Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää ystävä, joka ei tajua (päivähoitoasiaa)
18.03.2014 |
Ystäväni sai viime vuonna esikoisensa, ja aikoo palata opiskelemaan ensi syksynä, kun lapsi on vuoden ja 3kk. En ymmärrä, kuinka joku voi viedä lapsensa noin pienenä hoitoon! Meillä on tytöt pienellä ikäerolla, enkä kyllä aio viedä heitä hoitoon kuin vasta 4 vuotiaana. Ei sitä ennen tarvitse muita lapsia ja jatkuvaa hälinää, pitkiä päiviä hoidossa.
Lapsen paras paikka on kotona hoidossa, miksi joillakin vanhemmilla on niin kiire töihin/kouluun? Kun pärjäisivät niillä pienemmilläkin tuloilla? Miksei voida nauttia siitä, kun lapset ovat pieniä? En voisi kuvitellakaan vieväni lastani esimerkiksi alle 2 -vuotiaana hoitoon, ennenkuin puhuu kunnolla ja ymmärtää muita. Saati osaa hoitaa itse esimerkiksi vessa-asioita, meillä ainakin vielä 3- ja 1,5-vuotias vaipoissa.
Itse pyrin ainakin lasteni kanssa olemaan kotona varsinkin kun ovat näin pieniä. Minusta ei olisi sysäämään lapsia pois näin nuorina, enkä ymmärrä miksi monet tekevät sen niin aikaisin kuin vain mahdollista!
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:46"]Ehkä ei olisi kannattanut hankkia lapsia, jos ne käyvät oman mielenterveyden päälle? Haloo???
ap
[/quote]
Ei lapset käy, vaan kotona oleminen :) Mä en halua olla kotona laittamassa ruokaa ja siivoamassa ja pyykkäämässä ja puunaamassa ja nukuttamassa ja syöttämässä ja ja ja. Ei oo mun juttu noin niin kuin 24/7. 24/3 joo. Mutta tarvitsen muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa jo se pelkkä muiden lasten esimerkki kannustaa oppimaan kuivaksi. Sen takia muutenkin pikkusisarus oppii kaiken nopeammin kuin esikoinen (yleensä)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:26"]On se sitten kiva pienten lasten, jonkun reilun vuoden ikäisenkin VAUVAN, olla pitkää päivää hoidossa ja ilman omaa huomiota, koska äidin/isän työt sitä ja rahantarve tätä. Pienemmälläkin pärjää jos oikeasti välittää lapsistaan, ja näiden turvallisuuden tunteesta! Aikuisena sen sitten näkee, kuinka turvattomia ja epävarmoja näistä hoitoon kärrätyistä lapsista tulee vanhempien lisäeurojen vuoksi!
ap
[/quote]
Juu mustakin on kasvanut niin turvaton ja epävarma ihminen, kun äitini laittoi mut perhepäivähoitajalle, kun olin 9kk! Pakko oli, jos halus pitää katon pään päällä itsellään ja meille lapsille ja että saadaan kasvaa kotona. Jäi nimittäin leskeksi yllättäin...
Musta ainakin kasvoi omatoiminen, omillaan pärjäävä työssäkäyvä ihminen. Ja kyllä meinaan palata työelämään pikkuhiljalleen äitiysloman jälkeen. Ei sillä etteikö pärjättäisi vähemmällä vaan, että lapsikin oppii pienestä pitäen rutiineja elämäänsä ja tulemaan yhteiskunnassa toimeen, eli päiväkodissa täytyy tulla kaikkien kanssa toimeen ja itse ei voi aina olla se huomion keskipiste ja välillä vaan täytyy tehdä toisin miten itse haluaisi tehdä.
Ei vanhemmat laita lapsiaan päiväkotiin siksi etteivät rakastaisi lapsiaan. Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ei rakasta lastaan lapsi laitetaan/otetaan huostaan.
Omituiselta vaikutat ap.. just tommonen ihme hössö..
Opiskelijan ei yleensä tarvitse pitää lastaan kuin noin 4 tuntia päivähoidossa, vaikka luennon tai tentin ajan. Eihän se sun kaverisi töihin ole menossa?
Sitäpaitsi äitiysloma on 9 kk.. ei ole helppoa olla sun kaveri varmaankaan?
