Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset joilla on kymmenittäin tai läjhes sadoittain ystäviä.
29.03.2014 |
Tiedättehän sellaisia ihmisiä, joilla on ihan mahdoton määrä ystäviä. Puhutaan useista kymmenistä. Usein tulee kateudenpisto näitä ihmisiä kohtaan. Mutta sitten on toinen näkökulma tähän asiaan.
Minulla on näet tällainen ns. ystävä. Ja ystäväksi hänkin minua kutsuu. Itse olen alkanut vaan mieltää hänet ennemminkin tuttavaksi. Suhteemme ei nimittäin täytä niitä kriteerejä mitä miellän ystävyyteen. Hän ehtii tapaamaan minua todella harvoin vaikka asumme lähekkäin. Näin ollen hän ei tiedä arkisesta elämästäni juurikaan mitään. Juuri ja juuri suurimmat elämän asiat ehdimme kuulumisten osalta vaihtamaan. Emme koskaan pääse keskusteluissa kovin syvälle. Pintaraapaisu vaan kaikesta. Ja näiden suurimpien asioidenkin kanssa on niin, että koska hänellä on niin paljon ystäviä, ei ehdi antaa painoarvoa suurille asioille. Esim. lapsen syntymän jälkeen ehtii tulla tätä katsomaan ensimmäisen kerran lapsen ollessa puolivuotias jne. Hänestä ei koskaan saa seuraa mihinkään menoon, koska on niin kiireinen ystävyyssuhteissaan, ettei ehdi kuin pikaisesti kahville. Saatika, että ehtisi hädän hetkellä auttamaan tai edes kuuntelemaan.
Olenkin alkanut miettiä, ettei tällainen ystävyys anna minulle juurikaan mitään. Minulla on sellaisiakin ystäviä, jonka kanssa tiedämme toistemme elämästä muutakin kuin kohokohdat ja kuulumme aidosti toistemme elämään. Panostankin enemmän laatuun kuin määrään ja voin hyvillä mielin olla kadehtimatta näitä suurella "ystävä"joukolla varustettuja.
Kommentit (19)
No minulla on lapsuudenaikaisia ystäviä joita näen ehkä vuosien tauon jälkeen mutta juttu jatkuu siitä mihin se jäi. Sitten on sellaisia joita näen vain tietyissä tapahtumissa mutta luottamus ja yhteisymmärrys on täydellistä. Ei kyse ole siitä miten ystävyyttä " mainostetaan" vaan millaista se todella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on laaja sosiaalinen piiri, mutta hyviä ystäviä on alle 20. Kyllä tuostakin määrästä voi olla kateellinen. Itsekin olisin. :)
Mulla on myös muutama tuttava, joilta esim. tulee kutsu vuosittaisiin juhliinsa. Siinä onkin ainut päivä kun heitä tapaan. Juhlissa ovat kiireisenä eivätkä ehdi vieraiden kanssa puhua. Ovella lähtiessäni taas huikataan, että täytyy pitää paremmin yhteyttä.
Olen yrittänyt. Kun ehdotan tapaamista aamupäivälle x, päivälle y tai illalle z, ei ole aikaa. Ei tällä viikolla eikä ehkä seuraavallakaan, kun miehen menoista tai muusta tärkeämmästä ei tiedä.
Olen ajatellut jättää mahdollisesti tulevat kutsut väliin heidänkin puoleltaan. Ehkä nämä ihmiset nauttivat monien ihmisten seurasta, enkä satu kuulumaan heidän ystäviinsä. Kuvaavaa on ollut, että yhtä tapaamista ehdotin kevättalvella, mutta silloin "ehdittiin" tavata hieman ennen juhannusta. Sen parituntisen aikana hän puhui minulle täysin tuntemattomien ihmisten tekemisistä.
Näiden ihmisten verkostoitumiskykyä kyllä ihailen. Toisaalta olen ihmetellyt, että miksi kuitenkin olen jotenkin heidän "listoillaan", kun eiväthän hekään minulta mitään "saa".
