Lue keskustelun säännöt.
Kurt Westerlund seurustellut heinäkuusta lähtien!!!
19.11.2020 |
Näin meille kertoo uusin Seiska. Eli suruaika oli kestänyt tuolloin peräti 1-2 kuukautta. Kurt toteaa, että olisi tehnyt väärin lapsiaan kohtaan, ellei olisi jatkanut elämäänsä. Mulle tulisi ainakin hänen tyttärenään tunne, että naiset ovat kuin kertakäyttöhyödykkeitä. Jopa nopeammin korvattavissa kuin perheen koira.
Kommentit (124)
Ihan sama se suruajan pituus on, jos ei ole lapsia suhteessa, jossa jompikumpi menehtyy ennenaikaisesti. Mutta jos niitä on, mietin vaan että onpa hauskaa, kun isällä/äidillä uusi lohduttaja, mutta lapsen tuskaan vanhemman menetyksestä auttaakin varmasti "kotileikki" uuden isä-/äitipuolen kanssa...? Toivottavasti Kurreilla ja muilla edes järkeä asua erillään ja vaikka lukea sitä pyykinpesukoneen käyttöohjetta ensi hätään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan tuskin tietää mikä on sopiva suruaika, mutta säädyllistä ja menehtyneen omaisia kunnioittavaa oli edetä vähän rauhallisemmin. Kurren tulisi keskittyä lastensa suruun ja tukemiseen, ei uusiin naisseikkailuihin ja lahjoilla kukittamiseen. Onkohan suru sekoittanut miehen pään?
minkä ikäinen tämä jenna veen on?
Eikö se ollut hänen vaimonsa toive että elämä jatkuu. Ehkä hän haluaa sitä toteuttaa..
Vierailija kirjoitti:
Kun puoliso kuolee pitkäaikaiseen sairauteen, niin surutyö on aloitettu jo ennen kuolemaa. Elämä jatkuu,niin se vaan on. Miksi lesken pitäisi jäädä vellomaan suruun, eikä hän saisi jatkaa elämäänsä. Elämän jatkaminen ei ole kuolleelta puolisolta pois, eikä vähennä heidän suhteensa arvoa.
No ei kukaan oletakaan että suruun pitää jäädä vellomaan, jokin säädyllisyys kuitenkin kuuluu minusta asiaan ihan kunnioituksesta edesmennyttä kohtaan. Vai onko sulle ok että hautajaisten jälkeen lähtee heti esim parinvaihtobileisiin "kun elämä jatkuu"? Kylmiä ovat ihmiset ja rakkauskin hyödyke joka vaihdetaan uuteen kun edellinen rikkoontuu. Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa etsii uuden, mutta jos itse menettäsin puolison, en ottaisi enää ketään. Rakastan puolisoa aivan liikaa ja en edes halua ketään ihmistä hänen tilalle. Jokainen tekee miten tekee, kait.
Jotenkin näin minäkin ajattelen. Puoliso sairasti vuosia, surullista se oli, mutta kuolema oli kuitenkin niin lopullista. En osaa ajatella hänen tilalleen uutta, joten en sellaista etsimällä etsi. Jos joskus vielä kuitenkin rakkaus tulisi jollain tavoin elämääni, voisin siihen tarttua.
Jokainen kuitenkin elää oman persoonansa mukaan, en usko että se kertoo suhteesta vaan ihmisestä.
Mä en syttynyt, kun eräs esimies järjesti mut tiimiinsä erästä projektia varten aivan selvin tarkoitusperin. Hänen asiantuntemuksensa oli aivan toiselta alalta kuin minun, en sopinut hänen tiimiinsä ammatillisesti. Tiiminmuodostusvaiheessa vaimonsa oli vasta saattohoidossa syövän vuoksi. Kuoli sitten muutaman kuukauden kuluttua ja siitä vielä pari kuukautta, niin mies alkoi ehdotella minulle työaikojen ulkopuolisia tapaamisia. Tuntui jotenkin niin laskelmoidulta, kun suunnitelma seuraavan naisen hankkimiseksi oli jo silloin, kun vaimo oli vielä hengissä.
Tästä Westerlundista en tiedä eikä asia minulle kuulu. Tiedän vain itsestäni, että en ala suhteeseen ihmisen kanssa, jonka pitkäaikainen puolison ruumis ei ole vielä edes kunnolla jäähtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitakin vuosia sitten naapurini mies kuoli. Ehti olla hautajaiset ja meni kolme viikkoa, niin heidän perhetuttu mies muutti naapurin luo. Mies oli jäänyt leskeksi muutama vuosi takaperin. Olivat puhuneet asiat selväksi ennen kuolemaa. En pitänyt kovin erikoisena pikaista muuttoa ja kyse oli 50- 60 välillä olevista ihmisistä.
Uusi mies oli ollut hautajaisissa kun olivat perhetuttuja.
Kukin tavallaan. Ei kenenkään pidä alkaa maalliseksi tuomariksi, koska kenenkään ratkaisut ei kuulu sivullisille.
Sääliksi käy kurren lapsia. Olisi edes odottanut että poika on aikuinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi mielessä silloin, kun oli otsikot tuon Kirsin kuolemasta, että mitenkähän kauan kestää, että Kurrella on uusi nainen rinnalla. No, eipä tuo ennustajan lahjoja vaadi. Jos mies on suurin piirtein siedettävän näköinen ja sillä on talous kunnossa ja ikää alle 70 v., niin uusi muijahan otetaan niin pian kuin kehdataan tai saadaan. Ei siinä jäädä muistelemaan menneitä vuosia kuolleen vaimon kanssa. Näin se on aina miehillä.
