Lue keskustelun säännöt.
Mistä saat iloa elämääsi?
20.03.2014 |
Tajusin tässä jokin aika sitten, että mä en saa yhtään mistään :( Olen kotona kohta 2-vuotiaan lapsen kanssa enkä ole nauttinut hetkeäkään tämän parin vuoden aikana. Lisäksi raskausaika oli tosi kamalaa aikaa ja olin hyvin allapäin koko senkin ajan. Raskaudesta jäi ikäviä vaivoja, jotka haittaavat jokapäiväistä elämää ja joille ei nähtävästi voi tehdä mitään.
Kohta palaan töihin, mutta inhoan työtäni ja työpaikkaani. Olen inhonnut sitä jo monta vuotta. Ala on minulle täysin väärä, mutta ikää on sen verran (kohta 40), ettei enää voi eikä olisi varaakaan kouluttautua uudelleen. Eli siitäkään ei piristysruisketta elämään tule. Olen kärsinyt työssäollessani monta vuotta unettomuudesta arkisin ja pystyin ennen raskauttakin nukkumaan vain viikonloppuisin. Tämä vaiva palannee taas töiden aloittamisen jälkeen.
Meillä on perheessä toinenkin lapsi ja hän on koululainen. Lasten välissä ehdimme elää helppoa elämää, harrastaa ja matkustella, koska isompi on jo monta vuotta ollut omatoiminen ja helppohoitoinen. Nyt tämä paluu ns. alkupisteeseen oli nähtävästi virhe, koska en enää pysty nauttimaan elämästä yhtään. Miten tässä voisi vielä päästä kiinni paremmasta elämästä? Nyt tuntuu, että haluaisin vain nukkua mieluiten kaiket päivät (en sitä toki tee, vaan hoidan kodin ja lapset parhaani mukaan).
Kommentit (28)
Lapsista, miehestäni, kirjoista, ulkoilusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tutkituta kilpirauhanen ja hormonitasot.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 15:19"]
Toivottavasti teitäkin kohtaa joku vastoinkäyminen niin minä tulen ja poljen teitä alas...
[/quote]
Mikäs tietyillä vanhemmilla on, kun kaikilla pitäisi olla yhtä kurjaa kuin heillä? Lapsettomilla ystävilläni en ole koskaan huomannut tällaista taipumusta toivoa muille pahaa. -12
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 13:19"]
Kohta palaan töihin, mutta inhoan työtäni ja työpaikkaani. Olen inhonnut sitä jo monta vuotta. Ala on minulle täysin väärä, mutta ikää on sen verran (kohta 40), ettei enää voi eikä olisi varaakaan kouluttautua uudelleen. Eli siitäkään ei piristysruisketta elämään tule. Olen kärsinyt työssäollessani monta vuotta unettomuudesta arkisin ja pystyin ennen raskauttakin nukkumaan vain viikonloppuisin. Tämä vaiva palannee taas töiden aloittamisen jälkeen.
[/quote]Et ole liian vanha vaihtamaan alaa! Tiedän monia ihmisiä jotka ovat kouluttautuneet uudelleen nelikymppisinä. Jos/kun eläkeikääkin lähitulevaisuudessa nostetaan, sinulla on vielä kolmisenkymmentä työvuotta jäljellä, haluatko käyttää niin kauan sellaisessa työssä, jota inhoat noin paljon? Kannattaa kyllä ihan tosissaan miettiä alan vaihtoa, sillä sekin voisi tuoda mielekkyyttä elämään. Koulutusmuotoihin ja opiskelun rahoittamiseenkin löytyy varmasti erilaisia vaihtoehtoja, älä ajattele niin että "ei se kuitenkaan onnistu" vaan mieti keinoja "miten se onnistuisi".
Sun pitää nyt tavata kavereitasi, kuulla mitä heille kuuluu ja kertoa mitä sulle kuuluu. Kavereista saa tosi paljon energiaa. Tapaa kavereistasi vain niitä joiden seurassa viihdyt, positiivinen energia antaa, negis ottaa. Soita kaverille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 15:19"]
Toivottavasti teitäkin kohtaa joku vastoinkäyminen niin minä tulen ja poljen teitä alas...
[/quote]
Mikäs tietyillä vanhemmilla on, kun kaikilla pitäisi olla yhtä kurjaa kuin heillä? Lapsettomilla ystävilläni en ole koskaan huomannut tällaista taipumusta toivoa muille pahaa. -12
[/quote]
Mulla ei ole mitään tarvetta vetää ketään alas, mutta ilmeisesti joillain tällä palstalla on! Ja tämä joka tuli tänne solvaamaan oli ilmeisesti lapseton tai yksilapsinen. Miten kukaan edes kehtaa tulla painamaan ketään alas tällä tavoin? Ei ihminen kaikkea voi etukäteen tietää: miten tulee jaksamaan toisen tai kolmanne lapsen kanssa.
onko tämä joillekin yllätys että elämä voi yllättää välillä eikä kaikki mene suunnitelmien mukaan?
Jos sinulle nälvijä tulee vaikeata, toivottavasti saat enemmän myötätuntoa kuin mitä tältä palstalta voi saada.
T. 3 lapsen äiti jolla välillä vaikeeta ja kyllä ei sitä aina tiedä mitä tulee tehdyksi kun perheen hankkii...
Saan voimaa vain yksinolosta. Luen kirjoja, kuuntelen musiikkia, syön hyvää ruokaa, nukun kun nukuttaa. Huono puoli on, etten koskaan saa olla yksin, en koskaan.
Tää palsta on joskus uskomaton... Myötätuntoa ei ainakaan täältä usein saa. Sen sijaan jotkut ihmiset oikein nauttivat kun saavat loistaa erinomaisuudellaan!! Toivottavasti teitäkin kohtaa joku vastoinkäyminen niin minä tulen ja poljen teitä alas...