Lue keskustelun säännöt.
Ajoissa olemisesta, lapset 6-14 v
Vierailija
16.03.2014 |
Meillä on 5 lasta iältään 6-14 ja uusi ongelma. Aikasemmin sain lapset noudattamaan ruoka-aikoja, nukkuma-aikoja, lähdöt sujuivat ajallaan jne. Nykyään tuntuu, että vanhimman lapsen teini-iän myötä koko elämämme on muuttunut ameebamaiseksi vetkutteluksi, jossa koko elämämme tuntuu valuvan jonnekin ihan kohta ja joojoo mä sanoin jo saippuamaiseen välimaastoon. Koko tenavalauma noudattaa tätä samaa vetkuttelun kaavaa.
Onko tässä mitään muuta tehtävissä, kuin olla tosi ikävä. Tässä tämän päiväisiä tapauksia:
Aamiainen on pian valmis, menkää pesemään kädet! Ja hetken päästä, tulkaas pöytään. Lapset, pöytään! Yksikään ei tullut eikä ilmoittanut mitään. Sitten mies karjaisee jo äkäisellä äänellä, PÖYTÄÄN NYT HETI! Silloin tulivat.
Sama kaava päivällä, kun meillä oli vieraita päiväkahvilla, paitsi että minä sanoin, että jos ette nyt tule, niin sitten jää ilman.
Sama homma iltaruualla, paitsi silloin sanoin, että jos ei nyt tule, iskä annostelee lautasille valmiiksi, jos tulee nyt heti saa ottaa itse. Tarjolla oli monenlaista, joten lapset kipin kapin tulivat.
Luemme illalla erikoista tarinaa, jota isointa myöten kaikki haluavat olla kuulemassa. Se on mielestäni tosi ihana asia. No, kerätkää lelunne, vaatteenne, kimpsunne paikoilleen (tavaroita ei ollut montakaan / tenava, jiten ei olisi ollut suuri vaiva nopeasti pistää paikoilleen) ja iltapesut ja kun olette sohvalla kahdeksalta, voin lukea. Kaikki oli että joo mä ainakin tuun kuuntelemaan. Teinitytär meni nuorimman siskonsa kanssa pikapseun sijaan oikein kunnon suihkuun ja olivat siellä vaikka kuinka kauan ja hasukaa tuntui olevan, Keskimmäiset eli pojat intoutuivat juoksemaan hippaa ympäri taloa ja heittelivät toisiaan karkkipapareilla. Patistelin heitä ja menivätkin huoneisiinsa. Kohta menin katsomaan, niin jokainen oli vielä täysissä pukeissa ja eivät olleet edistyneet mihinkään. Lopulta jäin vahtimaan, että homma hoituu. Eli juoksin ympäri taloa tenavan luota toisen luo tivaamassa, "ei kun otat sen yöpaiadn nyt käteen ja laitat päällesi, laita ne legot nyt pois, pujota käsi, ..." että ei lopeta tekemistä, ennen kuin hampaat pesty. Lapset olivat valmiita varttia yli kahdeksan sen kaiken tosi tiiviin patistelun jälkeen. Itse olin ihan läkähtynyt ja sanoin, että en siis lue, koska eivät olleet sohvalla tasan kasilta ja muutenkin ilman moista vastaanpanemista. Lapset olivat sitä mieltä, että olin aivan kohtuuton.
Vinkkejä? Pliis, T. Aivan-Naatti-Mude
Kommentit (18)
Sellaista lasten kanssa on. Olin itse samanlainen vetelä lapsi, eikä minuun tehonnut mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollasta meillä on ollut jo vuosia. Mitään ei tapahdu, ellet karjase niin että kurkku tulee kipeäksi. Kaikki asiat on: Joo, kohta. Joo joo. No mä oon jo tulossa. Justhan mä sanoin, että ihan kohta!! Iltapuuhat kestää tunteja.
Toista se oli joskus kauan sitten, pienimmälle lapattiin iltapuuro, pestiin hampaat ja kallistettiin petiin, isompi alakoululainen hoiti hommansa siinä sivussa ja illalla yhdeksältä oli yleensä hiljaista. Nyt KOKO VITUN ILTA MENEE TÄHÄN VALITTAMISEEN JA KÄSKYTTÄMISEEN, EIKÄ TAPAHDU YHTÄÄN MITÄÄN.
Meillä on alle 2v ja 4v lapset ja saa kai sitä noitakin patistaa useampaan otteeseen.. no, nuoremman kanssa toki sujuu kun ei odoteta hänen tekevän niin paljon itse. Mutta esikoisen odotetaan jo osallistuvan, niin kylläpä tuota saa monesti kysyä niin pukemisen, yöpin laitoin, hampaiden pesun (ei pese itse, mutta vessaan tulo) ym kanssa..
