Lue keskustelun säännöt.
Pidättekö kulissit pystyssä ja esitätte muille kaiken olevan ok
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Omalta osalta kulissit on pystyssä. Kaikki muu on lähes täydellistä mutta mieheni ei halua seksiä. Koskaan. Viimeksi seksiä oli kesäkuussa, sitä edelsi 3,5v kuiva kausi. Luulen että hän on aseksuaali. Mies ei suostu puhumaan aiheesta yhtään, tai jos jotain sanoo niin syyttää kuormittavaa työtä. Yhdessä ollaan oltu 15v ja koskaan häntä ei ole ihmeemmin kiinnostanut, aloite on tullut aina minulta. Alkuvuosina sentään lämpeni, nykyään ei. Saattaahan toki olla homokin, siinä tapauksessa taitaa vielä itseltään kieltää koko homman. Tässä olen aika pitkään sinnitellyt, ero käy mielessä tämän tästä. Haluan vielä kokea sen että joku mua haluaa (ulkonäössä ei ole vikaa).
Käy otattamassa hammaskivi pois. Ei se lähde hajuvesillä eikä edes hammasharjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin private person. En puhu perheestäni ulkopuolisille, jos puhun, niin ympäripyöreää. En hyvää enkä huonoa.
Onko tämä kulissin pitämistä?
Mitä vastaat jos työkaveri kysyy mitä miehesi tekee työkseen, mitä vanhempasi tekevät? Onko isovanhempasi elossa? Missä asut, minkälaisessa talossa?
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö perheen sisäiset ongelmat jotenkin julkistaa, tai muuten elää kulississa? Meidän avioliitto rakoilee, mutta en minä sitä mitenkään missään tiedota. Tuskin se siihen auttaisi.
Ehkä se on sitten kulissia, jos jatkatte tuota vuosikausia ja ette enää juuri juttele keskenänne, mutta sukujuhlissa esitätte normaalia paria. Kriisejä tulee ja menee.
En minä ajattele, että se on sukujuhlissa kulissia, jos esittää normaalia. Pidän sitä käytöstapoina.
Eri
Kyllä se on kulissi, jos kotona ei puhuta enää suurin piirtein mitään ja ollaan ikään kuin jo erottu tai toinen seurustelee jo toisen kanssa ja ollaan vaan lasten vuoksi yhdessä.
Kukaan muu kuin asianosaiset itse ei voi määritellä suhdetta.
En minäkään mene muille sanomaan että elätte väärin.
Oikein tai väärin niin se nyt kuitenkin täyttää kulissin määritelmän, että esitätte toisille että teidän suhteenne olisi toisenlainen kuin se oikeasti onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin private person. En puhu perheestäni ulkopuolisille, jos puhun, niin ympäripyöreää. En hyvää enkä huonoa.
Onko tämä kulissin pitämistä?
Mitä vastaat jos työkaveri kysyy mitä miehesi tekee työkseen, mitä vanhempasi tekevät? Onko isovanhempasi elossa? Missä asut, minkälaisessa talossa?
En ole edellinen kirjoittaja, mutta olen ollut työelämässä kohta 40 vuotta eikä kukaan koskaan missään työpaikassa ole kysynyt multa em asioita. Enkä minäkään kysynyt keneltäkään, en töissä enkä muuallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö perheen sisäiset ongelmat jotenkin julkistaa, tai muuten elää kulississa? Meidän avioliitto rakoilee, mutta en minä sitä mitenkään missään tiedota. Tuskin se siihen auttaisi.
Ehkä se on sitten kulissia, jos jatkatte tuota vuosikausia ja ette enää juuri juttele keskenänne, mutta sukujuhlissa esitätte normaalia paria. Kriisejä tulee ja menee.
En minä ajattele, että se on sukujuhlissa kulissia, jos esittää normaalia. Pidän sitä käytöstapoina.
Eri
Kyllä se on kulissi, jos kotona ei puhuta enää suurin piirtein mitään ja ollaan ikään kuin jo erottu tai toinen seurustelee jo toisen kanssa ja ollaan vaan lasten vuoksi yhdessä.
Kukaan muu kuin asianosaiset itse ei voi määritellä suhdetta.
En minäkään mene muille sanomaan että elätte väärin.
Oikein tai väärin niin se nyt kuitenkin täyttää kulissin määritelmän, että esitätte toisille että teidän suhteenne olisi toisenlainen kuin se oikeasti onkaan.
Se on meille hyvä juuri sellaisena kuin se on.
Sinulle se voi näyttäytyä minkälaisena vaan.
Miksi kuvittelet tietäväsi paremmin kuin henkilöt itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin koululainen, koulussa ei tiedetty, että olen käytännössä yhden huoltajan varassa henkisesti ja taloudellisesti ja että toinen vanhempi myös haittaa kehitystäni ja mielenterveyttäni suuresti. Kuviteltiin, että ollaan ihan normaali kahden vanhemman keskiluokkainen perhe, joten en saanut mitään tukitoimia osakseni.
