Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt juuri meni hermot lapsen kanssa!!!
20.03.2014 |
Tulin tänne purkamaan oloani kun ei ole ketään tai mitään muuta tahoa jolle asiasta kertoa. Eikä ole tällä hetkellä mitään mahdollisuutta saada keneltäkään mitään apua tähän akuuttiin tilanteeseen.
En ikinä olisi uskonut, että yksi lapsi voi ajaa minut niin täydellisesti hulluuden partaalle. Taapero tekee ihan ärsyttääkseen sellaisia asioita joista kommennan ja käsken olla tekemättä. Nauraa vain päin naamaa kun sanon ettei jotain saa tehdä. Kun kannan pois tilanteesta juoksee hän heti takaisin tekemään sitä mitä ei saa. Menetin malttini ja käytin kovempia keinoja pitää häntä pois tekemästä tuhmuuksia. Häpeän omaa käytöstäni niin etten edes kehtaa kirjoittaa tänne anonyymisti mitä tein. =( Lapsi kuitenkin vaan nauroi ja jatkoi. Ainut mitä enää keksin oli laittaa kengät jalkaan ja lähteä ulos talosta etten oikeasti vahingoita lasta. Heti kun poistuin näyttää lapsi asettuneen aloilleen lukemaan kirjaa (olen siis itse talon ulkopuolella ja näen lapsen ikkunan läpi).
Mitä mä voin tehdä jottei näitä samanlaisia tilanteita enää tule? Aina meillä ei ole tällaista, mutta uhma on päivä päivältä vahvempi eikä lapsi kuuntele ketään. APUA!!!!
Kommentit (46)
Leikkikehä olisi teilläkin pelastus. Lapsen voisi nostaa sinne, siellä se olisi koko ajan mukana ja läsnä vaikka pyykinripustuksessa, mutta ei pääsisi pahantekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, toimit oikein. Nyt on varmaan vaikea vaihe menossa. Voithan yrittää kysyä neuvolasta apua. Johdonmukaisuushan on avainsana.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:34"]Leikkikehä olisi teilläkin pelastus. Lapsen voisi nostaa sinne, siellä se olisi koko ajan mukana ja läsnä vaikka pyykinripustuksessa, mutta ei pääsisi pahantekoon.
[/quote]
Kyllä meidän 2v pääsisi ainakin pääsisi sellaisesta äkkiä pois. Vai millaista leikkikehää tarkoitat? :D
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:32"]no mitä se "tuhma" oli? Poista sellaiset tilanteet kodista?
[/quote]
Eli pitää poistaa tulevan vauvan kehto, kaikki verhot, tuolit jne.? Lapsi roikkuu verhoissa, kiipeää tuolille ja pomppii niin, että meinaa pudota tai kaata tuolin, kiipeilee kehdon jalkojen päällä ja tönii sitä päin seinää niin että seinässä on jo nyt jälkiä! Kiusaa myös koiraamme vaikka koira ihan selkeästi osoittanut että aikoo purra. Minä olen tietysti laittanut koiran toiseen huoneeseen, mutta taapero yrittää jatkuvasti mennä sinne huoneeseen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen rätkätysnauru on usein merkki siitä, että lapsi on peloissaan tai hämillään eikä tiedä miten tilanteessa tulisi toimia.
Koita miettiä kaikkein tärkeimmät asiat jotka haluat kieltää (esim. Turvallisuusasiat) ja ota muiden sääntöjen kanssa rennommin. Muuten väsytät itsesi ihan turhaan.
Muistakaa ulkoilla paljon ja pitää kiinni päivärutmistä. Kannattaa myös pohtia hakeeko lapsi huomiota keinolla millä hyvänsä. Muista siis positiivinen palaute ja sylittely!
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:37"][quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:34"]Leikkikehä olisi teilläkin pelastus. Lapsen voisi nostaa sinne, siellä se olisi koko ajan mukana ja läsnä vaikka pyykinripustuksessa, mutta ei pääsisi pahantekoon.
[/quote]
Kyllä meidän 2v pääsisi ainakin pääsisi sellaisesta äkkiä pois. Vai millaista leikkikehää tarkoitat? :D
[/quote]
Joo samoin meillä. Meidän lapsi nopeasti kiipeäisi tuollaisesta perusleikkikehästä pois. Ellei idean esittänyt tarkoita jotain sellaista jossa on kattokin ettei pääse kiipeämään pois? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no verhot poistat joo tai laitat niin ettei yletä niihin. Tuolit laitat niin ettei pääse niille, pöydän alle tai sitten kumolleen. Kehdon laitat eri huoneeseen vähäksi aikaa.
Jos tilanne on noin hankala niin kannattaa ottaa sellainen luova hulluus käyttöön :) tiedän että se on vaikeaa kun taapero saa hulluksi mutta silloin kannattaa tehdä jotain aivan kummallista.
