Teini-iän sekoilusta leima otsassa melkein 20 v. myöhemmin!
Joutuuko kukaan muu kärsimään teini- ja nuoruusajan toilailujen jättämästä leimasta vielä vuosikausien päästä? Minua on alkanut todella harmittaa, että keskenkasvuisena tehdyistä typeryyksistä jaksetaan leimata vielä viidentoista vuoden jälkeen.
Asun pienessä kaupungissa, missä monet tuntevat toisensa. Nuorena meni ehkä turhan lujaa, mikä johtui osin rajusta murrosikäoireilusta ja pahasta olosta. Näytin hurjalta, join, kokeilin muitakin päihteitä, lintsasin ja karkailin kotoa. Olin välillä itsetuhoinen. Liikuin "huonossa seurassa." Näin jälkikäteen hävettää tosi paljon, mutta ymmärrän, että olin vain hukassa oleva teini, melkein lapsi. Tuota kesti ehkä ikävuodet 13-16.
Nyt olen yli kolmekymppinen, akateeminen perheenäiti. Silti välillä saan kommentteja vars. vanhemmilta ihmisiltä - oma ikäpolveni tuntuu onneksi unhotaneen möhläykset. Viimeksi eräissä nuoruudenkaverin juhlissa tämän isä kuittaili jotakin 15 vuoden takaisia juttuja. Lienee sanomatta selvää, että en oikein ilahtunut kuullessani sellaista vieläpä juhlatilanteessa. Tulee olo, että en näin aikuisenakaan ole toivottu ystävä tämän isän lapselle.
Olenko yksin?
Kommentit (102)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 14:46"]
Oliskohan kannattanu jo silloin teininä miettiä mitä tekee...eikä itkeä jälkeenpäin.
[/quote]
Samaa mietin.
Elämä on valintoja, huonoista kärsitään ja niin kuuluu ollakin.
[/quote]
Eli 13-vuotiaan kuuluu maksaa koko ikänsä siitä, että on käyttäytynyt vähän huonosti. Onko joku ihan aidosti tätä mieltä?
[/quote]
Kyllä.
Tuon ikäisenä on jo ymmärrettävä mitä tekee ja mitä siitä voi seurata.
Omat lapseni opetin siihen eikä heidän ole tarvinnut itkeä ja narista jälkeenpäin.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 14:46"]
Oliskohan kannattanu jo silloin teininä miettiä mitä tekee...eikä itkeä jälkeenpäin.
[/quote]
Samaa mietin.
Elämä on valintoja, huonoista kärsitään ja niin kuuluu ollakin.
[/quote]
Eli 13-vuotiaan kuuluu maksaa koko ikänsä siitä, että on käyttäytynyt vähän huonosti. Onko joku ihan aidosti tätä mieltä?
[/quote]
On tuo "maksaminen" aika vaatimatonta. Jos joku nyt vittuilee niin se on vaan kestettävä.
Kukaan ei pakota riehumaan.
Nyt teini-ikäisen vanhempana voi vain todeta, että jos vain noloja juttuja etkä jäänyt nalkkin huumeisiin tms, niin antaa "akkojen kalkattaa". Olet hengissä, ei huostaanottoja ja koulutit itsesi.
Tupakat, mällit ja myymälävarkaudet jo lusittu ja pilveä pelätään ja alkoholia odotetaan. Vatsahuuhtelu alkaa ainakin pääkaupunkiseudulla kuulua ei-kiltin kotitytön/pojan vakiokokemuksiin, että sitä odotellessa.
Monella muullakin on ollut vähemmän hohdokas nuoruus. Mm. nykyinen tasavallan presidentti oli koulupinnari/laiskimus ja vetänyt ihan normaalikiintiön viinaa ja tupakkaa ala-ikäisenä.