Kiitos nelonen ihana viesti. Helpotti ihan tosissaan, että jossakin kodissa on samanlainen tunnelma kuin täällä. Osasit ilmaista homman justiin kun mäkin tunnen. Tuntuu vaan erittäin ikävältä olla koko ajan kuin joku tiukkapipo poliisi.
Sekin on mielessä, että kerran oli yhden lapsen nimpparivälipalat mitkä lie jotakin vähän parempaa välipalaa, niin ei kun tulkaa NYT tajuatteko NYT koska yhdellä alkaa sitten treenit, niin olisi mukava olla tässä pöydässä hetki yhtä aikaa.
Yksi lapsukaisistamme kertoi, että hänen kaverillaan on niin, että jos ei tule pöytään samaan aikaan kuin muut ihan heti nätisti, niin ei saa tulla enää ollenkaan ja seuraavan kerran saa ruokaa, kun on oikea ruoka-aika. Siis jos lounaalla menee venkoiluksi, ja välipalaksi olisi mustikkapiirakkaa, niin piirakat jää väliin ja seuraavan kerran saa ruokaa illalla, kun on oikea ruoka-aika. On tuokin minusta aikamoisen tiukkaa, mutta jos ei muu auta niin keino kai se on tuokin.
Vakava, asiallinen keskustelu lasten kanssa. Ns. perhekokous suorastaan. Aiheena "Miksi tämä ei toimi". Ja sitten puhetta siitä, miten kaikki yhdessä saadaan perhe toimimaan ja asiat sujumaan. Pelisäännöistä sopiminen. Palkinto hyvin menemisestä odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Välillä tosiaan harmittaa, että kivatkin hetket menettävät iloisen vireensä, kun lapsille saa olla niin tiukkana. :-(
No eihän 6- ja 14-vuotiailla voi olla sama säännöt ja aikataulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pulma on se, että yksi tai kaksi ihmistä ei voi olla useassa paikassa yhtä aikaa, joten lapset tekevät omiaan, kun valvonta loppuu. Lisäksi pienen lapsen kanssa voi asioita tehdä yhdessä, mutta kun on kyseessä kymmenen vuotias, niin tuntuisi vähän oudolta ryhtyä häntä pukemaan tai keräämään leluja, siis kahta härveliä olohuoneen lattialta, yhdessä. Joten se menee helposti sellaiseksi, että äänen sävy alkaa muuttua, kun itsekin alkaa olla jo väsynyt ja joku odottaa hampaiden pesua ja ehkä pyykit vielä laittajaansa ja niin edelleen.
Itse mietin vähän samaa kuin nro 9: Pitäisikö teinillä olla jo vähän eri vapauksia? Meillä 4v ja 12v menevät vielä samassa rytmissä (no, isompi valvoo viikonloppuisin pitempään), mutta menevätkö enää muutaman vuoden päästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse mietin vähän samaa kuin nro 9: Pitäisikö teinillä olla jo vähän eri vapauksia? Meillä 4v ja 12v menevät vielä samassa rytmissä (no, isompi valvoo viikonloppuisin pitempään), mutta menevätkö enää muutaman vuoden päästä...
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 22:15"]
No eihän 6- ja 14-vuotiailla voi olla sama säännöt ja aikataulut.
[/quote]
Mitä tarkoitat? Meillä on 2-vuotiaasta aikuisiin samat aikataulut: Kun ruoka on pöydässä, tullaan syömään. Kun on kouluun lähdön aika, niin silloin lähdetään. Ei jokainen voi syödä eri aikaan. Tai jos aikuinen vie lapsen kouluun, niin ei hän voi lähteä liian myöhään tai lapsi ei ehdi kouluun. Että kyllä ne säännöt koskevat kaikkia ihan samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysille
No kyllä meillä on lapsille ja aikuisille ihan samat aikataulut ruokailun suhteen. Samoin samaan aikaan minä sitä kirjaa heille luen. Samoin, jos olemme lähdössä kylään, niin pakko sinne autoon on samaan aikaan kaikkien tulla. En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat?
Aloituksessa ainakin kuvailet sitä, miten käytätte energiaa turhaan siihen, että moneen kertaan kutsutte syömään ja uhkailette lapsia. Eikä tuon ikäisiä enää tarvi käydä kädestä pitäen pukemassa. Otat nyt isojen lapsien tekemisistä liikaa vastuuta. Sinä sanot mikä on aikataulu, ja jos lapset eivät halua sitä toteuttaa, niin siitä sitten kärsivät. Se on heidän oma valintansa.
Pitäkää tosiaan se perhepalaveri, missä sanotte, että syömään kutsua on toteltava heti. Toista käskyä ei tule. Ja kuka ei kolmessa minuutissa ole paikalla, niin jää ilman ruokaa / saa syödä vasta muiden jälkeen / siivoaa keittiön ruokailun jälkeen /jotain muuta sellaista mikä tehoaa.
