Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies opettaa lapsille huonoja tapoja
16.03.2014 |
Jotenkin sellainen ?sieltä mistä rima alin" -tyyppi lastes suhteen, kasvatuksellisesti. Aikaa kyllä antaa heille mutta se laatu... Esim komentaa vanhempaa lasta jos tämä kljuu kun pienempi tahallaan kiusaa isompaa kun tämä keskittyisi johonkin - onhan se helpompi komentaa vanhempaa jika tottelee, jättää hommansa ja menee huoneeseensa. Pienempi kun pitäisi ottaa topakasti pois ja kiljuminen kävisi, mies ei jaksa sitä ja siksi ei aseta tälle rajoja. Sitten suututtaa, kun puhuu ihan reilusti valkoisia valheita vaikka minulle lasten edessä. Kun kysyn teitkö jonkun sovitun pikku jutun (tänä iltana oli että rasvaa lapsen) niin sanoo tehneensä, lapsi toteaa että eihän mua rasvattu! Mies vaan kohauttaa olkia että ei se nyt niin tärkeää tai nauraa lapselle että ai niinkös se menikin.... Inhottaa!! Olen puhunut esimerkkinä olon tärkeydestä, onko hänestä ok että lapset aikanaan valehtelevat meille vaikka läksyistä. Puydän, ettei enää tekisi tuota mutta sitten taas tulee joku.
Kommentit (27)
Mutta mä rehellisesti mietin, missä menee se raja että ero on parempi vaihtoehto? Kun miehessä on paljon hyvääkin: antaa aikaa ja huomiota lapsille, jakaa hoitoaikaa mun kanssani ja kertoo menemisensä ja keskustelee tällaiset perusasiat läpi, ei ryyppää eikä juo, hellii lapsia. Sitten on noita huonoja puolia, jotka koen tosi ikäviksi - se sellainen tietty "riman alittamistyyli" että kiukkuisena puhutaan rumasti, jos väsyttää voi sanoa mitä vaan, ei osaa miettiä kasvatusasiotia eikä suostu lähtemään vaikka perheterapiaan. Mutta kun sanotaan, ettei kukaan ole täydellinen eikä liian herkästi saisi pikkulapsiperheet erota - niin missä se raja menee, mistä tietää milloin on syytä? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan iso ikävä puoli on se, etten koe hänen rakastavan minua: ei halaa, ei halua lähelle, voi puhua rumasti ja sanoa että "mä saan sanoa just mitä mä lystään, mee muualle siitä vaan". ap
21 jatkaa vielä. Meillä oli ongelma saman lainen ja tosiaan ratkesi siten, että lakkasin diktaattorimaisesti johtamasta perhettä ja luotin miehen kykyyn hoitaa lapset. Mies myöhemmin tunnusti kiukutelleensa vastaan ihan vaan pitääkseen edes jonkun näköisestä miehisyyden rippeistä kiinni kun vaimo (minä) vain päsmäröi. Toivottavasti en ikinä aloita kyseistä toimintaa uudestaan. On pystyttävä myöntämään että myös muita tapoja toimia kuin oma
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 09:43"]
21 jatkaa vielä. Meillä oli ongelma saman lainen ja tosiaan ratkesi siten, että lakkasin diktaattorimaisesti johtamasta perhettä ja luotin miehen kykyyn hoitaa lapset. Mies myöhemmin tunnusti kiukutelleensa vastaan ihan vaan pitääkseen edes jonkun näköisestä miehisyyden rippeistä kiinni kun vaimo (minä) vain päsmäröi. Toivottavasti en ikinä aloita kyseistä toimintaa uudestaan. On pystyttävä myöntämään että myös muita tapoja toimia kuin oma
[/quote]
Mä tiedostan tämän, että minä olen päällepäsmäri ja mies taas rimanalittaja - me niin ei sovita yhteen! Mun on todella vaikea sietää, että mies hoitaa mielestäni huonosti lasten juttuja: esim. kun toinen oli vauva ja olin kaiket illat kiinni itkevän mahakipuvauvan hyssyttelyssä ja mies hoiti 2½v:n iltatoimet vuoden verran niin sitten hammaslääkärissä selvisi että tällä on reikä takahampaassa ja kun käytiin asiaa läpi, mies myönsi että lapsi pessyt aina itse hampaansa (!) ja välillä jättänyt pesemättäkin ja mies tokaisi tähän vaan: mä en mistään hammaspesuista jaksa sen kaa tapella. Miten antaa vastuuta ihmiselle, joka sitten tekee ne asiat huonosti?! :(( ap
Eroa ja jätä se mies raukka rauhaan. Hän kuitenkin rakastaa lapsiaan ja haluaa viettää aikaa heidän kanssaan ainakin vielä. Varmasti saat hänet lopettamaan sen käytökselläsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tai ehkä annat isän olla isä omalla tavallaan? Entä jossinä jätät lasten kanssa tekemättä jotain mikä hänelle tärkeää, mutta hän ei viitsi nalkuttaa asiasta? Mitä jos tietää joka tapauksessa epäonnostuvansa silmissäsi vaikka kuinka yrittäisi tehdä määräämäsi asiat? Oletteko keskustelleet vanhemmuudesta ja kasvatuksesta yhdessä vai oletko sinä ilmoittanut että homma menee näin?