Eikös ole aivan normaalia, että ihmisten elinpiiriin kuuluvat ne paremmat ystävät ja sitten ne tuttavaystävät, joiden kanssa vain silloin tällöin ollaan yhteydessä. Varmaan noilla laajojen ystäväpiirien ihmisillä on ihan sama tilanne, heillä on ne jokunen tosiystävä ja muut ovat tuttavia. Tai sitten heillä ei oikeita tosiystäviä olekaan, En ymmärrä tätä suomalaista narinaa sittä, että seurapiiristään pitäisi blokata ulos ne, joita ei tapaa kuin jonkusen kerran ja "joutuu" osallistumaan heidän kutsuilleen. Miksi pitää pyöriä j atuhista vain niissä pienissä piireiss'ä eikä antaa aikaansa hieman muuallekin. Tämä on juuri se ongelma joka Suomessa on. Piireihin on vaikea päästä ja siksi uusia ystäviä on vaikea löytää, kun uusiin ihmisiin ei pääse edes tutustumaan. Jotenkin ymmärsin,että ap ja osa muistakin vastaajista kelpuuttavat piireihinsä vain ne, joilla olisi aikaa vain heille.
Minulla on vähän reilu parikymmentä oikeasti ystävää, joiden kanssa olen yhteyksissä vähintään kerran viikossa ellen useammin, näemme niin usein kuin ehdimme ja tiedämme toistemme arkielämästä paljonkin. Tuttavia onkin sitten varmaan jo lähemmäs sata. Mutta ei se mitenkään mahdotonta ole että on oikeasti todella monta ihmistä, joita näkee usein - suurin osa näistä minunkin ystävistä kun on kaikki samaa porukkaa, eli näemme usein porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 12:33"]
Minulla on vähän reilu parikymmentä oikeasti ystävää, joiden kanssa olen yhteyksissä vähintään kerran viikossa ellen useammin, näemme niin usein kuin ehdimme ja tiedämme toistemme arkielämästä paljonkin. Tuttavia onkin sitten varmaan jo lähemmäs sata. Mutta ei se mitenkään mahdotonta ole että on oikeasti todella monta ihmistä, joita näkee usein - suurin osa näistä minunkin ystävistä kun on kaikki samaa porukkaa, eli näemme usein porukalla.
[/quote]
Oho. Oletko töissä? Lapsia ja miestä sinulla tuskin ainakaan on. Jos nimittäin on, perhe-elämäsi ja parisuhteesi ovat varmasti aika heikoissa kantimissa.
Kyllä tällaisiakin ihmisiä löytyy. Onnistuu esim niiltä, jotka eivät ole koskaan muuttaneet opiskeluiden tai töiden perässä muille paikkakunnille tai maihin, vaan pyörivät vuodesta toiseen samassa piirissä toisten samanlaisten kanssa. Porukka tuntee toisensa jo päiväkodista ja osa saattaa olla sukuakin toisilleen. Sopii tietynlaisille ihmisille tällainen.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 12:44"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 12:33"]
Minulla on vähän reilu parikymmentä oikeasti ystävää, joiden kanssa olen yhteyksissä vähintään kerran viikossa ellen useammin, näemme niin usein kuin ehdimme ja tiedämme toistemme arkielämästä paljonkin. Tuttavia onkin sitten varmaan jo lähemmäs sata. Mutta ei se mitenkään mahdotonta ole että on oikeasti todella monta ihmistä, joita näkee usein - suurin osa näistä minunkin ystävistä kun on kaikki samaa porukkaa, eli näemme usein porukalla.
[/quote]
Oho. Oletko töissä? Lapsia ja miestä sinulla tuskin ainakaan on. Jos nimittäin on, perhe-elämäsi ja parisuhteesi ovat varmasti aika heikoissa kantimissa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 12:26"]
Eikös ole aivan normaalia, että ihmisten elinpiiriin kuuluvat ne paremmat ystävät ja sitten ne tuttavaystävät, joiden kanssa vain silloin tällöin ollaan yhteydessä. Varmaan noilla laajojen ystäväpiirien ihmisillä on ihan sama tilanne, heillä on ne jokunen tosiystävä ja muut ovat tuttavia. Tai sitten heillä ei oikeita tosiystäviä olekaan, En ymmärrä tätä suomalaista narinaa sittä, että seurapiiristään pitäisi blokata ulos ne, joita ei tapaa kuin jonkusen kerran ja "joutuu" osallistumaan heidän kutsuilleen. Miksi pitää pyöriä j atuhista vain niissä pienissä piireiss'ä eikä antaa aikaansa hieman muuallekin. Tämä on juuri se ongelma joka Suomessa on. Piireihin on vaikea päästä ja siksi uusia ystäviä on vaikea löytää, kun uusiin ihmisiin ei pääse edes tutustumaan. Jotenkin ymmärsin,että ap ja osa muistakin vastaajista kelpuuttavat piireihinsä vain ne, joilla olisi aikaa vain heille.
