Raivohullu mies ja raskaus
Miehellä on hermot pinnassa nyt raskausaikana. Saa tajuttomia raivokohtauksia, joiden aikana huutaa ja kiroilee pitkään ja kovaa. Purkaa raivoansa niin pitkään, kunnes oikeasti olen ihan palasina ja suurin piirtein valmis hyppäämään sillalta. Itkeminen tai hiljaa kuuntelu vain lisää pökköä pesään, samoin jos yritän järkevästi hänen kanssaan puha. Ärsyttäää aiheuttaa esimerkiksi se, että joudun komentamaan lapsia esim. kotitöihin. Pitäisi hissutella ja olla näkymätön, kun toisella on niin hermot pinnassa.
Tuntuu, etten jaksa tuon kanssa enää, ellen saa jotain rauhoittavia. Neuvolassa en aio ottaa asiaa puheeksi, niistä merkinnöistä kun ei pääse koskaan eroon.
Mutta jotain pitäisi tehdä. Mitä ja miten?
Kommentit (87)
Miks ihmeessä ne äijät ei vaan tajuu häipyä,jos kerta niin vit...olla kotona muijan kans,mä oon sanonu äijälle,et mis on ovi ja antaa vetää sinne baariin ja ämmiin,jos siltä tuntuu.
Ensimmäkin tekisi samantien sanoa, että eroa.. Sairasta tuo tuollainen on. Mutta ei se eroaminen helppoa ole, nyt kun teillä lapsikin tulossa. Ehdottaisin seuraavaa, koita nauhoittaa seuraavalla kerralla raivoaminen.. Laita sitten mies kuuntelemaan se ´ja uhkaa että annat sukulaisten yms. kuulla sen jos ei meno muutu > hoitoon?
Toisena jos parempi on, että lähdet niin lähde (tätä kyllä suosittelen). Ota yhteyttä turvakotiin, taikka jonnekin auttavaan puhelimeen. Sun pitää toimia, tuo on pahaa henkistä väkivaltaa, ei noin voi ihmistä kohdella, kai sen tiedät?
Perheen päätä pitää totella kaikessa. Jos hän ajaa teidät hankeen, niin tehän olette siellä niin kauan kuin tarves vaatii.
Ja vasta nytkö tuo ilmeni? Onkohan miehesi masentunut?
Mies pois teidän seurasta, ennen kuin lapset on lopullisesti traumatisoituneita. Ihan sairasta! Raivotkoon keskenään
Ero olisi joo ratkaisu. Mitenhän tuon raivohullun saisi oikeasti lähtemään. Hän kun ei missään nimessä halua erota, tää on varmaan jotain hänen sairasta unelmaansa.
Tai sitten mun pitää olla realisti ja häipyä lasten kanssa. Järkätä itsekseen jostain kämppä ja vain kadota. Ikävä kylmielellä on niin suuri porukka, että helpommin sanottu kuin tehty.
Eiköhän se mies ole tässä se joka tarvii ne rauhoittavat lääkkeet.
Kysy siltä mieheltä mikä oikeus sillä on raivota ja huutaa kuin mielipuoli ja kysy tarviiko se jotain apua jos ei osaa hillitä itseään ja kerro ettet enää moista kuuntele ja katsele. Juttelet siis silloin kun "on hyvällä tuulella" eikä silloin kun jo raivona.
Ensi kerralla otat ja lähdet tyynesti tilanteesta pois...siis ihan puet ulkovaatteet päälle ja lähdet lasten kanssa pois kotoa...menette vaikka mummolaan tai kirjastoon tai kahvilaan jätskille.
No mitä vaikeaa on etsiä kämppä ja muuttaa pois?
Voi se olla masentunutkin, ainakin hänellä on kolmen kympin kriisiä päällä. Ikävä kyllä en pysty auttamaan, kun se aggressiivisuus kohdistuu niin vahvasti minuun. Istun sohvalla, tärisen ja yritän keksiä, miten saisin oloni helpottamaan. On ihan kamala olla. Tekisin mitä vaan, että tämä nyt helpottaisi. Ap
Se mieshän niitä rauhoittavia tarvitsisi :)
7: Pitäisi etsiä kämppä neljälle lapselle, äidille ja kolmelle kissalle. Ei niitä ihan joka nurkan takana ole. Kaikki isompien lasten koulukuviot järkättävä uudelleen... Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:18"]Voi se olla masentunutkin, ainakin hänellä on kolmen kympin kriisiä päällä. Ikävä kyllä en pysty auttamaan, kun se aggressiivisuus kohdistuu niin vahvasti minuun. Istun sohvalla, tärisen ja yritän keksiä, miten saisin oloni helpottamaan. On ihan kamala olla. Tekisin mitä vaan, että tämä nyt helpottaisi. Ap
[/quote]
Tekisit mitä vaan? Lähde. Kun mies aloittaa raivoamisen, poistu saman tien asunnosta mitään sanomatta. Toista joka kerta.