Fariseuksia ja besserwissereita on ollut muinaisesta Roomasta lähtien. Jouruämmien olemassaolo on luonnonlaki, vaikka niillä olisi munat.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:28"]Mä en kovin kauniisti ajattele muutamasta 20 vuotta sitte tuntemastani hyypiöstä. Väkivaltaa, viinaa, kovia huumeita ja olivat niin makeita sankareita olevinaan. *puistatus*
Tommosen kusipään tielle, kun jää mukavasti teini-ikänsä elänyt tyttö tai poika, niin en suostu ajattelemaan mitään muutakaan. Jos ei ole saanut turpiinsa muuten vaan niin sitten pahasti seksuaalisesti häirityksi ellei peräti raiskatuksi.. Kuvottavia.
Liian moni tuttava joutui uhriksi. Itseä suojasi se, että veljeni oli idioottien kanssa vanha hiekkalaatikkokaveri. Broidikaan ei niiden kanssa enää kouluikäisenä hengannut, vain moikkaustuttuja, itse en edes moikannut ja silti kuuluin heidän perheeseensä halusin tai en.
Samanlaisia ovat nelikymppisinä. Valitettavasti lapsia on maailmaan saatettu ja vaimokket vaihtuneet tiheään, vankilassa kukin olleet. Eräs tappoi vaimonsa, yksi äitiään yritti tappaa ja muunlaista vekkulia toimintaa.
Että en voi kuvitella, että monetkaan on teini-ikäisestä niinkään paljon muuttunut. Sekoilu on osa perusluonnetta ja se kestää läpi elämän.
Ehkä sulla on nyt parempi vaihe päällä, mutta vanhat urat odottaa jossain vaiheessa. Sama juttu kuin narkkarilla, alkoholistilla tai millä vaan addiktilla. Hyvä vaan, että jengi on ympärillä varovaisia.
[/quote]
Niin, paitsi että minä olin juuri sellainen, jota herätettiin ja raiskailtiin.
Itse on ole koskaan ollut väkivaltainen enkä edes näpistellyt. Enemmän tuo tuho kohdistui itseeni.
Toisilta olen kyllä saanut turpaan, näiltä kunnollisilta teineiltä nimittäin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 14:46"]
Oliskohan kannattanu jo silloin teininä miettiä mitä tekee...eikä itkeä jälkeenpäin.
[/quote]
Samaa mietin.
Elämä on valintoja, huonoista kärsitään ja niin kuuluu ollakin.
[/quote]
Suurin osa suomalaisistakin on sellaisia vitun raappahousuja että oksat pois. Ei teillä ihmisillä ole varaa arvostella toisia koska olette kaikki, toistan KAIKKI pelkkiä pieniä mitättömiä paskoja minuun verrattuna. Minä olen ISO PASKA! Hajotkaa niihin pikkukyliinne ja oksettavaan juorun täytteiseen mitättömään elämäänne suomalaiset!!!!!!
Vetäkää pää täyteen viinaa ja sitten salkkareita katsomaan.
[/quote]
Minulla on kyllä varaa arvostella arvostella kaiken maailman kusipäitä.
En muuten asu pikkukylässä, en vedä viinaa enkä ole katsonut Salkkareita 10 vuoteen.
Korjaus 26. viestiin. Heräteltiin = vedätettiin
Ap
OT, mun teini on masentunut ja tekee myös typeriä tekoja, mutta se kyllä tajuaa, että tästä kaikesta se saattaa maksaa kuten ap, vielä vuosienkin päästä. Mutta siis hän on tämän sisäistänyt, on myös sanonut mulle, että jos ei tulevaisuudessa arpineen, menneisyyksineen kelpaa, sit ei. Ei haluakaan, haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään.
No, katsotaan sitten parin kymmenen vuoden päästä, pätikö tämä, ei voi vielä tietää.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:16"]
Miehet etenkin tuomitsee rankasti. tässä pikku kaupungissa missä asun olen monta kertaa kuullut, että miehet on sanonut jostakin naisesta jakariksi tai huoraksi. Ja teini-iän sekoiluihin maine perustuu. omakin mies sanoi yhdestä akateemisesta fiksusta naisesta johon tutustuin perhekerhossa, että sehän on kylän yleinen panopuu, kaikkien polkema. Teini-ikänä sillä saattoi mennä lujaa mutta nyt varmana ei, maine seuraa mukana.