[/quote]
Niin, olisi tosiaan mukavaa, mikäli näillä superverkostoitujilla olisi aikaa minulle. Kun eräänkin kerran on ehdottanut tapaamista tai yhteistä tekemistä, on alkanut se jatkuva kieltäytyminen tai sovittujen peruminen harmittamaan. Lisäksi on alkanut tuntumaan hieman kiusalliseltakin, että olen taas heidän luonaan juhlimassa, mutten itse voi toimia vastavuoroisesti heidän suuntaansa.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 12:16"]Mulla on myös muutama tuttava, joilta esim. tulee kutsu vuosittaisiin juhliinsa. Siinä onkin ainut päivä kun heitä tapaan. Juhlissa ovat kiireisenä eivätkä ehdi vieraiden kanssa puhua. Ovella lähtiessäni taas huikataan, että täytyy pitää paremmin yhteyttä.
Olen yrittänyt. Kun ehdotan tapaamista aamupäivälle x, päivälle y tai illalle z, ei ole aikaa. Ei tällä viikolla eikä ehkä seuraavallakaan, kun miehen menoista tai muusta tärkeämmästä ei tiedä.
Olen ajatellut jättää mahdollisesti tulevat kutsut väliin heidänkin puoleltaan. Ehkä nämä ihmiset nauttivat monien ihmisten seurasta, enkä satu kuulumaan heidän ystäviinsä. Kuvaavaa on ollut, että yhtä tapaamista ehdotin kevättalvella, mutta silloin "ehdittiin" tavata hieman ennen juhannusta. Sen parituntisen aikana hän puhui minulle täysin tuntemattomien ihmisten tekemisistä.
Näiden ihmisten verkostoitumiskykyä kyllä ihailen. Toisaalta olen ihmetellyt, että miksi kuitenkin olen jotenkin heidän "listoillaan", kun eiväthän hekään minulta mitään "saa".
[/quote]
Mä en saa tästä oikein kiinni. Mun mielestä on ihan normaalia, että ihmisellä on eri tasoisia ihmissuhteita. On puoliso, sukua, perhettä, sydänystäviä, työkavereita, tuttavia, naapureita. Eikö ole ihan mukava, että ihminen haluaa jakaa jonkun hetken heidän kaikkien kanssa.
Isäni järjestää 70-vuotisjuhlia. Aikoi kutsua noin sata ihmistä. Ihan tarkoituksella on kutsumassa pikkuserkkujaan ja vanhoja opiskelukavereitaan, vaikka monen kanssa tapaamiset on harvoja eivätkä edes joka vuosi näe, välimatkaakin on. Hän haluaa kuitenkin pitää heihin yhteyttä ja haluaa vahvistaa siteitä.
Teidän mielestä olisi siis parempi katkoa välit jos ei kykene tiheään ja säännölliseen yhteydenpitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 12:26"]
Eikös ole aivan normaalia, että ihmisten elinpiiriin kuuluvat ne paremmat ystävät ja sitten ne tuttavaystävät, joiden kanssa vain silloin tällöin ollaan yhteydessä. Varmaan noilla laajojen ystäväpiirien ihmisillä on ihan sama tilanne, heillä on ne jokunen tosiystävä ja muut ovat tuttavia. Tai sitten heillä ei oikeita tosiystäviä olekaan, En ymmärrä tätä suomalaista narinaa sittä, että seurapiiristään pitäisi blokata ulos ne, joita ei tapaa kuin jonkusen kerran ja "joutuu" osallistumaan heidän kutsuilleen. Miksi pitää pyöriä j atuhista vain niissä pienissä piireiss'ä eikä antaa aikaansa hieman muuallekin. Tämä on juuri se ongelma joka Suomessa on. Piireihin on vaikea päästä ja siksi uusia ystäviä on vaikea löytää, kun uusiin ihmisiin ei pääse edes tutustumaan. Jotenkin ymmärsin,että ap ja osa muistakin vastaajista kelpuuttavat piireihinsä vain ne, joilla olisi aikaa vain heille.