Ei auta nyt yksin istua siellä kotona ja ihmetellä ja laittaa lapsia katselemaan moista miehen raivoamista. Puhu asiasta neuvolassa, varaa aika perheneuvolaan ym ym.
Oikein olisi jos se mies lähtisi pois mutta ei ne hullut mihinkään lähde joten se homma jää sinulle ja lapsille. Hae apua jos et yksin selviä!
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:20"]7: Pitäisi etsiä kämppä neljälle lapselle, äidille ja kolmelle kissalle. Ei niitä ihan joka nurkan takana ole. Kaikki isompien lasten koulukuviot järkättävä uudelleen... Ap
[/quote]
Etsi kolmio koulujen läheltä.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:18"]Voi se olla masentunutkin, ainakin hänellä on kolmen kympin kriisiä päällä. Ikävä kyllä en pysty auttamaan, kun se aggressiivisuus kohdistuu niin vahvasti minuun. Istun sohvalla, tärisen ja yritän keksiä, miten saisin oloni helpottamaan. On ihan kamala olla. Tekisin mitä vaan, että tämä nyt helpottaisi. Ap
[/quote]
Tekisit mitä vaan? Lähde. Kun mies aloittaa raivoamisen, poistu saman tien asunnosta mitään sanomatta. Toista joka kerta.
[/quote]
Ei toimi. Se on hänelle kuin palkinto. Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:20"]7: Pitäisi etsiä kämppä neljälle lapselle, äidille ja kolmelle kissalle. Ei niitä ihan joka nurkan takana ole. Kaikki isompien lasten koulukuviot järkättävä uudelleen... Ap
[/quote]
Etsi kolmio koulujen läheltä.
[/quote]
Kiitos, tuo on oikeastaan ihan hyvä neuvo. Olen nyt niin järkyttynyt ja lamaantunut, että tarvitsen juurikin noin konkreettisia apuja. Alan selata ilmoituksia. Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:21"][quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:18"]Voi se olla masentunutkin, ainakin hänellä on kolmen kympin kriisiä päällä. Ikävä kyllä en pysty auttamaan, kun se aggressiivisuus kohdistuu niin vahvasti minuun. Istun sohvalla, tärisen ja yritän keksiä, miten saisin oloni helpottamaan. On ihan kamala olla. Tekisin mitä vaan, että tämä nyt helpottaisi. Ap
[/quote]
Tekisit mitä vaan? Lähde. Kun mies aloittaa raivoamisen, poistu saman tien asunnosta mitään sanomatta. Toista joka kerta.
[/quote]
Tämä. Kunnon koirankoulutuskeinot käyttöön! Jos raivoaminen aiheuttaa sen, että hän jää joka kerta yksin, ei sitä voi jatkaa
Kiitos monista hyvistä vastauksista. Monet kyselivät taustoja enemmän.
En tiedä onko omalta kannaltani hyötyä mennä syvemmälle, mutta ehkä vertaiskokemuksena voisin kertoa, jos tätä joku toinen samankaltaisessa tilanteessa elävä lukee.
Mies on ns. kiltti suorittajamies, jonka kääntöpuoli on sitä, ettei oikein tahdo kertoa mitä haluaa, toivoo ja odottaa. Samalla hän myös kokee erittäin painostavaksi ja hyökkääväksi sen, että itse pystyn puhumaan ja kertomaan toiveistani avoimesti. Puhun myös vaikeista asioista, pyydän ja annan anteeksi. Minua toki kiinnostaa yhtä lailla kumppaninikin hyvinvointi, mutta ajatuksia en osaa lukea.
Miehelle taas kaikki ikävät kokemukset jäävät herneiksi nenään. Anteeksipyyntöjä ja sovitteluja ei muista, syntini sitäkin paremmin. Hän tulkitsee myös neutraalit ja positiiviset tekemiseni todella negatiivisesti. Jokainen voi arvata miten katkeraksi hän on muuttumassa pitkän avioliiton myötä.
Voi myös olla, että ihmiset muuttuvat elämän myötä. Tulee kriisejä, jolloin kasvetaan henkisesti ja huomataan, että vanha kumppani ei enää olekaan se kenen kanssa kemiat pelaa. Tuntuu, että hän on alkanut kokea minut kaikin puolin ärsyttäväksi ihmiseksi. Sinällään ymmärrän ja hyväksyn, että niinkin voi käydä. Jokaisella on vain yksi arvokas elämä, sitä ei kannata heittää hukkaan. Ap