Raivohullu mies ja raskaus

Soita poliisit.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:23"][quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:18"]Voi se olla masentunutkin, ainakin hänellä on kolmen kympin kriisiä päällä. Ikävä kyllä en pysty auttamaan, kun se aggressiivisuus kohdistuu niin vahvasti minuun. Istun sohvalla, tärisen ja yritän keksiä, miten saisin oloni helpottamaan. On ihan kamala olla. Tekisin mitä vaan, että tämä nyt helpottaisi. Ap

[/quote]

Tekisit mitä vaan? Lähde. Kun mies aloittaa raivoamisen, poistu saman tien asunnosta mitään sanomatta. Toista joka kerta.

[/quote]

Ei toimi. Se on hänelle kuin palkinto. Ap

[/quote]

Miten hän kokee sen palkitsevaksi? Käsitin että mies nimenomaan purkaa pahan olonsa sinuun. Miten se onnistuu, jos et ole paikalla, vaan poistut ennen kuin täysi kohtaus on päällä? Vai onko miehen tavoite ajaa sinut pois kodistanne?

Tilaa aika vaikka sossuun jos on itse niin vaikea toimia.

Miksi pitäisi lasten koulu ym. vaihtua kun ei tässä muuta tarvita kuin uusi asunto sinulle ja lapsille ja ei sen tarvitse olla missään kaukana lasten koulusta.

Meneehän se sinun elämäsi siinä sohvalla täristen mutta entäs ne lapset...olet yhtä paha kuin miehesi jos et saa mitään tehtyä :(

Menkää vaikka turvakotiin koko konkkaronkka jos et muka muuta apua saa mistään.

Onko hän aina ollut agressiivinen vai onko raivoaminen alkanut vasta vähän aikaa sitten? Kuulostaa pahalta stressiltä tai mielenterveysongelmilta. SINUN EI KUITENKAAN TARVITSE SIETÄÄ TUOLLAISTA!

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:24"]

Soita poliisit.

[/quote]

Juuri näin. 

Soita poliisit kun alkaa taas raivoamaan. Jokainen kohtaus pitää saada viranomaisten tietoon.

Ja alat etsiä asuntoa. Otat yhteyttä johonkin sosiaalitoimistoon ja kerrot ettet voi miehen arvaamattomuuden ja väkivaltaisen käytöksen vuoksi asua enää kotonasi. 

Nielet häpeäsi ja haet apua. Välittömästi.

Et sinä ole vastuussa miehesi käytöksestä.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:20"]7: Pitäisi etsiä kämppä neljälle lapselle, äidille ja kolmelle kissalle. Ei niitä ihan joka nurkan takana ole. Kaikki isompien lasten koulukuviot järkättävä uudelleen... Ap

[/quote]

Etsi kolmio koulujen läheltä.

[/quote]

Kiitos, tuo on oikeastaan ihan hyvä neuvo. Olen nyt niin järkyttynyt ja lamaantunut, että tarvitsen juurikin noin konkreettisia apuja. Alan selata ilmoituksia. Ap

[/quote]

Kuulostaa siltä, että itsetuntosi on jo lytätty ja todellisuudentajusi hieman hämärtynyt; sinulla on eräänlainen Tukholman syndrooma etkä tunnista tilannettanne niin epäterveeksi kuin se on. Olet yhtä lamaantunut kuin hakatut naiset, mutta et voi jäädä tuleen makaamaan.

Kaikella ystävyydellä, usko tämä: mies harjoittaa rankkaa henkistä väkivaltaa, joka jatkuessaan tulee johtamaan sekä sinun että lasten mielenterveysongelmiin. Kukaan ei edes tiedä, mitä tuollainen ympäristö ja stressi tekee syntymättömälle lapsellesi.

Valitettavasti olet joutunut asemaan, jossa olet vastuussa ja velvollinen pelastamaan itsesi ja perheesi. Miehesi vastuulla on päättää, haluaako hän kuulua siihen.

Lapsesi vaurioutuvat henkisesti! Tajua se. Myös vasta syntymässä oleva. Tulee traumaattinen pelkotila ym. Jo syntymässään säikähtänyt. 