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö perheen sisäiset ongelmat jotenkin julkistaa, tai muuten elää kulississa? Meidän avioliitto rakoilee, mutta en minä sitä mitenkään missään tiedota. Tuskin se siihen auttaisi.
Ehkä se on sitten kulissia, jos jatkatte tuota vuosikausia ja ette enää juuri juttele keskenänne, mutta sukujuhlissa esitätte normaalia paria. Kriisejä tulee ja menee.
En minä ajattele, että se on sukujuhlissa kulissia, jos esittää normaalia. Pidän sitä käytöstapoina.
Eri
Kyllä se on kulissi, jos kotona ei puhuta enää suurin piirtein mitään ja ollaan ikään kuin jo erottu tai toinen seurustelee jo toisen kanssa ja ollaan vaan lasten vuoksi yhdessä.
Kukaan muu kuin asianosaiset itse ei voi määritellä suhdetta.
En minäkään mene muille sanomaan että elätte väärin.
Oikein tai väärin niin se nyt kuitenkin täyttää kulissin määritelmän, että esitätte toisille että teidän suhteenne olisi toisenlainen kuin se oikeasti onkaan.
Se on meille hyvä juuri sellaisena kuin se on.
Sinulle se voi näyttäytyä minkälaisena vaan.Miksi kuvittelet tietäväsi paremmin kuin henkilöt itse?
Se on ihan ok, että ylläpidätte kulissia, ei siinä ole mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää.
Ollessani avioliitossa tuota tuli harrastettua ihan liikaakin, kaikki oli hanurillaan mutta piti muille esittää että ei ole.
Sitten kun viimein tajusin että hyvänen aika; mä olen 30 vuotias, mun ei todellakaan tarvitse enää mennä anoppilaan kahville kuuntelemaan miten huono miniä olen kaikki ne 10 vuotta ollut, mun ei tarvitse mennä kälyjen luokse kuuntelemaan miten erinomaisia he sitten taas oikein ovatkaan, miten mun ei tarvitse enää vain olla hiljaa kun aviomies kertoo etten tullut silloin ja silloin paikalle "koska olin kipeänä" vaikka todellisuudessa tein toista työtäni jne. niin siitä vasta se todellinen avioliiton alamäki alkoi.
Kun en enää vaan suostunutkaan nielemään kaikkea mitä minulle ja minusta sanottiin.
Nyt, näin yli 10 vuotta erosta, en vieläkään suostu teeskentelemään että kaikki on hyvin jos ne eivät ole. Siinä ei tule kuin itse kipeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö perheen sisäiset ongelmat jotenkin julkistaa, tai muuten elää kulississa? Meidän avioliitto rakoilee, mutta en minä sitä mitenkään missään tiedota. Tuskin se siihen auttaisi.
Ehkä se on sitten kulissia, jos jatkatte tuota vuosikausia ja ette enää juuri juttele keskenänne, mutta sukujuhlissa esitätte normaalia paria. Kriisejä tulee ja menee.
En minä ajattele, että se on sukujuhlissa kulissia, jos esittää normaalia. Pidän sitä käytöstapoina.
Eri
Kyllä se on kulissi, jos kotona ei puhuta enää suurin piirtein mitään ja ollaan ikään kuin jo erottu tai toinen seurustelee jo toisen kanssa ja ollaan vaan lasten vuoksi yhdessä.
Kukaan muu kuin asianosaiset itse ei voi määritellä suhdetta.
En minäkään mene muille sanomaan että elätte väärin.
Oikein tai väärin niin se nyt kuitenkin täyttää kulissin määritelmän, että esitätte toisille että teidän suhteenne olisi toisenlainen kuin se oikeasti onkaan.
Se on meille hyvä juuri sellaisena kuin se on.
Sinulle se voi näyttäytyä minkälaisena vaan.Miksi kuvittelet tietäväsi paremmin kuin henkilöt itse?
Se on ihan ok, että ylläpidätte kulissia, ei siinä ole mitään väärää.
Se on ihan ok että kuvittelet tietäväsi muiden asiat paremmin kuin he itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Totuus, kipeäkin, tekee vapaaksi. Plus saa sympatiaa ystäviltä mahdollisissa vaikeissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin private person. En puhu perheestäni ulkopuolisille, jos puhun, niin ympäripyöreää. En hyvää enkä huonoa.
Onko tämä kulissin pitämistä?
Mitä vastaat jos työkaveri kysyy mitä miehesi tekee työkseen, mitä vanhempasi tekevät? Onko isovanhempasi elossa? Missä asut, minkälaisessa talossa?