Kyllä meidän 6 ja 8 vuotiaat, jotka aloittivat päiväkodin vuoden ikäisinä ovat paljon reippaampia, avoimempia ja sosiaalisempia kun samanikäiset kotona paapotut ja hemmotellut ipanat. Ja heidän mielestään on niin hauskaa kun vanhemmat ovat aina viettäneet niin paljon aikaa heidän kanssaan ja ovat hauskoja, iloisia ja jaksavat touhuta ja "hölmöillä" lastensa kanssa - eli vapaa aikana jaksetaan touhuta yhdessä kun vastapainoksi on ne aikuisten jutut töissä. Hulluksi olisin tullut jos en olisi heti vuoden jälkeen töihin palannut... Ja meillä on aina ollut hyvät päiväkodit ja hoitajat jossa lapset viihtyneet ja aina ollut paljon kavereita. Toki vastoinkäymisiäkin on tullut, mutta niin vain lapset oppivat tulemaan toimeen muidenkin kanssa. En ymmärrä miten on parempi että lapset ovat kotona kyräilevän, itseänsä täynä olevan äidin hoivissa, joka ei laiskuuttaan jaksa mennä töihin vaan vetoaa tuohon iänikuiseen "ei lasta hoitoon..." virteen. Ainakin kun katsoo naapurin touhuja jossa tosiaan äiti ollut varmaan viimeiset 10 vuotta lasten kanssa kotona, niin niiden lapset ovat aina meilläkin niin uusavuttomia ja pilalle hemmoteltuja... sääliksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin ihmettelen, miksi teiniäitiyttä ja nuoria äitejä niin ihannoidaan, koska heillä nimenomaan kiire laittaa lapset hoitoon ja saada opiskelut päätökseen. Ja omat vanhemmat ovat vielä työelämässä, niin eivät voi auttaa. Parempi olisi tehdä lapset vasta opiskelujen jälkeen.
Sulla on aikaa 24/7 sun lapsesi tarpeille, mutta 3.v on vielä vaipoissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, ja minun käy sääliksi käy 27 lapsia... Voihan sitä itselleen uskotella mitä vaan jos sillä saa paremman omatunnon.
Niinpä, ja minun käy sääliksi käy 27 lapsia... Voihan sitä itselleen uskotella mitä vaan jos sillä saa paremman omatunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, kukahan se mahtaa olla, ettei tajua?
Olen 23-vuotias, 2v. pojan äiti. Poika meni perhehoitoon 9kk ikäisenä, kun vanhempainvapaa loppui. Siinä vaiheessa oli taloudellisesti mahdotonta jäädä kotiin. Opiskelut minulla jäi kesken pojan synnyttyä, tenttejä suorittelin silloin tällöin, mutta opiskelut ja valmistuminen olisi nyt ihan kiva juttu. Käyn myös opiskelujen lisäksi töissä, joten vaikka koulupäiväni ei pitkiä olekaan, tulee työ mukaan luettuna ihan 7-8h päiviä.
Aluksi lapsen isän(emme asu yhdessä) kanssa järjestimme omat opiskelumme/työmme niin, että poika oli mahdollisimman paljon kotona jomman kumman kanssa. Meidän kokemuksilla päivähoito ei ole mikään huono juttu, minusta sen haittoja liioitellaan ja keksitään aika paljon.
Oli kiva lukea aloitus, ihan samoilla linjoilla. Hienoa että on vanhempia joilla lapset menee kaiken muun edelle. Kyllä normaali terve äiti jaksaa omat lapsensa hoitaa ja osaa nauttia siitä.
Aika huonot hermot täytyy olla jos ei kestä oman yksivuotiaan hoitoa ja täytyy tuupata hänet päiväkotiin. Tosi monelle lapset ovat vaan tiellä. Se on vaan se minä minä meininki, joidenkin mielestä kun vaan on hienompaa istua kaupan kassalla tai pyöritellä papereita.
Itse en kuvitellutkaan että joku vieras hoitaisi lapseni paremmin kuin minä ja olin myös kotona kymmenen vuotta. Siinä voitti koko perhe ja lapsista tuli iloisia ja empaattisia erittäin sosiaalisia, kerhoissa toki kävivät.
Eiköhän jokainen yksivuotias ja isompikin aloittaisi aamunsa kiireettömästi kotona köllötellen jos voisi valita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi oli aivan haltioissaan kun pääsi päiväkotiin 3 vuotiaana! Hänellä ei ollut yhtään ikäistään leikkikaveria ja ylipäätään lähistöllä puistoissa ei ollut päivisin ketään. Isomman sisaruksen kaverit ei hänen kanssaan halunneet leikkiä, paha mieli tuli kun oli sitten äitin ja isin kanssa. Seurakunta on lopettanut lähistöltä ilmaisen kerhon, joten päivisin meillä oli aika tylsää kun kaikki olivat töissä. Nyt 3v nauttii kun saa omien kavereiden kanssa leikkiä ja pelailla. Lapsi on kasvanut ja oppinut monia uusia taitoja päiväkodissa seuraamalla ja ottamalla mallia muista ikäisistään. Olisi ollut valmis päiväkotiin jo aiemminkin,nyt oli mielestäni ihan viimeinen hetki.
Lapsi lapsi lapsen lapselle. Täällä juuri pyöri aloitus, jossa äiti mietti, mitä tekee kun lapset aikuistuu, kun ei ole ollut muuta kuin äiti. Kun ei ole mitään muuta kuin lapset ja heidän tarpeet. Että mitäs sitten. Mietipä ap tätä...
Mä olen ihminen. Nainen. Äiti. Työntekijä. Harrastaja. Ystävä. Bilehile. Kultturelli. Keskustelija. En vain äiti. En elä vain äitiydelle. En elä vain lapsille, en edes silloin kun ne on pieniä.