[/quote]
Tiedätkö tätä vastausta mä vihasin niin paljon, että ihan oksennin!
Tuossa on jotain aivan saatanan pahoinvoivaa. Eikö sinusta?
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:36"]OT, mun teini on masentunut ja tekee myös typeriä tekoja, mutta se kyllä tajuaa, että tästä kaikesta se saattaa maksaa kuten ap, vielä vuosienkin päästä. Mutta siis hän on tämän sisäistänyt, on myös sanonut mulle, että jos ei tulevaisuudessa arpineen, menneisyyksineen kelpaa, sit ei. Ei haluakaan, haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään.
No, katsotaan sitten parin kymmenen vuoden päästä, pätikö tämä, ei voi vielä tietää.
[/quote]
Ei pahalla, mutta ei minuakaan teininä huolestuttanut elämä kolmikymppisenä. Ei silloin OIKEASTI ymmärrä kaikkia seurauksia.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:16"]
Miehet etenkin tuomitsee rankasti. tässä pikku kaupungissa missä asun olen monta kertaa kuullut, että miehet on sanonut jostakin naisesta jakariksi tai huoraksi. Ja teini-iän sekoiluihin maine perustuu. omakin mies sanoi yhdestä akateemisesta fiksusta naisesta johon tutustuin perhekerhossa, että sehän on kylän yleinen panopuu, kaikkien polkema. Teini-ikänä sillä saattoi mennä lujaa mutta nyt varmana ei, maine seuraa mukana.
[/quote]
Tiedätkö tätä vastausta mä vihasin niin paljon, että ihan oksennin!
Tuossa on jotain aivan saatanan pahoinvoivaa. Eikö sinusta?
[/quote]
Se nyt vaan on niin että ajan kuluminen ei paljoa vaikuta siihen miten sinuun suhtaudutaan aikaisempien teojesi vuoksi.
Ne jotka tästä kärsivät ovat juurikin sitä roskaväkeä, itse vaan nautin siitä. :)
Sä et ap ole aikuistunut vielä etkä tajunnut että vaikka olit hölmö teini niin sinun käytöksesi ei vaikuttanut vain sinun elämääsi. Sinun persoonaasi kuuluu myös se millainen olit teininä, halusit tai et. Mitä suotta itseäsi häpeät?
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:36"]OT, mun teini on masentunut ja tekee myös typeriä tekoja, mutta se kyllä tajuaa, että tästä kaikesta se saattaa maksaa kuten ap, vielä vuosienkin päästä. Mutta siis hän on tämän sisäistänyt, on myös sanonut mulle, että jos ei tulevaisuudessa arpineen, menneisyyksineen kelpaa, sit ei. Ei haluakaan, haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään.
No, katsotaan sitten parin kymmenen vuoden päästä, pätikö tämä, ei voi vielä tietää.
[/quote]
Ei pahalla, mutta ei minuakaan teininä huolestuttanut elämä kolmikymppisenä. Ei silloin OIKEASTI ymmärrä kaikkia seurauksia.
[/quote]
Juuri näin, minä tiedän kyllä... Mutta kuten sanottu, ei teini, eikä ainakaan masentunut teini näe niin pitkälle :(
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:16"]
Miehet etenkin tuomitsee rankasti. tässä pikku kaupungissa missä asun olen monta kertaa kuullut, että miehet on sanonut jostakin naisesta jakariksi tai huoraksi. Ja teini-iän sekoiluihin maine perustuu. omakin mies sanoi yhdestä akateemisesta fiksusta naisesta johon tutustuin perhekerhossa, että sehän on kylän yleinen panopuu, kaikkien polkema. Teini-ikänä sillä saattoi mennä lujaa mutta nyt varmana ei, maine seuraa mukana.
[/quote]
Miehesi tiesi naisen: kaikkien polkema, myös miehesi....
Minusta miehesi sanat kertovat enemmän miehestäsi kuin ko. naisesta.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 14:46"]
Oliskohan kannattanu jo silloin teininä miettiä mitä tekee...eikä itkeä jälkeenpäin.