Olen eri, mutta kukaan ei ole kysynyt mitä vanhempani tekevät ja onko isovanhemmat elossa taikka minkälaisessa talossa asun. Sen sijaan ovat kysyneet missä asun, mutta ei todellakaan minkälaisessa asunnossa ja ei kyllä miehenkään työtä ole kukaan kysynyt. Enkä minäkään ole kysynyt työkavereitteni miesten töistä, ja yleensäkään heidän asumismuodoistaan. Sen sijaan olen kysynyt missäpäin kaupunkia asuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Totuus, kipeäkin, tekee vapaaksi. Plus saa sympatiaa ystäviltä mahdollisissa vaikeissa paikoissa.
Eikä tee vapaaksi, eikä välttämättä saa sympatiaa. Tai varmaan joissakin olemattomissa kolmekymppisten parisuhdevaikeuksissa tämä toimii. Mutta ei oikeissa ongelmissa. Esimerkiksi isojen lasten vaikeuksista pikemminkin syyllistetään usein äitejä kuin annetaan sympatiaa. Eikä totuus esimerkiksi oman lapsen huumeongelmasta mitenkään tee vapaaksi. (Mitä ihmettä tuokin vapaaksi tekeminen edes tarkoittaa?!)
Nuorten aikuisten "höpöhöpö" parisuhdevaikeuksissa tai muissa lapsellisissa esittämisongelmissa tämä kulissiajatus voi jotenkin toimia. Todellisten ongelmien tullessa kukaan ei edes halua kuulla niistä.
Mun faija t.appoi itsensä, meillä asui mus.talaisia, äiti on täysin va.jaa ja seurustelee alkoholistien kanssa.
Kantsiiko mun heti avautua näistä kaikille?
En oo käyny ees terapiassa
Kerro ny ap..pidänkö kulissia yllä? HÄH?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun faija t.appoi itsensä, meillä asui mus.talaisia, äiti on täysin va.jaa ja seurustelee alkoholistien kanssa.
Kantsiiko mun heti avautua näistä kaikille?
En oo käyny ees terapiassa
Kerro ny ap..pidänkö kulissia yllä? HÄH?????
Totuus, kipeäkin, tekee vapaaksi. Plus saa sympatiaa ystäviltä mahdollisissa vaikeissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Mun faija t.appoi itsensä, meillä asui mus.talaisia, äiti on täysin va.jaa ja seurustelee alkoholistien kanssa.
Kantsiiko mun heti avautua näistä kaikille?
En oo käyny ees terapiassa
Kerro ny ap..pidänkö kulissia yllä? HÄH?????
Mitä vastaat jos työkaveri kysyy mitä miehesi tekee työkseen, mitä vanhempasi tekevät? Onko isovanhempasi elossa? Missä asut, minkälaisessa talossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun faija t.appoi itsensä, meillä asui mus.talaisia, äiti on täysin va.jaa ja seurustelee alkoholistien kanssa.
Kantsiiko mun heti avautua näistä kaikille?
En oo käyny ees terapiassa
Kerro ny ap..pidänkö kulissia yllä? HÄH?????
Mitä vastaat jos työkaveri kysyy mitä miehesi tekee työkseen, mitä vanhempasi tekevät? Onko isovanhempasi elossa? Missä asut, minkälaisessa talossa?
Isä kuollut, äitiin en pidä yhteyttä, koska ns huono äiti.
Asun keskustassa 200neliön luksusasunnossa.jonka olen itse rahoittanut.
Nuorempana pidin yllä kulissia vanhemmistani, silloin kun olin vielä riippuvainen heistä. Koen helpommaksi tämän aikuiselämän, jossa kerron ihan rehellisesti ja suoraan tilanteen. Tietenkään kaikki eivät sitä ymmärrä, mutta minulle itselleni silti helpompi näin kuin suojella toisia vaikenemalla ja kiertelemällä.
Toisinpäin. Ihmiset ovat niin kateellisia, että olen lähes aina antanut elämästäni vaatimattomamman kuvan, kuin mitä se on. Eikä se ole siis mitään ihmeellistä, mutta rehellisesti sanoen mulla menee paremmin keskimäärin kuin muilla. Ihmiset tykkävät vertaistuesta, ei "onnistuja" ole kivaa seuraa enää näin keski-iässä. Mulla on hyvä pitkä avioliitto, lapsille menee hyvin, olen hoikka ja ihan kaunis, pari yliopistotutkintoa, hyvä työpaikka yms. Pitää välillä valittaa jostain ihan muodon vuoksi, jotta on kavereita... En valita, näin vain on.
Nuorempana kyllä, enää en. Oman haavoittuvaisuuden paljastamisen myötä on syntyneet antoisimmat keskustelut sekä ihmissuhteet syventyneet. Kun yksi lakkaa esittämästä, muutkin saattavat uskaltaa. Kohdataan toisemme ihmisinä.
Kukaan ei ole muille tilivelvollinen.