[/quote]
Niin, olisi tosiaan mukavaa, mikäli näillä superverkostoitujilla olisi aikaa minulle. Kun eräänkin kerran on ehdottanut tapaamista tai yhteistä tekemistä, on alkanut se jatkuva kieltäytyminen tai sovittujen peruminen harmittamaan. Lisäksi on alkanut tuntumaan hieman kiusalliseltakin, että olen taas heidän luonaan juhlimassa, mutten itse voi toimia vastavuoroisesti heidän suuntaansa.
[/quote]
Ylläolevan kommentoi sama kuin 5
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 12:16"]Mulla on myös muutama tuttava, joilta esim. tulee kutsu vuosittaisiin juhliinsa. Siinä onkin ainut päivä kun heitä tapaan. Juhlissa ovat kiireisenä eivätkä ehdi vieraiden kanssa puhua. Ovella lähtiessäni taas huikataan, että täytyy pitää paremmin yhteyttä.
Olen yrittänyt. Kun ehdotan tapaamista aamupäivälle x, päivälle y tai illalle z, ei ole aikaa. Ei tällä viikolla eikä ehkä seuraavallakaan, kun miehen menoista tai muusta tärkeämmästä ei tiedä.
Olen ajatellut jättää mahdollisesti tulevat kutsut väliin heidänkin puoleltaan. Ehkä nämä ihmiset nauttivat monien ihmisten seurasta, enkä satu kuulumaan heidän ystäviinsä. Kuvaavaa on ollut, että yhtä tapaamista ehdotin kevättalvella, mutta silloin "ehdittiin" tavata hieman ennen juhannusta. Sen parituntisen aikana hän puhui minulle täysin tuntemattomien ihmisten tekemisistä.
Näiden ihmisten verkostoitumiskykyä kyllä ihailen. Toisaalta olen ihmetellyt, että miksi kuitenkin olen jotenkin heidän "listoillaan", kun eiväthän hekään minulta mitään "saa".
[/quote]
Mä en saa tästä oikein kiinni. Mun mielestä on ihan normaalia, että ihmisellä on eri tasoisia ihmissuhteita. On puoliso, sukua, perhettä, sydänystäviä, työkavereita, tuttavia, naapureita. Eikö ole ihan mukava, että ihminen haluaa jakaa jonkun hetken heidän kaikkien kanssa.
Isäni järjestää 70-vuotisjuhlia. Aikoi kutsua noin sata ihmistä. Ihan tarkoituksella on kutsumassa pikkuserkkujaan ja vanhoja opiskelukavereitaan, vaikka monen kanssa tapaamiset on harvoja eivätkä edes joka vuosi näe, välimatkaakin on. Hän haluaa kuitenkin pitää heihin yhteyttä ja haluaa vahvistaa siteitä.
Teidän mielestä olisi siis parempi katkoa välit jos ei kykene tiheään ja säännölliseen yhteydenpitoon?
[/quote]
Ymmärrän hyvin, että juhliin kutsutaan sukulaisia tai ihmisiä, joiden kanssa on joskus ollut tiivis ystävyys, mutta yhteys on hävinnyt myöhemmin esimerkiksi muuttamisen vuoksi.
Itse tarkoitan henkilöitä, jotka ovat esim. entisiä työkavereita, jolla on laaja ystävä- tai tuttavapiiri. He ovat pyytäneet minua häihinsä, synttäreilleen tai muille kutsuille. Kaunis ele joka tapauksessa, vaikka juuri muuten ei tekemisissä ollakaan.