[/quote]
Samaa mietin.
Elämä on valintoja, huonoista kärsitään ja niin kuuluu ollakin.
[/quote]
Suurin osa suomalaisistakin on sellaisia vitun raappahousuja että oksat pois. Ei teillä ihmisillä ole varaa arvostella toisia koska olette kaikki, toistan KAIKKI pelkkiä pieniä mitättömiä paskoja minuun verrattuna. Minä olen ISO PASKA! Hajotkaa niihin pikkukyliinne ja oksettavaan juorun täytteiseen mitättömään elämäänne suomalaiset!!!!!!
Vetäkää pää täyteen viinaa ja sitten salkkareita katsomaan.
[/quote]
Mistä maasta tämä kosmopoliitti on kotoisin? Kuulostaa ihan Tuksulandialta :D
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:16"]
Miehet etenkin tuomitsee rankasti. tässä pikku kaupungissa missä asun olen monta kertaa kuullut, että miehet on sanonut jostakin naisesta jakariksi tai huoraksi. Ja teini-iän sekoiluihin maine perustuu. omakin mies sanoi yhdestä akateemisesta fiksusta naisesta johon tutustuin perhekerhossa, että sehän on kylän yleinen panopuu, kaikkien polkema. Teini-ikänä sillä saattoi mennä lujaa mutta nyt varmana ei, maine seuraa mukana.
[/quote]
Tiedätkö tätä vastausta mä vihasin niin paljon, että ihan oksennin!
Tuossa on jotain aivan saatanan pahoinvoivaa. Eikö sinusta?
[/quote]
Se nyt vaan on niin että ajan kuluminen ei paljoa vaikuta siihen miten sinuun suhtaudutaan aikaisempien teojesi vuoksi.
Ne jotka tästä kärsivät ovat juurikin sitä roskaväkeä, itse vaan nautin siitä. :)
[/quote]
" Se on vaan nyt niin " on toinen vastaus mitä inhoan!
Haista sinäkin kuule nyt pitkä. Pitäisikö tulla tinttaamaan turpaan? toivottavasti saisit lähiaikoina joltain oikein kovasti ohtaan, varmasti on jollain tarpeeksi voimaa siihen.
Sinäkään et tiedä elämästäni mitään. Synnyin aikoinaan 18-vuotiaille vanhemmille. Isäni käytti huumeita ja äitini sairasti kaksisuuntaistamielialahäiriötä. Meillä ei ollut kotona aina kovin mukavaa. Vanhempani erosivat kun olin 7-vuotias, jäin isälle. Äitiäni en ole sen jälkeen nähnytkään tai kuullut hänestä mitään, nyt minulla ikää 30-vuotta. Isänkään kanssa se elämä ei ollut kovin hyvää ja ero äidistä teki sen että sillä rupesi se huumeiden käyttö lähtemään ihan kunnolla sitten käsistä. Oma murrosikäni alkoi siinä 10-vuoden kohdalla ja poikien kanssa sekoilu alkoi jo sillon. Sitä jatkui aktiivisesti 15-vuotiaaksi saakka. 12-vuotiaana tosin minut otettiin jo isänkin luota sitten huostaan ja sen jälkeen en ole myöskään kuullut tai nähnyt isästä mitään, tosin ainoastaan sen että 26-vuotiaana sain kuulla hänen kuolleen huumeiden käyttöönsä. 16-vuotiaana pääsin muuttamaan jo omaan kotiin kuitenkin ja aloin muuttamaan elämänsuuntaani. Olin ikävuosina 16-20 erittäin hukassa, koska olin kokenut epävakaan lapsuuden. Minulla ei ollut enää äitiä, ei isää, minua oli pompoteltu sinne sun tänne, tukiverkostona ainoastaan ulkopuolisia ihmisiä ja ystäviäkin hyvin harvassa koska olin kuulemma HUORA. Yhteydet äidin sukulaisiin katkesivat siinä vaiheessa kun äiti lähti, äiti ei vaan enää halunnut olla minun kanssa tekemisissä, äiti ei halunnut olla mulle äiti.. joten sit äidin sukulaisetkaan eivät halunneet enää olla mun kanssa tekemisissä. Ja mitä isään tulee, isän puolelta sukulaiset eivät ehkä enää kehanneet olla yhteydessä muhun kun menin huostaanottoon... niitä hävetti kai jotenkin mun isän puolesta ja kokivat syyllisyyttä siitä millasta paskaa mä tyttö raukka joudun kärsimään jne.