Ja kyllä tuo kuulostaa vähän ylivilkkaalta. Onko lapsella jotain tekemistä päivisin? Käykö pihalla tai jotain muuta? Minkälaisessa talossa asutte?
Käytös voi liittyä tulevaan vauvaan. Tutkikaa yhdessä vauvankehtoa ja kerro miten taapero nukkui siinä pienenä (anna koittaa). Kerro miten kovasti hoidot häntä jne. Tutkikaa sitten taaperon sänkyä, miten MAHTAVAN hieno se on. Voisiko siihen tehdä jotain uudistuksia? Uudet lakanat/päiväpeitto/sisustustarroja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hei, näitä tilanteita tulee. Kyllä sinä opit toimimaan niissä.
Mutta, kerro meille millainen se tilanen oli? Ja millainen ennakkokäsitys sulla oli siitä, miten tilanteen olisi pitänyt mennä? Ja miten tulkitsit lapsen naureskelun? Monet taaperot peittävät naureskelulla epävarmuuttaan, kun eivät oikeasti tiedä enää että mitä tapahtuu, mutta eivät osaa muuttaa käytöstään eivätkä kommunikoida muuten, koska ovat vaan vielä niin pieniä. Ei se nauru ole hyökkäys sua vastaan, eikä merkki siitä että taapero vittuilee sulle. Joten jos sulla alkoi mennä kuppi nurin siksi, että taapero ei näennäisesti ottanut sua tosissaan, niin silloin kannattaa miettiä onko jotenkin herkillä sen oman äitiytensä ja auktoriteettinsa kanssa, ja pelkääkö ettei osaa kasvattaa lasta eikä saa hänestä otetta. Silloin se lapsen temppuilu tuntuu olevan isompi asia mitä on, ja äiti tuntee itsensä jotenkin uhatuksi. Sellainen epävarmuus karisee kyllä ajan myötä, jos susta tuntuu tältä.
Taaperoiden kanssa avoimet konfliktit tuottaa aika harvoin hedelmää. Ennakointi, huijaaminen, huumori ja asioiden lyöminen täysin lekkeriksi toimii usein paremmin. Mut ongelmahan monasti on se, että kun niitä tilanteita tulee ihan koko ajan, niin siinä tavallinen ihminen, mitä äitikin on, alkaa jossain vaiheessa vaan väsähtää. Silloin on oikein hyvä juttu mennä hetkeksi pihalle. Tai juoda kuppi kahvia. Ja toivoa että joskus helpottaa.
Silloin kun omat lapset olivat pieniä, ja tuntui että hermot menee nyt just (ja joskus siis menikin) hain kaapista pastillin ja ajattelin että imeskelen tän pastillin nyt ihan rauhassa. Kun on pastilli suusssa ei voi huutaa, ja kun äiti vaan märehtii sitä pastilliaan autistisen näköisenä, taapero usein itsekin ehti rauhoittua, ja päästiin sen pahimman yli. Mun oman kokemuksen mukaan, silloin kun tilanne lähtee eskaloitumaan, auttaa jo ihan muutaman sekunnin pysähtyminen. Jotenkin järki ehtii siihen tunteeseen mukaan, eikä siinä kaksi (tai useampi) primitiivistä apinaa karju kilpaa toistensa päälle.
Teidän pitää ulkoilla paljon paljon enemmän, jos lapsi on niin levoton että roikkuu verhoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan numeroa 12 ihan täysillä. Jos voisin antaisin monta peukkua!
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:41"]Minkä ikäinen tämä taapero on?
[/quote]
2v ja neuvolassa todettu ikäistään kypsemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 jatkaa, että meillä lapset on siinä kaksivuotiaina olleet aika kovastikin koiran kimpussa. Astuivat hännälle, läpsivät leluilla, yrittivät ängetä ruokakupille jne. Meillä oli ihan koiraportit käytössä. Se vaihe kesti muutaman kuukauden, sen jälkeen ei koiraa ole kiusattu. Meillä oli tehokkainta, kun ei vaan päästetty lasta koiran lähelle. Myöhemmin sitten opetin hoitamaan koiraa, mutta tuo käytös sammui kun lapsi ei saanut sitä toteuttaa.
Siksi muuten taaperot on usein niin syötävän suloisia, että eihän niitä muuten jaksaisi. :) Kerran, kun olin kuopuksen kanssa puistossa ja hänellä oli hiukan aktiivisempi kehitysvaihe päällä, lapseton kaverini, joka oli mukana, sanoi että on se kumma kun tuo sunkin lapsi näyttää ihan enkeliltä mut käyttäytyy kuin pirulainen. Ja hänhän oli aivan oikeassa. Nyt kuitenkin tämä lapsi on mitä mukavin ja empaattisin lapsonen, hänelle vaan oli niin hirveän hankalaa olla pieni ja tajuta mitä kaikkea ei osaa, ettei hän osannut käsitellä sitä turhaumaa.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:37"][quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:34"]Leikkikehä olisi teilläkin pelastus. Lapsen voisi nostaa sinne, siellä se olisi koko ajan mukana ja läsnä vaikka pyykinripustuksessa, mutta ei pääsisi pahantekoon.