Kuitenkin tapaamisessa vastavuoroisuus merkitsee minulle. Jos minun aloitteestani tapaaminen on aina hankalaa järjestää, alkavat nuo ihmiset tuntua aika merkityksettömiltä itselleni. Miksi silloin itsekään tulisin taas lahjan, viinipullon, kukkakimpun tai jonkun muun tuomisen kanssa heidän luokseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun yksi parhaista ja läheisimmistä lapsuudenkavereista on juuri sellainen verkostoituja (tosin tällainen ns. amis-kulttuurin priimus, koska kaikilla amiksillahan on ihan v-usti kavereita), jonka ap:kin tuntee. Lähestymme kolmeakymmentä ikävuotta, enkä olisi viime vuosikymmenen lopulla ikinä uskonut, jos joku olisi sanonut ettemme enää ole tekemisissä vuonna 2014.
Vähä vähältä aloin huomata, ettei kaveri enää vastaa puheluihin. Jonkin aikaa kului kunnes maalaisjärki kertoi sen, että kyllä hän vastaa puheluihin hyvinkin jos joku huipputärkeä uusi tuttavuus soittaa (uusia tuttavuuksia kun tulee koko ajan). Vanhoilla kaverisuhteilla ei ole niin väliä, nehän pysyvät hyvinä itsestäänselvästi.
Asiasta ei ole mitään puhuttu, mutta olen päättänyt että itse en aio soittaa tai lähettää viestiä. Vastavuorottomat ihmissuhteet ovat minun osaltani ohi.
No on toi laheisriippuvaisuutta jos mustasukkaisesti vaatii ystaviltaan aikaa ja laskeskelee keta nama tapaa ja kuinka usein. Siis pointti on, etta useimmat yltiososiaaliset eivat ajattele, etta joku voisi suivaantua siita, etta he tapaavat muitakin ihmisia. Tai sitten ajattelevat, etta omapahan on mokansa jos sellaisia miettii eivatka niin pahastu jos nama eivat halua olla enaa tekemisissa, koska laajasta ystavapiirista loytyy varmasti lukuisia samankaltaisia ihmisia jotka osaavat olla ystavia ilman jatkuvaa tapaamis- tai yhteydenpitopakkoa...
Minulla on tosi iso kaveripiiri enka ole koskaan riidoissa kenenkaan kanssa. Voi toki olla, etta joku tai jotkin menneisyydestani ovat katkaisseet kiukkupaissa valit minuun koska emme ole olleet tekemisissa (Enka edes itse tieda tata :)). Tai sitten elama vaan on muutoin kuljettanut erilleen mutta jos huomenna nakisin heita olisin heidan kanssaan yhtalailla ystava kuin edellisellakin kerralla. Minua tama ei haittaa koska minulla on niin paljon ystavapiirissani sellaisia kaltaisiani ihmisia kenen kanssa tulen juttuun tosi hyvin ja jotka pienen pikakelauksen jalkeen ovat kuin eroa ei koskaan olisi ollutkaan. Esimerkiksi parhaan ja pitkaaikaisimman ystavani kanssa tapaamme vain muutaman kerran vuodessa ja silti voin sanoa, etta tunnen hanet paremmin kuin kukaan muu ja sama toisin pain. Tama onnistuu vain sen takia, etta kemiamme kohtaa niin mielettoman hyvin ja koska kumpikaan ei ole mustasukkainen muista ystavista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä nämä ylisosiaaliset eivät osaa erottaa todellisia ystävyyssuhteista tuttavista? Kukaan ei ehdi ylläpitää satoja ystävyyssuhteita, jos ystäivä on 100 ja vuodessa vain 365 päivää, niin monestiko ehtii yhtä ystävää tapaamaan? Kukaan ei edes ehdi tapaamaan ystäviä joka päivä, jos on perhe, käy lomilla, tekee töitä, sairastaa välillä, tapaa sukulaisiakin joskus jne.
No jopas taas on... itse olen ilmeisesti juuri tuollainen ylisosiaalinen. Ystäviä / kavereita / tuttuja on paljon. Ei ole tullut koskaan mieleen, että joku voisi olla kateellinen ystävien tai kavereiden määrästä tai että en saisi tutustua johonkuhun vain siksi, että minulla ei ole koko ajan aikaa tai usein tavata tätä kyseistä henkilöä. Ei mene tosiaan jakeluun.