No joskus parinkympin jälkeen elämä alko näyttää sit selkeemmältä. Tosin mä olin joutunu siinä 16-20 välillä käymään terapiassa, syömään mielialalääkkeitä, ollu osastojaksoilla.
22-vuotiaana v. 05 tapasin mun ihanan 25-vuotiaan mieheni.
Menimme naimisiin 08.
Saimme tytön 11.
Saimme pojan 13.
Ja olen kerennyt myös kouluttautumaan parinkympin jälkeen fysioterapeutiksi...
Joten pitäisikö minun kokea nyt syyllisyyttä sitten jostain!?
Kellään ei ole jumalauta enää oikeutta sanoa mua HUORAKSI saatana!
Tai tapan sellaisen ihmisen vielä paljain käsin. Tälläisen ryvettyneen psyykkeen kanssa ei kannata ruveta leikkimään.
Mut lähetettiin huumetesteihin kun tulin raskaaksi: Kun sulla on tätä huumetaustaa...
Olin joskus alaikäisenä möläyttänyt johonkin terveydenhoitajan kyselyyn, että olen kokeillut kannabista.
Ja anteeksi tuo edellisen viestini kielenkäyttö, mutta halusin todella näyttää miten paljon tuollainen satuttaa ja kellään ei ole mitään oikeutta sanoa minua roskasakiksi!
Toivottavasti meni perille.
Onhan näitä. Just muisteltiin kavereitten kanssa menneitä. Pari oli ollut 14-vuotiaina putkassa oltuaan niin kännissä ja kaikkea muutakin sekoilua oli, poliisijuttuja ym. Toisen kaverun vanhemmat ei tiedä vieläkään mitään ja ne syytteli aina muita teinejä huonosti käyttäytyviksi. Minä olin kaikkien silmissä se hirvein pahis kun mulla oli lävistyksiä ja musta tukka, vaikka en riehunut edes niin paljon kuin muut.
Mä en kovin kauniisti ajattele muutamasta 20 vuotta sitte tuntemastani hyypiöstä. Väkivaltaa, viinaa, kovia huumeita ja olivat niin makeita sankareita olevinaan. *puistatus*
Tommosen kusipään tielle, kun jää mukavasti teini-ikänsä elänyt tyttö tai poika, niin en suostu ajattelemaan mitään muutakaan. Jos ei ole saanut turpiinsa muuten vaan niin sitten pahasti seksuaalisesti häirityksi ellei peräti raiskatuksi.. Kuvottavia.
Liian moni tuttava joutui uhriksi. Itseä suojasi se, että veljeni oli idioottien kanssa vanha hiekkalaatikkokaveri. Broidikaan ei niiden kanssa enää kouluikäisenä hengannut, vain moikkaustuttuja, itse en edes moikannut ja silti kuuluin heidän perheeseensä halusin tai en.
Samanlaisia ovat nelikymppisinä. Valitettavasti lapsia on maailmaan saatettu ja vaimokket vaihtuneet tiheään, vankilassa kukin olleet. Eräs tappoi vaimonsa, yksi äitiään yritti tappaa ja muunlaista vekkulia toimintaa.
Että en voi kuvitella, että monetkaan on teini-ikäisestä niinkään paljon muuttunut. Sekoilu on osa perusluonnetta ja se kestää läpi elämän.
Ehkä sulla on nyt parempi vaihe päällä, mutta vanhat urat odottaa jossain vaiheessa. Sama juttu kuin narkkarilla, alkoholistilla tai millä vaan addiktilla. Hyvä vaan, että jengi on ympärillä varovaisia.