Sun on pakko puhua jollekin että saatte apua. Sinä ja lapsenne. Oot ainoa aikuinen joka nyt pystyy kantamaan vastuun enää. Miehesi on hullu.

Apua on saatavilla! Pyydä sitä! 

Ei ne merkinnät neuvolan papereissa ole niin vaarallisia kuin tuo arki mitä te jo elätte! Se on vahingollista.

Parempi sun nyt heti hakea apua. Ennkuin joku isommista lapsista oireilee niin näkyvästi, että KOKO teidän perhettä aletaan tutkia ja silloin sutkin niputetaan mukaan miehesi ongelmiin. 

Äitinä, joka ei välittänyt hakea lapsilleen apua, vaikka tiesi. Vaikka kaikki kärsivät. 

Osoita, että edes sun vanhemmuus on aikuista. 

Aikuisuutta on se, että pyytää apua (itselleen ja erityisesti LAPSILLEEN ) silloin kun he sitä tarvitsevat.

Iloa elämäänne, vaikeuksien jälkeen! 

Sinun nyt jo olevat lapsesi kärsivät tuosta tilanteesta kovasti. On kauheaa olla kotona, kun saa pelätä koko ajan, että aikuinen ihminen alkaa noin holtittomasti riehua ja huutaa. Jos lapsiasi rakastat ja heistä välität, niin alat heti etsimään omaa kotia lapsillesi. Ota vastaan vaikka 3h + k, jos et nyt tähän muuta löydä. Voit muuttaa isompaan myöhemmin, kunhan nyt ensihätään pääset lasten kanssa sieltä pois. Sinulla on sitten aikaa katsella parempaa,kun olet itsekin rauhoittunut.

Hoida uuden kodin etsintää niin, ettet puhu asiasta mitään miehellesi. Kun olet kodin löytänyt, pyydä ystäviä sukulaisia auttamaan muutossa. Voit etukäteen jo vaikka vaatteita ja muuta laittaa laukkuihin jne... Otat vain tärkeimmät tavarat ja huonekalut. Varmaan saisit sossusta apua. Ota selvää.

Tsemppiä sinulle !

Tuohan on aivan järkyttävää henkistä väkivaltaa!! jos noin menettää malttinsa, kohta saattaa käydä käsiksi sinuun/lapsiin. 

Syyllistämättä sinua ihmettelen kuitenkin, että miten olet päätynyt hankkimaan noin monta lasta miehesi kanssa ja vielä yksi tulossa? Voisiko olla, että miestäsi jo ahdistaa tämä suurperhe ja sen tuomat vaatimukset? Miten teillä on talous järjestynyt? Tommoisestahan on aivan valtava taloudellinen vastuu muun vastuun lisäksi. Kyllä nyt joku sitä miestä vaivaa ja jonkun tarttis kuunnella häntäkin. Kuinka suuresti olet häntä rakastanut kun olette tehneet näin kamalasti noita lapsia? Miten menee sängyssä muuten vai onko se ollut noiden lasten tekemistä lähinnä? Entäpä jos todellakin syyttää käytöksellään sinua siitä, että olette päätyneet tommoiseen tilanteeseen eikä todellakaan osaa pukea tilannetta ja omaa tuskaansa sanoiksi muulla tavalla. Suuri perhe on kyllä aikamoinen riski nykypäivänä. Mahdatteko kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön josta tulee vielä miehelle vaatimuksia ja roolit teille molemmille. Jotakin puuttuu selityksestäsi mikä on taustalla. En halua tällä kirjoituksellani loukata sinua, mutta jos tänne kirjoittaa kun oikeasti haluaa apua niin kandee kirjoittaa sellaisella tavalla, että ihmiset voivat oikeasti auttaa eikä vain arvailla. Onko muuten lapsillasi kaikilla tämä sama isä eli miehesi - sekään ei selviä tekstistä, vaikka sellaisen kuvan saa kuin olisi kaikkien lastesi faija. On kummallista, että on noita todella monen lapsen äitejä, jotka sitten ovatkin pettäjiä vaikka esittävät täydellistä perheenäitiä.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:13"]

On kummallista, että on noita todella monen lapsen äitejä, jotka sitten ovatkin pettäjiä vaikka esittävät täydellistä perheenäitiä.