Ja näistä seurauksista kannattaa pitää kiinni. Eivät ne ole liian tiukkaa kasvattamista. Lapsi ei joudu syömään yhtään kertaa yksin tai siivoamaan pöytää, jos vain tulee pöytään normaalilla tavalla. Ei normaalikäytöksen vaatiminen ole liikaa. Parista kerrasta kyllä jo oppivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 22:24"]
Ysille
No kyllä meillä on lapsille ja aikuisille ihan samat aikataulut ruokailun suhteen. Samoin samaan aikaan minä sitä kirjaa heille luen. Samoin, jos olemme lähdössä kylään, niin pakko sinne autoon on samaan aikaan kaikkien tulla. En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat?
[/quote]
Juu juuri tällaisia tilanteita aloituksessa kuvailit, mitkä koskevat kaikkia.
Teinillä ilmeisesti pukkaa teini-ikää. Tuossahan se alkaa olla juuri pahimmillaan. Ja nuoremmat selvästi kunnioittavat häntä, mikä on kiva asia. On hyvä, että sisaruksilla on niin vahvat siteet, että he vetävät yhtä köyttä.
Nyt pitää sitten vain puhua järkeä, perustella miksi joitain sääntöjä on ja miksi niitä pitää noudattaa. Voit myös muistuttaa missä asioissa säännöt eivät ole niin tarkkoja, milloin lapset voivat tehdä niin kuin tahtovat.
Teini on tainnut huomata mitkä ovat ne tilanteet, jolloin vanhemmat ovat ehdottomia, ja yrittää juuri niissä kohdin venyttää sääntöjä. Taitavaa narujen vetelemistä tuo on. Mutta eikö noilla jutuilla yleensä haeta huomiota. Teinille tekee joka tapauksessa hyvää saada vähän omaa huomiota ja ehkä jotain tekemistä kahdestaan vanhemman kanssa. Jotain vähän isompien juttuja. Ihan vaan vaikka vaateostoksille, rautakauppaan mukaan, lenkille, jne. sillä puheella, että pienempiä ei oteta mukaan, ne olisi vain tiellä. Tai että haluatte mennä lenkillä aikuisten vauhtia, joten muut lapset olisivat liian hitaita. Sellainen nostaisi nuoren itsetuntoa, hän huomaisi, että vanemmat ymmärtävät, etei hän ole ihan pikkulapsi enää. Jonkin uudenlaiset vastuun nuori voisi myös saada. Taas sellainen isomman lapsen vastuu.
Jos ei ole ruokapöydässä silloin kun ruokaa on tarjolla, jää ilman ruokaa. Ei tarvitse monta kertaa kokeilla.
Meillä pienimmät menee vanhempia lapsia aikasemmin sisälle rauhottumaan iltaa varten, ruokailu yhdessä ja vanhemmat lapset voi valvoa pienempiään enempi. Kun vastuu kasvaa, myös velvollisuus ja oikeudet. Viikolla koululaiset saa valvoa ysiin ja esikoululainen viikonloppuna pidempään kuin leikki-ikäinen. Minusta tärkeää olisi että olisitte siivonnut aikaisemmin ja suihkut yms tehdä aikaisemmin tai muistuttaa lapsia kellosta. Itse jos en jaksa lukea niin olen syyllistynyt tuohon minuuttiaikatauluun ja syyllistänyt lapsia ettei ehditty lukea. Sun pitää olla mukana hoputtamassa jos on pakko oltava kasilta pedissä, vartin myöhästyminen on sallittua kotona! Jos me lähdetään autolla niin ekat on ajoissa autolla, loput myöhemmin muttei myöhässä.. Ymmärrätkö? Josko teillä auttaisi se että kirjaa luetaan aikaisemmin? Vaikka ennen tai jälkeen iltapalan? Koska kyllähän teidän esikoinen nukkuu ja ehkä herääkin erilailla kuin kuopus? Voisi olla terveellinen muutos pitää lapsia yksilöinä! Sinulla on upeita lapsia, niitä on monta ja elät nyt ruuhkavuosia! Kohta vanhimmat alkaa muuttaa pois, niin arvosta tätä aikaa NYT! Ota aikaa itsellesi ja hyvinvoinnillesi myös.
Hei ja kiitos hyvistä ajatuksista! Ehkä tämä on myös sitä, että lasten kasvamisen myötä jokaisella alkaa olla omia menoja, kavereita, harrastuksia mitäpä kulloinkin, niin haluan pitää edes jotkut hetket koko perheen yhteisinä ja toisaalta homman hanskassa. Meillä tosiaan yhtä aikaa pöytän tuleminen on muodostunut aivan ylivoimaisen vaikeaksi asiaksi. Ja sitä kun vaatii, niin pöydän ympärillä istuu sitten murjottavia lapsia ja kireitä aikuisia. Onpa mukava yhteinen hetki. :-( Tästä on kyllä puhuttu, mutta eipä ole auttanut kuin ehkä seuraavan kerran jos sitäkään. Mutta ilmeisesti pitää puhua taas vähän lisää.
Eikö kellään neuvoja?