joskus mies tekee hölmöjä, mutta valtaosan ajasta hän hoitaa asiat ihan hyvin, muutenhan hän tuskin olisi ikinä hänen kanssaan alkanut olemaankaan ja onnellisimmillaan he ovat kun tunnelma on läheinen.

[/quote]

ei vittu mitä paskaa :D

Tämä oli kuin erityisluokalla olevan yläkoululaisen aine aiheesta "Miehen ja naisen kauppareissu".

Et voi olla kovin älykäs kun täällä palstailet :D

Taisi älähtää koira johon kalikka kolahti ;)

Mitä hittoa tuolle ap:lle tapahtui? Teksti muuttui infantiiliksi ja sekavaksi, sanajärjestykset ovat mitä sattuu, sisällöstä puhumattakaan. Tarina kauppareissusta siirsi käsitteen 'myötähäpeä' ihan uusiin ulottuvuuksiin! Kirjoittaja taitaa olla lähemmäs 12- kuin 32-vuotiasta :)

"Käydään kävelyllä ja haetaan tuttavalta auto ensin. "okei kulta, ihanaa päästään kävelemään käsi kädessä". Pari hakee auton, käy leppoisasti ostoksilla ja tuo ison kuorman ruokaa ja muita kodintarvikkeita palatessaan näppärästi autolla, ja pusuttelevat toisiaan ennenkuin käyvät palauttamassa auton ja saavat taas kävellä onnellisena käsi kädessä kotiin nauttimaan ostoksistaan."

Huutonaurua!

"Älykäs 32-vuotias mies", mitä vittua oikeesti? Kuka täällä provoilee miesten kustannuksella :DD

Tuo aloittaja vaikuttaa fiksulta. Palstamammat kaivaa jokaisesta jonkin vian esiin. Siis ===> Sudden Death.

Fantasiamaailmassa elät, ei ihme etteivät parisuhteesi ole kestäneet. Kannattaisikohan jossain vaiheessa elämää oppia jotain? Esimerkiksi sitä, että lapsellisia kuvitelmiasi miehen ja naisen rooleista ei ole tosielämässä olemassa. Jos edes ihan vähän pinnistäisit ja avaisit silmäsi.

Huomaan sen että kun kertoi ihan elävällä esimerkillä siitä mitä tarkoitan sillä että naisen ja miehen käytös parisuhteessa vaikuttaa siihen miten hyvältä heistä tuntuu, ja koska tämä nyt ilmeisesti on vastoin feministisiä periaatteita, niin vastaukseksi tulee vain tyhjänpäiväistä panettelua. Koko kirjoituksen pointti oli antaa näkemys siitä mitä ajan takaa sillä että parisuhteessa kunnioitetaan toisiaan eikä olla liikaa kokkeina samassa sopassa kun moni tuntui kokevan sen punaisena vaatteena että käytin ilmausta "ylintä päätäntävaltaa käyttää mies" ja moni varmasti ymmärsi sen väärältä kannalta.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 09:45"]

Tuo aloittaja vaikuttaa fiksulta. Palstamammat kaivaa jokaisesta jonkin vian esiin. Siis ===> Sudden Death.

[/quote]

Lue nyt sinäkin tuo kauppareissutarina ja mieti uudestaan. Jos sen kirjoittaja on ap niin eipä sitä voi kovin fiksuksi kutsua, mä täällä paljon palstailevana miehenä veikkaan että tämän aloituksen takana on joko teinipoika tai av-mamman huono provo. Omassa tuttavapiirissäni ei näin tyhmiä miehiä ole.

Hyvä pointti tuo kokkeina samassa sopassa. Sitähän parisuhde juuri on: kaksi kokkia samassa sopassa! Ellei tuota ymmärrä niin laihaksi jää soppa...

Ja sattumalta muuten, eräs parisuhteeni päättyi juuri tähän ongelmaan, kun huonoa fiilistä alkoi olla liikaa ilmoilla ja tyttö itsekin myönsi ettei osaa olla tappelematta vastaan asioissa, että niinhän kaikki tekee, kaverinsa vielä enemmän kuulemma.

Mutta kertoi myöhemmin että elää nykyään onnellisessa parisuhteessa, että aloitti alusta asti neuvomallani tavalla, alkuun liioitellustikin noudatti kaikkea miehen sanomaa ja huomasi että se todella toimii, sovinismia tai ei, mutta hän kertoi että ei ole valittamista kun on onnellinen parisuhde, lapsiakin saanut, mukava työ ja ovat kuin vastarakastuneita vuosien jälkeenkin. Mutta että vaati kuulemma sen että aloitti puhtaalta pöydältä kun ei ollut ehtinyt muodostua huonoja tapoja ja oletuksia parin välille.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 09:49"]

Huomaan sen että kun kertoi ihan elävällä esimerkillä siitä mitä tarkoitan sillä että naisen ja miehen käytös parisuhteessa vaikuttaa siihen miten hyvältä heistä tuntuu, ja koska tämä nyt ilmeisesti on vastoin feministisiä periaatteita, niin vastaukseksi tulee vain tyhjänpäiväistä panettelua. Koko kirjoituksen pointti oli antaa näkemys siitä mitä ajan takaa sillä että parisuhteessa kunnioitetaan toisiaan eikä olla liikaa kokkeina samassa sopassa kun moni tuntui kokevan sen punaisena vaatteena että käytin ilmausta "ylintä päätäntävaltaa käyttää mies" ja moni varmasti ymmärsi sen väärältä kannalta.

[/quote]

Käytät samoja lauseita ja kömpelöitä vertauksia kuin nimim.-Mies28v-. Nyt selvisi sitten miksi tekstisi on niin kömpelöä ja mielikuvasi parisuhteista kuin Aku Ankasta, eikä todellisesta elämästä. Miehenä häpeän sun juttujasi täällä. Pitääpä itse kirjoittaa tänne useammin, niin ei mene täysin autistiseksi tämä meno tällä palstalla miesten osalta.