[/quote]

Semmonen aasinsilta...ei oiskaan ihan heti tullut tästä aloituksesta tuollainen mieleen :D

Kuinka paljon kiinnität huomiota omaan käytökseesi? Onko sinussa jotain piirteitä esim. päähänpinttymiä tai tapoja jotka ärsyttävät miestä? Huokailetko tai ilmeiletkö huomaamattasi ärsyttävästi taikka kiinnitätkö kuinka paljon huomiota äänensävyysi tai elekieleesi? Saatat laukaista omalla käytökselläsi olotiloja, joille mies ei voi enää mitään sitten kun ne on aktivoitu. 

Sulla on neljä lasta? Kysy apua lahkosi vanhimmilta.

Kuule ap, näitä sinun kommentteja lukiessa tulee oikein todella vihaiseksi. Olet saattanut tähän maailmaan useita lapsia. SINÄ olet niistä ensisijaisesti vastuussa. Ymmärrät kai, että jokainen miehen raivokohtaus ja pelokas ja alistettu äiti sohvannurkassa itkemässä on lapsen henkistä pahoinpitelyä. Jos teistä tehdään lastensuojeluilmoitus, olet heikoilla puolustaessasi miestäsi ja laittaessasi hänen epäaikuismaisen käytöksen lastesi hyvinvoinnin edelle.

Tarvitsette apua ja nopeasti. Ja aina sinun kannalta parempi, jos itse haet sitä. Mutta jos avunpyyntö tulee esim. koulun taholta, juttu onkin sinun kannalta vakavampi, kun olet laiminlyönyt tehtäväsi äitinä.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 01:06"]

57: Minun varmaan kannattaa tosiasiassa hankkiutua myös yksityiselle. Ahdistus on nyt niin valtava, että tekisi mieli lähteä päivystykseen, mutta järki sanoo koko aika, että ei kannata kerjätä ongelmia tulevaisuuteen. Siksi yritän nyt vain rauhoittua. Jos tietäisin, että jossain olisi nyt joku yksityinen asema avoinna, ottaisin auton alle ja ajaisin sinne.

 ...

Kuun puolivälissä saan äitiysrahat ja silloin olisi ensimmäinen konkreettinen tilaisuus lähteä. Toinen on, että tyhjentäisin oman ja lasten sijoitustileille kasatut pienet pesämunat. Niillä saisi maksettua ensimmäisen kuun vuokran ja muuton.

Aika paskamaista kuitenkin, että lasten vuosien säästöt hupenevat tuollaiseen...

Ahdistuksen rinnalle tunteeksi alkaa nousta viha. Mikä helvetin nyrkkeilysäkki oikein miehelle olen? Hän voi vetää alkoholia ja vetääkin sitä lievittääkseen stressiä, eli katkeruuttansa. Sitten on kiva punaviinihumalassa tulla aukomaan raskaana olevalle vaimollensa. Voi helvetti mikä paskiainen. Ettäs kehtaakin.

Ap

[/quote]

Voi hyvä nainen, sinulla on turkasesti pyytämättä ja tilaamatta ongelmia NYT TÄLLÄ HETKELLÄ. Ei sinulla ole tulevaisuutta, jos et tee NYT asialle mitään.

Mitä iloa lastesi säästöistä on, jos ne hupenevat täysin turhaan, kun elämä on niin rempallaan karsean lapsuuden vuoksi, ettei "tulevaisuutta" oikeastaan edes ole.

Terveisin aikanaan perhehelvetistä pelastunut lapsi. Äiti jäi sinne, rauha hänen muistolleen.

Aloittaja, oletko kasvanut kodissa jossa toisella tai molemmilla vanhemmista oli päihdeongelma tai jokin muu ongelma, jota peiteltiin ettei kulissi särkyisi? Oliko teillä "virtahepo olohuoneessa", eli pelottavia, uhkaavia ja vaikeita asioita jotka olivat olemassa, mutta joista teeskenneltiin ettei niitä ole?

Sopisi tuohon omaan toimintamalliisi taustaksi.  

