Lue keskustelun säännöt.
En ehkä olekaan kaunis
17.03.2014 |
Ajattelin joskus niin, mutta ehkä olen ollut väärässä. Olen pitänyt itseäni ihan kauniina, mutta nyt kun miettii aikaa taaksepäin tai nykyhetkeäkin, niin ulkonäköäni ei kommentoida koskaan. Missään kukaan ei tule juttelemaan, eikä naispuoliset kaveritkaan koskaan sano minusta mitään. En ole kehujen kerjääjä, mutta jotenkin tässä kolmenkympin tietämillä olen tullut katsoneeksi itseäni uudestaan.
Ja ei, tämä ei ole iso juttu ja on niitä muitakin ongelmia ihmisillä. Mietin vain, onko ihminen kaunis jos kukaan ei koskaan sitä sano hänelle?
Kommentit (25)
Minua on sanottu joskus, ei toki usein, kauniiksi, mutta en todellakaan ole. Olen lyhyt ja aika arkipäiväisen näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm...no itse en ole mitenkään erityisen kaunis,tai ainakaan kasvot eivät ole mitenkään kauhean kauniit mutta mulla on ilmeisesti kiva kroppa ja laittaudun hiukan, joten toisinaan sanotaan nätiksi, siis silleen kadulla tulee joku sanomaan tai ruokakaupassa=D En tiiä sitten tarkottaako ne sitä tosissaan...
Minäkään en oikein usko, että olisi normaalia kehua ihmisiä kauniiksi, jos todella ovat. Kauneus ennemminkin pitää loitolla ja kauniita ihmisiä kohdellaan kuin jotain ulkokuorta. Voi olla, että oikeasti kauniit ihmiset tietävät olevansa kunnon ulkonäöllä varustettuja. Se taas että oma mies kehaisee hyvännäköiseksi esimerkiksi kun on laittautunut ja ollaan lähdössä jonnekin tai esimerkiksi saunaillan päätteeksi. Mutta se, että ihmiset kehuskelisivat toistensa ulkonäköä ei kyllä kuulosta miltään, mutta voihan se olla, että asia on myös vähän piireistä kiinni. Kaikissa piireissä ei olla ulkonäköpainotteisia vaikka koko porukka olisi aika hyvännäköistä kun se ulkonäkö on vähän perimäasiakin. Lapsia on aika vaarallista mennä kehumaan ulkonäön perusteella ja on monia tapauksia, joissa ei minkäännäköisestä lapsesta kehittyy hyvännäköinen ja päinvastoin joten omakuva voi mennä aika sekaisin.
Ap, matkusta Italiaan. Siellä toisten ulkonäön kommentointi kuuluu jo small talkiin. Esimerkiksi tavatessasi uuden ihmisen, on ihan yleistä, että tämä ensimmäiseksi kertoo, kenen kuuluisuden näköinen olet. Ja tosiaankaan ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Itseäni esimerkiksi ovat miehet sanoneet erään 70-luvun pikkutuhmien leffojen tähden näköiseksi, joskus vaimon ja lasten kuullen. Ihoani ja silmiäni kommentoidaan aina, ja jopa vanhemmat rouvashenkilöt ovat kehuneet sääriäni.
En pidä itseäni kauniina. Omasta mielestäni näytän rumalta niin valokuvissa kuin peilistä katsottuna. Kuitenkin minua ovat kehuneet kavereiden kaverit/sukulaiset ja mieheni tutut jne. Minulla on riittänyt 'kosijoita', mutta en ole uskaltanut ennen miestäni luottaa kunnolla keneenkään enkä oikein ottanut todesta rakkauden tunnustuksia.
Se on kyllä jännää, että omat kaverit eivät kommentoi ulkonäköä, vaan usein kuulen kehuja tyyliin 'mun pikkusisko sanoi, että olet ihanan kaunis..' tai 'mun kaverin mielestä olet tosi nätti'.
No. Ei ne kehut mitään merkkaa jos itse uskoo vakaasti näyttävänsä petolinnun perseeltä.
Ja mun mielestä itseasiassa oikeastaan kaikki ovat omalla tavallaan kauniita ja miehenikin valitsin ihan muilla kuin ulkonäkökriteereillä.