Ihastuminen on perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Jollakulla näyttää menevän peppu ja pää sekaisin keskenään.

Koko kroppa menee sekaisin kun oikein kolahtaa, näin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollakulla näyttää menevän peppu ja pää sekaisin keskenään.

Voihan se olla peppupää.

Niin joo, niin kuin South Parkissa.

Olisipa ihastuminen perseestä niin sen voisi paskantaa pois 💩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollakulla näyttää menevän peppu ja pää sekaisin keskenään.

Voihan se olla peppupää.

Niin joo, niin kuin South Parkissa.

No ei.

Kyllä tää enemmän vakavaa ummetusta muistuttaa, ei irtoo sitten millään.

Tämäpä keskustelu onkin saanut mielenkiintoisen sävyn sitten viime lukemani. Ulosteita ja ummetusta. Sitähän se kaikki on, rakkautta, rakkautta vaan.

On se rakkaus kaunista.

Sairasta, sitä se on.

Rakkaus voisi olla vaikka kuinka kaunista, mutta kun se niin helposti kohdistuu väärään henkilöön. Joskus ihan ihmettelee, miten kukaan ylipäätään onnistuu löytämään itselleen puolison, jonka kanssa haluaa oikeasti olla aikojensa loppuun asti.

Niin oishan se kätevää kun vois vaan päättää keneen ne tunteet roihahtaa. Elämä nyt vaan ei oo elokuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin oishan se kätevää kun vois vaan päättää keneen ne tunteet roihahtaa. Elämä nyt vaan ei oo elokuvaa.

Niin, tai ainakaan elämässä ei ole yhtä usein Happy endiä kuin elokuvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On perseestä, varsinkin varattuun ihastuminen. Vuoroin tuo katselee intensiivisesti, vuoroin välttelee. Enkä tunteilleni voi mitään, olen ihan sekaisin hänestä. Mutta en tietenkään voi tehdä mitään kun hän on varattu. Kuinka kuolettaa tunteet, kun jokainen työpäivä saa taas tunteet roihuun?

Minä voisin kirjoittaa tämän saman viestin, paitsi että alottaisin ”On perseestä, varsinkin varattuna ihastuminen.” Ei ole helppoa tämäkään.

Meillä töissä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että yksi sinkku on ihastunut toiseen sinkkuun, mutta tuo kyseinen henkilö luo pitkiä palavia katseita yhteen varattuun henkilöön. Tätä on jatkunut jo tovin, saapa nähdä miten tilanne kehittyy. Saatan kuvitella, että ei ole tuossakaan kuviossa kenelläkään kivaa.

Enää kolme kiduttavan pitkää viikkoa ihastuksen kanssa samassa työpaikassa, sitten voin toivottavasti aloittaa toipumisen

Vierailija kirjoitti:

Enää kolme kiduttavan pitkää viikkoa ihastuksen kanssa samassa työpaikassa, sitten voin toivottavasti aloittaa toipumisen

Oikeastiko vaihdat työpaikkaa päästäksesi ihastuksestasi eroon? Aika radikaalia. Onko tuo ainoa syy? Muutatko myös kauas pois, ettet vahingossa törmää häneen?

Mihin tämä varatun ihastuminen voi johtaa.. en kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On perseestä, varsinkin varattuun ihastuminen. Vuoroin tuo katselee intensiivisesti, vuoroin välttelee. Enkä tunteilleni voi mitään, olen ihan sekaisin hänestä. Mutta en tietenkään voi tehdä mitään kun hän on varattu. Kuinka kuolettaa tunteet, kun jokainen työpäivä saa taas tunteet roihuun?

Minä voisin kirjoittaa tämän saman viestin, paitsi että alottaisin ”On perseestä, varsinkin varattuna ihastuminen.” Ei ole helppoa tämäkään.

Meillä töissä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että yksi sinkku on ihastunut toiseen sinkkuun, mutta tuo kyseinen henkilö luo pitkiä palavia katseita yhteen varattuun henkilöön. Tätä on jatkunut jo tovin, saapa nähdä miten tilanne kehittyy. Saatan kuvitella, että ei ole tuossakaan kuviossa kenelläkään kivaa.

Kuulostaa pahalta. Onneksi tänä vuonna ei ole pikkujouluja niin ei pääse tapahtumaan mitään peruuttamatonta

Tällä palstalla on ollut viime aikoina kyllä aika paljon anonyymejä rakkaudentunnustuksia työkavereille. Mitähän tapahtuu, kun koronarajoitukset viimein poistuvat, ja porukat päättävät lähteä porukalla joraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on ollut viime aikoina kyllä aika paljon anonyymejä rakkaudentunnustuksia työkavereille. Mitähän tapahtuu, kun koronarajoitukset viimein poistuvat, ja porukat päättävät lähteä porukalla joraamaan.

👶🏼👶🏼

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on ollut viime aikoina kyllä aika paljon anonyymejä rakkaudentunnustuksia työkavereille. Mitähän tapahtuu, kun koronarajoitukset viimein poistuvat, ja porukat päättävät lähteä porukalla joraamaan.

Mua pelottaa tää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen välillä saavani ihastukseni pois mielestäni, mutta se edellyttää, että en näe häntä. Heti kun hän ilmestyy näkökenttääni, tapahtuu aivan totaalinen järjen sumeneminen. Siinä sitten yrittää esittää normaalia, vaikka ei välttämättä muistaisi omaa nimeään, jos sitä joku tulisi siinä hetkessä kysymään. Mulle on oikeasti käynyt näin viimeeksi teini-ikäisenä. Mikä hitto mua vaivaa, aikuista ihmistä!

Minulle ei koskaan ja ikää on. Siksi tämä kait on niin vaikea käsiteltävä asiana. Vaikea myöntää itsessä heikkoutta. Senkin nart tu minkä teki.

Ikää on? Mitä tuokin sitten tarkoittaa, mutta jos ikää on vaikka päälle kolmenkymmenen, niin aika hyvin olet säästynyt järjen vievältä ihastumiselta. Kysymys kuuluukin, mitä aiot tehdä nyt? Kai tuo tilanne täytyy jotenkin selvittää ennen pitkää, olet sitten paremmin varustautunut kun seuraavan kerran kolahtaa taas kolmenkymmenen vuoden päästä.