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:18"]

Voi se olla masentunutkin, ainakin hänellä on kolmen kympin kriisiä päällä. Ikävä kyllä en pysty auttamaan, kun se aggressiivisuus kohdistuu niin vahvasti minuun. Istun sohvalla, tärisen ja yritän keksiä, miten saisin oloni helpottamaan. On ihan kamala olla. Tekisin mitä vaan, että tämä nyt helpottaisi. Ap

[/quote]

Mitä sinä siellä sohvalla täriset,otat itseäsi niskasta ja sanot ukollesi suoraan että tuollainen riehuminen loppuu siihen paikkaan. '

Oikeastiko te ette saa sanaa suustanne,vaan menette itkemään ja täårisemään jonnekin sohvalle.Pitäähän sitä osata suunsa avata.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 14:57"]

Tuntuu, että hän on alkanut kokea minut kaikin puolin ärsyttäväksi ihmiseksi. Sinällään ymmärrän ja hyväksyn, että niinkin voi käydä. Jokaisella on vain yksi arvokas elämä, sitä ei kannata heittää hukkaan. Ap

[/quote]

Lue itse tarkkaan omat sanasi. Tuo pätee teihin molempiin, myös lapsiin.

Tuntuu siltä, että yrität tässä puolustella miestä etkä ollenkaan suostu ymmärtämään, että kummallakaan teistä ei ole oikeutta tuhota lasten elämää. Lasten säästöjen käyttäminen turvallisen lapsuuden hankkimiseen eron jälkeen olisi parasta, mitä nyt voitte tehdä.

Siinä olet aivan oikeassa, että ei tilanne korjaannu lääkkeillä. Ne vain pahentavat asiaa, etkä voisi toimia selväjärkisesti sitäkään vähää kuin nyt. Paitsi jos se olisi miehesi, joka ne lääkkeet saisi. Äidin kurmoottaminen sattuu lapsiin ihan yhtä pahasti, söipä äiti psyykelääkkeitä tai ei.

Et halua viranomaisista ongelmia ... selitäpä nyt ihan tarkkaan, mikä voisi olla sellainen viranomaisen aiheuttama "ongelma", joka olisi pahempi kuin nykyinen tilanteesi, jossa olet jo itsemurhan partaalla!

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:18"]

Voi se olla masentunutkin, ainakin hänellä on kolmen kympin kriisiä päällä. Ikävä kyllä en pysty auttamaan, kun se aggressiivisuus kohdistuu niin vahvasti minuun. Istun sohvalla, tärisen ja yritän keksiä, miten saisin oloni helpottamaan. On ihan kamala olla. Tekisin mitä vaan, että tämä nyt helpottaisi. Ap

[/quote]

No miksi et sitten tee vaan istut siinä? Miksi pelkäät suomalaisia ja yleensä täysin asiallisesti toimivia viranomaisia poliisista sossuun enemmän kuin raivohullua miestäsi? Mikä on se logiikka, jolla nämä naiset eivät enää älyä perhehelvettiä pelätä, eivätkä edes ajattele lastensa pelastamista vaan itselleen lääkkeitä?

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ei äidin lääkkeet yhtää lapsia auta.

Sinun pitäisi kyllä eniten pelätä nyt hautaustoimiston väkeä, ei sossua.

Olen nyt yli 40 vuotta ja kasvoin samanlaisissa oloissa josta AP kertoo. Minun äiti ei lähtenyt ja koko lapsuuden ajan pelkäsin. Millä tuulella isä on? Jos en tottele isää niin se alkaa äidille motkottaa. Muutin kotoa pois heti kun pääsin. Isä on nyt kuollut ja minulla on nyt lämpimät välit äidin kanssa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että äidin olisi pitänyt lähteä. Isän raivoamiset ei kohdistunut meihin lapsiin, mutta kyllä se vaikutti. Kuinka monta yötä olen valvonnut kun he hiljaa keskusteli, miten pelkäsin tulla kotiin.

Lähde ja anna lapsille rauhallinen koti, niin että sinun ei tartte kuulla sitä jota minä sanoin äidille. Ne sanat oli: Minä en pysty antamaan anteeksi sitä että jäit isin kanssa asumaan. Minä voin ymmärtää, mutta en antaa anteeksi. Sinun tehtävä on ajatella lapsia ja antaa heille kodin jossa kaikilla on hyvä olla.

Kaikkea hyvää sinulle AP.