Lue keskustelun säännöt.
Miten syrjäytynyt aikuinen voi oppia normaalia sosiaalista kanssakäymistä?
19.11.2020 |
Olin ujo nuori opiskelija, kun jouduin rikoksen uhriksi ja jäin mielenterveysongelmien takia 2 vuoden sairaslomalle/kuntoutustuelle. Sen jälkeen Kela ei myöntänyt kuntoutustuelle enää jatkoa, vaikka hoitavan lääkärin mielestä sille olisi ollut tarvetta. Jouduin siis palaamaan takaisin opiskelujeni pariin liian aikaisin. Siitä ei tullut mitään, enkä saanut tilanteessa tarvitsemaani tukea, vaan opintoni keskeytyi ja jäin monen mutkan kautta lopulta kotiin ikikarenssilla itsetunto romuna.
Vuosien kotona lorvimisen jälkeen olen ottanut itsenäni niskasta kiinni ja saanut töitä nollasopparilla (ihan itse, ilman työkkärin apua). Työni on surkeasti palkattua paskaduunia, mutta olen saanut paljon kehuja tunnollisuudesta ja ahkeruudesta ja tunnen siitä pientä ylpeyttä. En pidä itseäni menetettynä tapauksena, vaikka tilanteeni onkin vaikea. Haaveilen paremmasta, uudesta opiskelupaikasta ja sen myötä kunnon työstä. Kaikkein eniten tahtoisin saada kavereita. Kaikkea tätä varten tarvitsen kipeästi parannusta sosiaalisiin taitoihini.
Mulla ei ole moneen vuoteen ollut ketään, jota voisin sanoa kaverikseni, enkä ole käynyt paljoakaan missään sellaisissa paikoissa, joissa juteltua muiden kanssa. Myös sukulaiseni, ylempään keskiluokkaan kuuluvat akateemiset menestyjät, on kääntänyt tällaiselle epäonnistuneelle luuserille selkänsä. Voin syyttää siitä myös itseäni, koska en kertonut tilanteestani ja vaikeuksistani tarpeeksi avoimesti ja otin välillä liikaa etäisyyttä. Häpesin liikaa, ja häpeän edelleenkin.
Miten voisin oppia juttelemaan muiden kanssa, toimimaan ryhmässä yms.? Työaikani on epäsäännölliset, eikä mulla ole mahdollisuutta mihinkään säännöllisiin harrastuksiin joka viikko. Lisäksi aikaani vie yleistiedon kartuttaminen ja omatoiminen kielten yms. opiskelu, jonka avulla koitan saada itseni "salonkikelpoisemmaksi" ja samalla valmistautua tuleviin opintoihin.
En kärsi enää mielenterveysongelmista, joten mt-yhdistyksen toiminta on pois laskuista.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mikä vain kurssi kansalaisopistosta tms.
En ole vielä löytänyt sellaista kurssia, josta olisin kiinnostunut ja jolla tulisi paljoa juteltua muiden kanssa. Se ei ainakaan auta asiaa, kun en koskaan tiedä pystynkö osallistumaan seuraavalle kerralle. Moni kurssi edellyttää säännöllistä läsnäoloa, jottei tipahtaisi kärryiltä.
Olen kyllä käynyt mm. lyhyen enneagrammikurssin, jossa tehtiin ryhmätöitä ja keskusteltiin paljon. Olin kuitenkin hiljaa ja pysyttelin sivummalla, koska pidin kurssin sisältöä naurettavana hömppänä enkä kehdannut/halunnut pilata muiden, aiheesta selvästi innostuneiden osallistujien kurssikokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyiskö fb:n avulla jotain kaveriporukkaa harrastusten parissa?
Vierailija kirjoitti:
Löytyiskö fb:n avulla jotain kaveriporukkaa harrastusten parissa?
Sinänsä hyvä ehdotus, mutta en käytä Facebookia. Mulle on liian iso kynnys luoda Facebook-tili, joka paljastaa elämäni tyhjyyden muille, ja yrittää kömpelösti, virheitä tehden ottaa kontaktia muihin niin että siitä jää nettiin ikuinen jälki. Ja vielä avoimesti omalla nimelläni... Pidätte varmaan nirsona, mutta häpeän ja pelkään liikaa.
hmmm kuuntelemallakin oppii paljon kommunikointitaidoista & luet varmaan uutisia, niistä saa aina jutun juurta = keveähköt uutiset / aluss kanssaihmiset hieman vierastavat raskassoutuisuutta (=ennyt sano, että sinä olisit vaan... noh kokemus on opettanut😎).
Ole oma itsesi - siitä se lähtee.
Osallistu ahkerasti lyhyille kursseille ja tapahtumiin. Yhden illan tai viikonlopun kokkauskurssi, eneagrammikurssilla olitkin jo. Harjoittele näillä sosiaalisia taitoja ja kuka tietää vaikka olisi niin hyvä tuuri että löytyisi tuttavia. Onko rikoksen uhreilla vertaistukiryhmiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ensiapukursseja, ainakin jos koronasuositukset ei ole pilannut niitä. Niillä oppii hyödyllisiä taitoja ja normaalisti kursseihin kuuluu paljon käytännön harjoituksia parin kanssa. Bonuksena ea-kortit voi auttaa töiden saamisessa. SPR:n kurssit on aika hintavia, mutta esim. monet kansalaisopistot järjestää halpoja kursseja. Jos ne ei kuulu oman paikkakuntasi opiston valikoimiin, kannattaa ehdottaa että se ottaisi ne valikoimiin tai järjestäisi ensi syksynä kokeeksi yhden kurssin.
Mene salille? Jos teet väärin neuvojia varmaankin riittää ja siitä sitten vain juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille ehdotuksista. Menen nyt töihin, mutta palaan takaisin keskusteluun viimeistään huomenna. Älkää siis kuvitelko, että olen hylännyt keskustelun vaikka en vastaakaan viesteihin heti.
Crossfit on ramp? Siinä kun kärsvistellän ja kärsitään yhdessä niin ryhmähenki nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattaisi liittää tuohon omatoimiseen opiskeluun joku keskustelukerho tai hakea kielikaveria. Meillä päin on ollut jotain puhutaan Viroa -kokoontumisia tms jossain kaupungin tiloissa. Mutta nuo omatoimiset harrastukset kannattaisi vaihtaa mahdollisimman sosiaalisiksi eikä varata niille kauheasti aikaa arjesta sinänsä. Ehdit kyllä opiskella niitä yleistietoja ja kieliä yksinäisyydessä aina välillä sittenkin, kun olet saanut sosiaalista elämääsi vähän kohennettua.
Mikä vain kurssi kansalaisopistosta tms.