[/quote]
Kyllä meidän 2v pääsisi ainakin pääsisi sellaisesta äkkiä pois. Vai millaista leikkikehää tarkoitat? :D
[/quote]
Joo samoin meillä. Meidän lapsi nopeasti kiipeäisi tuollaisesta perusleikkikehästä pois. Ellei idean esittänyt tarkoita jotain sellaista jossa on kattokin ettei pääse kiipeämään pois? -ap
[/quote]
Miten teidän lapset kiipeää pois, jos leikkikehä on noin 100 cm korkea eikä siinä ole jaloille oikein mitään ponnistamista helpottavaa kolosta, pelkät sileä pystypinnat? Toisaalta jos lapsi on jo 2v ikäinen, niin sen ei pitäisi käyttäytyä niin typerästi kuin ap:n lapsi, oletin ilman muuta että kyseessä on nuorempi yksilö. Normaali 2v ei alvariinsa roiku verhoissa.
Sori mutta toi koiran kiusaaminen kuulostaa jo todella ärsyttävältä! Siinä kun koira lopulta ärähtää niin taas on otsikoissa tapaus "Hirviökoira hyökkäsi täysin syyttä herttaisen kullanmurun kimppuun!"...
Yritä selittää lapselle rauhallisesti konkreettisesti, miksi jotakin asiaa ei saa tehdä. Näytä vaikka seinään tulevia naarmuja, selitä että ne tekevät äidin surulliseksi. Kerro, että koira tahtoo olla hänen ystävänsä, mutta tulee surulliseksi, kun taapero satuttaa häntä. Tuon ikäisellä alkaa pikku hiljaa empatiakyky heräilemään, joten hänelle tuttujen tunteiden peilaaminen muissa saattaa auttaa. Itse antaisin varmaan hyppiä tuolilla kunnes putoaa, siinäpähän ainakin oppisi -.-
Ja luulen, että käytös saattaa hyvin liittyä tulevaan vauvaan, muista keskustella siitä lapsen kanssa ja touhuta vauvajuttuja yhdessä.
Kiipeääkö teillä lapset niistä suojaporteistakin yli, siis niistä, joilla estetään putoaminen portaissa?
Paistoiko aurinko silloin kun sinulta meni hermot? Tarkoitan tällä sitä, että epävakaa säätila saattaa vaikuttaa ihmisen mielentilaan.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:37"][quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 11:34"]Leikkikehä olisi teilläkin pelastus. Lapsen voisi nostaa sinne, siellä se olisi koko ajan mukana ja läsnä vaikka pyykinripustuksessa, mutta ei pääsisi pahantekoon.
[/quote]
Kyllä meidän 2v pääsisi ainakin pääsisi sellaisesta äkkiä pois. Vai millaista leikkikehää tarkoitat? :D
[/quote]
Joo samoin meillä. Meidän lapsi nopeasti kiipeäisi tuollaisesta perusleikkikehästä pois. Ellei idean esittänyt tarkoita jotain sellaista jossa on kattokin ettei pääse kiipeämään pois? -ap
[/quote]
Miten teidän lapset kiipeää pois, jos leikkikehä on noin 100 cm korkea eikä siinä ole jaloille oikein mitään ponnistamista helpottavaa kolosta, pelkät sileä pystypinnat? Toisaalta jos lapsi on jo 2v ikäinen, niin sen ei pitäisi käyttäytyä niin typerästi kuin ap:n lapsi, oletin ilman muuta että kyseessä on nuorempi yksilö. Normaali 2v ei alvariinsa roiku verhoissa.
[/quote]
No, nimenomaan ne normaalit kaksivuotiaat roikkuvat verhoissa. :) Kaksivuotias on yleensäkin iässä, jossa sellainen vauvaiän liikuttava ymmärtämättömyys ja kömpelyys on hävinnyt, ja olematon harkinta yhdistyy vikkeliin jalkoihin ja spontaaniin mieleen. Kaikkea kokeillaan, kaikkialle mennään, nopeasti ja sillä lailla ennakoimattomasti, ettei aikuinen hoksaa kaikkea kieltää ja estää. Kaksivuotiaiden päivähoitoryhmätkin on joskus kuin gladiaattorien taistelukenttiä, jossa kaveria pätkitään päähän ensimmäisellä esineellä joka saadaan käteen. Kaksivuotias on vielä hyvin pieni, hän tarvitsee paljon ohjausta ja ymmärrystä.
Alue: Aihe vapaa
no mitä se "tuhma" oli? Poista sellaiset tilanteet kodista?