Voisi Kurre vetäytyä julkisuudesta ja elellä elämäänsä ilman lööppejä. Ei ainakaan enää ratsastaa julkisuudessa menehtyneellä vaimollaan. Vaikka toimittajat soittaisivatkin, niin aina voi sanoa ettei kommentoi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama se suruajan pituus on, jos ei ole lapsia suhteessa, jossa jompikumpi menehtyy ennenaikaisesti. Mutta jos niitä on, mietin vaan että onpa hauskaa, kun isällä/äidillä uusi lohduttaja, mutta lapsen tuskaan vanhemman menetyksestä auttaakin varmasti "kotileikki" uuden isä-/äitipuolen kanssa...? Toivottavasti Kurreilla ja muilla edes järkeä asua erillään ja vaikka lukea sitä pyykinpesukoneen käyttöohjetta ensi hätään...
Kurre sanoi lehtihaastattelussa, että lastensa takia hän haluaa mennä elämässä eteenpäin. Ei ajatellut siis itseään, hmmm... - Miehet unohtavat yleensä aika nopeasti.
Eräs sukuuni kuuluva mies leski aikoinaan ( n.10v sitten) alkoi heti hautajaisten jälkeen etsiä naisseuraa, ja alle puoli vuotta, kun hän seurusteli jo vakavasti.
Muut ei huomanneet hänen suruaikaansa, ehkäpä hänellä oli sellainen......
Aikoinaan äitini ja mummini puhuivat, että puoli vuotta vähintään on lesken suruaika , yksin elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kertoi pari kuukautta äidin kuolemasta seurustelevansa. Tavallaan ymmärrän, koska kuolemaa edelsi sairaus ja tiedettiin jo ennen kuolemaa, että siitä ei selvitä. Surutyö oli siis jo tehty ennen kuolemaa. Mutta kyllähän se nopeasti tapahtui ja laittoi miettimään, että kuinka hyvä vanhempien avioliitto olikaan.
Isäni tunnusti, että hänelle oli tullut kuolemanpelko ja kuoleman mahdollisuus konkretisoitui. Odotettiin ehkä vähän toisenlaista irtiottoa, matkustelua tai muuta, mutta ehkä yksin jäämisen pelko oli sittenkin suurempi.
Oliko tää ihan huutomerkkien arvoinen uutinen..
Vierailija kirjoitti:
Isäni kertoi pari kuukautta äidin kuolemasta seurustelevansa. Tavallaan ymmärrän, koska kuolemaa edelsi sairaus ja tiedettiin jo ennen kuolemaa, että siitä ei selvitä. Surutyö oli siis jo tehty ennen kuolemaa. Mutta kyllähän se nopeasti tapahtui ja laittoi miettimään, että kuinka hyvä vanhempien avioliitto olikaan.
Isäni tunnusti, että hänelle oli tullut kuolemanpelko ja kuoleman mahdollisuus konkretisoitui. Odotettiin ehkä vähän toisenlaista irtiottoa, matkustelua tai muuta, mutta ehkä yksin jäämisen pelko oli sittenkin suurempi.
Miehille ei riitä pahimmankaan kriisin keskellä edes omat lapset. Pakko saada enemmän, "elämyksiä". Enoni alkoi seurustella kuukausi vaimonsa hautajaisten jälkeen. Yli 60-v äijä jolla jo useita lapsenlapsiakin. No uusi nainen oli sentään samaa ikäluokkaa kuin hän.
Olen samaa mieltä. Tuntuu liian nopealta toiminnalta vaikka ymmärrän senkin että tavallaan on luopunut vaimostaan pikkuhiljaa ja pidemmän aikaakin... Ja tietenkin tämä nykyaika missä surraan ja kerrotaan kaikki elämän ilot ja surut. Ei ole ns. yksityisyyttä ja omaa vaan kaikki jaetaan ja kaikki on jossain vaiheessa lehden sivuilla ja lööpeissä luettavissa. Se on valitettava tosiasia.
Miehet eivät osaa käsitellä negatiivisia tunteita eivätkä olla yksin. Siksi uusi puoliso mahdollisimman pian. Samoin ero vain jos on jo uusi katsottuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on ollut oksettava kuvatus aina, itsekäs narsistinen pazka. Ja helvetin ruma mies, nyt sillä on on joku b luokan laulaja ja on ainoastaan yksi syy seurustelulle naisen puolelta. Raha. Son toinenkin, pääsy julkisuuteen.
Samaa mieltä, inhottava limaläjä koko ukko.
Hautajaisten jälkeen treffi ilmoitukset ip lehdessä. Nyt on kuulemma ollut suhde jo kauan. Jotenkin tulee sama tunne mieleen kuin tällä kenelle vastasin. Kyllä sitä nyt edes vaikka vuoden ajan voisi kunnioittaa edesmennyttä puolisoaan.
Olipa kauhea kommentti... olen vaimosi puolesta todella pahoillani. Toivottavasti hän ei enää pysty havaitsemaan tuota asiaa, minkä sanoit. Kovin ulkokultainen rakkaus sitten ollut sinulla... todella toivon, ettei kuoleva tajua tätä.