Oletteko te tosiaan noin mustasukkaisia muiden ihmisten ajankäytöstä? Minä en ainakaan tietoisesti lajittele ystäviä erilaisiin lokeroihin. Toisten kanssa nähdään useammin jossain tietyssä elämänvaiheessa mutta ei se mitenkään tarkoita, että en pitäisi niistäkin kavereista joita näen harvemmin. Olen avoin, iloinen ja elämänmyönteinen ihminen ja usein uudet tuttavat kysyvät yhteystietojani. Pitäisikö heille sanoa, etta sori en voi olla yhteydessä koska minulla on jo tarpeeksi ystäviä / kavereita / tuttavia??? Minusta tosiystävät ovat juuri niitä joiden kanssa juttu jatkuu heti samanlaisena vaikka aikaa edelliseen tapaamiseen olisi kulunut kauankin eikä kumpikaan osapuoli ole toiselle kateellinen, mustasukkainen / katkera siitä ettei joka päivä olla yhteydessä. Mutta kukin taaplaa tyylillään...
AP vaikuttaa läheisyysriippuvaiselta. Olitko tai oletko mustasukkainen tai kateellinen myös sisaruksillesi. Saako miehesi nähä vapaasti omia kavereitaan vai pitääkö hänen nyhjöttää sinun kanssasi jatkuvasti?
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 15:05"]
No jopas taas on... itse olen ilmeisesti juuri tuollainen ylisosiaalinen. Ystäviä / kavereita / tuttuja on paljon. Ei ole tullut koskaan mieleen, että joku voisi olla kateellinen ystävien tai kavereiden määrästä tai että en saisi tutustua johonkuhun vain siksi, että minulla ei ole koko ajan aikaa tai usein tavata tätä kyseistä henkilöä. Ei mene tosiaan jakeluun.
Oletteko te tosiaan noin mustasukkaisia muiden ihmisten ajankäytöstä? Minä en ainakaan tietoisesti lajittele ystäviä erilaisiin lokeroihin. Toisten kanssa nähdään useammin jossain tietyssä elämänvaiheessa mutta ei se mitenkään tarkoita, että en pitäisi niistäkin kavereista joita näen harvemmin. Olen avoin, iloinen ja elämänmyönteinen ihminen ja usein uudet tuttavat kysyvät yhteystietojani. Pitäisikö heille sanoa, etta sori en voi olla yhteydessä koska minulla on jo tarpeeksi ystäviä / kavereita / tuttavia??? Minusta tosiystävät ovat juuri niitä joiden kanssa juttu jatkuu heti samanlaisena vaikka aikaa edelliseen tapaamiseen olisi kulunut kauankin eikä kumpikaan osapuoli ole toiselle kateellinen, mustasukkainen / katkera siitä ettei joka päivä olla yhteydessä. Mutta kukin taaplaa tyylillään...
[/quote]
Tuskinpa ketään haittaa toisen laaja sosiaalinen verkosto. Sen sijaan vastavuoroisuuden puute harmittaa, eli jos tapaamiset menevät vain sen toisen ehdoilla.
Esimerkiksi omien tuttujen joukossa on myös sellaisia superverkostoitujia, jotka kuitenkin löytävät minullekin aikaa. Ilolla tapaan heitä, kun tiedän, että hekin järjestävät kalenteristaan aikaa kun itse heille tapaamista ehdotan.
Sitten löytyy muutama sellainen, jonka kanssa ehdottamani tapaaminen ei juuri koskaan onnistu. Heidät päästän mieluusti tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat heidän prioriteettilistallaan minua ylempänä.
(5)
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 15:14"]
AP vaikuttaa läheisyysriippuvaiselta. Olitko tai oletko mustasukkainen tai kateellinen myös sisaruksillesi. Saako miehesi nähä vapaasti omia kavereitaan vai pitääkö hänen nyhjöttää sinun kanssasi jatkuvasti?
[/quote]
Siis, eikös läheisriippuvainen ihminen ole sellainen, joka jää roikkumaan ihmissuhteisiin, joista ei vastakaikua saa...? Aloituksessahan ap kertoo panostavansa enemmän ystävien laatuun kuin määrään, eikä koe saavansa juuri mitään henkilöiltä, joilla ei aikaa ole.
Ei voi olla kovin montaa ystävää mutta tuttuja voi olla paljonkin. Semmosta pintapuolista raapasua, ystävän kanssa mennään syvyyksiin.